Hopp til innhold

Nepal

Nepalin demokratiakehitystä on jarruttanut maan vuosisatoja kestänyt monarkkinen hallintomuoto. Nepal julistettiin tasavallaksi vuonna 2008, mutta maassa ei ole edelleenkään toimivaa perustuslakia, tai hallitusta. Näkemyserot hallituspuolueiden, maolaisten ja lukuisten etnisten ryhmittymien välillä ovat esteenä maan rakennusprosessin etenemiselle.

Päivitetty viimeksi 08.07.2013

Madheshi-yhteisön jäsenet osoittavat mieltään Biratnagarissa vuonna 2008. Tavoitteenaan heillä on autonomiset itsehallintoalueet ja suurempi edustuksellisuus parlamentissa.

Madheshi-yhteisön jäsenet osoittamassa mieltään autonomian puolesta vuonna 2008. Kuva: UN Photo / Agnieszka Mikulska

Nepal on maa, jolla on pitkät perinteet itsevaltaisena kuningaskuntana olemisesta. 1960-luvun alkupuolella maa astui askeleen demokraattisempaan suuntaan, mutta sitten kuningas tarttui jälleen vallankahvaan ja nimitti itsensä maan yksinvaltiaaksi. Vasta 32 vuotta myöhemmin vuonna 1991, saatiin demokratisoimisprosessi uudelleen käyntiin. Laajat mielenosoitukset ja satojen ihmisten kuoleminen niiden yhteydessä saivat kuningas Biendran suostumaan monarkkisen hallitusmuodon tarkistamiseen. Nepalista tulisi nyt perustuslaillinen monarkia, ja toimeenpanovalta kuuluisi kansanvalitsemille edustajille.

Maolaiskapinalliset kiristävät otettaan maaseudulla

Nuori demokratia joutui nopeasti ongelmiin. Laajamittainen lahjonta ja poliittinen kaaos heikensivät kansan luottamusta poliitikkoihin. Tämän yhden maailman köyhimmän maan väestö oli tyytymätön johtajiinsa ja Nepalin hitaaseen kehittymiseen. Tämä oli syy sille, että maolaiset kapinalliset kohdensivat aatteensa Nepalin köyhälle maaseudulle. He halusivat kaataa monarkian ja perustaa kommunistisen yhteiskunnan kiinalaisen 1960-luvun kulttuurivallankumouksen mallin mukaisesti. Helmikuussa 1996 maolaiskapinalliset aloittivat ”kansansodan” hallitusta vastaan. Maolaiset monarkian- ja feodaalismin vastaiset opit saivat nopeasti kannattajia köyhistä maanviljelijöistä, jotka tunsivat jääneensä paitsioon Nepalin politiikassa. Lyhyessä ajassa maolaisten ennen niin vähämerkityksellisestä, vain muutaman edustajan parlamenttiin saaneesta puolueesta, kasvoi maan suurin poliittinen liike. Hallituksen armeija oli nopeasti paikalla kapinaa tukahduttamassa, mutta armeijan kovaotteinen paikallisväestön käsittely johti maolaisten liikkeen saaman tuen kasvuun.

Kuningas Gyanendrasta maailman viimeinen itsevaltainen monarkki

Vuoden 2001 tapahtumilla oli suuri merkitys Nepalin poliittiselle kehitykselle. Niin kutsutussa palatsin joukkomurhassa luultavasti kruununprinssi Dipendra surmasi kuninkaan, kuningattaren ja kahdeksan muuta kuningasperheen jäsentä sekä lopuksi itsensä. Kruununprinssi teki murhat vihapäissään riideltyään vanhempiensa kanssa morsiamen valinnastaan. Joukkomurhan seurauksena kuninkaan nuorempi veli Gyanendra nimettiin uudeksi kuninkaaksi. Hänen valtaan nimittämisen jälkeen alkoi kansan valitsemien edustajien työ jatkuvasti vaikeutua Nepalissa. Gyanendra sekaantui kaikkiin mahdollisiin asioihin ja otti enemmän ja enemmän valtaa, kunnes hän vuonna 2005 julisti poikkeustilan, pani viralta pääministerin, hajotti kansalliskokouksen ja otti itselleen pääministerin tehtävät. Hän vangitsi myös useita demokraattisesti valittuja johtajia, poliitikkoja, toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja, ja tukahdutti tällä tavalla tehokkaasti sananvapauden ja kaiken poliittisen opposition. Hän perusteli toimintaansa sillä, että poliitikot eivät olleet onnistuneet kukistamaan maolaississejä, ja että nyt tarvittiin vahvempia tehokeinoja. Hänen toimensa saivat osakseen kansainvälistä kritiikkiä ja tapahtunutta kutsuttiin yleisesti valtiokaappaukseksi. Kaappauksen avulla Nepalista tuli maailman viimeinen itsevaltainen monarkia.

Vuoden 2005 vallankaappaus

Maaseudulla hallituksen joukkojen ja maolaisten väliset taistelut jatkuivat taukoamatta. Vuosien 2001 ja 2005 välillä taistelut voimistuivat, ja lyhyiden vuosina 2001 ja 2003 solmittujen aselepojen jälkeen seurasi vieläkin kovempien taistelujen jaksoja. Vuoden 2005 vallankaappaukseen asti yksi Nepalin tärkeimmistä tukijoista oli muun muassa Intia, joka pelkäsi maolaiskapinan leviämistä rajan yli. Myös Yhdysvallat ja Iso-Britannia antoivat avokätisesti materiaalista tukea hallitukselle, koska ne määrittelivät maolaiset terroristeiksi, ja siten taistelun maolaississejä vastaan taisteluksi kansainvälistä terrorismia vastaan. Vuoden 2005 vallankaappauksen jälkeen Yhdysvaltojen ja Britannian tuki väheni, ja kuningas joutui huomattavan kansainvälisen painostuksen kohteeksi. Tämän seurauksena hän keväällä 2005 vapautti useimmat poliittiset vangit, mutta itse hän ei juurikaan väistynyt poliittiselta kentältä.

Kansalliskokous herätetään henkiin

Keväällä 2006 puhkesi jälleen laajoja mielenosoituksia koko maassa. Nepalilaiset toivat selvästi ilmi, että he toivoivat kuninkaan vetäytyvän vallasta, jotta kansan valitsemat poliitikot voisivat hallita maata. Kuningas yritti aluksi hillitä mielenosoittajia voimakeinoin. Kun tässä ei onnistuttu, antoi hän periksi näiden vaatimukselle koota uudelleen aiemmin hajotettu kansalliskokous, joka koostuu niin kutsutusta seitsemän puolueen liitosta. Kansalliskokous on aloittanut työnsä kuninkaan valtaa voimakkaasti vähentävän lain luomiseksi - se on työskennellyt muun muassa armeijan alistamiseksi siviilihallinnon kontrollin alaisuuteen, jottei asevoimista tulisi kuninkaan yksityinen armeija. Seitsemän puolueen liitolla on kuitenkin suhteellisen huono maine ja sitä on useasti syytetty korruptiosta. Näin ollen on epävarmaa, että voiko se oikeastaan edustaa todellista poliittista muutosta Nepalissa. Maolaiset ovat jo aiemmin neuvotelleet Seitsemän puolueen liiton kanssa. Neuvotteluissa päästiin yksimielisyyteen siitä, että myös maolaiset saisivat olla mukana kansalliskokouksessa. He saivat myös yhden paikan maan uudessa väliaikaisessa hallituksessa.

Monarkiasta tasavallaksi

Kuningas Gyanendran ja maolaisten välisessä vuonna 2006 solmitussa rauhansopimuksessa Nepal päätettiin muuttaa tasavallaksi. Uuden hallituksen aloitettua työnsä osoittautui kuitenkin, että mitkään muut puolueet eivät tukeneet tätä muutosta. Syksyllä 2007 maolaiset vetäytyivät pois hallituksesta protestina sille, että maa oli yhä monarkia. He kuitenkin palasivat takaisin hallitukseen, kun pääpuolueet olivat päässeet sopuun monarkian lakkauttamisesta ja Nepalin muuttamisesta liittotasavallaksi.

Perustuslakia säätävä kokous päättikin, että Nepalista tulee tasavalta ja näin sai päätöksensä Nepalissa vuosisatoja kestänyt monarkia. Kuningas Gyanendra joutui luopumaan kruunustaan lopullisesti kesällä 2008. Samana vuonna järjestettiin myös historialliset vaalit, jossa sissijoukkoja johtanut Prachanda valittiin maan uudeksi pääministeriksi. Nepalin poliittinen tilanne ei kuitenkaan vakautunut välittömästi tämän seurauksena, vaan maan lähihistoriaa ovat värittäneet lukuisat hallituskriisit ja etniset jännitteet.

Prachandan hallinto ei kestänyt kauaa, sillä jo 2009 keväällä Prachanda ja hänen johtamansa hallitus joutuivat eroamaan. Tämän jälkeen pääministerit ja hallitukset ovat vaihtuneet Nepalissa tiuhaan tahtiin.

Vuonna 2011 maolaistaistelijoita oli YK:n arvion mukaan Nepalin maolaisten kapinallisleireillä jopa 20 000 taistelijaa. Kaksi rinnakkaista armeijaa, hauraassa konfliktin jälkeisessä maassa on suuri riski ja siksi päätettiin, että maolaisissit pyritään integroimaan yhteiskuntaan, uudelleen kouluttamalla, siirtämällä kansallisen armeijan palvelukseen tai eläkkeelle. Toimenpide toteutettiin 2012 keväällä. Lisäksi sovittiin maoistin haltuun ottamien alueiden palauttamisesta omistajilleen.

Perustuslakiprosessi edelleen keskeneräinen

Rauhansopimuksen solmimisesta on kulunut seitsemän vuotta ja Nepal on edelleen murrosvaiheessa. Nepalissa ei edelleenkään ole uutta perustuslakia, vaikka siitä on neuvoteltu jo vuosia, eikä maan parlamenttikaan toimi moitteettomasti vaikka 2013 keväällä maahan saatiin viimein pääministeri, joka on tällä hetkellä Khilraj Regmin. Perustuslakiprosessissa ongelmallisinta on, ettei puolueet löydä yhteisymmärrystä hallitusmuodon, vaalijärjestelmän ja osavaltioiden muodostamisen periaatteista. Osavaltioiden rajojen kohdalla kynnyskysymykseksi on noussut Nepalin lukuisten etnisen ryhmien kohtalo. Jos osavaltiot muodostetaan etnisten ryhmien asuinalueiden mukaisesti saatta kansakunnan yhtenäisyys ja ryhmittymien välinen koheesio heiketä entisestään. Toisaalta vähemmistöt ja etniset ryhmät toivovat omia osavaltioita, joissa he voisivat käyttää päätösvaltaa itsenäisemmin.

Sekavan poliittisen tilanteen vuoksi sodan aikaiset ihmisoikeusrikkomukset ovat myös edelleen selvittämättä. Molempien tahojen katsotaan syyllistyneen sotarikoksiin, mutta edelleenkään yhtään Nepalin turvallisuusjoukkojen jäsentä ei ole saatu oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Poliittinen epävakaus heijastuu Nepalin yleiseen turvallisuustilanteeseen, joka on heikko, erityisesti maaseudulla. Korruption rehottaessa julkiset varat päätyvät virkamiesten taskuun, vaikka kansa on rutiköyhää.

YK:n rooli

YK:n rauhanturvaoperaatio Nepalissa (UNMIN) päättyi tammikuussa 2011. Maailman ruokaohjelma WFP varoitti samana vuonna, että puolta miljoonaa Nepalin asukasta uhkaa nälänhätä. Vaikka Nepal edelleen yksi maailman köyhimmistä maista, se on YK:n arvion mukaan edistynyt suhteellisen hyvin YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa (Millenium Development Goals).

Lähde: Uppsala Conflict Database, FN_sambandet, Wikipedia, BBC, Aschehoug og Gyldendals store norske leksikon, Dagsavisen

Mukana olevat maat

Lue lisää konfliktista Uppsala Conflict Database (englanniksi)

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017