Hopp til innhold

Etelä-Sudan

Etelä-Sudanissa puhkesi sisällissota vain kaksi vuotta maan itsenäistymisen jälkeen. Tuhansia ihmisiä on menehtynyt sodan seurauksena ja yli 2 miljoonan eteläsudanilaisen arvellaan joutuneen jättämään kotinsa.

Päivitetty viimeksi 28.09.2016

Et askekledd Mundari-barn som feirer Sør-Sudans frigjøringsdag i 2011.

Kuvan lapsi juhlii Etelä-Sudanin itsenäistymistä vuonna 2011. Kuva: Freedom House/Flickr

Sudan itsenäistyi vuonna 1956. Maassa oli ensimmäinen sisällissota vuosina 1955 – 1972 ja vuonna 1983 Sudanissa puhkesi toinen sisällissota, joka jatkui vuoteen 2005 asti. Sodat olivat seurausta siitä, että Sudanin eteläinen osa tunsi itsensä poliittisesti ja taloudellisesti syrjäytetyksi. Sota on yksi 1900-luvun loppupuolen pisimmistä sodista ja on vaatinut, erityisesti Sudanin eteläosassa, paljon uhreja.

Sodan katsotaan virallisesti päättyneen vuonna 2005, kun Sudanin hallitus allekirjoitti kattavan rauhansopimuksen etelän vapautusliikkeen (SPLM) kanssa. Rauhansopimuksessa Sudanin eteläiselle osalle annettiin suurempi poliittinen vaikutusvalta ja osapuolet pääsivät Sudanin luonnonvarjojen jakamisesta yksimielisyyteen. Lisäksi maan eteläiselle osalle luvattiin kansanäänestys vuonna 2011, jossa päätettäisiin alueen itsenäistymisestä. Kansanäänestyksessä lähes 99 prosenttia eteläsudanilaisista äänesti itsenäistymisen puolesta, mikä seurauksena Etelä-Sudanin valtio syntyi heinäkuun 9. päivä 2011. Heinäkuussa 2011 Etelä-Sudanista tuli YK:n 193. jäsenvaltio. 

Etelä-Sudanin valmiudet perustaa oma valtio olivat kuitenkin kohtalaisen heikot, sillä alueen väestöllä ei ollut vahvaa yhtenäistä identiteettiä ja alueella oli pitkään ollut sisäisiä konflikteja. Etelä-Sudanilta puuttui lisäksi toimivat poliittiset instituutiot. Maa ajautuikin pian itsenäistymisen jälkeen poliittiseen konfliktiin. 

Selv om en felles nasjonal identitet er svak i Sør-Sudan, var det likevel stor støtte til statens uavhengighet. Her har en sørsudaner malt det sørsudanske flagget i ansiktet for å feire uavhengigheten i 2011

Yhteisen identiteetin puuttumisesta huolimatta 99 % eteläsudanilaisista äänesti maan itsenäistymisen puolesta. Kuvassa eteläsudanilainen on maalannut Etelä-Sudanin lipun kasvoihinsa juhlistaakseen maan itsenäistymistä vuonna 2011. Kuva: UN Photo/Flickr

Maa ajautuu poliittiseen konfliktiin  

Vuonna 2011 lähin valtiollinen rakenne Etelä-Sudanissa oli vapautusliike. Yhteisen vihollisen, Pohjois-Sudanin, puuttuminen johti vapautusliikkeen sisällä poliittiseen kiistaan. Etelä-Sudanin ensimmäisen presidentin, Salva Kiirin, syytettyä varapresidentti RiekMacharia sotilaallisesta vallankaappausyrityksestä vapautusliike jakaantui kahtia. Osa heistä (SPLM/A) tuki presidentin virassa jatkanutta Kiiriä, kun taas osa ryhtyi, tehtävästään erotetun Macharin johdolla, vastustamaan hallitusta. Tästä alkoi konflikti, joka kärjistyi Etelä-Sudanin sisällissodaksi joulukuussa 2013. Viikkojen sisällä hallituksen ja opposition välisissä yhteenotoissa menehtyi yli tuhat ihmistä. 

Sisällissodan taustalla monta tekijää 

Etelä-Sudanissa on useita etnisiä ryhmiä eikä maassa ole yhtä vahvaa yhteistä kansallista identiteettiä. Poliittiset ja sotilaalliset johtajat ovatkin hyödyntäneet entisten ryhmien välisiä jännitteitä mobilisoidakseen eri ryhmittymiä sotaan.

Selkein etninen konflikti Etelä-Sudanissa on dinka-heimon ja nuer-heimon välillä. Dinkat ovat yksi Etelä-Sudanin isommista etnisistä ryhmistä ja he ovat hyvin edustettuna hallituksen joukoissa. Nämä joukot aiheuttivat systemaattisesti väkivaltaa nuer-heimolaisia kohtaan maan pääkaupungissa Jubassa sisällissodan alkuvaiheessa, jonka seurauksena moni nuer-heimoon kuuluva siviili sai surmansa. Vastareaktiona nuer-heimolaiset kohdistivat väkivaltaisia hyökkäyksiä dinkalaisiin. Konflikti oli jo muutamassa viikossa vaatinut tuhansia uhreja.  

Myös taloudelliset tekijät vaikuttivat sisällissotaan. Muiden maita yritettiin valloittaa ja heidän karjaansa varastaa oma taloudellisen tilanteen turvaamiseksi.   

Nuer-heimo on aseistanut myös siviilejä, jotka muodostavat niin sanotun "valkoisen armeijan".  Heidän joukkonsa muodostuvat useasta eri paikallisryhmittymästä. Siviilien motiivit osallistua sisällissotaan liittyvät lähinnä turvallisuuteen ja oikeuksiensa puolustamiseen. Konflikti on edetessään siirtynyt yhä kauemmas pois poliittisen ja sotilaallisten johtajien kontrollista. 

Suhteet Sudanin kanssa edelleen haastavat  

Etelä-Sudanin sisäisten ongelmien lisäksi myös konflikti naapurimaa Sudanin kanssa on jatkunut. Konfliktin tausalla on lähinnä kiista öljyvaroista ja maiden välisistä rajoista. Etelä-Sudanin itsenäistyttyä suurin osa öljyvaroista katsottiin kuuluvan Etelä-Sudanille. Öljyn myynnin mahdollistamiseksi Etelä-Sudan on kuitenkin riippuvainen Sudanin läpi menevästä öljyputkesta. Näin ollen maidenvälinen yhteistyö on välttämätöntä.    

Sivile sørsudanere, mange av dem barn, får beskyttelse inne på FNs militære baser. Bildet viser barn på UNMISSs base i Malakal i 2014.

Monet eteläsudanilaisista siviileistä saavat turvaa YK:n sotilastukikohdista. Kuvan lapset ovat UNMISS tukikohdassa Malakalissa vuonna 2014. Kuva: UN Photo/Flickr  

Levottomuudet jatkuvat rauhansopimuksesta huolimatta

Elokuussa 2015 johtajat Salva Kiir ja Riek Machar allekirjoittivat YK:n painostamana rauhansopimuksen. Sopimuksen päämääränä oli taata tulitauko ja perustaa demilitarisoitu vyöhyke pääkaupunki Juban ympärille. Riek Machar luvattiin uudelleen nimittää varapresidentiksi, joka lopulta tapahtui huhtikuussa 2016.   

Sopimus ei kuitenkaan onnistunut ratkomaan maassa vallitsevia jännitteitä. Taistelut ovat jatkuneet eikä maan tilanne ole vakautunut. Opposition joukot ovat ilmoittaneet, että he tulevat jatkamaan taisteluita tarvittaessa myös ilman Riek Macharia johtajanaan.  

Vuoden 2016 aikana Etelä-Sudan on alkanut luisumaan kohti toista sisällissotaa. Heinäkuussa hallituksen ja opposition joukot ottivat rajusti yhteen Jubassa. Yhteenotoissa menehtyi lähes 300 ihmistä.

Vuonna 2013 puhjenneen sisällissodan seurauksena on menehtynyt tuhansia siviilejä ja yli 2 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) on arvoinut, että Etelä-Sudanista on paennut jo yli miljoona ihmistä naapurimaihin. YK:n maaliskuussa 2016 julkaiseman raportin mukaan Etelä-Sudanin sisällissodassa on saatettu syyllistyä sotarikoksiin ja/tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

FNs fredsbevarende styrker, UNMISS 2014

YK:n rauhanturvajoukot Etelä-Sudanissa vuonna 2014. Kuva: UN Photo/ JC McIlwaine/ Flickr  

YK:n rooli

Välittömästi maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 2011 YK:n turvallisuusneuvosto katsoi Etelä-Sudanin tilanteen muodostavan uhan maailman rauhalle ja alueen turvallisuudelle. Tämän vuoksi perustettiin YK:n Etelä-Sudanin operaatio (UNMISS).   

UNMISS-operaatiota on kritisoitu riittämättömäksi. Resurssien määrää on pidetty liian pienenä turvatakseen siviilejä ja YK:n mandaattia liian heikkona.  Vahvemman mandaatin on kuitenkin pelätty aiheuttavan lisää väkivaltaisuuksia.

Heikko turvallisuustilanne on vaikeuttanut avustusjärjestöiden työskentelyä Etelä-Sudanissa. Muun muassa toukokuussa 2015 useat järjestöt, YK mukaan lukien, evakuoivat avustustyöntekijänsä alueelta kidnappausten ja raiskausten lisääntymisen vuoksi. Lisäksi maan huono infrastruktuuri on ollut merkittävänä esteenä resurssien jakamisessa.  

Etelä-Sudanin ja Sudanin rajalla toimii myös toinen YK:n operaatio, joka on keskittynyt maiden välisellä rajaseudulla olevan Abyein alueen turvaamiseen (UNISFA). Operaatio perustettiin YK:n turvallisuusneuvostossa vuonna 2011 rajalla lisääntyneen väkivaltaisuuksien seurauksena.   

Lähde: YK, Helsingin Sanomat, Yle, BBC, The Guardian

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017