Hopp til innhold

Tšetšenia

Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, Tšetšenia julistautui itsenäiseksi. Tämän jälkeen Venäjän armeijan ja eri tsetseeni-kapinallisryhmien välillä käytiin pitkään taisteluja. Nykyään Tšetšenia on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta.

Päivitetty viimeksi 19.06.2013

Tsetsenipakolaisia ingushialaisella telttaleirillä. Kuva: UNHCR / T. Makeeva

Tsetsenipakolaisia ingushialaisella telttaleirillä. Kuva: UNHCR / T. Makeeva

Neuvostoliitto koostui useista tasavalloista, joista suurin oli Neuvostoliiton tasavalta. Tšetšenia oli niin kutsuttu autonominen tasavalta, joka kuului Neuvostoliiton hallinnon alaisuuteen. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, sai Venäjä yhdessä muiden tasavaltojen kanssa itsenäisen valtion aseman. Näin ei kuitenkaan käynyt Tšetšenialle, josta tuli autonomisen asemansa takia osa Venäjää.

Öljyrikas Tšetšenia

Tšetšenia sijaitsee Euroopan ja Aasian välissä, ja siksi se on sotilaallisesti ja poliittisesti tärkeää aluetta. Kyseessä on myös taloudellisesti kiinnostava alue. Tšetšeniassa on paljon öljyä, ja se sijaitsee strategisella paikalla Kaspianmeren suuriin potentiaalisiin öljykenttiin nähden. Venäjä onkin ollut haluton antamaan periksi tšetšenialaisten irroittautumispyrkimyksille Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa. Venäjä ei muun muassa noteerannut Džohar Dudajevia, joka jo syksyllä 1991 julisti Tšetšenian itsenäiseksi valtioksi ja itsensä Tšetšenian ensimmäiseksi presidentiksi.

Ensimmäinen Tšetšenian sota

Venäjä miehitti Tšetšenian ensimmäisen kerran vuonna 1994, siis joitakin vuosia sen jälkeen, kun Venäjä oli ensin tukenut Dudajevin kaatamista yrittäviä ryhmittymiä. Ne eivät olleet siinä kuitenkaan onnistuneet. Kamppailut jatkuivat kahden vuoden ajan, kunnes venäläisten oli tunnustettava nöyryyttävä tappionsa.

Vuonna 1996 osapuolet allekirjoittivat sopimuksen, joka antoi Tšetšenialle laajat itsehallinto-oikeudet. Vuonna 1997 kapinallisjohtaja Aslan Mashadov valittiin Tšetšenian presidentiksi. Venäjä tunnusti hallituksen, mutta Tšetšenian irroittautumisesta ei päästy yksimielisyyteen. Mashadov menetti Tšetšenian hallinnan hiljalleen eri kapinallisryhmille, ja vuonna 1998 hän julisti maan poikkeustilaan. Tuossa vaiheessa kapinalliset olivat vallanneet suuren osan maata, tehden samalla terrori-iskuja sekä Venäjän että naapuritasavallan Dagestanin puolelle.

Toinen Tšetšenian sota

Vuonna 1999 lähetettiin venäläiset joukot uudelleen Tšetšeniaan. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun tsetseenikapinalliset olivat tunkeutuneet Dagestaniin ja yrittäneet aloittaa alueella kapinan - siinä kuitenkaan onnistumatta. Venäjä nimitti Tšetšenian miehitystä terrorismin vastaiseksi operaatioksi, ja toisin kuin vuoden 1994 venäläisten väliintulo, sai tämä vuoden 1999 operaatio laajaa kannatusta Venäjän kansalaisten keskuudessa. Laaja kannatus oli seurausta tšetšeenikapinallisten tekemistä useista tuhoisista terrori-iskuista Moskovaan ja muihin suuriin venäläisiin kaupunkeihin. Yleinen mielipide Venäjällä kannatti voimakasta vastareaktiota.

Laajimmat taistelut käytiin sodan alussa 1999–2000. Keväällä 2000 osapuolet aloittivat pitkään kestäneen sissisodan.

Tšetšenian valtioneuvosto perustetaan

Lokakuussa 1999 perustettiin Tšetšenian tasavallan niin kutsuttu ”valtioneuvosto”. Neuvosto koostui henkilöistä, jotka olivat kuuluneet Tšetšenian valtionhallintoon sen vielä ollessa osa Neuvostoliittoa. Tšetšenian valtioneuvostolla oli siis läheiset siteet entisen Neuvostoliiton viranomaisiin, jotka välittömästi nimittivätkin neuvoston Tšetšenian korkeimmaksi viranhaltijaksi ja kieltäytyivät nyt yhteistyöstä presidentti Mashadovin kanssa.

Vuotta myöhemmin Venäjä valitsi Akmat Kadorovin Tšetšenian seuraavaksi presidentiksi. Hän ehti olla vallassa neljä vuotta, kunnes kapinalliset murhasivat hänet.

Raakuuksia molemmin puolin

Jopa kymmenesosa Tšetšenian väestöstä on saanut surmansa venäläisten hyökkäyksissä vuoden 1999 jäljeen. Arviolta jopa 250 000 tšetšeeniä on joutunut pakenemaan kodeistaan. Venäläiset sotilaat etenivät Tšetšeniassa hyvin väkivaltaisesti. On paljastunut muun muassa, että venäläiset kiduttivat vankejaan yleisesti. Joukkohaudoista on löydetty silvottuja ruumiita.

Myös kapinalliset syyllistyivät hirmutekoihin. Esimerkiksi vuonna 2002 tšetšeenimilitantit ottivat satoja ihmisiä panttivangeiksi erään moskovalaisteatterin yleisön joukosta, ja vuonna 2004 terroristit iskivät venäläiseen Beslanin kouluun, jossa terrorin kohteeksi joutuivat alakoululaiset. Moskovan teatteri-iskussa kuoli 129 ihmistä, Beslanissa 340.

Radikaalin islamin kannatus nousee

Tšetšeniassa toimii nykyään monia aseistettuja ryhmiä, mutta enää ei taistella pelkästään maan irrottautumisen puolesta. Radikaalit islamistit ovat kasvattaneet kannatustaan Tšetšeniassa, ja jotkut kapinallisryhmittymät pitävät aseellista taistelua pyhänä sotana. Nämä taistelevat yhtä suuressa määrin niin islamilaisen Pohjois-Kaukasuksen valtion kuin vapaan Tšetšeniankin puolesta. Se, miten läheisessä yhteistyössä nämä kapinallisryhmät ovat muiden islamististen ryhmittymien, kuten esimerkiksi al-Qaidan kanssa, on epäselvää. Varmaa kuitenkin on, että aiemmin Afganistanissa mujahideenin puolesta taistelleet sissit ovat osallistunet sotatoimiin Tšetšeniassa.

Mashadovin johtamat ryhmittymät ovat kuuluneet maan maltillisimpiin voimiin. Tästä syystä monet konfliktiin rauhanomaista ratkaisua toivoneet tšetšeenit ottivat raskaasti hänen kuolemansa venäläisten joukkojen iskussa maaliskuussa 2005.

Tilanne vihdoin rauhoittunut

Tšetšenian tilanne oli pitkään kaoottinen. Viime vuosien aikana ei ole kuitenkaan tapahtunut laajoja terrori-iskuja tai yhteenottoja sodan osapuolten välillä, ja kuolleiden lukumäärä on lähtenyt laskuun. Levottomuudet ovat kuitenkin ulottaneet vaikutuksensa myös naapuritasavaltoihin Dagestaniin ja Ingušiaan. Myös se kertoo Tšetšenian pitkään jatkuneesta kaoottisesta tilanteesta, että maan neljä viimeistä presidenttiä on menettänyt henkensä konfliktin johdosta.

Vuonna 2007 Tšetšenian presidentiksi valittiin hieman aiemmin vain 30 vuotta täyttänyt Ramzan Kadyrov. Hän on maan surmatun presidentin Akmat Kadyrovin poika. Kansainvälinen lehdistö on syyttänyt häntä aika ajoin mm. ihmisoikeusloukkauksista.

Toinen Tšetšenian päättyi Venäjän voittoon ja tsetseenikapinallisten tappioon. Tšetšenian tasavalta on nykypäivänä osa Venäjää. Vuonna 2009 Venäjä julisti lopettavansa terrorisminvastaisen operaationsa Tšetšeniassa, koska sen mukaan tilanne alueella oli rauhoittunut. Poliittinen väkivalta on kuitenkin laajakantoista ja aika ajoin alueella tapahtuukin edelleen väkivaltaisia iskuja.

YK:n rooli

YK ei ole lähettänyt rauhanjoukkoja Tšetšeniaan, mikä johtuu järjestön perinteistä pysytellä sisäisten konfliktien ulkopuolella. On argumentoitu, ettei Tšetšeniaa voida lukea Venäjän sisäiseksi konfliktiksi, mutta tähän asti Venäjä on estänyt YK:n sekaantumisen asiaan turvallisuusneuvoston veto-oikeutensa avulla.

YK:n pakolaiskomissaari, joka avustaa tšetšeenipakolaisia, on joutunut ajoittain vetäytymään Tšetšeniasta alueen vaikean turvallisuustilanteen takia. YK:n on täytynyt myös usein vetää avustajansa pois alueelta heikon turvallisuustilanteen takia.

Viime vuosina tilanne Tšetšeniassa on ollut

Lähde:

Mukana olevat maat

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017