Hopp til innhold

Etiopia ja Eritrea

Etiopian ja Eritrean väliseen rajaan liittyvät erimielisyydet vaativat 80 000 ihmishenkeä vuosina 1998-2000, eikä konfliktia ole vielä ratkaistu. Lukkiutunut tilanne on seurausta molempien maiden vaatimuksesta saada pieni vuoristoalue haltuunsa.

Päivitetty viimeksi 17.06.2013

Flygtninge vender tilbage til byen Tesseney

Eritrealaisia pakolaisia palaamassa kotiseudulleen Tesseneyhyn Sudanista. Kuva: UN Photo / Jorge Arambulu

Eritrean itsenäistyminen

Vuonna 1991 Eritrean kansanvapautusrintama EPLF ja etiopialainen kapinallisliike EPRDF syöksivät diktaattori Mengistu Haile Miriamin vihatun hallinnon vallasta. EPLF oli tuolloin taistellut 30 vuotta Eritrean vapauttamiseksi Etiopiasta, ja sotinut useiden sukupolvien ajan etiopialaisia vallanpitäjiä vastaan. Mutta vasta sitten, kun EPLF:n liittolainen EPRDF otti vallan Etiopiassa, sai Eritrea itsenäisyytensä.

Ensimmäisinä Mengistun kukistamisen jälkeisinä vuosina entisten liittolaisten EPLF:n ja EPRDF:n suhteet olivat suhteellisen hyvät. Länsimaat kuvailivat Eritrean uutta valtionpäämiestä uudentyyppiseksi yhteistyösuuntautuneeksi afrikkalaiseksi johtajaksi, ja alueen kehitysnäkymät vaikuttivat myönteisiltä. Yhteistyön ilmapiiri huononi asteittaisesti Eritrean alkaessa enenevissä määrin korostaa riippumattomuuttaan Etiopiasta. Tilanne paheni entisestään, kun Eritrea otti käyttöön oman valuutan, ja tällä tavoin vaikeutti kaupankäyntiä Etiopian kanssa.

Sodan alku

Rauhaa kesti vain 7 vuotta, ja toukokuussa 1998 Eritrean armeija siirtyi Badmeen, joka vuodesta 1991 lähtien oli kuulunut etiopialaisen hallinnon alaisuuteen. Tämä raja-alue on koko ajan ollut keskeinen riidanaihe. Pian puhkesi täysi sota, ja taistelut levisivät kolmelle rintamalle. USA, Ruanda ja Afrikan yhtenäisyysjärjestö (OAU) onnistuivat neuvottelemaan väliaikaisen aselevon, mutta sodan molemmat osapuolet käyttivät väliajan aseistautumiseen, ja helmikuussa 1999 taistelut puhkesivat uudelleen. Sodan kiistan kohteena oli näennäisesti maanviljelyyn osittain soveltuva ja mahdollisesti mineraalirikas maa-alue. Konfliktilla on kuitenkin myös tekemistä sen tosiasian kanssa, että Etiopia menetti Eritrean itsenäistymisen kautta yhteytensä merelle. Vaikka Etiopia kieltää tämän olevan totta, ovat monet sitä mieltä, että maa yrittää saada takaisin satamakaupunki Assabin. Assabin edustan merialueilla on mahdollisesti myös öljyä, johon Etiopia haluaa päästä käsiksi.

OAU järjesti vastikään uudet rauhanneuvottelut, joissa Eritrea hyväksyi esitetyt rauhanehdot. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt Etiopiaa, jota rauha ei juuri kiinnostanut sen onnistuttua hyvin monissa hyökkäyksissään, joilla se oli saanut miehitettyä suuren osan Eritreasta. Vasta sitten kun Eritrea lupasi vetää joukkonsa kiistellyltä raja-alueelta, nämä kaksi maata solmivat rauhansopimuksen Algeriassa kesäkuussa 2000.

Rauhansopimuksen jälkeen

Rauhanneuvotteluissa Etiopia sai paremmin tahtonsa läpi, ja se sai valvontaansa alueet, jotka olivat etiopialaisten joukkojen hallussa sopimuksen kirjoittamisen aikaan. Nämä joukot korvattiin sitten YK:n joukoilla, jotka nyt partioivat 25 kilometriä leveällä puskurivyöhykkeellä Eritrean puolella rajaa. Eritrea ja Etiopia allekirjoittivat myös sopimuksen siitä, että puolueeton komitea (EEBC) saisi ratkaista maiden välisen rajakiistan. Molemmat maat boikotoivat ensimmäistä niille tehtyä ratkaisuehdotusta eikä ratkaisua tuntunut löytyvän. Vuonna 2007 tehdyn esityksen Eritrea olisi jo hyväksynyt, mutta Etiopia ei suostunut hyväksymään komission päätöstä myöntää Badmen rajakaupunki Eritrealle. Eritrea taas syytti YK:ia siitä, ettei se toimeksipannut komission päätöstä, eikä ollut enää halukas tekemään yhteistyötä UNMEE-joukkojen kanssa.

YK:n turvallisuusneuvosto päätti yksimielisesti lopettaa UNMEE-operaationsa heinäkuussa 2008 vastauksena molempien konfliktin osapuolien toimille: Etiopia oli kieltäytynyt tunnustamasta rajakomission työtä ja Eritrea olisi asettanut YK-joukkojen toiminnalle suuria esteitä polttoainesaarrollaan. Jo ennen YK:n läsnäolon päättymistä ja varsinkin sen jälkeen kansainvälinen yhteisö oli huolissaan siitä, että raja-alueella syttyisi uusia levottomuuksia. Eritrea sekaantui samana vuonna myös toiseen rajakiistaan, kun se kävi muutaman päivän ajan tulitaisteluita Djiboutin kanssa maiden välisellä rajalla, Ras Doumeiran alueella. Qatar on toiminut osapuolien välisen rauhansopimuksen neuvottelijana tässä konfliktissa, mutta sen jälkipyykki on edelleen kesken, vuosia rauhansopimuksen jälkeen.

Vastakkain Somalian rintamalla

Eritrean ja Etiopian väliset hankalat suhteet heijastuvat myös naapurimaa Somalian konfliktiin, koska molemmat maat ovat olleet osallisina sen tapahtumissa. Etiopia tuki Somalian väliaikaishallitusta taistelemalla islamilaisia ICU-kapinallisia vastaan vuonna 2006 Yhdysvaltojen painostuksesta. Etiopialaiset kielsivät alun perin väitteet sotilaallisesta osallistumisesta Somaliassa mutta lopulta päätyi miehittäjän asemaan maassa aina vuoden 2009 alkuun asti; Etiopian valtio näki miehityksen oikeutettuna, koska islamistit olivat julistaneet sodan maata kohtaan.

Eritreaa on puolestaan syytetty aseiden välittämisestä Somalian islamisteille vuodesta 2007 lähtien. Kun ICU hajosi Etiopian osallistumisen suuresti edesauttamana, jatkoi Eritrea tuen antamista myös uudelle, radikaalimmalle Al-Shabaab –ryhmälle. YK:n turvallisuusneuvosto myös asetti tästä syystä joulukuussa 2009 Eritrealle asevientikiellon, jäädytti sen varoja ja asetti sen poliittisia päättäjiä matkustuskieltoon. Pakotteita kiristettiin entisestään vuonna 2011 muun muassa Djiboutin välikohtauksen takia.

Etiopian joukot palasivat takaisin Somaliaan vuoden 2011 päättyessä samanaikaisesti Kenian hallituksen joukkojen ja AMISOM-operaation kanssa. Joukkoja on maassa edelleen ja Etiopian hallituksen on viestittänyt, että joukot eivät vetäydy maasta ennen kuin Afrikan unionin operaation joukot pystyvät varmistamaan vetäytymisen jälkeen sen, että alueet eivät päädy uudestaan islamistien haltuun.

Tasapaino kuivuuden keskellä

Todennäköinen syy sille miksi sota maiden välillä ei ole syttynyt uudestaan, on Afrikan sarvea riivaava nälänhätä. Jatkuva kuivuus on romahduttanut kummankin maan talouden, ja suurien armeijoiden mobilisoiminen on vaikeaa nälänhädästä kärsivässä maassa. Koko Itä-Afrikkaa vaivannut kuivien kausien aalto kulminoitui vuonna 2011 kuivuuskauteen, joka kehitysapulähteiden mukaan oli pahin vuosikymmeniin ja vaatii satoja tuhansia kuolonuhreja.

Eritrean kanssa käymänsä sodan lisäksi Etiopialla on myös suuria sisäisiä konflikteja. Oromot, joita on noin 30% maan väestöstä, ovat vuodesta 1974 lähtien taistelleet, jotta eteläiset ja läntiset osat maasta irrotettaisiin Etiopiasta ja oromot saisivat näin itsenäisyyden. Oromot olivat aikoinaan syöksemässä Mengistua vallasta yhteistyössä EPLF:n ja EPRD:n kanssa, mutta eivät olleet tyytyväisiä, kun EPRDF muodosti uuden etiopialaisen hallituksen vain hyvin vähäisellä oromo-edustuksella. Taisteltuaan oikeuksiensa puolesta poliittisen järjestelmän kautta, muutaman vuoden, päättivät he vuonna 1997 aloittaa sissisodan Etiopian hallitusta vastaan.

Myös Itäisessä Etiopiassa on ollut paljon levottomuuksia vuodesta 2007 lähtien, jolloin ONLF-niminen kapinallisryhmä hyökkäsi kiinalaiselle öljykentälle tappaen yli 70 kiinalaista ja etiopialaista siviiliä. Etiopia kiristi tämän jälkeen huomattavasti toimiaan taistellakseen ryhmää vastaan Ogadenin maakunnassa ja hyväksyi vuonna 2009 terrorismin vastaisen lain, jonka varjolla monia journalisteja on vangittu ja tuomittu. Muun muassa Human Rights Watch on toistuvasti vaatinut Ogadenin siviileihin kohdistuneiden ihmisoikeusrikkomusten selvittämistä.

YK:n rooli

YK vaati vuonna 2000 täydellistä aseidenvientikieltoa sekä Eritreaa että Etiopiaa vastaan, ja samana vuonna UNMEE-operaation rauhanturvajoukot lähetettiin alueelle. YK partioi maiden välisellä raja-alueella, ja seurasi tilanteen kehittymistä tiiviisti. Operaatio tuli huomattavasti kalliimmaksi kuin oltiin suunniteltu, ja joukot lopulta vedettiin pois vuonna 2008 molempien osapuolien ollessa pystymättömiä selvittämään kiistaa. Puskurivyöhykettä ei kunnioitettu YK-joukkojen valvonnan alaisuudessa joten UNMEE:n jälkeen riski konfliktin kärjistymiseen on edelleen.

YK:n ihmisoikeusneuvosto nimitti Beedwantee Keetharuthin YK:n Eritrean erityisraportoijaksi syyskuussa 2012 Djiboutin, Nigerian ja Somalian ehdotuksesta. Vaikka Keentharuthia ei ole päästetty maahan tekemään työtään, pystyi hän silti luomaan alkuvuodesta 2013 raportin , jota varten hän on haastatellut eritrealaisia pakolaisia Djiboutissa ja Etiopiassa. Ihmisoikeusneuvosto tuomitsi löydösten perusteella Eritrean hallinnon ihmisoikeusrikkomukset ja jatkoi erityisraportoijan mandaattia toisella vuodella raportoinnin jatkamiseksi.

Lähde: Uppsala Conflict Database, Aschehoug og Gyldendals store leksikon, FN, FN-sambandet, BBC, AllAfrica

Mukana olevat maat

Lue lisää konfliktista Uppsala Conflict Database (englanniksi)

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017