[[suggestion]]
Afganistan

 

Sota Neuvostoliitto vastaan

Vuosien 1933–1973 välisenä aikana Afganistan oli itsevaltainen kuningaskunta. Maassa oli suhteellisen rauhallista, ja sotapäälliköt pidettiin jokseenkin kurissa. Afganistan oli myös erittäin suosittu turistikohde, ja Kabul tunnettiin kauniina kaupunkina. Kylmän sodan seurauksena levottomuudet lisääntyivät myös Afganistanissa. Kuningas syöstiin vuonna 1973 vallasta Neuvostoliiton tukemalla vallankaappauksella, jota seurasi vuosien poliittinen kaaos.

Kommunistit laajensivat vaikutusvaltaansa Afganistanissa islaminuskoisten afgaanien vastustelusta huolimatta. Monet uskonnollis-poliittiset ryhmät järjestäytyivät vastarintaliikkeeksi nimeltä Mujahideen (Jumalan soturit) ja hyökkäsivät kommunisteja vastaan. Neuvostoliitto miehitti Afganistanin joulukuussa 1979 syrjäyttääkseen vallasta kamppailevat afgaanijohtajat ja varmistaakseen, että kommunistit pysyisivät vallassa.

Neuvostoliiton miehitys johti vuoden 1962 Kuuban kriisin jälkeen rauhallisemmassa vaiheessa olleen kylmän sodan kiristymiseen uudelleen. Afganistanista tuli yksi kylmän sodan näyttämöistä kahden supervallan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, ottaessa mittaa toisistaan. Yhdysvallat ei osallistunut sotatoimiin suoranaisesti mutta tuki Mujahideeniä antamalla aseita ja sotatarvikkeita. Tämän lisäksi Mujahideen sai sotilaallista apua muiden arabimaiden islamisteilta, jotka pitivät taistelua Neuvostoliittoa vastaan pyhänä sotana. Sodasta tuli pitkä ja ankara afganistanilaiselle väestölle. Neuvostoliitto vetäytyi vasta vuonna 1989. Siihen mennessä sota oli vaatinut yli miljoona ihmishenkeä ja yli viisi miljoonaa ihmistä oli joutunut pakolaiseksi.

Talibanin nousu valtaan

Neuvostomiehityksen jälkeisessä valtatyhjiössä vanhat ristiriidat nousivat pintaan. Nyt, kun ulkopuolinen vihollinen ei enää uhannut, tulivat Mujahideenin sisäiset erimielisyydet esille ja entiset liittolaiset nousivat sotaan toisiaan vastaan. Hallitsevien kommunistiviranomaisten valta mureni ilman voimakkaan Neuvostoliiton tukea, ja sotapäälliköt ottivat suurimman osan maasta haltuunsa. Lopulta kommunistit syöstiin vallasta vuonna 1992. Alkoi uusi verinen sota, jonka taistelukentille ilmestyi sunnimuslimien ääriliike Taliban.

Mujahideen-liikkeestä juurtuneen Talibanin ydinalueita ovat eteläiset Afganistanin ja Pakistanin väliset raja-alueet. Koska Taliban lupasi lopettaa sodan ja korruption, tämä militanttien ja uskonnollisten fundamentalistien liike sai nopeasti lisää kannattajia maassa, joka janosi vakautta. Vuosina 1994–1996 Taliban otti haltuunsa yhä laajempia maa-alueita ja valloitti lopulta maan pääkaupungin Kabulin. Vain Pohjoisen liitto pystyi puolustautumaan Talibania vastaan. Pohjoisen liitto oli yhteenliittymä, johon kuului monia eri Mujahideen-ryhmittymiä. Ne yhdistivät voimansa erimielisyyksistä huolimatta vastustaakseen Talibanin nousua. Pohjoinen liitto koostui sotapäälliköistä, jotka Talibanin valtaannousun jälkeen kontrolloivat vain pientä aluetta Pohjois-Afganistanissa.

Taliban julisti Afganistanin ”puhtaaksi islamilaiseksi valtioksi” ja otti käyttöön tiukan šaria-lain (islamilainen laki), joka kielsi tv:n katselun, alkoholin ja ei-uskonnollisen musiikin kuuntelun. Naiset määrättiin käyttämään vartalon ja kasvot täysin peittävää burkaa, eivätkä he saaneet liikkua kotinsa ulkopuolella ilman miespuolisen sukulaisen seuraa. Lain rikkomisesta koitui ankaria rangaistuksia: varkailta amputoitiin käsiä ja naisten uskottomuudesta rangaistiin kivittämisellä. Taliban lopetti maan sisällissodan mutta aiheutti itse monia vakavia ihmisoikeusloukkauksia paikallisväestöä kohtaan.

Talibanilla on koko ajan ollut läheiset yhteydet al-Qaida -ryhmittymään. Al-Qaidan senaikainen johtaja Osama Bin Laden asui Afganistanissa useita jaksoja ja piti maata ensisijaisena olinpaikkanaan vuodesta 1996 lähtien. Al-Qaida perustettiin vuonna 1988 Mujahideenin käydessä sotaa neuvostoliittolaisia vastaan. Bin Laden perusti tuolloin majatalon arabialaisille Mujahideen-sotilaille pakistanilaiseen rajakaupunkiin Peshawariin. Hiukan myöhemmin hän perusti tukikohtia myös Afganistaniin. Kun Taliban nousi valtaan vuonna 1996, tehtiin tukikohdista al-Qaida-terroristien harjoitusleirejä.

Yhdysvaltojen miehitys

Al-Qaidaa ja Osama Bin Ladenia pidettiin vastuussa World Trade Centerin ja Pentagonin terrori-iskuista 11. syyskuuta 2001, ja Yhdysvallat pyysi välittömästi iskun jälkeen Afganistanilta Bin Ladenin luovuttamista. Kun Afganistan kieltäytyi, monikansallinen armeija hyökkäsi Afganistaniin Yhdysvaltojen johdolla. Maataisteluissa amerikkalaiset ja brittiläiset joukot liittoutuivat Pohjoisen liiton kanssa ja etenivät nopeasti. Lisäksi Afganistan joutui voimakkaiden ilmaiskujen kohteeksi. Monet al-Qaida ja Taliban-sotilaat vangittiin ja heidät siirrettiin Yhdysvaltojen vankileirille Guantanamoon Kuubaan. Al-Qaidan johtomies Osama Bin Laden kuoli Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen suorittamassa iskussa 2. toukokuuta 2011 Pakistanin Abbottobadin kaupungissa. Bin Ladenin kuoleman jälkeen useita Talibanin johdon sekä Afganistanin hallituksen jäseniä on tapettu molemminpuolisissa hyökkäyksissä.

Yhdysvaltojen syöstyä Talibanin vallasta liikkeen jäsenet vetäytyivät eteläiseen ja itäiseen Afganistaniin, jossa se on kapinoinut aseellisesti Afganistanin joukkoja ja kansainvälisiä joukkoja vastaan. Afganistaniin saatiin uusi perustuslaki, jonka muun muassa tulisi taata sukupuolten välinen tasa-arvo ja ensimmäiset demokraattiset vaalit pidettiin, tosin vain joissakin osissa maata. Marraskuussa 2004 pidetyt vaalit voitti Hamid Karzai. Tällä hetkellä Afganistanin presidenttinä toimii vuonna 2014 valittu Ashraf Ghani.

Konfliktit Talibanin ja Afganistanin hallituksen välillä kiihtyivät vuoden 2006 aikana. Syy lisääntyneisiin levottomuuksiin oli Talibanin yritys saada pysyvää jalansijaa Afganistanin eteläisissä osissa. Vuoden aikana tapettiin lähes 5 800 henkilöä, useimmat heistä Talibanin jäseniä. Myös 900 afgaanipoliisia ja 200 kansainvälisten joukkojen sotilasta menehtyi taisteluissa.

 Afganistanin lisäksi Taliban pyrki kasvattamaan vaikutusvaltaansa myös Pakistanissa. Pakistanin ja Afganistanin välistä suhdetta rasitti valtioiden välisellä rajalla sijaitsevat Talibanin tukikohdat ja niistä aiheutuvat ongelmat. Molemmat maat olivat haluttomia etsimään ratkaisua yhteisvoimin ja välit viilenivät. Vuoden 2008 aikana Afganistanin ja Pakistanin välinen jännite kiristyi ja maiden armeijoiden välillä oli yhteenottoja.

Vuonna 2010 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti lähettävänsä 30 000 ylimääräistä sotilasta Afganistaniin valvomaan vallanvaihtoa Afganistanin hallitukselle ja kouluttamaan Afganistanin armeijan ja poliisin joukkoja. Afganistaniin oli edellisenä vuonna lähetetty 4 000 yhdysvaltalaista kouluttajaa. Tällä toivottiin olevan vastaava vaikutus kuin vuoden 2007 joukkojen lisäämisellä Irakiin, mikä käänsi maassa lisääntyneet levottomuudet laskuun. Afganistanissa turvallisuus näytti kuitenkin murentuvan entisestään ulkomaisten joukkojen läsnäolon kasvaessa. Maassa kuoli vuosina 2010 ja 2011 enemmän liittouman sotilaita kuin yhtenäkään aiempana konfliktin vuonna.

Kesällä 2011 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti vetävänsä maasta 10 000 sotilasta vuoden 2011 loppuun mennessä ja 23 000 sotilasta kesään 2012 mennessä. Vuoden 2012 tammikuussa Taliban suostui avaamaan avoimen toimiston Arabiemiraateissa sijaitsevaan Dubaihin, jonka tarkoituksena on toimia neuvottelupaikkana Yhdysvaltojen ja Afganistanin hallitusten sekä Talibanin välillä. Samoihin aikoihin Talibanin ja Afganistanin hallituksen väliset rauhanneuvottelut alkoivat mutta keskeytyivät pian yhteisten näkökantojen uupuessa. Länsiliittouman ja afgaanisotilaiden- ja siviilien välit kiristyivät tiedotusvälineiden julkaisemista kuvista ja videoista, joissa Isaf-joukot häpäisevät Taliban-taistelijoiden ruumiita ja yhdysvaltalaiset sotilaat tuhoavat Koraaneja. Tapahtumat lietsoivat väkivaltaisuuksia ja vastarintaa myös Talibanien suunnalta.

Nykytilanne ja tulevaisuus

Vuonna 2013 Afganistan oli tienristeyksessä. Naton tarkoituksena oli luovuttaa päävastuu maan turvallisuudesta hallitukselle ja kansallisille turvallisuusjoukoille vuoden 2013loppuun mennessä. Isaf-operaation kaavailtiin päättyvän vuoden 2014 lopussa.

Suunnitelmat Afganistanin vakauttamiseksi eivät kuitenkaan ole onnistuneet, vaan väkivalta on viime vuosina kasvanut. Myös äärijärjestö Isis on alkanut toimia maassa ja vallata alueita Talibanilta.

Yhdysvallat veti joukkonsa Afganistanista vuonna 2014 mutta jätti maahan vielä sotilaita kouluttamaan afgaaniarmeijaa ja osallistumaan erityisoperaatioihin. Myös Nato lopetti maassa sotilasoperaationsa mutta aloitti maassa Resolute Support -operaation, joka muun muassa kouluttaa afgaanijoukkoja. Sillä on noin 16 000 sotilasta.

Väkivalta Afganistanissa kuitenkin lisääntyi, ja siviiliuhrien määrä on kasvanut melkeinpä vuosi vuodelta. Vuonna 2017 väkivaltaisuuksissa kuoli 3 438 siviiliä ja loukkaantui 7 015. Samaan aikaan Talibanilla arvioidaan olevan nyt hallussaan enemmän alueita kuin koskaan sen jälkeen, kun Yhdysvallat syrjäytti sen vuonna 2001.

Naton ja Yhdysvaltain operaatiot maassa ovat pitkittyneet. Vuonna 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump muutti maan strategiaa Afganistanissa. Maassa olevien amerikkalaissotilaiden määrää on lisätty 11 000:sta 15 000:een.

Myös vuosi 2018 on ollut verinen, vaikka hallitus ja Taliban pitivätkin lyhyen tulitauon. Alkuvuodesta 130 ihmistä kuoli Talibanin tekemissä iskuissa Kabuliin. Kuolleista suurin osa oli siviilejä. Iskujen on arveltu olevan viesti Yhdysvalloille, joka on tehostanut toimiaan maassa. Myös Isis on tehnyt Afganistanissa siviiliuhreja vaatineita iskuja.

Afganistanin hallinto on kuitenkin kehittynyt. Se onnistui järjestämään presidentinvaalit vuonna 2014. Tuloksesta syntyi erimielisyyttä, ja toisen kierroksen aikana yli 50 ihmistä tapettiin. Syyskuussa maan presidentiksi kuitenkin nousi Ashraf Ghani, joka johtaa maata edelleen. Seuraavat vaalit on määrä pitää lokakuussa 2018. Vaaleja on jouduttu lykkäämään turvattomuuden, hitaan valmistautumisen sekä poliittisen ryhmien epäluulojen takia.

Afganistan kamppailee myös vaikean pakolaistilanteen kanssa. Maahan on palannut satoja tuhansia pakolaisia Iranista sekä Pakistanista, joka on ryhtynyt palauttamaan afgaanipakolaisia maahan. Tämä on lisännyt myös humanitaarisen avun tarpeessa olevien määrää. Vuonna 2016 yli miljoona afgaania oli liikkeellä sisäisen pakolaisuuden vuoksi tai koska oli joutunut siirtymään muualle Pakistanista, Iranista tai EU:sta. YK:n mukaan konflikti vaikuttaa maassa tällä hetkellä noin kahden miljoonan ihmisen elämään.

Afganistanin peruspalvelut ovat viime vuosina parantuneet, mutta maan hallinto on yhä heikko ja esimerkiksi naisten asema on surkea. YK-järjestöt arvioivat vuonna 2018, että noin puolet afganistanilaislapsista ei käy koulua, syynä muun muassa turvattomuus, tyttöjen syrjintä ja köyhyys. Myös huumeiden tuotanto on viime vuosina kasvanut, ja vuonna 2017 maassa korjattiin ennätyssuuri oopiumisato. Monella ei afganistanilaisella ei ole muuta elinkeinomahdollisuutta.

Afganistanilla on myös mahdollisuudet parempaan, sillä sen talous on viime vuosina kasvanut ja sillä on huomattavia mineraalivarantoja kuten rautaa, kuparia, kobolttia ja kultaa, joiden tuottamiseen maa voisi perustaa talouden kehityksen tulevaisuudessa. Viime vuosina talouskasvu on kuitenkin hidastunut. Kehittyäkseen maan on rauhan saavuttamisen lisäksi kitkettävä korruptiota sekä vahvistettava hallintoa, luotava lisää työpaikkoja ja varmistettava ihmisoikeuksien toteutuminen.

 

YK:n rooli

YK:lla on ollut projekteja Afganistanissa jo ennen Talibanien hallinta aikaa ja amerikkalaisten miehitystä. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto UNHCR perusti pakolaisleirejä Pakistanissa ja Iranissa 80- ja 90-luvuilla, kun 1/3 maan asukkaista oli pakolaisina.

YK:n UNAMA-operaatio (United Nations Assistance Mission in Afghanistan) perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä maaliskuussa 2002. Päätöslauselmassaan turvallisuusneuvosto toteaa pitävänsä Afganistanin tilannetta uhkana kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. UNAMA:n alkuperäinen mandaatti oli Afganistanin jälleenrakennus- ja sovitteluprosessin tukeminen, mutta vuosittain tarkistettava mandaatti on muuttunut ja elänyt Afganistanin tilanteen mukana. Miinat ovat suuri ongelma Afganistanin maanviljelysalueilla, joten YK on käyttänyt paljon resursseja miinanraivaukseen.

YK:n turvallisuusneuvosto antoi mandaatin sotilasliitto Naton johtamille International Security Assistance Force -joukoille (ISAF) vuonna 2001. ISAF-joukkojen alkuperäinen tarkoitus oli tukea Afganistanin hallintoviranomaisia siirtymävaiheessa ja osallistua pääkaupungin Kabulin ja YK:n henkilökunnan turvaamiseen. mutta ISAF:in toimivaltaa laajennettiin vuonna 2006 ja operaatio laajeni Kabulista kaikkialle Afganistaniin. ISAF-joukot ovat kouluttaneet Afganistanin armeijaa (ANA) ja osallistuneet myös sotilaallisiin operaatioihin kapinallisia vastaan, vaikkakaan ne eivät ole onnistuneet kitkemään Talibania maasta.

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi Yhdysvaltojen hyökkäyksen Afganistaniin 11. syyskuuta tehtyjen terrori-iskujen jälkeen, koska sen näkemyksen mukaan Yhdysvalloilla oli oikeus puolustaa itseään joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi omalla maallaan. Monien kriitikkojen mielestä sotilaalliseen avustamiseen on panostettu liikaa, mistä johtuen humanitäärisiä ja kehitykseen suuntautuvia asioita ei ole asetettu etusijalle. Kansainvälisten joukkojen vetäytyminen on usein esitetty kapinallisten ehtona neuvottelujen aloittamiseksi Afganistanin hallituksen edustajien kanssa.

YK:n ja avustusjärjestöjen humanitaarista toimintaa Afganistanissa on vaikeuttanut paikallisväestön epäluuloisuus, sillä heidän näkökulmastaan länsimainen avustustoiminta, sekä sotilaalliset ja poliittiset operaatiot ovat linkittyneitä toisiinsa. ISAF tehtävien päätyttyä on tarkoitus perustaa pitkäaikaisempi rauhanturvaoperaatio (ns. follow-on -operaatio).