Hopp til innhold

Somalia

Somalian sisällissota on jatkunut taukoamatta vuodesta 1991 lähtien. Maa on nyt niin hajaantunut, että vain sen uloimmat valtionrajat ovat merkkinä sen yhtenäisyydestä. Jatkuva kilpailu eri klaanien välillä on pitkään kestäneen konfliktin pääsyy.

Päivitetty viimeksi 22.08.2013

Sotilas partioi AMISOM-joukkojen ja Al-Shabaab -militian rintamalinjalla Bakaran torin lähettyvillä Mogadishussa.

Sotilas partioi AMISOM-joukkojen ja Al-Shabab-militian rintamalinjalla Mogadishussa. Kuva: IRIN / Kate Holt

Somalia oli siirtomaa-aikaan sekä brittiläisen, ranskalaisen että italialaisen hallinnon alaisuudessa, kunnes maa itsenäistyi vuonna 1960. Melko pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1969 armeijan komentaja Siad Barre teki vallankaappauksen Neuvostoliiton tuella ja otti vallan. Tämä väkivaltainen diktaattori hallitsi Somaliaa kunnes joutui itse vallankaappauksen uhriksi vuonna 1991. Barren kaatumisen toivottiin antavan Somaliassa sysäyksen demokraattiselle prosessille, joka oli tuohon aikaan monissa Afrikan maissa vallitseva kehityssuunta. Tilanne ei kuitenkaan kehittynyt tähän suuntaan. Barren vallasta kaataminen johti sisällissotaan, jonka seurauksena maa käytännössä hajosi useisiin pienempiin alueisiin.

Somalian monimutkainen klaanijärjestelmä on pääeste pysyvälle rauhalle. Somalian väestö jakautuu kuuteen eri pääklaaniin, jotka kukin jakautuvat lukuisiin alaklaaneihin ja satoihin pikkuklaaneihin. Eri klaanien ja alaklaanien välisiä suhteita sävyttää jatkuva kilpailu ja väkivaltainen valtataistelu. Eri klaaneista lähtöisin olevat miliisiryhmät hallitsevat maan eri alueita. Noin 20 eri klaanimiliisin arvellaan olevan sekaantuneena maan valtataisteluun.

Islamilaiset tuomioistuimet syntyvät

Väkivalta ja laittomuudet ovat sävyttäneet Somalian tilannetta viimeisten 18 vuoden aikana. Kansallinen väliaikaishallitus Transitional Federal Government (TFG) perustettiin vuonna 2004, mutta tällä hallituksella oli käytännössä hyvin vähän valtaa. Väestö on turvaa saadakseen riippuvainen klaaneista ja enemmän tai vähemmän virallisesta islamistisesta oikeusjärjestelmästä, jonka itsenäisesti ja šaria-lain mukaisesti toimivia islamilaisia tuomioistuimia on perustettu ympäri maata. Yksitoista Mogadishun kaupungissa toimivaa tuomioistuinta liittyi yhteen, ja tätä yhteenliittymää kutsutaan nyt Islamilaisen oikeuden liitoksi (UIC). Näillä tuomioistuimilla on myös omia miliisiryhmiään, jotka ovat tehneet UIC:stä voimakkaan liikkeen, joka viime vuosien aikana on saanut yhä enemmän vaikutusvaltaa maassa.

Vuonna 2006 UIC otti valtaansa yhä suurempia alueita Etelä-Somaliassa, Mogadishu mukaan lukien. Liike värvää uusia jäseniä etupäässä niin kutsutusta hayiwe-klaanista, mutta se on myös saanut laajaa tukea muunkin väestön keskuudessa, koska se on taistellut voimakkaasti pääkaupungin laajaa rikollisuutta vastaan, ja on tällä tavoin tehnyt monien Mogadishun asukkaiden arkielämän turvallisemmaksi.

Etiopia mukaan konfliktiin

Somalian sisällissota puhkesi uudelleen joulukuussa 2006, kun pääosin kristitty Etiopia hyökkäsi UIC:n tukikohtiin ympäri Somaliaa. Hyökkäyksen seurauksena väliaikaishallituksen onnistui tammikuussa 2007 ottaa takaisin islamisteilta osa aiemmin menettämistään alueista. Etiopia oli pidemmän aikaa tukenut väliaikaishallituksen taistelua estääkseen UIC:n etenemistä, mutta väliaikaishallitus ja Etiopia eivät myöntäneet tätä julkisesti. UIC saa puolestaan asetoimituksia Eritreasta ja tästä syystä konfliktia voitiin tavallaan pitää jatkeena Etiopian ja Eritrean väliselle konfliktille.

Yhdysvallat on myös keskeinen Somalian sisällissodan osapuoli ja se tukee konfliktissa Etiopiaa. Yhdysvallat syyttää UIC:tä läheisistä suhteista Al-Qaida- terroristijärjestöön, ja väittää liikkeen suojelevan Yhdysvaltain Tansanian ja Kenian suurlähetystöihin vuonna 1998 pommi-iskut tehneitä terroristeja. Yhdysvallat on myös useita kertoja pommittanut Etelä-Somaliaa jahdatessaan paikallisia Al-Qaidan johtajia. UIC:n johtaja Sheikh Hassan Dahir Aweys on myös Yhdysvaltojen terroristilistalla.

Yhdysvalloilla oli läheiset suhteet Etiopiaan jo kylmän sodan alkupuolella, kunnes Mengistu Haile Mariamin sosialistijuntan valtaannousu muutti tilanteen vuosikymmeniksi. Afrikan sarvi, joka koostuu Etiopiasta, Somaliasta ja Djiboutista, on strategisesti tärkeää aluetta ja Yhdysvallat haluaa vakauttaa sen turvallisuustilanteen turvatakseen öljyntuotannon ja öljykuljetukset Persianlahdella.

Al-Shabaabin nousu

Sen jälkeen kun islamistit ajettiin pois Mogadishusta vuonna 2006, on Somalian tilanne jälleen muuttunut epävakaaksi. Keskeisimmät riitelevät osapuolet olivat UIC:n toimijoista syntynyt Al-Shabaab -ryhmittymä ja muut islamistiset militanttiryhmät. Vaikka väliaikaishallitus pystyikin juurtumaan hyvin Mogadishuun, oli suurin osa maasta edelleen sen kontrollin ulkopuolella. Amnesty International ja monet muut ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet voimakkasti konfliktin kaikkia osapuolia ihmisoikeuksien rikkomuksista.

Syyskuussa 2007 oppositioryhmät perustivat Eritrean Asmarassa liiton nimeltään Somalian vapautuksen allianssi, (ARS) jonka tarkoituksena oli yrittää löytää ratkaisu konfliktiin ja joka halusi poistaa väliaikaishallituksen vallassa. Elokuussa 2008 väliaikaishallitus ja ARS solmivat YK:n tuella kolmen kuukauden rauhansopimuksen Djiboutissa, mutta koska neuvotteluja eivät tukeneet kummankaan osapuolen kriittisimmät toimijat ja muun muassa väliaikaishallituksessa suurin osa asevoimista oli uskollisia neuvotteluita vastustaneille poliitikoille, ajoi sopimus hallinnon sisäiseen valtataisteluun. Etiopian vetäytyessä maasta osana rauhansopimusta muuttuivat myös maan sotilaalliset valtasuhteet niin, että Al-Shabaab ja muut kapinallistoimijat pystyivät taas valloittamaan uusia alueita. YK:n asettama asevientikielto taas heikensi hallituksen armeijan vahvistamista.

UIC militsen sammen med lokalbefolkningen i Mogadishu, Somalia. Photo: Abdikmalik Yusuf/IRIN

UIC:n joukkoja

Somalian turvallisuustilanne heikentyi jälleen vuoden 2008 alkupuolella, ja sen pääkaupungissa Mogadishussa käytiin taas kovia taisteluja. Heinäkuussa 2008 YK:n Somalian kehitysohjelman johtaja surmattiin kaupungissa, mikä johti osaltaan astettaiseen kansalaisjärjestöjen avustusten vähenemiseen ja toimijoiden vetäytymiseen maasta.

Somalian konflikti päätyi myös kansainvälisiin tiedotusvälineisiin uudesta näkökulmasta merirosvotoiminnan takia. Somalialla on pitkä rantaviiva, jonka edustalla Adeninlahdella kulkee paljon laivaliikennettä Lähi-Idän ja Aasian välillä. Alueen merirosvot ansaitsivat useita satoja miljoonia dollareita vaatimalla lunnaita kaappaamistaan laivoista. Tämän takia YK:n turvallisuusneuvosto antoi hyväksynnän ulkopuolisten maiden sota-aluksille Somalian merialueilla, jotta laivaliikenne turvaantuisi ja merirosvoja pystyttäisiin hillitsemään. Piraattien hyökkäykset vähenivät lopulta siten, että vuonna 2012 niitä raportoitiin enää 70, kun vielä vuonna 2011 tuo lukumäärä oli 233.

Etiopian joukkojen vetäydyttyä väliaikaishallitus valitsi itselleen uuden parlamentin ja valtiojohdon. Presidentiksi nousi UIC:n maltillisen siiven entinen johtaja Sheik Sharif Ahmed. Ahmed ilmoitti ensimmäisinä tekoinaan helmikuussa 2009 maan perustamaan lainsäädäntönsä saria-lakiin, jonka tulisi kunnioittaa myös ihmisoikeuksia ja myös naisten oikeuksia. Asiantuntijoiden mukaan päätöksen tarkoituksena oli vahvistaa hallinnon suosiota somalialaisten keskuudessa ja samalla heikentää maan voimakkaimman kapinallisryhmä Al-Shabaabin suosiota. Toisaalta vuoden 2009 aikana Al-Shabaab ja toinen islamistiryhmittymä Hizbul Islam taistelivat verisesti hallituksen joukkojen kanssa ympäri maata ja ryhmät ajautuvat syksyllä myös keskinäisiin taisteluihin.

Taistelut kiihtyivät vuoden 2010 puolella entisestään, ja AMISOM-joukkoja kasvatettiin 5000 sotilasta yli 7000:ään. Levottomuudet levisivät myös Somalian ulkopuolelle, kun Al-Shabaab ilmoitti olleensa vastuussa yli 70 henkeä vaatineesta iskusta Ugandan Kampalassa. Sodankäynnin vaativuuden takia sekä Kenian että Etiopian armeijan joukot osallistuivat edelleen taisteluihin Al-Shabaabia vastaan Etelä-Somaliassa. Kesäkuussa 2010 kenialaisia joukkoja myös integroitiin osaksi AMISOM:ia, jolloin joukkojen vahvuus nousi 17 000 sotilaaseen.

Väliaikaishallituksen aikakauden päätös ja uuden parlamentin aika

Vuonna 2011 koko maa kärsi nälänhädästä ja kenties osaksi sen takia, että Al-Shabaabiin kohdistetut syytökset hätäavun vaikeuttamisesta laskivat sen suosiota, päätti se vetäytyä elokuussa Mogadishusta, ilmoittaen syyksi "muuttuneen taktiikan". Myös väliaikaishallitusta odotti muutosten aika, koska sen mandaatti oli loppumassa elokuussa eikä se ollut pystynyt tuohon määräaikaan mennessä järjestämään vaaleja tai kirjoittamaan uutta perustuslakia. Hallituksen omalla päätöksellä sen mandaattia pidennettiin vielä vuodella, mikä herätti kansainvälistä vastustusta kautta linjan. Lopulta joulukuussa 2011 suoritettiin neuvotteluläpimurto, kun väliaikaishallitus hyväksyi niin sanotut Garowen periaatteet yhdessä lukuisten muiden somali-osapuolien kanssa Puntmaan Garowessa. Sopimuksen mukaan parlamentin kokoa tuli pienentää ja se tuli muuttaa kaksikamariseksi, naisille tuli taata vähintään 30% sen paikoista ja periaatteita valvomaan perustettiin virallinen valvontaelin.

Garowen periaatteet vahvistettiin uudessa kokouksessa helmikuussa 2012, jolloin tunnustettiin myös Puntmaan ja Gamudugin alueiden itsehallinnollinen osavaltion asema ja vahvistettiin presidentin ja pääministerin roolit tulevassa hallinnossa. Presidentin tulisivat valitsemaan valitsijamiehinä toimivat parlamentaatikot ja presidentti tulisi valitsemaan pääministerin, joka taas tekisi hallitusvalinnat.

Garowen periaatteiden voimaanastumispäivä oli 20. elokuuta. Väliaikaishallitus tuotti kuukausi ennen määräaikaa perustuslakiehdotuksen, josta keskusteltiin viikon ajan 825-jäsenisen kansalliskokouksen kanssa, jota oli koottu yhteistyössä kaikkien perinteisten klaanien kanssa. Tuo elin hyväksyi perustuslain lähes yksimieliseksi 1. elokuuta. Galkayon ja Garowen periaatteiden mukaisesti parlamentin valinnan suoritti itsenäinen tekninen valintakomitea, joka valitsi parlamentaarikot hakemusten perusteella ja muun muassa hylkäsi kymmeniä ehdokkaita heidän kiistanalaisten taustojensa takia.

Lainvoimaisen parlamentin myötä varmistuivat myös presidentinvaalit, jotka olivat ensimmäiset maassa sitten vuoden 1967. Vaalien ensimmäisellä kierroksella äänikuningas oli väliaikaishallituksen presidentti Ahmed mutta toisella kierroksella hänet kukisti Hassan Sheikh Mohamud, entinen poliittinen aktivisti ja yliopiston professori, joka oli toiminut sisällissodan aikana konsulttina kansalaisjärjestöille ja YK:n toimielimille. Ennen virkaanastujaisiaan häntä vastaan kohdistettiin itsemurhaisku, joka vaatii kuolonuhria mutta josta presidentti silti selvisi naarmuitta. Maan pääministeriksi Mohamud valitsi vasta lyhyen poliittisen uran tehneen Abdi Farah Shirdonin. Taisteluissa Al-Shabaabia vastaan saavutettiin myös tärkeä voitto, kun Afrikan unionin ja hallituksen joukot ottivat lokakuussa haltuunsa Kismayon, viimeisen kapinallisjärjestön hallussa olleen suurkaupungin.

Mohamudin kausi alkaa

Mohamud aloitti perusteellisen kampanjan heti valintansa jälkeen ja pyrki elvyttämään diplomaattisia suhteita, jotka sisällissodan aikakausi oli tuhonnut. Alkuvuonna 2013 muun muassa Yhdysvallat ja Somalia loivat diplomaattiset suhteet yli 20 vuoden tauon jälkeen ja myös Kansainvälinen valuuttarahasto tunnusti Somalian valtion. Presidentti Mohamud kampanjoi myös vahvasti asevientikieltonsa kumoamiseen, jotta maa pystyisi kehittämään puolustusvoimiaan ja parantamaan turvallisuuttaan. 6. maaliskuuta 2013 YK:n turvallisuusneuvosto osoitti luottamuksensa maan hallitukselle poistamalla vientikiellon osittain vuoden määräajaksi ja pidentämällä AMISOM-operaation määräaikaa vielä vuodella.

Vaikka Al-Shabaab onkin onnistunut edelleen aiheuttamaan terrori-iskuillaan epävarmuutta, on maa saavuttanut jo paljon Mohamudin lyhyellä hallintokaudella. Sisällissodan jälkeinen prosessi tulee kuitenkin tarjoamaan vielä paljon poliittisia haasteita, koska esimerkiksi Somalimaan kysymys hiertää edelleen alueen vakautta toivovia. Somalimaa ei esimerkiksi suostunut osallistumaan Garowen neuvotteluihin osana Somalian niemimaan poliittista muutosprosessia ja sen rooli Somalian kehityksessä on epäselvä. Nuoren valtion tulee myös pystyä pitämään olla osavaltiojärjestelmää siten, että Puntmaan ja Galmudugin hallitukset toimivat yhteisymmärryksessä Somalian keskushallinnon kanssa synnyttämättä uusia poliittisia konflikteja. 

Maan levottomasta tilasta kertoo se, että elokuussa 2013 Lääkärit Ilman Rajoja -järjestö ilmoitti poistuvansa maasta, koska maan väkivaltainen tilanne oli kestämätön. Järjestö kertoi 16 järjestön työntekijän tulleen surmatuksi ja useiden loukkaantuneen tai joutuneen kidnappauksen uhriksi toimiessaan Somaliassa. Huomiota elokuussa herätti myös ruotsalaisen poliitikon kuolema Somaliassa, kun demokratian edistämisprojektiin osallistunut ruotsalaisseurue joutui tulituksen kohteeksi pääkaupungissa Mogadishussa.

YK:n rooli

Yli miljoonan ihmisen arvioitiin joutuneen maansisäisiksi pakolaisiksi konfliktin puhjettua uudelleen vuonna 2006. Maailman ruokaohjelma (WFP) varoitti jo tällöin mahdollisesta nälänhädästä. Avustustoiminnan kannalta oli tosin ongelmallista, että vuonna 2010 maailmalle levisi tiedot ruokaohjelman korruptio-ongelmasta, jonka takia suuri osa lähetetystä avusta päätyi paikallisten toimijoiden verkostojen kautta hallinnon virkailijoille ja pahimmillaan tukemaan maan merirosvoja. Vuonna 2011 nälänhätä puhkesi lopulta laajamittaiseksi humanitaariseksi katastrofiksi, ja YK pyysi kansainväliseltä yhteisöltä apua kriisin lievittämiseksi samalla kun kymmenet tuhannet somalialaiset joutuivat maanpakoon Keniaan ja Etiopiaan.

YK:lla oli UNOSOM:in rauhanturvajoukkoja Somaliassa huhtikuusta 1992 maaliskuuhun 1995 asti. Joukot saivat vahvistuksia amerikkalaisten johtamalta interventiojoukko United Task Forcelta (UNTAF), ja enimmillään Somaliassa oli 37 000 rauhanturvaajaa yli 20 eri maasta. Operaatiota on jälkeen päin nimitetty YK:n kaikkein epäonnistuneimmaksi operaatioksi.

Rauhanturvaajat joutuivat eri klaanimiliisien kanssa taisteluihin, joissa monet kuolivat. Tämä sotilaallinen operaatio aiheutti myös laajaa vastustusta siviiliväestön keskuudessa. Yhdysvallat joutui erityisen koville, kun amerikkalaisia sotilaita tapettiin ja nöyryytettiin Mogadishun kaduilla. Yhdysvallat vetäytyi tämän jälkeen Somaliasta kokonaan. Perääntyminen on leimannut Yhdysvaltojen myöhempääkin asennetta koskien toimintaa YK-joukoissa.

AUs fredsbevarende styrker fra Uganda håndterer våpen. Bilde: Aweys Osman/IRIN

Afrikan unionin AMISOM-joukkoja

UNOSOM-joukkojen peräännyttyä vuonna 1995 silloinen YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Khali perusti Somalian maatoimisto UNPOS:in(United Nations Political Office for Somalia) rauhan saamiseksi Somaliaan. Tavoitteeseen pyrittiin solmimalla siteitä Somalian johtajiin ja maan siviilijärjestöihin sekä konfliktiin osallistuneisiin valtioihin ja ulkomaisiin järjestöihin. Turvallisuusneuvosto näytti helmikuussa 2007 vihreää valoa AU:n johtamille 8 000 sotilaan joukoille (AMISOM), joiden tarkoituksena oli tukea väliaikaishallitusta ensin kuusi kuukautta. AMISOM-joukkojen toimiaikaa on pidennetty sittemmin aina ennen määräajan päättymistä ja ne ovat edelleen toiminnassa. UNPOS lakkautettiin kesäkuussa 2013 ja sen toiminnot upotettiin osaksi uutta erityistoimistoa (integrated mission), joka sijaitsee Mogadishussa, toisin kuin maatoimisto joka joutui toimimaan Keniasta käsin epävakaiden olosuhteiden pakottamana.

Turvallisuusneuvosto asetti aikoinaan Somalian asevientikieltoon sisällissodan takia 1992. Asevientikielto oli voimassa aina siihen asti, kunnes vuonna 2004 perustettu väliaikainen hallitus saatiin viimein korvattua legitiimillä, kaikkien klaanien ja Puntmaan ja Gamudugin hyväksymällä hallituksella ja Hassan Sheikh Mohamudin tultua valituksi presidentiksi. UNDP:llä tuki vaalien järjestämistä perustuslain laatimisprosessissa ja yhdessä YK:n Somalian maatoimiston kanssa, ja AMISOM-joukot osallistuivat vaalipäivän turvatoimiin. Merkittävällä hallinnon ja turvallisuuden kehityksellä ansioitunut uusi presidentti sai diplomaattisen hyväksyntää kautta linjan ja asevientikielto lopulta kumottiin vuoden ajaksi aina 2014 asti, kuitenkin edelleen sisältäen pienaseita suuremmat aseet. Kiellon kumoamisen tarkoituksena on antaa maalle keinot kehittää omaa armeijaansa ja turvallisuuttaan siten, että islamistiryhmittymät pystyttäisiin tulevaisuudessa pitämään hallinnassa.

Lähde: BBC, Uppsala Conflict Database, Global Policy Forum, CIA - The World Factbook

Mukana olevat maat

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017