Hopp til innhold

Haiti

Haitista tuli maailman ensimmäinen mustaihoisten tasavalta, kun se julistautui itsenäiseksi Ranskasta vuonna 1804. Nykypäivänä Haitilla on ongelmia huumeiden takia, koska niitä kuljetetaan USA:han Haitin kautta. Lisäongelmia aiheuttavat erinäiset väkivaltaiset ryhmittymät sekä laaja korruptio. Myös vuonna 2010 tapahtunut tuhoisa maanjäristys on jättänyt tuhannet ilman pysyvää kotia.

Päivitetty viimeksi 23.06.2013

YK:n MINUSTAH-operaation rauhanturvaajat auttamassa hurrikaanin tuhon jälkeen paikallisia asukkaita.

YK:n MINUSTAH-operaation rauhanturvaajia Haitissa. UN Photo / Marco Dormino

Saint-Dominguesta itsenäiseksi Haitiksi

Haitin saari päätyi kolonialististen suurvaltojen intressien kohteeksi siitä lähtien, kun tutkimusmatkailija Kolumbus rakennutti sinne La Navidadin kaupungin 1492. Seuraavien vuosisatojen aikana Espanja, Ranska, Englanti ja Hollanti kamppailivat vaikutusvallasta sen alueella vaihteleva kiinnostuksen saattelemana aina siihen asti, kunnes vuonna 1660 saarelle vakiintui ranskalainen hallinto. Erinäisten vaiheiden ja hyvin tuottavaksi muodostuneen orjatyövoimalla toimineen kahvin ja sokerin viljelyn myötä siirtomaan orjaväestö, joka oli kymmenen kertaa vapaita kansalaisia ja ranskalaisväestöä lukuisampi, alkoi vuonna 1791 osittain Ranskan vallankumouksena rohkaisemana ja monta vuotta kestänyt sisällissodan tila päättyi 1. tammikuuta 1804 kun kapinajohtaja Jean-Jacques Dessalines julisti maan itsenäiseksi maan itsenäiseksi, ja siihen asti Saint-Dominguena tunnettu siirtomaa nimettiin saaren alkuperäiskansan kutsumanimen mukaisesti.

Itsenäistyneestä Haitista tuli kauhuesimerkki Latinalaisen Amerikan valkoihoiselle yläluokalle ja inspiraation kohde lukuisille muille orjakapinoille ympäri maailmaa. Orjien jälkeläiset onnistuivat häätämään tai tappamaan maasta suurimman osan valkoihoisista sekä valkoisten ja mustien jälkeläisistä ja rohkaisivat myös muita orjakapinoita ympäri maailmaa. Valtiona Haiti oli kuitenkin kaikkea muuta kuin poliittisilta oloiltaan rauhallinen, ja 1800-luvulla Haitissa toteutettiinkin kymmeniä vallankaappauksia. Levottomuuksien aikakausi kulminoitui 1910-luvulla, kun Yhdysvallat miehitti vuonna 1915 koko maan ja pysyi tiukasti vallankahvassa aina Suureen Lamaan asti, jolloin presidentti Herbert Hooverin aloittama prosessi lopulta palautti Haitille itsenäisyyden. Yhdysvaltalaiset vetäytyvät vuoteen 1934 ja vapauttivat maan kansainvälisen sijoitusomaisuuden lopulta vuonna 1947. Tästä eteenpäin maan poliittinen johto oli sotilasjuntan, "garden" käsissä, kunnes haitilaisittainkin hyvin levottomien vuoden 1957 presidentinvaalien myötä maa ajautui hyvin tunnistettavalle "Papa Docin" aikakaudelle.

Duvalierien valtakausi

Tohtori Francois Duvalier, kutsumanimeltään "Papa Doc", valittiin Haitin presidentiksi vuonna 1957. Hän nimitti itsensä elinikäiseksi presidentiksi vuonna 1964 halliten Haitia kovalla kädellä aina vuoteen 1971 asti. Oppositiota kontrolloi niin kutsuttu "Tonton Macoutes", joka oli Francois Duvalierin yksityinen armeija. Tämä puolisotilaallinen ryhmä syyllistyi moniin ihmisoikeusloukkauksiin, ja monet haitilaisen opposition edustajat joutuivat pakenemaan maasta. Kun "Papa Doc" kuoli 1971, hänen poikansa Jean Claude ”Baby Doc” Duvalier jatkoi vallassa. Hän peri isänsä yksityisen armeijan ja nimitti itsensä isänsä tavoin Haitin elinikäiseksi presidentiksi. Laajojen mellakoiden seurauksena Baby-Doc kuitenkin menetti vallan 1986 ja lähti maanpakoon Ranskaan. Duvalierin dynastian 30-vuotinen vallanpito Haitissa loppui tähän, mutta ”Tounton Macoutes” on jatkanut siivilien joukkomurhaamista ja on puolustanut Duvalierin aikaisen yläluokan etuoikeuksia aina näihin päiviin asti.

Aristiden valtakausi

Kun nuorempi Duvalier oli syösty vallasta, Yhdysvaltain tukema sotilasjuntta otti Haitissa väliaikaisesti vallan, kunnes maassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit vuonna 1987. Vaalit voitti ennen pappina toiminut Jean-Bertrand Aristide, joka oli syntynyt ja kasvanut eräässä maan pahimmista slummialueista. Hän sai jopa 67 prosenttia äänistä ja suuren suosion, koska hän lupasi taistella kaikkien Haitin köyhien puolesta. Ja köyhiä maassa oli hyvin paljon. Hänet syrjäytettiin kuitenkin 1991 vallankaappauksella, jota johti armeijan johtaja Raoul Cèdras. Aristide lähti maanpakoon, ja Cèdras määräsi puolisotilaalliset ryhmät kukistamaan opposition. Monia Aristiden kannattajia murhattiin. Kun pitkäaikainen diplomaattinen painostus ei johtanut tuloksiin, päätti YK lähettää maahan joukkoja ja palauttaa kansan valitseman presidentti Aristiden uudelleen valtaan vuonna 1994. Joukot kohtasivat vähäistä vastarintaa, ja Aristide pystyi palaamaan voittajana kotimaahansa.

Muutaman vuoden kuluttua Aristiden kannatus kuitenkin romahti. Vaikka hänet valittiin uudelleen presidentiksi vilpillisiksi syytetyissä vuoden 2000 vaaleissa, hänen kannatuksensa kansan keskuudessa väheni vähenemistään. Aristidea syytettiin lahjonnasta ja poliittisten vastustajien likvidoimisesta. Aristiden kannattajien ja vastustajien välille syntyi vakavia yhteenottoja vasta vuonna 2003. Levottomuudet alkoivat kapinallisten johtajan Amiot Metayerin murhan seurauksena. Metayer oli Aristiden entinen kannattaja, josta oli tullut yksi tämän pahimmista arvostelijoista. Aristiden syytettiin olevan vastuussa Metayerin murhasta.

Vuonna 2004 Haiti juhli 200-vuotispäivääsä, kun kaduilla puhkesi väkivaltaisuuksia. Taistelut saivat Aristiden perumaan presidentinvaalit, jotka oli määrä järjestää vielä samana vuonna. Päätöksen seurauksena osa oppositiosta järjesti suuria mielenosoituksia, osa tarttui aseisiin, ja erinäiset rikolliset joukkiot alkoivat riehua kenenkään estämättä. Lisäksi kentälle ilmestyivät Duvalier-perheen kannattajat ja Tounton Macoutes- joukot nousivat uudelleen esiin. Maa syöksyi syvään väkivaltakierteeseen. Sisällissota lähestyi vääjäämättömästi ja Aristiden kannattajien ja vastustajien välisissä taisteluissa kuoli päivittäin siviilejä.

Kapinalliset ottivat vähitellen valtaansa Haitin pohjoisosan ja uhkasivat ottaa hallintaansa myös pääkaupungin Port-au-Princen, mikäli Aristide ei vetäytyisi presidentinvirasta. Samaan aikaan erityisesti Yhdysvallat painosti Aristidea vetäytymään, minkä hän tekikin helmikuussa 2004 ja yhdysvaltalaiset kuljettivat hänet pois maasta. YK siirsi maahan yhdysvaltalaisten johtamia MINUSTAH-joukkoja riisumaan kapinalliset aseista ja palauttamaan rauhan ja järjestyksen Haitiin.

Haitin palauttaminen rauhan polulle on kuitenkin edennyt hitaasti. Maata leimaa poliittinen ja taloudellinen sekasorto samalla, kun siviiliväestö elää erittäin vaikeissa olosuhteissa. Se, että Haitia käytetään huumeiden kauttakulkumaana Yhdysvaltoihin, aiheuttaa myös ongelmia. Huumeparoneilla on Haitissa paljon valtaa, ja maa on yksi maailman korruptoituneimmista valtioista. Lisäksi Haiti joutui trooppisen myrskyn Jeannen kouriin 2004, mikä vaikeutti Haitin tilannetta entisestään.

Vallankaappauksen jälkeen 

Maanpakopaikastaan Afrikasta käsin Aristide kehottaa kannattajiaan harjoittamaan "rauhanomaista vastarintaa" miehittäjiksi syyttämiään Yhdysvaltoja vastaan. Kapinalliset ovat järjestäytyneet ryhmäksi nimeltään "Operaatio Bagdad", jota inspiroi irakilaisten harjoittama poliittisten vastustajien mestaaminen. Kaikki yrittävät parhaansa mukaan selvitä hengissä Haitin kaaoksessa, ja poliittisesti tai taloudellisesti motivoituneen väkivallan välille on vaikea vetää selvää rajaa. Vaalit pidettiin silti helmikuussa 2006, vaikka ne turvallisuussyistä jouduttiin siirtämään useita kertoja. Vaalit voitti René Préval, joka oli Aristiden aiempi liittolainen ja joka oli jo toiminut maan presidenttinä vuosina 1996-2001. Vuonna 2006 YK aloitti Haitissa aseistariisumisohjelman, joka jatkuu yhä.

Vuoden 2008 heinäkuussa maassa alkoi väkivaltaisten ruokamellakoiden aalto elintärkeiden elintarvikkeiden ja polttoaineen hinnan nousun vuoksi. Maan pääministeri Jacques-Édouard Alexis joutui eroamaan mellakoiden takia.

Maanjäristys ja kolera

Maan tilanne heikkeni dramaattisesti tammikuussa 2010 sattuneen tuhoisan maanjäristyksen myötä. Maanjäristyksessä kuoli arviolta yli 300 000 ihmistä, ja noin puolitoista miljoonaa jäi kodittomiksi. Tämän lisäksi järistyksessä tuhoutui noin 300 000 rakennusta, mukaan lukien presidentin linna. Kansainvälinen yhteisö tuki maan jälleenrakennusta yhteensä 7,3 miljardilla eurolla.

Vuoden 2010 lopussa Haitissa puhkesi vakava koleraepidemia. Haitissa aiemmin esiintymätön kolera levisi ensin pakolaisleireillä telttayhteisöjen keskuudessa, joissa puhdas- ja jätevesi sekoittuivat ja yleinen hygieniataso oli alhainen. Kahden ensimmäisen kuukauden aikana epidemiaan kuoli peräti 2500 ihmistä. Vuoden 2012 loppuun mennessä yli 600 000 ihmistä oli saanut koleratartunnan ja yli 7700 ihmistä kuollut tautiin. Epidemian syyksi on epäilty nepalilaisia YK-joukkoja, ja YK teetti asiasta myös tutkimuksen. Sen raportissa kuitenkin todettiin, että koleraepidemian puhkeaminen Haitissa oli monen epäonnisen sattuman tulos.

YK on käynnistänyt maassa koleraohjelman, joka keskittyy taudin ehkäisyyn, hoitoon ja ihmisten tietoisuuden lisäämiseen. Ohjelman vaikutukset ruohonjuuritasolla ovat kuitenkin jääneet valitettavan vähäisiksi. Lukuisat haitilaiset elävät edelleen sotkuisissa telttakylissä Haitin pääkaupungissa Port-au-Princessä.

Baby-Doc oikeuden eteen?

Maanjäristyksen seurausten kanssa kamppaileva Haiti äänesti 2011 presidentivaaleissa maan uudeksi presidentiksi poptähtenä tunnetuksi tulleen Michelle Martellyn. Martelly on luvannut lisätä ponnistuksia Haitin jälleenrakentamiseksi. 

Entinen diktaattori Jean-Claude "Baby-Doc" Du­va­lier pa­la­si Hai­tiin yl­lät­täen tam­mi­kuus­sa 2011 Rans­kas­ta, jos­sa hän piileskeli maan­paos­sa 25 vuot­ta. Hänen oli määrä saapua haitilaiseen oikeusistuimeen kuulemaan, syytetäänkö häntä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Duvalier kuitenkin jätti saapumatta paikalle.

YK:n ihmisoikeuskomissaari navi Pillay on vaatinut useaan otteeseen Duvalieria tuomiolle ja vaatinut Duvalierin uhreille oikeutta.

YK:n rooli

Vuodesta 2004 maassa toimineet YK:n rauhanturvajoukot (MINUSTAH) työskentelevät riisuakseen aseista lukuisat kapinallisryhmät ja vahvistaakseen siviiliväestön turvallisuutta, muun muassa kehittämällä maan poliisivoimia. Tehtävä on osoittautunut vaativaksi. Joukkojen vastuulla on myös maan poliittisen järjestelmän vahvistaminen ja ne ovat tehneet tärkeää työtä vaalien järjestämisen yhteydessä. Tämän lisäksi joukot pitävät huolta myös siitä, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Rauhanturvaajat ovat myös avustaneet Haitin maanjäristyksen jälkeisen sekasorron hallinnassa, ja yrittäneet hallita infrastruktuurin romahtamisesta seurannutta ryöstelyä. YK on mukana maan jälleenrakennuksessa, mutta viimeaikoina huomio on siirtynyt kolerapepidemian hillitsemiseen. Useat haitilaiset syyttävät maassa olevia YK-joukkoja taudin levittämisestä, minkä vuoksi työ tartuntojen estämiseksi on vaikeutunut.

Maassa toimii myös muita YK:n järjestöjä. UNICEF työskentelee lasten koulupäivän turvallisuuden puolesta. UNCHR avustaa haitilaisia pakolaisia, erityisesti sen naapurimaassa Dominikaanisessa tasavallassa, ja YK:n ruokaohjelma auttaa ruoanpuutteesta kärsivää köyhää paikallisväestöä.

Lähde:

Mukana olevat maat

Lue lisää konfliktista Uppsala Conflict Database (englanniksi)

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017