Hopp til innhold

Nigeria

Nigeriaa piinaavat etniset ja uskonnolliset ristiriidat. Maan eteläosissa enemmistönä ovat kristityt, pohjoisessa puolestaan muslimit. Maassa vallitsevan konfliktin seurauksena on syntynyt ääri-islamistinen Boko Haram terroristijärjestö, joka on horjuttanut Nigerian sisäistä rauhaa vuodesta 2009.

Päivitetty viimeksi 25.08.2016

Tarkastuspiste levottomuuksista kärsivässä Pohjois-Nigeriassa

Tarkastuspiste Pohjois-Nigeriassa. Kuva: IRIN / Obinna Anyadike

Valtion johtamisen vaikeudet

Lyhytkestoiset sotilashallitukset ovat leimanneet Nigerian historiaa sen vuonna 1960 tapahtuneesta itsenäistymisestä lähtien. OlusegunObasanjo, joka 1970-luvun lopulla toimi sotilashallinnon johtajana, valittiin presidentiksi vuonna 1999 ja uudelleen 2003. Obasanjo kukisti valtakautensa aikana kovalla kädellä kaiken opposition ja seurasi hyvin vähäisessä määrin 90-luvulla alkanutta demokratisointiprosessia, jonka siivittämänä hän itsekin pääsi valtaan.  

Hän valitsi seuraajakseen UmaruYar'Aduan, joka voittikin presidentinvaalit huhtikuussa 2007. Vaikka molemmat 2003 ja 2007 -vaalit ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä vaalivilpistä ja väkivallasta, täytyy ottaa huomioon, että Nigeria elää tällä hetkellä sen historian pisintä siviilihallituskautta sen itsenäisyyden jälkeen. Yar'Aduanin kuoltua pitkäaikaiseen sairauteen toukokuussa 2010, nousi hänen tilalleen jo aiemmin virkaatekevänä presidenttinä toiminut varapresidentti Goodluck Jonathan. Jonathan valittiin myös syksyllä 2011 presidentinvaalien jälkeen jatkamaan tehtävässään. 

Monet maassa toimivat militantit ryhmät haluaisivat irrottaa Nigerian suiston muusta maasta. Kaakkois-Nigeriassa tuo toive on jo vallinnut pitkään ja se kulminoitui vuonna 1967, kun alue julistautui itsenäiseksi Biafran valtioksi. Nigeria ei koskaan hyväksynyt itsenäiseksi julistautumista, ja vuonna 1970 Biafra pakotettiin liittymään takaisin Nigeriaan yli miljoona ihmishenkeä vaatineen niin sanotun Biafran sodan päätteeksi. Useimmat näistä sodan uhreista kuolivat nälkään ja sairauksiin. 

Traagisen sisällissodan jälkeen Biafralaisten halu irtautua Nigeriasta ei ole johtanut uuteen koordinoituun poliittiseen liikkeeseen mutta liikkeen ideologia ei ole edelleenkään täysin kuollut: viimeksi marraskuussa 2012 ainakin 100 ihmistä nostettiin syytteeseen maanpetoksesta heidän marssittuaan alueen suurimmassa kaupungissa Enugussa alueen itsenäisyyden puolesta. Kuuluisan biafralaisen kirjailija Chinua Acheben 2012 kirjoittama kirja, joka käsitteli Biafran sotaa 40 vuotta sen päätyttyä, herättikin maassa jälleen kiivaan keskustelun konfliktista.  

Ongelmina etninen kahtiajako ja öljyvarat

Nigerialaiset demokratiataistelijat ovat useita kertoja pyytäneet kansainvälistä yhteisöä boikotoimaan maan öljyteollisuutta, ja tällä tavalla vähentämään viranomaisten tuloja muutosten aikaan saamiseksi. Vetoomukset eivät ole johtaneet tulokseen, ja muun muassa norjalaiset yhtiöt kuten Statoil ja Hydro osallistuvat öljyn tuotantoon Nigeriassa. Oikeusteitse asiaa on puitu vuosia ja eräänlainen virstanpylväs saavutettiin kun toiminnastaan kiistellyn Shellin tytäryhtiö tuomittiin ensimmäistä kertaa korvauksiin Hollannissa, jossa Shell pitää päämajaa. YK:n ympäristönohjelman 2011 julkaiseman raportin mukaan Ogonimaan öljyonnettomuuksien puhdistaminen matkaisi yli miljardi dollaria mutta ympäristöaktivistit pitävät summaa alakanttiin laskettuna. Nigerian hallituksen oman arvion mukaan vuosina 1970–2000 maassa on tapahtunut 7000 öljyvuotoa. 

En mann går i det ødelagte miljøet etter oljeutslipp.  Foto: IRIN Photo

Öljytuhoja Nigeriassa. Kuva: IRIN Photo

Nigeria on yksi maailman suurimmista öljyntuottajista. Öljyvarannot sijaitsevat suurelta osin rannikolla Niger-joen suiston edustalla, ja juuri tällä alueella eri intressien edustajat ovat käyneet aseellisia taisteluja. Ongelmien syynä on se, että pääosa öljyrahoista päätyy Nigerian korruptoituneille hallintoviranomaisille ja ulkomaisille öljy-yhtiöille. Monien nigerialaisten mielestä suurempi osa öljyrahoista tulisi päätyä maan väestön hyödyksi. 

Kaakkois-Nigerian suurten öljyrikkauksien lisäksi ongelmia aiheuttaa muslimien ja kristittyjen välinen jatkuva konflikti. Muslimit ovat enemmistönä maan pohjoisosassa, kun taas Nigerian eteläosan väestöstä pääosa on kristittyjä. Muslimien ja kristittyjen välisen konfliktin taustalla on lisäksi alueiden väliset taloudelliset erot. Muslimiväestön asuttama pohjoisosa on huomattavasti köyhempää aluetta kun Nigerian eteläiset osat. Nämä kaksi uskonnollista ryhmää ovat suurin piirtein yhtä suuret, ja ovat pitkään olleet konfliktissa keskenään. 

Näiden uskonnolliset erimielisyydet kiristyivät vuosina 1999 ja 2000, jolloin useat osavaltiot päättivät ottaa käyttöön islamilaisen lain, šarian. Useat tahot painostivat hallitusta šarian käyttöönoton estämiseksi, ja hallitus päättikin pysäyttää šaria-lainsäädännön käyttöönoton helmikuussa 2000. Kuitenkin lakia sovelletaan joissakin osavaltioissa, ja tämä on johtanut jatkuviin vastakkain asetteluun ja väkivaltaisiin yhteenottoihin viranomaisten ja eri muslimiryhmittymien välillä. Molemmat osapuolet ovat useita kertoja syyllistyneet siviiliväestön joukkomurhiin. Yksi keskeisimmistä väkivaltaisuuksien pesistä on ollut maan keskellä sijaitseva, vahvasti uskonnoltaan kahtia jakautunut Josin kaupunki. 

Öljyntuotannon vastustus kylvää väkivaltaisuuksia suistoalueella

Öljytuotannon vanavedessä syntynyt huoli lähiympäristön saastumisesta ja tuhoutumisesta on ollut nimenomaan resurssirikkaan Ogonimaan kansalaisten protestin aiheena. Nigerialaiset viranomaiset teloittivat vuonna 1995 yhdeksän tämän kansan johtavaa aktivistia monimutkaisen poliittisen prosessin jälkeen. Yksi näistä oli kirjailija ja ympäristöaktivisti Ken Saro-Wiwa, jonka teloitus herätti laajaa kansainvälistä kritiikkiä. Suistoalueen poliittista epävakautta on pyritty rauhoittamaan maan presidentti Obasanjon perustamilla suistoalueen kehitystä tukevalla komitealla vuonna 2000 ja sittemmin Suistoalueen ministeriöllä vuonna 2008. Näiden laitosten tehokkuutta on kuitenkin kritisoitu laajalti. 

Alueella toimii monia militanttiryhmiä, muun muassa NDPVF (Niger Delta People's Volunteer Force), NDV (Niger Delta Vigilante) ja MEND (Movement for the Emancipation of the Niger Delta). Muun muassa MEND on ilmoittanut yksiselitteisesti tavoitteekseen öljyntuotantokapasiteetin tuhoamisen maassa ja se on vuodesta 2006 lähtien toteuttanut kidnappauksia, tuhonnut tuotantoinfrastruktuuria ja taistellut armeijan kanssa yhtäjaksoisesti, lukuun ottamatta muutamia lyhyitä tulitaukoja vuosina 2008–2010. Iskut ovat kohdistuneet usein juuri kansainvälisiin öljy-yhtiöihin, vaikuttaen suoraan sekä tuotantokapasiteettiin että öljyn hinnan ailahtelevaan hintaan johtuen Nigerian suuresta tuottajanroolista. 

Öljyn hinnan kansainvälisellä vaihtelulla on myös juuri vaikutus Nigerian talouteen. Öljytuloillaan se on toisaalta onnistunut maksamaan huomattavia summia ulkomaisesta velastaan ja pystynyt muun muassa ensimmäisenä Afrikan maana sopimaan ja kuittaamaan velkansa ns. Pariisin klubin velkojien kanssa, joihin kuuluu 19 länsimaalaista velkojaa. Toisaalta suurten öljyn ostajamaiden oman tuotannon kehittyminen ja afrikkalaisen kilpailun vahvistuminen on johtanut viime vuosina talouden epävakauteen. Teollisuuden teknologian puutteet ja päivittämistarpeet sekä poliittiset levottomuudet öljyntuotantoalueilla eivät ainakaan paranna maan houkuttavuutta sijoituskohteena. Tilannetta on pyritty parantamaan muun muassa sijoittamalla miljardeja dollareita öljynjalostamoihin kesällä 2012 ja neuvottelemalla kapinallisryhmien kanssa ja tarjoten heille armahduksia siihen pisteeseen asti, että MEND:n nimellä tapahtuvasta toiminnasta liikkuu tällä hetkellä ristiriitaista tietoa: vaikka alueella raportoidaan edelleen terroritekoja, eivät monet liikkeen tunnetut johtajat enää myönnä osallisuutta niihin. 

Boko Haramin aloittama terrori

Nigerian sisäistä rauhaa on horjuttanut vuodesta 2009 lähtien myös Nigerian pohjoisosasta lähtöisin oleva islamistinen Boko Haram -liike, jonka tavoitteena on perustaa islamilainen, sharia-lakia kunnioittava valtio Nigeriaan. Liike vastustaa länsimaista koulutusta ja kolonialismia. Vapaasti käännettynä "Boko Haram" tarkoittaa "ei länsimaiselle opetukselle".    

Ryhmän johtaja kuoli ryhmän toteuttamien ensimmäisten levottomuuksien jälkeen maan turvallisuusjoukkojen hyökkäyksissä. Liike jatkoi toimintaansa uuden johdon alla ja vapautti syyskuussa 2010 satoja kannattajiaan vankilasta Bauchin kaupungissa ja terrorisoivat maata läpi vuoden 2011, kohdistaen iskut eritoten kristittyihin ja keräten kannattajia korostamalla maan elintasoeroja ja uskonnollista vakautuneisuutta. On kuitenkin huomioitava, että vaikka liike sanookin taistelevansa islamilaisten arvojen puolesta, on Boko Haram myös hyökännyt muslimiyhteisöihin.  

Suurimman kansainvälisen huomion liike sai pommittaessaan YK:n Nigerian päämajaa Abujassa syyskuussa 2011. Iskuissa surmansa sai 21 ihmistä.  Boko Haram on myös ollut esillä koulutyttöjen sieppauksista. Esimerkiksi huhtikuussa 2014 Boko Haram sieppasi yli 200 nuorta koulutyttöä. YK on arvioinut, että Boko Haram on siepannut yhteensä 2000–7000 koululaistyttöä.    

Toukokuussa 2013 presidentti Jonathan julisti hätätilan kolmessa maan osavaltiossa Boko Haramin terrorin takia. Väkivaltainen tapa, jolla maan armeija on vastannut iskuihin, ei ole ainakaan laannuttanut konfliktia. Boko Haramin aiheuttama jatkuva terroriuhka on rohkaissut myös kansainväliseen yhteistyöhön Tšadin presidentti Idriss Debyn aloitteesta. Yhdysvallatkin ovat kiinnostuneet ryhmän liikkeistä sen oletettujen Al-Qaida-kontaktien takia ja luvanneet miljoonien dollarin palkkiot liikkeen johtajien kiinnisaamisesta. Terrori on herättänyt huolta myös YK:ssa, ja pääsihteeri BanKi-moon onkin vedonnut sekä militanttiryhmiin että hallituksen joukkoihin, jotta väkivaltaiset välienselvittelyt, jotka ovat ajaneet jo tuhansia nigerialaisia maanpakoon naapurimaihin, loppuisivat. 

Boko Haram on yksi maailman väkivaltaisimmista terrorijärjestöistä. On arvioitu, että yhdessä terroristijärjestön Isisin kanssa Boko Haram on vastuussa yli puolista vuoden 2014 aikana tapahtuneista terrori-iskuihin liittyvistä kuolemista. Nigerian valtio arvio syyskuussa 2015 Boko Haramin olevan vastuussa noin 20 000 kuolemasta vuodesta 2009 lähtien. YK kuitenkin uskoo todellisen luvun olevan paljon suurempi. 

Alkuvuodesta 2015 Boko Haram hyökkäsi tuhoisin seurauksin kahteen Nigerian koillisosassa sijaitsevaan kylään, Bagaan ja Doron Bagaan. Doron Bagaan iskuissa arvoitiin menehtyneen noin 200 siviiliä. Bagaan tehdyssä iskussa on puolestaan arvioitu menehtyneen jopa 2000 ihmistä. Hyökkäyksien seurauksina tuhannet alueen asukkaat joutuivat pakenemaan kodeistaan naapurimaahan Tšadiin. 

Nigerian valtio on pyrkinyt armeijansa voimin kukistamaan Boko Haramin. Valtio on saanut tukea naapurimailta, Nigeriltä, Tšadilta ja Kamerunilta. Toisaalta myös valtion omia toimia on arvosteltu ja Amnesty syyllisti valtiota ihmisoikeusrikkomuksista 950 Boko Haram jäsenen kuoltua vuonna 2013 ollessaan vankilassa.  

YK:n rooli

YK on päättänyt pysyä Nigerian öljykonfliktien ulkopuolella. Se on kuitenkin tukenut 2000-luvulla Nigerian ja Kamerunin välisiä rajaneuvotteluita; YK:n pääsihteerin Länsi-Afrikan-lähettiläs toimi puheenjohtajana maiden kahdenkeskeisessä komiteassa, joka pyrkii ratkaisemaan maiden rajakiistat Bakassin ja Tšad-järven rannan alueilla. Kansainvälinen tuomioistuin osoitti päätöksellään 2002 alueet Kamerunille. Komitean mandaattina on valvoa rajalinjaa, Nigerian hallinnon ja armeijan vetäytymistä alueella, Bakassin alueen demilitarisointia ja suojella alueilla asuvien oikeuksia. Bakassin kiista on ollut maiden välisten suhteiden merkittävä kiistakapula jo 1970-luvulta lähtien.  

YK:n turvallisuusneuvosto on useaan otteeseen tuominnut Boko Haramin tekoja. YK ei kuitenkaan ole osallistunut konfliktiin, sillä on katsonut sen olevan maan sisäinen. YK:n sotilaallinen väliintulo (?) ilman Nigerian hallituksen suostumista olisi hyvin ongelmallinen. Nigeria voisi pyytää YK:lta apua tilanteen rahoittamiseksi, mutta maa todennäköisesti haluaa näyttäytyä suurvaltana alueella. YK kuitenkin seuraa Nigerian tilannetta tarkkaan.

Lähde: Uppsala Conflict Database, Aschehoug og Gyldendals store leksikon, BBC, Fellesrådet for Afrika, The Guardian, Yle

Mukana olevat maat

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017