Hopp til innhold

Irak

Terrorismin vastaisen sodan varjolla Yhdysvaltojen johtama liittouma aloitti Irakin miehitykseen johtaneen hyökkäyksen 18.3.2003 ilman YK:n turvallisuusneuvoston yksimielistä päätöstä. Yhdysvallat väitti pystyvänsä todistamaan, että Irakilla oli hallussaan joukkotuhoaseita, ja että maa teki yhteistyötä terroriverkosto al-Qaidan kanssa. Joukkotuhoaseita ei kuitenkaan koskaan löytynyt.

Päivitetty viimeksi 02.07.2013

En inspeksjonsgruppe fra FN fullfører en detaljert inspeksjon av Iraks største anlegg for kjemiske våpen i 1991. (Foto:UN Photo)

Irak on yksi aikaisimpien sivilisaatioiden, sekä läntisen kulttuurin ja sivistyksen kehto.  Ottomaanien valtakunnan hajoaminen ja Ison-Britannian valta-aika jättävät Irakiin hauraan poliittisen järjestelmän.

Irakista tuli itsenäinen valtio esimmäisen maailmansodan jälkeen, kun voittajavaltiot Iso-Britannia ja Ranska jakoivat Lähi-idän keskenään San Remon konferenssissa vuonna 1920. Maa-alue muuttui ottomaanien valtakunnan osasta brittien mandaattialueeksi ja Irakiin pystytettiin monarkkinen hallitusmuoto. Tämän uuden maan väestö koostui monista eri kansanryhmistä: kurdit olivat enemmistönä pohjoisessa, sunnimuslimit hallitsivat Irakin keskiosia ja shiiamuslimit taas asuttivat maan eteläistä osaa. Sekä kurdien että shiiojen keskuudessa heräsi toiveet itsenäisyydestä San Remon rauhankokouksen yhteydessä, ja ryhmien edustajat olivat tyytymättömiä neuvottelujen tulosten tullessa julki. Vielä nykyäänkin molemmissa kansanryhmissä on voimia, jotka tekevät työtä Irakista irtaantumisen puolesta.

Brittiläinen mandaattiaika päättyi vuonna 1932. Iso-Britannia vetäytyi muodollisesti pois Irakista sen jälkeen kun se oli varmistanut itselleen tärkeitä asemia alueen öljyteollisuudessa. Sitä seurasi poliittisen levottomuuden kausi: vuosien 1945 ja 1958 välillä maata hallitsi 24 eri hallitusta. Brittien tukema irakilainen hallitsijasuku syöstiin vallasta vuoden 1958 vallankumouksen yhteydessä, ja Irakista tehtiin tasavalta.

Baath-puolue ja Saddam Hussein

Yksi vallankumoukseen osallistuneista ryhmittymistä oli sosialistinen Baath-puolue, joka 10 vuotta myöhemmin otti vallan sotilasvallankaappauksella. Saddam Hussein profiloitui kommunistien ja radikaali-islamistien vastustajana, ja sai näin Yhdysvaltojen hiljaisen tuen. Vuonna 1977 hänet valittiin panarabistisen Baath-puolueen avustavaksi pääsihteeriksi ja 16. heinäkuuta 1979 Irakin kansallisen osaston johtoon. Noustuaan valtaan Saddam puhdisti puolueen johdon ja erotti siitä 68 henkilöä, joista 22 teloitettiin myöhemmin. Hän nimitti ystäviään ja perheenjäseniään tärkeisiin sotilaallisiin ja hallinnollisiin virkoihin. Lyhyessä ajassa hän rakensi laajan henkilökultin itsensä ympärille: Saddam Husseinista tehdyt patsaat ja muotokuvat tulivat hiljalleen erittäin näkyväksi osaksi irakilaista kaupunkikuvaa.

Baath-puolue oli sekulaarinen puolue, joka teki selvän eron valtion ja uskonnon välillä. Islamilaisten konservatiivien tyrmistykseksi hän myönsi naisille vapauksia, kuten poisti huntupakon, suosi koulutusta ja otti naisia näkyviin virkoihin hallinnossaan ja teollisuudessa. Vaikka puolue oli ei ollut uskonnollinen Irakin sunnimuslimeille annettiin korkeita poliittisia virkoja, sillä Hussein ja hänen tuttavapiirinsä kuuluivat sunnimuslimeihin. Tästä seurasi, että maan enemmistö, eli shiiamuslimit eivät tällaisiin virkoihin päässeet. Myös Pohjois-Irakin suuri kurdiväestö pidettiin erossa vallankahvasta, ja kurdit sekä shiiamuslimit tekivätkin useita aseellisia kapinoita Saddamin hallintoa vastaan.

Irakin-Iranin sota ja Persianlahden sota

Iran ja Irak olivat sodassa keskenään vuosina 1980 - 1988. Maiden rajat säilyivät entisellään, mutta länsimaisten lähteiden mukaan yli 400 000 irakilaista ja yhteensä yli miljoona ihmistä sai surmansa, ja lisäksi materiaaliset menetykset olivat valtavat. Sodassa käytettiin kemiallisia aseita erityisesti Irakin puolelta tuhoisin seurauksin. Sodan jälkimainingeissa Irak miehitti Kuwaitin, sillä Irakilla oli mielestään oikeuksia Kuwaitin alueisiin. Nämä kaksi maata olivat riidelleet valtioiden välisestä rajasta siitä lähtien, kun Kuwait itsenäistyi Iso-Britanniasta vuonna 1961. Lisäksi Irak oli lainannut rahaa Kuwaitilta voidakseen käydä sotaa Irania vastaan, ja nyt Irak halusi mitätöidä velkansa. Irakilaiset kokivat myös katkeruutta, sillä Kuwait oli ylittänyt OPEC:in öljykiintiöt sotavuosien aikana, minkä he väittivät aiheuttaneen tappiota Irakin taloudelle. Kun Kuwait ei hyväksynyt Irakin vaatimuksia, Irak hyökkäsi maahan miehittäen sen.

Kansainvälinen yhteisö ja Yhdysvallat tuomitsivat miehityksen, vaikka Yhdysvallat tukivat Saddamia vielä tämän sotiessa Irania vastaan. YK vaati Irakia vetäytymään pois Kuwaitista välittömästi. Kun Irak ei toiminut annetun aikarajan sisällä, YK valtuutti Yhdysvallat johtamaan monikansallisen liittouman sotatoimia Irakia vastaan. Monikansalliset sotavoimat voittivat Irakin armeijan muutaman kuukauden kiivaiden taistelujen jälkeen niin kutsutussa Persianlahden sodassa, ja irakilaiset vetäytyivät Kuwaitista. Irakilaiset viranomaiset allekirjoittivat myös aseleposopimuksen, jossa he sitoutuivat tuhoamaan kaikki biologiset ja kemialliset aseensa YK:n asetarkastajien seurannassa. Aselevon solmimisen jälkeen sisäiset levottomuudet nousivat pintaan kurdien ja shiiojen vastustaessa Saddamin hallitusta, mutta mielenilmaukset kukistettiin väkivalloin.

Yhdysvallat julistaa terrorisminvastaisen sodan ja hyökkää Irakiin

Aseidenriisunta ei sujunut suunnitelmien mukaisesti, ja suhde YK:n asetarkastajien ja Saddam Husseinin hallinnon välillä huononi huononemistaan seuraavien vuosien aikana. Irak ei antanut asetarkastajien työskennellä rauhassa, eivätkä asetarkastajat löytäneet etsimiään joukkotuhoaseita. Painostus Saddam Husseinin hallintoa vastaan tuli huomattavasti kovemmaksi al-Qaidan 11. syyskuuta 2001 tekemän terrori-iskun jälkeen. Vuodesta 2002 lähtien yhdysvaltalaiset viranomaiset kutsuivat Irakia osaksi ”Pahuuden akselia”, ja Irakia syytettiin yhteistyöstä Osama bin Ladenin ja al-Qaidan kanssa. Yhdysvallat oli sitä mieltä, että Saddam Husseinin vallasta poistaminen edistäisi alueen vakauttamis- ja demokratisointiprosessia. Kun asentarkastajat lopulta häädettiin Irakista kokonaan, väitti Yhdysvallat maan miehityksen olevan tarpeen. YK:n turvallisuusneuvosto oli kuitenkin eri mieltä, ja sekä Ranska ja Saksa että Venäjä ilmaisivat vastustuksensa Irakin miehitykselle. Yhdysvallat hyökkäsi kuitenkin Irakiin 20. maaliskuuta ilman YK:n tukea. Miehitys oli ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa, koska Yhdysvallat ei ollut ensiksi joutunut Irakin hyökkäyksen kohteeksi, eikä miehityksellä ollut YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta.

Saddam Husseinin armeija ei juurikaan pystynyt taistelemaan hyökkääjiä vastaan, ja jo 1. toukokuuta 2003 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti Yhdysvaltojen voittaneen sodan ja siirryttiin maan vakautusvaiheeseen. Saddam Hussein vangittiin joulukuussa 2003, ja oikeudenkäynti häntä vastaan aloitettiin lokakuussa 2005. Irakin väliaikaishallitus nimitettiin kesäkuussa 2004. Sunnit boikotoivat tammikuussa 2005 pidettyjä parlamenttivaaleja, mistä johtuen sekä kurdit että shiiat saivat lukuisia edustajia uuteen parlamenttiin. Kriitikot väittävät, että Yhdysvaltain kiinnostuksen syy Irakiin ei suinkaan ollut uuden terrori-iskun pelko, Irakin mahdollisesti omistamat joukkotuhoaseet tai Yhdysvaltain halu luoda demokratia alueelle, vaan alueen valtavat öljyrikkaudet. Jopa 2/3 maailman tunnetuista öljyvarannoista sijaitsee Persianlahdella, missä Irak ja Saudi-Arabia ovat öljyn suurimmat tuottajat. Tähän päivään mennessä ei ole onnistuttu todistamaan, että Saddam Husseinilla olisi ollut enää Persianlahden sodan jälkeen joukkotuhoaseita, tai että hänen joukoillaan olisi ollut yhteyksiä al-Qaida -ryhmittymän kanssa.

Miehityksestä sisäiseen konfliktiin

Vuoden 2006 aikana Irakin turvallisuustilanne luisui yhä huonommaksi ja loppuvuodesta väkivalta yltyi pahimmaksi kevään 2003 sodan jälkeen. Syksyn mittaan Irakin sodan arveltiin vaatineen moninkertaisia määriä siviiliuhreja aikaisemmin esitettyihin lukuihin verrattuna: ennen puhuttiin kymmenistä tuhansista, nyt sadoista tuhansista. Pahenevat väkivaltaisuudet johtuivat ennen kaikkea shiia- ja sunnimuslimien keskinäisestä valtataistelusta sekä ryhmien yhteenotoista Irakin armeijan ja Yhdysvaltain johtaman koalition kanssa.

Vastustus miehitystä kohtaan lisääntyi, kun vuonna 2004 paljastui, että amerikkalaiset sotilaat kiduttivat irakilaisia sotavankeja Abu Ghraibin vankilassa Bagdadin ulkopuolella. Lisäksi paljastui monia esimerkkejä siitä, miten huonosti amerikkalaiset kohtelivat naisia ja lapsia jäljittäessään vastustajiaan. Lisäksi vanhat sisäiset erimielisyydet, jotka Saddam Husseinin hallinto oli pitänyt kurissa, nousivat uudelleen pintaan. Toisiaan vastaan taistelevat ryhmittymät käyttävät usein taktiikkanaan iskuja siviilejä vastaan.

Lisääntynyt väkivalta ja nousevat kuolonuhriluvut sekä amerikkalaisten sotilaiden että siviiliväestön keskuudessa johtivat siihen, että presidentti George W. Bush päätti tehdä suurhyökkäyksen pääkaupunki Bagdadin rauhoittamiseksi ja lisäsi Irakissa olevien joukkojen määrän lähes 300 tuhanteen maaliskuussa 2007. Joukkojen lisäämisen ja uuden strategian avulla sekä yhteistyöllä levottomimpien provinssien paikallisten heimoneuvostojen kanssa, saatiin kuolonuhrien lukumäärä dramaattiseen laskuun vuoden 2008 aikana. Bagdadista tuli huomattavasti turvallisempi kaupunki, kun irakilaiset ja amerikkalaiset voimat yhteistyössä rauhoittivat Sadr City:n slummialueen.

Tärkeät vaalit ja Yhdysvaltojen vetäytyminen

Maaliskuussa 2010 Irakissa pidettiin parlamenttivaalit, joiden onnistumista pidettiin avaintekijänä Yhdysvaltain vetäytymisen kannalta. Vaalien voittajaksi selvisi entisen pääministeri Ijad Allawin koalitio, joka sai 91 paikkaa 325-paikkaisessa parlamentissa, mutta istuva pääministeri Nuri al-Malikin koalitioei hyväksy tulosta. Hallitusneuvotteluissa edettiin hitaasti, ja puolueet pääsivät sopuun vallanjaosta vasta marraskuussa. Irakin presidenttinä jatkaa kurdi Jalal Talabani ja pääministerinä shiia Nuri al-Maliki. Joulukuussa parlamentti hyväksyi uuden hallituksen, mutta hallituksen ei ole katsottu olevan kovin tehokas ja nauttivan laajaa luottamusta.

Syksyllä 2008 irakilainen Irakin parlamentti teki sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa amerikkalaisten asteittaisesta vetäytymisestä. Hallitusneuvottelujen takkuilusta huolimatta Yhdysvallat toteutti lupauksensa ja veti elokuun 2010 loppuun mennessä suurimman osan joukoistaan Irakista, jättäen vastuun Irakin omille sotilas- ja poliisivoimille. Viimeisimmät joukot lähtivät maasta vuoden 2011 lopussa. Myös kansainväliset sanktiot, jotka Irakille langetettiin Saddam Husseinin aikaan päätettiin poistaa.

Yhdysvaltojen hallituksen tekemän selvityksen mukaan Irak oli vuoden 2011 kesällä vaarallisempi kuin vuotta aiemmin. Vaikka vuoden 2011 elokuusta tulikin ensimmäinen kuukausi kahdeksan vuotta kestäneen konfliktin aikana, jolloin yksikään yhdysvaltalaissotilas ei kuollut, on yli 2600 irakilaista siviiliä, poliisia ja sotilasta menettänyt henkensä.

Hiljainen konflikti

Väkivalta Irakin sisäisten ryhmittymien välillä on kiihtynyt yhdysvaltalaisten joukkojen vetäydyttyä. Vaikka  Irak ei ole virallisesti sotatilassa, uskonryhmien välinen valtakamppailu ja väkivaltaiset yhteenotot ovat jatkuvia. Vuoden 2012 aikana useita tuhansia ihmisiä menehtyi ja turvallisuustilanne pysyy heikkona.  Vuoden 2013 alkupuolella väkivalta ja pommitukset ovat lähes päivittäisiä tappaen kymmeniä ja satoja ihmisiä.

Maassa poliittinen tilanne on kääntynyt päälaelleen, kun Saddamin aikaan syrjityt shiiat ja kurdit ovat vallassa ja sunnimuslimit kapinoivat shiia-johtoista hallintoa vastaan. Arabikevät ja erityisesti Syyrian sisällissota on lisännyt osaltaan sunnien, shiiojen ja kurdien välistä vastakkainasettelua. Hallitusjärjestelmän hyväksyttävyyden ja toimivuuden kannalta on merkittävää, että kaikki ryhmät ovat aidosti edustettuina poliittisessa järjestelmässä.

Jos Irakin sisäiset ryhmittymät eivät löydä keinoja rauhanomaiseen yhteiseloon ja yhtenäisyyteen on mahdollista, että ryhmien eriytyminen johtaa maan jakautumiseen uskonlahkojen mukaan useaksi eri alueeksi. Vaarana on myös sisäisten ristiriitojen paisuminen sisällissodaksi ja konfliktin leviäminen valtion rajojen ulkopuolelle. Irakin sunnit ovat osallistuneet konflikteihin muissa maissa kuten Syyriassa opposition puolella, kun taas shiiat ovat osoittaneet tukensa al-Assadin hallinnolle.

YK:n rooli

YK on ollut läsnä Irakissa vuodesta 1991 lähtien, kun järjestö lähetti rauhanturvajoukkoja maahan Irakin ja Kuwaitin rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Joukkojen tuli valvoa irakilaisten vetäytymistä ja sen jälkeen kontrolloida, että demarkaatiolinjaa maiden välillä kunnioitettaisiin. Irak velvoitettiin maksamaan korvauksia 20 maalle vahingoista, joita tämä oli aiheuttanut näille Kuwaitin miehityksen aikana. YK seurasi, että korvaukset maksettiin ja valvoi myös muiden pakotteiden toteuttamista Irakia kohtaan. Koska Irak kieltäytyi tekemästä yhteistyötä asetarkastajien kanssa, Irakille myönnettiin vain pieniä öljykiintiöitä. Tästä syystä Irakin valtiosta tuli köyhä, mikä taas aiheutti suuria kärsimyksiä maan väestölle. 90-luvun puolivälissä ruuan ja elintärkeiden lääkkeiden puute oli niin suuri, että Irakiin kehittyi humanitäärinen kriisi. Monet väittivät pakotteiden kohdistuneen Irakin paikallisväestöön viranomaisten sijasta. Kritiikin johdosta YK aloitti vuonna 1995 Ruokaa öljystä -ohjelman. Siitä lähtien Irak sai myydä öljyä, mikäli käytti saamansa tulot ruokaan ja lääkkeisiin, eikä asevarusteluun. Ruokaa öljystä -ohjelman hallinnosta paljastui laajaa korruptiota, ja useita YK-virkamiehiä erotettiin virasta. Ohjelma lopetettiin, kun Saddam Husseinin hallinto kaadettiin.

 

YK:n työ on ollut vaikeaa Yhdysvaltojen vuonna 2003 toteuttaman Irakin miehityksen jälkeen. Koska järjestö oli miehitystä vastaan, on sen myöhemmin ollut vaikea löytää oma roolinsa. Irakiin ei ole lähetetty rauhanturvajoukkoja, mutta YK on ollut edustettuna maassa monien järjestöjensä, muun muassa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n, lastenrahasto UNICEF:in ja pakolaiskomissaari UNCHR:n kautta. YK samaistetaan suurelta osin Yhdysvaltojen läsnäoloon maassa, ja on siksi joutunut myös väkivaltaisten iskujen kohteeksi. Elokuussa 2003 järjestön pääkonttori Bagdadissa joutui pommituksen kohteeksi, ja 22 ihmistä menetti henkensä. Sen jälkeen YK veti suurimman osan toimitsijoistaan pois maasta. Elokuussa 2007 YK:n turvallisuusneuvosto päätti lisätä apuaan kaksinkertaistamalla YK-toimitsijoiden määrän 60:een Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian massiivisen painostuksen jälkeen. Milloin toimitsijat saadaan paikoilleen ja minkälaisiin tehtäviin heidät sijoitetaan, on vielä epäselvää.

YK:n turvallisuusneuvosto päätti joulukuussa 2010 luopua viimeisistä voimassaolevista Saddam Husseinin ajalta periytyvistä talouspakotteista. Samana vuonna YK:n Irakin maatiimi (UNCT) ja Irakin hallitus sopivat ensimmäisestä kehitysapuohjelmasta vuosille 2011-2014.

Lähde: Lähteet: Uppsala Conflict database, Indstitutt for fredsforskning (PRIO), Aschehoug og Gyldendals store norske leksikon-tietosanakirja, FN-Sambandet, BBC

Mukana olevat maat

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017