Hopp til innhold

Filippiinit

Filippiinit on saaristovaltio, joka muodostuu yli 7000 pienemmästä saaresta ja 11 pääsaaresta, joita asuttaa lähes 100-miljoonainen, etnisesti ja kielellisesti kirjava väestö. Filippiinejä koettelee vuosittain lukuisat hirmumyrskyt, tulivuorenpurkaukset ja tsunamit, jotka aiheuttavat valtavaa tuhoa ja useita kuolonuhreja. Luonnonkatastrofien lisäksi maan eteläisessä osassa valtion armeija on taistellut sekä muslimi- että kommunistikapinallisia vastaan jo 40 vuotta. Rauhansopimus solmittiin hallituksen joukkojen ja kapinallisten välillä 2012, mutta edelleen radikaaleimmat ryhmittymät vaarantavat hauraan rauhanrakennusprosessin.

Päivitetty viimeksi 26.06.2013

Musta savu tulvii MILF-ryhmittymän hallussa olevassa Zamboangan kaupungissa sotilaslentokoneen laskeutuessa lentokentälle mukanaan avustustarvikkeita syyskuussa 2013. Kuva: IRIN

Sotilaslentokone toi syyskuussa 2013 avustustarvikkeita Zamboangan kaupunkiin. Kuva: IRIN

Siiromaasta itsenäiseksi valtioksi

Filippiinien saaristovaltio oli Espanjan siirtomaana yli kolme vuosisataa ja on saanut myös nimensä Espanjan kuninkaan Filip II:n mukaan. Yhdysvallat päihittivät Espanjan laivaston maiden välisessä sodassa vuonna 1898, jonka jälkeen amerikkalaiset ottivat Filippinit valtaansa. Filippiinit kamppailivat uutta miehittäjää vastaan, sillä kokivat amerikkalaisten tukahduttavan maan itsenäistymispyrkimykset, mutta turhaan. Yhdysvallat pyrki kehittämään Filippiinejä länsimaisten instituutioiden ja demokratiakäsitysten mukaisesti ja 1930-luvun puolivälissä maa sain oman perustuslain, parlamentin ja oikeuden itsehallintoon, mallintaen Yhdysvaltain kaksikamarista järjestelmää.

Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittävät Filippiinit maan vastustuksesta huolimatta, kunnes maa sai lopulta itsenäisyyden vuonna 1946. Siirtomaa-ajan perintönä Filippiinit joutui eurooppalaisen vaikutuksen piiriin ja suurin osa väestöstä on roomalaiskatolisia. Uskonnolla on merkittävä asema Filippiiniläisessä yhteiskunnassa ja katolinen kirkko vaikuttaa myös kansallisessa politiikassa. Yhdysvaltojen vaikutus näkyy erityisesti Filippiinien poliittisessa järjestelmässä ja turvallisuuspolitiikassa, sillä Yhdysvallat on säilyneet tärkeänä liittolaisena ja maiden yhteistyö on ollut tiivistä erityisesti terrorismin torjunnassa. .

Poikkeuksena länsimaalaistuneesta valtaväestöstä ovat muslimivähemmistöjen asuttamat alueet, joissa vaalitaan islamin uskoa ja arvoja. Ennen espanjalaisten saapumista, jo ennen 1400-lukua arabit asettuivat joillekin eteläisimmistä saarista, muun muassa Mindanaolle, joka on toiseksi suurin Filippiinien saarista ja Sulun saaristoon. Mindanao-saarta asuttavat muslimit ovat onnistuneet säilyttämään asuinalueensa omassa vallassaan, eivätkä espanjalaiset tai amerikkalaiset onnistuneet saamaan niitä hallintaansa. Espanjalaiset kutsuivat Filippiinien muslimeja nimeltä moros, joka on sama sana, jota he olivat käyttäneet espanjalaisista muslimeista, ja nimi onkin pysynyt samana kaikkien vuosien ajan.

Eriarvoisuus konfliktin taustalla

Filippiinien lähihistoriaa leimaa väkivaltainen harvainvalta ja luokkayhteiskuntaa johdettiin voimakkaimman oikeus-periaatteella. Valta, maa ja rahat olivat perinteisesti hallitsevien sukujen käsissä, kun taas suurin osa ihmisistä eli köyhyydessä. Filippiinien itsenäistyttyä maan talous ja demokratia alkoivat kehittyä luupaavasti, kunnes Ferdinans Marcos nousi valtaan vuonna 1965. Hän julisti maahan poikkeustilan, vedoten kommunismin uhkaan ja muutti maan perustuslakia. Marcos toimi maan presidenttinä, tai pikemminkin diktaattorina yli 20 vuotta. Laatimiinsa sotatilalakeihin nojaten Marcos telkesi tuhansia vastustajiaan selleihin, jossa heitä kidutettiin ja osa menetti henkensä. Tyytymättömyys kasvoi kansan keskuudessa ja lopulta Marcos syrjäytettiin vuoden 1986 vallankumouksessa.

Marcosin jäkkeen valtaan nousseen presidentin Corazon Aquinon pyrkimyksenä oli demokratiakehityksen palauttaminen ja pysyvämpien instituutioiden aikaansaaminen. Vakauden ja demokratian pystyttäminen köyhään ja jakautuneeseen maahan ei kuitenkaan ollut helppoa. Edelleen Filippiineillä poliitikot kuuluvat usein maan taloudelliseen eliittiin, eivätkä työläisiä ja talonpoikia edustavat puolueet saa ääntään kuuluville. Vaurauserot Filippiineillä on Aasian suurimmat, sillä 40 mahtavimman suvun omaisuus kattaa jopa 76% koko maan bruttokansantuotteesta. Samanaikaisesti kun Filippiinien talouskasvu on Aasian suurinta vuoden 2013 alkupuoliskolla, köyhyydessä elävien määrä on kasvanut. Filippiinit kuuluvat myös maailman korruptoituneimpien maiden joukkoon ja ihmisoikeusloukkaukset ovat yleisiä.

Filippiinit on maailman 12. väkirikkain maa ja lisäksi sen väestö on yksi maailman nopeimmin kasvavista. Jo 1950-luvulla pohjoinen pääsaari Luzon alkoi käydä ahtaaksi, ja hallitus neuvoi väestöä siirtymään muille saarille kauemmaksi etelään. Hallituksen muuttokampanjan tarkoituksena oli myös pysäyttää kasvava, sosiaalisesta hädästä johtuva poliittinen levottomuus suurimmissa pohjoisissa kaupungeissa. Täällä kommunistit saivat jalansijaa ja toimivat uudistaakseen yhteiskuntaa oman ideologiansa pohjalta ja taistellakseen hallitsevaa eliittiä vastaan.

Muutovirrat kohdistuivat pääosin muslimien asuttamiin eteläisiin osiin, jotka kuuluivat myös maan köyhimpiin alueisiin. Morojen asuttamat alueet ovat kylläisiä luonnonrikkauksista ja asukkaat halusivat varmistaa, että niistä saatu hyöty käytettäisiin heidän hyväkseen. Konfliktin taustalla on uskonnollisten ja alueellisten ristiriitojen lisäksi taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvoisuus, joka koskee kaikkia maan asukkaita suhteessa valta- ja talouseliittiin, mutta erityisesti sorrettua ja köyhää Mindanaon väestöä, jonka asema väheksyttynä kansanosana alkoi jo siirtomaa-aikana.

Väkivaltaisuudet puhkeavat

Kristittyjen uusasukkaiden 1960-luvulla tapahtunut laajamittainen saapuminen aiemmin moro-enemmistöisille saarille aiheutti luonnollisesti konflikteja tulokkaiden ja aluetta entuudestaan asuttaneen väestön välille. Uudisasukkaita saapui tuhansittain joka viikko ja tämä ruokki lisääntyvää nationalismia muslimiväestön keskuudessa. Mindanaon heimot politisoituivat ja morojen kansallinen vapautusrintama MNLF (Moro National Liberation Front) perustettiin 1960-luvulla ja järjestö sai osakseen massiivista tukea muslimiväestön keskuudessa sekä Filippiineillä että ulkomailla. MNLF:n jäsenet taistelivat alueellisen itsemääräämisoikeutensa puolesta ja oikeudesta hallita alueen öljy- ja kaasurikkauksista. Taistelua käytiin myös maa-alueista, joille uudisasukkaat olivat asettautuneet. Kristityt uudisasukkaat vastasivat perustamalla omia miliisiryhmiään, ja vuodesta 1971 lähtien myös hallituksen joukot sotivat MNLF:ää vastaan.

Vuonna 1996, presidentti Fidel Ramosin hallinnon aikaan tehtiin rauhansopimus, jota pidettiin läpimurtona konfliktin ratkaisulle. Sopimuksen allekirjoittivat Filippiinien hallituksen ja MNLF:n edustajat, ja MLNF lupasi laskea aseensa sillä ehdolla, että osasta Mindanaoa tehtäisiin morojen itsehallintoalue. Sopimusta vastustivat sekä kristittyjen ryhmät että MNFL:n jäsenistä irtautuneet radikaalimmat muslimiryhmät, joille autonomia oli riittämätön ratkaisu. Rauhansopimusta ei enää uhannut MNFL, jonka jäsenistä monet liityivät hallitukseen ja tukivat vuonna 1998 valtaan nousseen Joseph Estradan hallinntoa. Uuden haasteen loi morojen islamilainen vapautusrintama (MILF), joka kuuluu niihin ryhmiin, jotka jatkoivat taistelua itsenäisen muslimivaltion puolesta, eikä tunnustanut Filippiinien perustuslakia.

1990-luvun puolivälistä lähtien on myös Abu Sayyaf (”Miekkasepän isä”) ollut mukana taistelussa. Abu Sayyaf on yksi kaikkein radikaaleimmista islamistiryhmittymistä ja on vastuussa monista ulkomaalaisten kidnappauksista ja murhista. Tämä sissiryhmä on ollut massiivisten vastatoimien kohteena ja sen sanotaan nyt olevan huomattavasti heikentynyt. Siitä huolimatta hallituksen joukkojen ja kapinallisryhmän jäsenten välillä on jatkuvasti taisteluja. Abu Sayyafilla oletetaan olevan yhteyksiä Al-Qaidan verkostoon. Vaikka muslimit edustavat Filippiinien vähemmistöä, ne eivät ole tiivis, yhtenäinen ryhmittymä. Morojen sisälläkin näkemyserot ovat yleisiä ja toisistaan eriytyneet ryhmät ovat osoitus muslimiväestön vähäisestä koheesiosta.

Konflikti 2000-luvulla

2000-luvun alussa presidentti Estrada joutui luopumaan vallasta korruptiosyytteiden vuoksi ja MILF ehdottaa hallitukselle tulitaukoa. Aselevon solmiminen kuitenkin viivästyi pommi-iskujen ja kapinallisten jatkuvien hyökkäysten vuoksi. Vuonna 2003 osapuolet allekirjoittivat tulitaukosopimuksen ja seuraavana vuonna alkoivat rauhanneuvottelut Malesian avustuksella, mutta ne keskeytyivät taistelujen alettua uudelleen. Vuonna 2009 presidentti Gloria Macapagal-Arroyo julisti sotatilan kapinallisten hallitsemiin provinsseihin, lukuunottamatta tulitaukosopimuksessa määriteltyjä MILF-vapautusliikkeen hallinnassa olevia alueita.

Vuonna 2012 MILF teki rauhansopimuksen hallituksen kanssa, jossa muslimiväestölle luvattiin uusi itsehallintoalue. Morojen atonominen alue nimetään Bangsamoroksi, ja se on tarkotus muodostaa vuoteen 2016 mennessä. Rauhansopimuksesta huolimatta yhteenottoja on edelleen tapahtunut. Vaikka MILF on sitoutunut rauhanprosessiin, pienemmät ja radikaalimmat muslimikapinnallisryhmät, kuten Abu Sayyaf eivät ole lopettaneet taistelua, eivätkä hyväksy rauhansopimusta. Filippiinien kommunistipuolueen ja sen aseellisen siiven NPA:n (New Peoples Army) kapinalliset taistelevat myös Filippiinien hallitusta vastaan luoden epävakautta. Monin osin maata suurtilojen omistajilla on omat yksityiset armeijansa, jotka noudattavat täysin omia sääntöjään.

Separatististen muslimiryhmittymien erimielisyydet ja konfliktin lukuista osapuolet saattavat vaarantaa Filippiinien sisäiseen rauhankehityksen ja pahimmassa tapauksessa vetää naapurimaita mukaan konfliktiin. Filippiinien ja Malesian suhdetta on hiertänyt siirtomaa-ajoista saakka erimielisyys Borneon saarella sijaitsevan, Malesialle kuuluvan Sabahin osavaltion omistajuudesta. Filippiinit väittää öljyrikkaan Sabahin kuuluvan heille historiallisin perustein, sillä juuri muslimiväestö morot ovat asuttaneet aluetta, mutta viime vuosina Filippiinien hallitus ei ole aktiivisesti vaatinut aluetta itselleen.

Malesian ja Filippiinien välit ovat olleet rauhanomaiset ja Malesia on jopa osallistunut sovittelijan roolissa Filippinien hallituksen ja MILF:in välisen rauhansopimuksen neuvottelemiseen ja tukenut rauhanturvaamista Mindanaon alueella. Tilanne muuttui vuoden 2013 alussa, kun filippiniläiset kapinalliset ilmestyivät Sabahiin vaatimaan alueen palauttamista Filippiineille. Vastareaktiona Malesian turvallisuusjoukot hyökkäsivät kapinallisten kimppuun ja yhteenotoissa menehtynyi kymmeniä ihmisiä ja satoja pidätettiin.

Filippiinien hallitus on pyrkinyt estämään väkivaltaisuuksien jatkumisen ja vaatinut kapinallisten vetäytymistä Malesiasta. Kapinallisijoukkojen johtaja Jamalul Kiram III julisti maaliskuussa yksipuolisen aselevon, mutta Malesia ilmoitti suostuvansa tulitaukoon vain, jos kapinalliset antautuvat ehdoitta. Yhteenotot alueella jatkuvat edelleen. Sabahissa asuu yli 800 000 filippiiniläistä ja myös heidän turvallisuutensa on uhattuna. Tuhannet heistä ovat joutuneet jättämään kotinsa konfliktin seurauksena.

Lähde: Uppsala conflict database, Aschehoug og Gyldendals store norske leksikon, BBC

Mukana olevat maat

Lue lisää konfliktista Uppsala Conflict Database (englanniksi)

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017