Hopp til innhold

Kolumbia

Kolumbian armeija on taistellut vasemmistolaismielistä sissiryhmittymä FARC:ia vastaan jo puolen vuosisadan ajan. Mahdollisuudet rauhan aikaansaamiseksi ovat viime aikoina parantuneet, mutta väkivallan kierre on juurtunut maahan järjestäytyneen huumekaupan ja -salakuljetuksen muodossa.

Päivitetty viimeksi 23.06.2013

FARC-järjestön graffitit kertovat sen läsnäolosta. Kuva: IRIN / Obinna Anyadike

FARC-järjestön graffitit kertovat sen läsnäolosta. Kuva: IRIN / Obinna Anyadike

Valtamonopoli syntyy ja vasemmisto eristetään

Kolumbiassa käytiin veristä sotaa vuosina 1948-1958. Tätä ajanjaksoa kutsutaan nimellä "La Violencia" (=väkivalta), ja yli 300 000 ihmistä menetti sen aikana henkensä. Ensisijaisesti keskenään sotivat konservatiivit ja liberaalit, mutta konflikti ulottui myös siviiliväestöön. Kolumbialaiset maanviljelijät alkoivatkin koota omia sotilasjoukkojaan suojellakseen alueitaan. Kommunistipuolue tuki näitä joukkoja, jotka hiljalleen saivat yhä enemmän jalansijaa kolumbialaisissa kylissä.

"La Violencia" päättyi sovintoon konservatiivien ja liberaalien välillä. Ne pääsivät yksimielisyyteen siitä, että Kolumbian valtion virat jaettaisiin tasan ja maata hallittaisiin yhdessä. Samanaikaisesti ne kielsivät kaiken opposition ja muodostivat yhteisen rintaman maan radikaaleja voimia vastaan. Liberaalit ja konservitiivit muodostivat yhdessä valtamonopolin, joka oli raskasta sulatettavaa poliittiselle vasemmistopuolelle.

Valtionjakojärjestys otettiin käyttöön vuonna 1958. Vuosi 1959 oli Kuuban vallankumouksen vuosi, ja Latinalaisessa Amerikassa oli voimakkaita, radikaaleja voimia liikkeellä. Kolumbiaan syntyi nopeasti useita sissijärjestöjä: joidenkin juuret olivat maanviljelijöiden armeijoissa, joidenkin radikaalien opiskelijoiden keskuudessa.

Suurimmiksi ja merkityksellisimmiksi sissiryhmiksi muodostuivat FARC ja ELN, jotka päättivät yhdessä hallituksen vaihdosta ja siirtymisestä demokraattisempaan johtotapaan. Ensimmäiset kahinat hallitusjoukkojen ja sissien välillä tapahtuivat vuonna 1965, mutta taistelut ovat jatkuneet aivan näihin päiviin asti.

Hallituksen joukkojen ja sissiryhmittymien lisäksi Kolumbiassa toimi useita erilaisia paramilitaarisia eli puolisotilaallisia ryhmittymiä. Ne lyöttäytyivät jonkin ajan kuluttua yhteen ja ryhtyivät kutsumaan itseään nimellä AUC. AUC oli oikeistomielinen ryhmittymä, jonka tavoitteena on taistella sissejä vastaan ja suojella valtiota sekä vallitsevaa hallintojärjestelmää. Monet tahot väittävät yhä, että paramilitaariset ryhmittymät tekivät ja tekevät edelleen yhteistyötä Kolumbian hallituksen kanssa, mutta hallitus kieltää tämän pitävän paikkaansa. Paramilitaaristen ryhmien tiedetään olevan vastuussa Kolumbiassa tapahtuneista laajoista ihmisoikeusloukkauksista, mutta myös armeijalla ja vasemmistomielisillä sissijärjestöillä on monia vakavia ihmisoikeusrikkomuksia kontollaan.

Kotimaan pakolaislapsia leikkimässä joella Rio Sucio- kaupungissa. Väestöryhmät, jotka joutuvat kosketuksiin selkkauksen kanssa, muuttavat kaupunkeihin. Täällä he ovat turvassa, saavat työtä ja lapset voivat käydä koulua. (Kuva: UN Photo/Mark Garten)

Taustalla loppumaton sota huumeita vastaan

Vasemmisto- ja oikeistovoimien välisen väkivaltaisen kilpailun lisäksi Kolumbialla on vakavia ongelmia huumekaupan kanssa. Nämä kaksi ongelma-aluetta kytkeytyvät tiukasti toisiinsa, koska suuri osa huumekaupasta saaduista rahoista ohjautuu sissijärjestöjen ja parimilitaaristen ryhmien toiminnan rahoittamiseen. Huumeparonit ovatkin jo pitkään käytännössä johtaneet Kolumbiaa, ja poliittisia vastustajia murhataan jatkuvasti. Kun huumekaupan puhdistamisesta ja lakien tiukentamisesta vuonna 1990 tehtiin vaaliteema, kolme presidenttiehdokasta murhattiin ennen varsinaista vaalipäivää.

Yhdysvallat on osallistunut tiiviisti taisteluun kolumbialaista huumetuotantoa ja -kauppaa vastaan, erityisesti niin kutsutun 'Plan Colombian' (=Suunnitelma Kolumbian) kautta, joka aloitettiin vuonna 2001. Yhdysvallat lisäsi 11. syyskuuta 2001 jälkeen sekä FARC:n ja ELN:n terroristijärjestöjen listalle, ja määritteli kamppailun näitä ryhmiä vastaan osaksi maailmanlaajuista taistelua terrorismia vastaan (katso Irak ja Afganistan). 'Plan' eli suunnitelma oli se, että sissit kukistettaisiin armeijan voimin, ja lisäksi tuhottaisiin huumekasvit kasvimyrkkyjen avulla.

Yhdysvallat on puolustanut asiaan puuttumistaan sillä, että Kolumbia on yksi pohjoisamerikkalaisten markkinoiden marihuanan ja kokaiinin päätoimittajia, ja tämä toiminta halutaan pysäyttää. Plan Colombian ja Yhdysvaltain puuttumista kolumbialaiseen selkkaukseen on kritisoitu paljon. Ensinnäkin kasvimyrkkyjen käyttöä kritisoidaan, sillä ne tuhoavat kaiken muunkin kasvillisuuden ja jo entuudestaan rutiköyhien maanviljelijöiden elinkeinopohjan. Toiseksi jotkut tahot väittävät, että Yhdysvaltain kiinnostus Kolumbiaan kohdistuu enemmän öljyyn kuin huumeisiin: sissien kontrolloimalla Amazonasin alueella uskotaan olevan suuria öljyvarantoja. Kontrolloimalla sissejä taattaisiin myös pääsy öljyvaroihin. Massiivisesta kritiikistä huolimatta, Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush pyysi kongressia myöntämään seitsemän miljoonaa dollaria Plan Columbian toiminnalle vuonna 2007.

Presidentin kova linja FARC-sissejä vastaan

Kolumbian presidentiksi valittiin vuonna 2002 Alvaro Uribe Vèlez. Oikeistolaisena poliitikkona hän ajoi kovaa politiikkaa FARC ja ELN:iä vastaan Yhdysvaltojen taloudellisella ja sotilaallisella tuella. Uriben suunnitelmana oli lopettaa sisällissota ja sitä lietsova huumekauppa sijoittamalla poliiseja joka puolelle maata ja tuhoamalla huumeviljelmät.Yhdysvallat jatkoi tukeaan Uriben johtamalle Kolumbialle Suunnitelma Kolumbian muodossa. Uribe valittiin vielä toiselle presidenttikaudelle 62 prosentin äänikannatuksella. Uudelleenvalinta oli mahdollista, koska Uribe oli aiemmin muuttanut Kolumbian perustuslakia voidakseen asettua toistamiseen ehdolle.

Maanomistusoloista syntyneessä, täysimittaiseksi huumesodaksi muuttuneessa konfliktissa rikoksiin ovat syyllistyneet niin sissit kuin hallituksen joukotkin, ja rauhanprosessi on ollut kauttaaltaan vaikea. Noin 3,5 miljoonaa Kolumbian 45 miljoonasta asukkaasta on joutunut maansisäiseksi pakolaiseksi. Vaikka AUC on tiettävästi saatu viime vuosien aikana riisuttua aseista, tilalle on syntynyt uusia väkivaltaisia ryhmittymiä, jotka harjoittavat Yhdysvaltoihin ja muualle maailmaan suuntautuvaa, järjestäytynyttä huumekauppaa.

Kolumbiassa on keskusteltu viime aikoina myös ihmisoikeusloukkauksista, joihin maan armeijan tiedetään syyllistyneen. Armeija on muun muassa tappanut siviilejä voidakseen tilastoida heidät kuolleiksi sisseiksi. Yli tuhannen uhrin tapausta on tutkittu ja tuomioitakin langetettu.

Uusi rauhanyritys

Venezuelan presidentti Hugo Chavez keskusteli FARC:n kanssa vuonna 2007, onnistumatta kuitenkaan saamaan osapuolten välille rauhansopimusta aikaan. Tämä teki hänestä erittäin epäsuositun Uriben silmissä, joka jo entuudestaan oli epäileväinen Chavezin Venezuelassa harjoittamaa sosialistista politiikkaa kohtaan. Kolumbian armeija pelasti kesällä 2008 15 panttivankia FARC-leiriltä, mukaan lukien aiemman presidenttikandidaatti Ingrid Betancourtin, joka oli ollut vangittuna vuodesta 2002 lähtien. Vapautusiskun jälkeen Uribe ja Chavez yrittivät jälleen yhdessä ratkaista FARC-ongelman.

Presidentti Santos vallankahvaan

Juan Manuel Santosin valinta presidentiksi vuonna 2010 herätti myös FARC:n kiinnostuksen sopuun. Liike ilmoittikin kesällä 2010 olevansa valmis neuvottelemaan. Santos kuitenkin sanoi, että FARC:n on laskettava aseensa ja vapautettava kaikki panttivangit ennen neuvottelujen aloittamista. Santosin virkaanastumisen jälkeen FARC kuitenkin lisäsi iskujaan ja tappoi kymmeniä turvallisuusjoukkojen jäseniä. Myös armeija teki laajoja iskuja FARC:ia vastaan. Vaikka armeija tappoi useita FARC:n johtohahmoja, vaikuttaa siltä, ettei huumeiden vastaista sotaa saada väkivallalla päätökseensä. Presidentti Santos onkin väläyttänyt vaihtoehtoa, jonka mukaan huumeiden hallittua laillistamista tulisi vakavasti harkita. Väkivallan kierre Kolumbiassa on jatkunut jo puoli vuosisataa, ja se on aiheuttanut siviiliväestölle mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä.

Vihdoin tulitauko

Lokakuussa 2012 FARC-sissit aloittivat yllättäen rauhanneuvottelut hallituksen kanssa Oslossa. Kuukautta myöhemmin FARC julisti kahden kuukauden yksipuolisen tulitauon Havannassa, jossa rauhanneuvottelut jatkuivat. Lopulta toukokuussa 2013 Kolumbian hallitus ja FARC ilmoittivat, etta ne olivat päässeet sopuun tulenarkaa maanomistuskistaa koskien. Kyseessä on vasta ensimmäinen osapuolten neuvottelemista viidestä kiistakohdasta, mutta maasovun toivotaan lisäävän mahdollisuuksia lopulliseen rauhansopimukseen. Rauhanneuvottelut on määrä saada päätökseen marraskuuhun 2013 mennessä.

YK:n rooli

YK on päättänyt pysytellä Kolumbian selkkauksen ulkopuolella, eikä se ole lähettänyt rauhanturvajoukkoja maahan. Kuitenkin useita YK:n järjestöjä toimii Kolumbiassa. UNHCR, YK:n pakolaisjärjestö, työskentelee monien maan sisäisten pakolaisten tilanteen parantamiseksi. YK:n lastenjärjestö UNICEF on tehnyt Kolumbiassa työtä lapsisotilaiden vapauttamisen ja normaalielämään palauttamisen puolesta. YK:n ruokaohjelma WFP on puuttunut Kolumbian pakolaistilanteeseen, koska suurella osaa väestöä ei ole riittävästi ruokaa ja vettä saatavilla.

Lähde: Uppsala Conflict database, BBC, Institutt for fredsforskning (PRIO), Aschehoug og Gyldendals store leksikon, Ny Tid, Involve yourself, Dagsavisen, Forsvarsforum

Mukana olevat maat

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017