Hopp til innhold

Kurdistan

Kurdit ovat Lähi-idän neljänneksi suurin kansanryhmä, mutta heillä ei ole koskaan ollut omaa valtiota. Maantieteellisesti alue on nimeltään Kurdistan (”Kurdien maa”), ja se sijaitsee Iranin, Irakin, Syyrian ja Turkin raja-alueilla.

Päivitetty viimeksi 10.07.2013

Kurdistan

Kurdit - maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota

Kurdit, joita on yhteensä noin 35-40 miljoonaa, ovat maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota. Useimmat kurdit asuvat Turkissa, mutta monet asuvat myös Iranissa, Irakissa, Armeniassa ja Syyriassa.

Kurdien nationalismi ja kamppailu itsenäisen kurdivaltion perustamiseksi on ollut voimakasta jo 1800-luvulta alkaen. Ottomaanien valtakunta, eli silloinen Turkki kattoi osia Balkanista, Vähä-Aasian, suuria osia arabimaista ja Egyptin. Valtakunta hajosi 1. maailmansodan seurauksena, ja voittajamaat jakoivat maa-alueet keskenään. Ensimmäisessä rauhansopimuksessa, joka allekirjoitettiin Sèvres`ssä vuonna 1920, otettiin huomioon kurdien toivomukset. Sen mukaan kurdienemmistöiset alueet tulisi erottaa itsenäiseksi kurdien valtioksi. Tästä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin vuoden 1923 Lausannen sopimuksessa. Sen sijaan että kurdit saisivat oman maansa, sai Turkki pitää itsellään kurdeille alun perin suunnitellun alueen. Muut alueet joutuivat Iranin ja brittien hallitseman Irakin haltuun, sekä Ranskan kontrolloimalle Syyrialle. Tämä uusi sopimus sai kurdit nousemaan aseelliseen kapinaan ja se oli alkua itsenäisyystaistelulle, joka jatkuu yhä tänäkin päivänä.

Kurdien taistelu itsenäisen kurdivaltion puolesta on herättänyt voimakasta vastustusta. Kurdit ovat joutuneet laajan poliittisen vainon kohteeksi, ja monia kurdien kirjailijoita, toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja on vangittu ja murhattu. Siviiliväestö on joutunut pakkomuuttojen ja joukkomurhien uhriksi, ja kurdin kielen puhuminen ja kulttuurin harjoittaminen julkisilla paikoilla on kielletty. Kurdien omaa taistelua ovat heikentäneet sen puuttuva koordinointi ja yhä uudet sisäiset erimielisyydet. Kurdit ovat perinteisesti hyvin heimokeskeistä kansaa, ja monet konfliktit johtuvat eri heimojen ja klaanien välisistä yhteenotoista. Tämä on heikentänyt kurdien rintamaa yhteistä ulkopuolista vihollista vastaan.

Kurdit Turkissa

Suurin osa kurdeista asuu Turkissa. He ovat joutuneet maan muiden etnisten vähemmistöjen tavoin systemaattisen syrjinnän kohteeksi sen jälkeen, kun Turkista vuoden 1923 Lausannen sopimuksen jälkeen tuli itsenäinen tasavalta. Turkkilaiset kukistivat sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen nousseen kurdikapinan hyvin armottomasti. Useita satoja maaseutukyliä poltettiin, laajoja kurdiväestön pakkosiirtoja pantiin toimeen ja satoja kapinallisia hirtettiin. Kemal Atatürk, uuden tasavallan maanisä, korosti voimakkaasti yhtenäistä turkkilaista identiteettiä, ja kurdeihin ynnä muihin vähemmistöihin kohdistettiin kovakätistä turkkilaistamispolitiikkaa. Vasta vuonna 1938 Turkin hallitus sai kurdikapinalliset kontrolliin. Samaan aikaan kurdien kansallisliike kuitenkin voimistui, ja 1970-luvun lopulla Abdullah Öcalan perusti Kurdien työväenpuolue PKK:n.

PKK aloitti sissisodan vuonna 1984, ja sillä oli tukikohtia sekä Irakissa että Syyrian kontrolloimilla alueilla Libanonissa. Turkkilaiset viranomaiset vastasivat PKK:n sotatoimiin tekemällä kostoiskuja kurdien siviiliväestöä vastaan. Taistelut olivat kovimpia kurdien ydinalueilla Kaakkois-Turkissa. Kurdeilla oli tukikohtia Irakissa, minkä takia Turkki hyökkäsi Pohjois-Irakiin PKK-jäsenten ja näiden olinpaikkojen löytämiseksi. PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin ja tuomittiin vuonna 1999 kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinikäiseksi vankeusrangaistukseksi Turkin poistaessa kuolemantuomion oikeusjärjestelmästään vuonna 2002.

Tuomionsa vuonna 1999 saanut Öcalan tuomitsi tämän jälkeen väkivallan käytön virallisesti, ja pian PKK julisti yksipuolisen aselevon. Tämän seurauksena Kaakkois-Turkin turvallisuustilanne parani huomattavasti. Myös suhtautuminen vähemmistöihin on parantunut Turkin EU-jäsenyyshakemuksen ansiosta. Kurdien poliittisia oikeuksia on laajennettu, ja kielto kurdin kielen julkisesta käytöstä on poistettu. Kurdien ja Turkin hallintovallan väliset suhteet ovat kuitenkin huonontuneet Yhdysvaltojen sekaantuessa Irakin tilanteeseen. Turkki on tärkeä Yhdysvaltojen liittolainen, mutta ajaa samalla omaa asiaansa: Turkkilaiset toivovat saavansa Pohjois-Irakin öljyrikkaat alueet hallintaansa ja pyrkivät estämään sen, että kurdien itsehallinto Pohjois-Irakissa voimistaisi kurdien taistelua Turkissa.

PKK lopetti yksipuolisen aseleponsa vuonna 2004, ja aloitti Turkin hallituksen vastaisen sissisodan uudelleen. Useimmat yhteenotot tapahtuivat Kaakkois-Turkissa, mutta vuoden 2006 kuluessa useita PKK-ryhmiä perustettiin myös pohjoiseen Irakiin. Tämä johti Irakin, Yhdysvaltojen ja Turkin välisiin kriisikokouksiin siitä, kuinka tähän utteen tilanteeseen tulisi suhtautua. Asiaa hoitamaan asetettu työryhmä ei päässyt konkreettisiin tuloksiin, ja vuoden 2007 loppupuolella Turkin hallitus teki useita ilma- ja maahyökkäyksiä kurdien tukikohtiin Pohjois-Irakissa ja myös PKK lisäsi toimintaansa.

Vuosina 2009-2011 Turkin hallituksen ja PKK:n välillä käytiin salaisia neuvotteluja Norjassa, mutta neuvottelut loppuivat Turkin armeijan ja PKK:n ottaessa jälleen yhteen. Neuvottelujen katkettua tilanne kärjistyi nopeasti osapuolien välillä ja taistelut yltyivät kiivaammiksi kuin vuosikausiin. Lokakuussa 2011 24 turkkilaista sotilasta kuoli PKK:n iskuissa, johon Turkin armeija vastasi hyökkäämällä Kaakkois-Turkkiin ja tämän seurauksena noin 50 kapinallista menehtyi. Saman vuoden joulukuussa 35 kurdisiviiliä sai surmansa Turkin ilmahyökkäysten yhteydessä. Vuosien 2011-2012 aikana taisteluissa on kuollut noin kaksi tuhatta ihmistä.

Irakin kurdit

Irakin kurdien itsehallinto on ollut huomattavasti laajempi kuin Turkin kurdeilla, mutta Irakissa kurdit ovat joutuneet laajan irakilaisen hallinnon harjoittaman mielivallan kohteeksi. Lausannen sopimuksen jälkeen kurdit saivat rajoitetun autonomian Pohjois-Irakin alueella, mutta sen merkitys oli loppujen lopuksi hyvin vähäinen. Erimielisyydet itsehallinon sisällöstä ovat johtaneet useisiin yhteenottoihin kurdien aseistettujen ryhmien ja Irakin armeijan välillä.

Erityistä erimielisyyttä on syntynyt alueen öljyvaroista saatavien tulojen jakamisesta. Irakin hallintoviranomaiset ovat kukistaneet kurdien kapinat kovalla kädellä. Iran tuki pitkään kurdien kapinaa, koska se sillä tapaa onnistui heikentämään Irakin hallitusta. 1970-luvulla Saddam Hussein lähipiireineen sai yhä enemmän valtaa Irakin politiikassa, mikä suuresti huolestutti Iranin shaahia. Hän halusi pysäyttää Irakin politiikan radikaalit virtaukset. Iranin ja kurdien välinen yhteistyö oli jo alkanut, kun Iranin ja Irakin välinen sota alkoi vuonna 1980. Iran miehitti tuolloin kurdien asuttamia alueita pohjoisesta ja perusti alueelle sotilastukikohtia osaksi kurdien suostumuksella. Iranin ja Irakin sodan (1980-1988) jälkimainingeissa Saddam Hussein ja Irakin armeija tekivät laajoja kosto-operaatioita kurdisiviiilejä vastaan. Kurdeja haluttiin rangaista heidän antamastaan tuesta Iranille. Näissä operaatioissa käytettiin muun muassa kansainvälisten sopimusten kieltämiä kemiallisia aseita, ja yli 5000 kurdisiviiliä menetti henkensä. YK ei koskaan suoranaisesti, mahdollisesti Yhdysvaltojen painostuksesta johtuen, tuominnut Irakin harjoittamaa kemiallista sotaa.

Yhdysvaltojen sotatoimet Irakissa herättää Kurdien toiveet

Kun Irakin tappio Yhdysvaltoja vastaan Persianlahden sodassa vuonna 1991 oli tosiasia, sekä maan pohjoisosan kurdit että eteläosan šiiat nousivat kapinaan. Kurdit ja šiiat luulivat amerikkalaisten tukevan heidän taisteluaan Saddam Husseinin hallintoa vastaan, mutta USA tekikin sitä vastoin aselevon Irakin kanssa. Tämän seurauksena Irakin armeija määrättiin kukistamaan kurdien kapinaa. Iranin ja Irakin välisen sodan aikaiset joukkomurhat tuoreessa muistissaan 1-3 miljoonaa kurdia lähti pakoon kodeistaan vuoristoon. Siellä turkkilaiset viranomaiset kielsivät heitä saapumasta Turkin puolelle, ja pakolaiset joutuivat täten vangituiksi vuoristoon Turkin rajan ja Irakin joukkojen väliin. Humanitaarisen katastrofin estämiseksi Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat sijoittivat joukkojaan alueelle kurdeja puolustamaan ja aloittamaan avustustyön. Samanaikaisesti perustettiin niin kutsuttuja turva-alueita kurdeille kieltämällä irakilaiskoneita lentämästä Pohjois-Irakin ilmatilassa, Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan vartioidessa aluetta.

Lentokieltoalue ja erityisesti Yhdysvaltojen toiminta siellä on myöhemmin saanut kritiikkiä osakseen. Vuonna 2006 perustettiin lentokieltovyöhyke myös eteläiseen Irakiin. Monien mielestä lentokielto ja partioiminen Irakin alueella oli laitonta Irakin alueen valvontaa. Lentokieltovyöhykkeen perustaminen johti joka tapauksessa siihen, että kurdien alueista tuli nopeammin itsenäisempiä, ja vuonna 1992 perustettiinkin ensimmäinen kurdien oma parlamentti. Parlamenttiin valittiin suurin piirtein yhtä monta edustajaa sekä Kurdien demokraattisesta puolueesta (KDP) että Kurdien isänmaallisesta liitosta (PUK). Nämä kaksi kurdiryhmittymää olivat pitkään käyneet aseellisia taisteluja keskenään, mikä oli johtanut kurdien alueiden kahtiajakoon. Yhteen aikaan KDP liittoutui myös hallituksen armeijan kanssa PUK:ia vastaan, ja tällä tavalla kurdiseparatistit pidettiin aisoissa niiden taistellessa toisiaan vastaan. Vuonna 1998 molemmat osapuolet hyväksyivät aselevon, ja vuonna 2006 ne tekivät yhteistyösopimuksen.

Yhdysvallat miehitti Irakin vuonna 2003 tavoitteenaan kaataa Saddam Husseinin hallinto. Tässä taistelussa oli ratkaisevan tärkeää saada tukea kurdeilta, joilla oli Irakin suurin ei-valtiollinen armeija käytössään. Kovien neuvottelujen jälkeen Yhdysvallat onnistui saamaan sekä turkkilaiset että kurdit puolelleen siitäkin huolimatta, että kurdit välillä uhkasivat hyökätä Pohjois-Irakissa mahdollisesti olevia turkkilais-sotilaita vastaan. Irakin Kurdistan oli toiseksi suurin joukkojen antaja liittoumalle, joka kaatoi Saddamin hallinnon. Iranin uudessa vuonna 2005 tehdyssä perustuslaissa kurdeille annettiin alueellinen itsehallinto, vaikka sen tarkka sisältö onkin yhä lopullisesti päättämättä. Kun tammikuussa 2005 valittiin väliaikaishallitus, kurdit pääsivät siinä hyviin asemiin. Jalal Talabani nimettiin Irakin presidentiksi, ja hänestä tuli täten ensimmäinen arabimaiden kurdeihin lukeutuva valtiopäämies. Vuonna 2012 presidentti Talabani sai halvauksen ja toipuu sairaskohtauksesta edelleen.

Kurdit Syyriassa ja Iranissa

Kurdit ovat merkittävänä vähemmistöinä myös Syyriassa ja Iranissa. Syyriassa kurdit ovat suurin vähemmistöryhmä ja yhteensä kurdeja on Syyriassa kaksi miljoonaa. Vuosikymmenten ajan kurdien asema Syyriassa on ollu huono ja kaikkein heikoimassa asemassa ovat olleet noin 300 000 kurdia, joilta Syyrian hallitus kielsi kansalaisuuden 60-luvulla. Kurdit ovat järjestäytyneet yli 30 poliittiseen ryhmittymään, joista vahvin on Demokraattisen unionin puolue PYD, joka on Turkin kurdipuolueen PKK:n liittolainen. Vuonna 2004 kurdit nousivat kapinaan Bashar al-Assadin hallituksen harjoittamaa sortoa vastaan, mutta Syyrian armeija tukahdutti kansannousun väkivalloin. Kymmeniä kurdeja kuoli ja satoja vangittiin yhteenoton seurauksena.

Iranissa asuu noin seitsemän miljoonaa kurdia, jotka elävät Irakin ja Turkin raja-alueilla. Toisen maailmansodan jälkeen kurdit perustivat Neuvotoliiton tuella oman valtion, Kurdistanin tasavallan Iranin luoteisosiin. Nevostoliitto joutui kuitenkin vetäytymään Iranista Yhdysvaltojen painostuksesta vuonna 1946, jolloin Iran valtasi kurdialueet. Vuosikausia kurdien ja muiden vähemmistöjen oikeuksia oman kulttuurin ja kielen harjoittamiseen on rajoitettu Iranissa, samoin kuin sanavapautta ja poliittisia oikeuksia. Erityisesti sunnilaista islamia kannattavien kurdien asema on ollut huono shiavaltaisessa Iranissa. 2000-luvulla asenteet kurdeja kohtaan ovat tiukentuneet entisestään. Heinäkuussa 2005 kurdiaktivisti Shivan Qaderim ja kaksi muuta kurdimiestä saivat surmansa Iranin turvallisuusjoukkojen luodeista. Tästä seurasi viikkoja kestäneet mielenosotukset, joissa useita ihmisiä kuoli ja monia kurdeja vangittiin ilman oikeudenkäyntiä.

Katsaus nykytilanteeseen

Vuosina 2011 ja 2012 taistelut Turkin ja PKK:n välillä kiihtyivät, mutta vuonna 2013 Turkin hallitus ja PKK ovat palanneet neuvottelupöytään, joka on herättänyt toiveet mahdollisesta rauhasta. Turkki on luonut tiiviimmät taloudelliset suhteet Irakin kurdialueeseen ja suunnitteilla on myös öljyputken rakentaminen Turkin ja Pohjois-Irakin välille. Taloudellisen yhteistyön lisäksi Turkin asennoitumista kurdeja kohtaan on muuttanut Syyrian pitkittynyt konflikti, jonka seurauksena kurdien asema Syyriassa on vahvistunut. Tämä on huolestuttanut Turkin hallitusta erityisesti, koska PKK:lla on tiiviit yhteydet Syyrian kurdiliikkeisiin. Sopimuksen mukaisesti PKK on vetänyt lähes kaikki joukkonsa pois Turkista ja PKK odottaa vuorostaan Turkin hallituksen siirtoa, kuten laajempien oikeuksien takaamista. Rauhanneuvottelut jatkuvat kesällä 2013 Amedissa järjestetyssä rauhankonferenssissa.

Tällä hetkellä kurdit Irakissa ovat saavuttaneet tunnustetun autonomian maan pohjoisissa osissa ja alue on tällä hetkellä epävakaan maan yksi turvallisimmista. Edelleen Kurdistanin alueellisen hallinnon ja Irakin keskushallinnon välit ovat kireät, johtuen  erimieliyyksistä koskien raja-alueita ja Kurdistanin öljytuloja. Täydellisen itsenäisyyden tavoittamisessa Irakin kurdit ovat muita kurdialueita pidemmällä, mutta eivät kuitenkaan täysin valmiita sillä taloudellisesti alue ei tulisi toimeen itsenäisenä. Myös valtiontasoista hallintoa alueella ei ole vaan keskittyyt alueelliseen hallintoon.

Syyrian kansannousu herätti Syyrian kurdien toiveet asemansa parantamisesta. Heidän tavoitteenaan on saavuttaa Irakin autonomiaa vastaava itsehallintoaluetta.  Osa Syyrian kurdeista osallistui 2011 alkaneeseen kansannousuun, jonka yhteydessä he ovat onnistuneet ottamaan haltuunsa alueita maan koillisosasta. Presidentti al-Assad on yrittänyt sovitella suhteita kurdeihin tarjoamalla kansalaisuutta niille kurdeille, joilta se on aikaisemmin evätty. Toistaiseksi Syyrian sisällissodan pääosapuolet ovat jättäneet kurdit rauhaan, mutta taistelut saattavat levitä myös kurdien hallinnoimille alueille. Syyrian kurdien välillä on myös paljon näkemyseroja, jotka hidastavat yhteistä tavoitetta itsenäisyydestä. Syyrian sisällissodan lopputulos ja siitä aiheutuvat seuraukset ovat ratkaisevia Syyrian kurdien tulevaisuuden kannalta.

2011 heinäkuussa Iran käynnisti yhteistyössä Turkin kanssa sotilasoperaation Irakin kurdialueille Qandil vuorille, jossa on PKK:n päämaja ja josta myös Iranin johtavaa kurdipuoluetta, Kurdistanin vapaa elämä (PJAK) johdetaan. Kohdisti pommituksia siviilialueille. Kurdien voimistuminen Syyriassa ja Irakissa ei ole jäänyt huomaamatta Iranissa ja itsenäisyyspyrkimykset pyritään tukahduttamaan.

Poliittiset erimielisyydet kurdivähemmistöjen välillä estää niitä yhdistämästä voimiaan yhteisen kurdialueen aikaansaamiseksi. Vaikka kurdijärjestöt ovat tukeneet toisiaan maan rajojen yli, ne ovat myös ajoittain ottaneet keskenään yhteen. Kuitenkin kurdien itsenäistymishaaveiden tavoittaminen riippuu paljon myös siitä, kuinka yhtenäisesti kurdit pystyvät toimimaan päämääriensä saavuttamiseksi. Koko Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on käynnissä muutosten aikakausi ja nämä poliittiset mullistukset tulevat vaikuttamaan ratkaisevasti myös kurdien asemaan tulevaisuudessa.

YK:n rooli

YK on päättänyt pysyä kurdivaltion itsenäistymiseen liittyvän konfliktin ulkopuolella. Järjestö osallistuu kuitenkin työhön kurdien oikeuksien selvittämiseksi Turkissa parantaakseen etnisten vähemmistöjen asemaa maassa. YK työskentelee myös kurdien turvallisuuden puolesta Pohjois-Irakissa, muun muassa ehdotuksellaan lentokieltoalueen perustamiseksi myös tälle alueelle. YK on sekaantunut myös Irakin sotaan ja täten myös kurdien tilanteeseen maan pohjoisosissa.  

Lähde: Uppsala database, Aschehoug og Gyldendals store leksikon, Amesty International Norge, Involve yourself, VG

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017