Hopp til innhold

Sudan - Darfur

Sudanin länsiosassa sijaitsevan Darfurin tilanne on YK:n mukaan ollut eräs maailman pahimpia humanitaarisia katastrofeja. Monitahoinen ongelma on jatkunut alueella jo yli kymmenen vuotta, eikä sitä olla onnistuttu ratkaisemaan useista rauhanneuvotteluista huolimatta.

Päivitetty viimeksi 18.08.2016

Lapsia Abu Shoukin pakolaisleirillä joulukuussa 2009. Kuva: Albert Gonzales Farran / UN Photo

Lapsia Abu Shoukin pakolaisleirillä joulukuussa 2009. Kuva: Albert Gonzales Farran / UN Photo

Darfur on Sudanin länsiosassa sijaitseva alue, joka oli 1800-luvun lopulla itsenäinen sulttaanikunta. Vuonna 1916 Britannian ja Egyptin joukot miehittivät alueen ja alue luovutettiin Sudanille. Sudanin itsenäistyttyä vuonna 1956 pysyi Darfur osana Sudania. Alue on aina ollut Sudanin köyhimpiä alueita, ja alueen asukkaat ovat olleet tyytymättömiä Khartumin hallitukseen, sillä he ovat kokeneet tulleensa syrjityiksi. 

Resurssien vähyys Darfurin konfliktin taustalla

Darfurin kriisi puhkesi vuonna 2003 kun kapinallisryhmä Sudanin vapautusliike (SLM) hyökkäsi hallituksen kohteisiin. Kriisin taustalla ovat erityisesti luonnonvarojen vähäisyys ja niiden epätasa-arvoinen jako sekä etniset jännitteet. SLM:n lisäksi alueella toimi myös toinen keskeinen kapinallisryhmä, oikeus- ja tasavertaisuus liike (JEM). Alussa kapinalliset etenivät nopeasti, sillä hallituksen joukot olivat jo valmiiksi työllistetty muissa konflikteissa. Huhtikuussa 2003 Sudanin armeija kärsi nöyryyttävän tappion, kun kapinalliset onnistuivat valtaamaan Pohjois-Darfurin pääkaupungin Al-Fashirin.  

Al-Fashirissa koetun tappion jälkeen hallitus kovensi otteitaan. Hallitus tuki myös janjaweed-joukkoja, vaikka hallitus virallisesti kiistääkin tämän. Janjaweed tunnettiin kovista ja raaoista otteistaan taistelurintamalla. Heidän joukkonsa ovat terrorisoineet aluetta ja syyllistyneet kristityistä ja animisteista koostuvan paikallisväestön joukkomurhiin.  

Darfurin kapinalliset ovat yrittäneet suojella siviiliväestöä tässä juurikaan onnistumatta. Keväällä 2004 väkivaltaisuuksissa sai surmansa tuhansia ihmisiä ja noin miljoona ihmistä pakeni erityisesti naapurimaihin Tšadiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan ja ovat asettuneet suurille pakolaisleireille kaupunkien reunamille. Pakolaiset poistuvat leireiltä vain pakon sanelemina, koska leirien ulkopuolella he ovat vaarassa joutua janjaweed-joukkojen murhaamaksi. Selvitäkseen hengissä, he ovat riippuvaisia ulkopuolisesta avusta. Erityisesti aliravitsemus ja sopimaton ravinto ovat suuria ongelmia, ja laajat kansaryhmät ovat vaarassa kuolla nälkään. Khartumin hallitusta syytetään Darfurin avustamistyön hankaloittamisesta monimutkaisen byrokratian myötä.

Konflikti kiihtyy entisestään

Vuonna 2005 Khartumin hallitus teki rahansopimuksen Etelä-Sudanin kanssa vapauttaen sotilaallisia voimavaroja Darfuriin. Tämän seurauksena taistelut Darfurissa voimistuivat. Kapinalliset puolestaan saivat vahvistusta Tšadin hallitukselta.   

Darfurin tilanne huononi jälleen 2008 kapinallisryhmien jakaannuttua yhä uusiin ryhmittymiin. Vuoden 2009 aikana tilanne rauhoittui väliaikaisesti ja hetken sodan uskottiin olevan ohi. Väkivaltaisuudet ovat kuitenkin jatkuneet sittemmin aina näihin päiviin asti.  

Sodan ja konfliktin vaikutukset Darfuriin ovat olleet erittäin vakavia. YK on arvoinut, että Darfurin konflikti on vaatinut yli 300 000 ihmishenkeä. Lisäksi maassa on tapahtunut huomattava määrä muita ihmisoikeusrikkomuksia.  YK:n humanitaarisen avun järjestö (OCHA) arvio noin 4,6 miljoonan ihmisen olevan humanitaarisen avun tarpeessa. Väkivalta on jatkunut viimevuosina ja pelkästään vuoden 2015 tammikuussa 100 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Arvioiden mukaan maan sisäisiä pakolaisia on lähes 2,5 miljoonaa. Lisäksi suuri joukko ihmisiä on paennut myös maan rajojen ulkopuolelle. Konfliktin myötä myös Sudanin naapurimaiden, Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan, tilanneet ovat heikentyneet.   

Barn i Darfur

Kotiin palanneita pakolaisia Labadossa. Kuva: UN Photo / Evan Schneider

Konfliktiin haetaan ratkaisua

Vuonna 2004 Afrikan Unionilla oli Darfurissa YK:n mandaatin alla noin 150 joukkoa. Konfliktin saadessaan laajempaa kansainvälistä huomiota Afrikan Unioni lähetti Darfuriin 7 000 rauhanturvaajaa vuonna 2005. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävästi tilanteen hallitsemiseksi.  

Ratkaisua Darfurin konfliktiin on yritetty etsiä useilla rauhanneuvotteluilla. Toukokuussa 2006 Yhdysvaltojen ohjaamien neuvotteluiden päätteiksi saatiin aikaseksi Darfurin rauhansopimus yhden keskeisen SLM:n  ryhmittymän ja Sudanin hallituksen välillä. Sopimus edesauttoi Janjaweedin aseistariisumisprosessia ja takasi Darfurille suurempaa autonomiaa. Sopimus ei kuitenkaan johtanut konfliktin päättymiseen, sillä iso osa SLM:n jäsenistä ei hyväksynyt sopimusta. Myöskään JEM-ryhmä ei kannattanut sopimusta. Näin ollen turvallisuus tilanne Darfurissa on edelleen heikentynyt rauhansopimuksesta huolimatta. Vuonna 2008 Presidentti julisti maahan tulitauon. Kapinallisryhmät eivät kuitenkaan suostuneet tähän vaan julistivat jatkavansa taisteluita, kunnes valta ja voimavarat jaettaisiin tasaisemmin.

Joulukuussa 2010 alkoivat uudet rauhanneuvottelut kapinallisten ja Khartumin hallituksen välillä. Neuvottelujen lopputuloksena syntyi kesäkuussa 2011 uusi rauhansopimus (Dohan sopimus). Eri kapinallisryhmien väliset suhteet ovat kuitenkin edelleen kireät eivätkä kaikki ole hyväksyneet sopimusta. Myös yhteenotot kapinallisten ja hallituksen joukkojen välillä ovat jatkuneet. 

Presidentti al-Bashiriin kohdistuvat kansanmurhasyytteet

Vuonna 2008 Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) pääsyyttäjä Luis Moreno Ocampo aloitti Sudanin presidentin Omar al-Bashirin tutkinnan, koska tämän epäiltiin syyllistyneen sotarikoksiin Darfurin konfliktin yhteydessä. Myöhemmin ICC nostikin al-Bashiria vastaan syytteet sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhasta. Kyseessä oli merkittävä ennakkotapaus, sillä koskaan aiemmin istuvaa valtion päämiestä vastaan ei oltu nostettu syytteitä Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Al-Bashiria ei ole kuitenkaan tähän mennessä saatu Haagiin tuomioistuimen eteen, vaikka hänestä onkin tehty pidätysmääräys. Sudan ei ole ICC:n jäsenvaltio ja se on pyrkinyt diplomatiallaan Afrikan unionin sisällä saamaan myös muita Afrikan maita vetäytymään instituutiosta. 

YK:n rooli

YK on seurannut Darfurin konfliktia hyvin tarkkaan, ja tukenut paikallisia rauhanaloitteita monin tavoin. Useat YK:n järjestöt ovat tarjonneet apuaan konfliktin alusta alkaen. YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) ylläpitää pakolaisleirejä Darfurissa ja Tsadissa. Myös YK:n elintarvikeohjelma WFP on osallistunut avustustyöhön Darfurissa.  

Alun perin Darfurin rauhanturvaoperaatio oli Afrikan Unionin (AU) oma operaatio (AMIS). Darfurin AU-joukot olivat kuitenkin suhteellisen vähälukuiset ja siltä puuttui tarvittava voima, valtuutus ja välineistö tilanteen hallintaan saamiseksi. Sudanin hallitus toivoi, että AU saisi YK:lta varoja omien joukkojensa toimintaan. Vuonna 2006 YK päätti korvata asteittain AU:n voimia. Sudanin hallitus kuitenkin vastusti tätä ja lopputuloksena kompromissina vuonna 2007 syntyi UNAMID. UNAMID on YK:n ja Afrikan unionin ensimmäinen yhteisoperaatio. Sen tavoitteena on suojella siviilejä, tarjota humanitaarista apua, valvoa sopimusten täytäntöönpanoa ja tukea rauhanprosessia. 

Kansainvälisen yhteisön painostus Sudanin suuntaan on ollut valtaisaa. Kiina, joka on Sudanin tärkeä kauppakumppani, painosti Sudania, jotta AU- ja YK-joukot saatiin tekemään maassa yhteistyötä. Joukkojen valtuudet eivät kuitenkaan riitä riitelevien ryhmittymien riisumiseen aseista, joskin niillä on tarpeen tullen lupa puolustaa siviiliväestöä, avustustyöntekijöitä ja itseään voimakeinoin. UNAMID-operaatio on saanut osittaista jalansijaa maassa, mutta Sudanin talous ja infrastruktuurin rakentaminen ovat yhä yksi alueen suurimmista haasteista.

Suomen rooli

Suomi ei ole lähettänyt rauhanturvaajia UNAMID-operaatioon.

Lähde: YK, OCHA, BBC, Helsingin Sanomat, Euroopan parlamentti

Mukana olevat maat

Lue lisää konfliktista Uppsala Conflict Database (englanniksi)

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017