[[suggestion]]
Ukraina

Taustaa

Ukraina on noin 44,5 miljoonan asukkaan valtio, ja se on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin maa. Maa itsenäistyi Neuvostoliitosta liittovaltion hajotessa vuonna 1991. Ukrainan politiikassa heijastuu maan sijainti Venäjän ja EU:n välissä. Kansalaisten välillä on erimielisyyksiä siitä, kuinka tiivistä yhteistyön näiden osapuolten kanssa tulisi olla. Syvempää yhteistyötä EU:n kanssa kannattavat lähinnä maan länsiosan asukkaat. Maan itäosissa asuva venäjänkielinen vähemmistö puolestaan puoltaa yhteistyön lisäämistä Venäjän kanssa.

Oranssi vallankumous

Ennen vuotta 2013 edellinen Ukrainaa koetellut poliittinen kriisi, niin sanottu oranssi vallankumous, sai alkunsa kiistellyistä presidentinvaaleista. Vuoden 2004 presidentinvaalien viimeisessä vaiheessa vastakkain olivat maan opposition johtaja Viktor Jushtshenko sekä pääministeri Viktor Janukovitsh, jonka Ukrainan vaalilautakunta julisti toisen äänestyskierroksen jälkeen vaalien voittajaksi.

Vaalitulos synnytti kritiikkiä, ja tulosta epäiltiin väärennetyksi. Tyytymättömyys vaaleja kohtaan johti oranssiin vallankumoukseen, jota leimasivat joukkoprotestit, tiedotusvälineiden kapina valtionkontrollia vastaan sekä hallitsevan koalition sisäiset erimielisyydet. Sopimus poliittisen kriisin ratkaisemiseksi saatiin aikaan EU:n välityksellä, ja se johti uusien presidentinvaalien pitämiseen. Vaalien uusintakierroksella Meidän Ukrainamme -ryhmän johtaja Viktor Jushtshenko valittiin presidentiksi.

Jushtshenkon politiikkaa leimasi demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden aiempaa vahvempi kunnioitus. Myös presidentin valtaoikeuksia kavennettiin ja osa aikaisemmin presidentille kuuluneesta vallasta siirrettiin parlamentille. Hallituskautensa aikana Jushtshenko ajautui kuitenkin erimielisyyksiin ja valtataisteluun pääministerinsä Julia Timoshenkon kanssa. Hallituksen sisäiset erimielisyydet ja vuoden 2008 talouskriisin mukanaan tuomat vaikeudet söivät Jushtshenkon suosiota, ja vuoden 2010 presidentinvaaleissa hän hävisi vanhalle vastustajalleen Viktor Janukovitshille.

Tyytymättömyys kasvaa

Janukovitshin hallituskauden aikana Ukrainan ulko- ja kauppapolitiikan painopiste kallistui Venäjän suuntaan. Lokakuussa 2010 Ukrainan perustuslakituomioistuin kumosi vuonna 2004 säädetyt rajoitukset presidentin valtaoikeuksiin. Janukovitshin kaudella myös tiedotusvälineiden toimintavapauksia rajoitettiin.

Ukrainan kriisi puhkesi, kun presidentti Janukovitsh päätti marraskuussa 2013 olla hyväksymättä yhteistyö- ja vapaakauppasopimusta, josta Ukraina oli neuvotellut EU:n kanssa. Sopimus olisi tuonut maan läheisempään yhteistyöhön EU:n kanssa. Sadattuhannet protestoijat osoittivat mieltään Ukrainan pääkaupungin Kiovan kaduilla syyttäen hallitusta taipumisesta Venäjän painostuksen alla. Presidenttiä ja hallitusta kritisoitiin voimakkaasti myös korruptiosta ja vastuuttomuudesta. Presidentin ja hallituksen eroa vaatineet protestit Kiovassa jatkuivat hallituksen ja opposition välisten kompromissiyritysten epäonnistuessa toistuvasti.

Helmikuussa 2014 väkivalta kiihtyi entisestään, ja se johti yli 70 ihmisen kuolemaan, kun mielenosoittajat ja poliisi ottivat yhteen Kiovassa. Protestit levisivät pian myös Kiovan ulkopuolelle mielenosoittajien hyökätessä hallintorakennuksiin Ukrainan itäosissa.

Uusi hallinto ottaa vallan

Sekä EU että Venäjä yrittivät sovitella rauhanomaista ratkaisua Ukrainassa puhjenneeseen konfliktiin. EU:n ja Venäjän sovittelun tuloksena presidentti Janukovitsh ilmoitti helmikuun 2014 loppupuolella aikaistettujen presidentinvaalien järjestämisestä toukokuussa 2014. Pian ilmoituksen jälkeen Janukovitsh kuitenkin pakeni Kiovasta, ja maan oppositio otti vallan parlamentin äänestettyä Janukovitshin syrjäyttämisestä.

Ukrainan parlamentti valitsi Oleksandr Turtsynovin Ukrainan virkaa tekeväksi presidentiksi. Myös maan entinen pääministeri Julia Timoshenko vapautettiin parlamentin hätäistunnon toimesta vankilasta, jossa hän oli vuodesta 2011 asti istunut tuomiota väitetystä valtaoikeuksien väärinkäytöstä. Syrjäytetty entinen presidentti Janukovitsh kutsui maan parlamentin toimia laittomiksi ja syytti maan uutta johtoa vallankaappauksesta. Hän myös kieltäytyi tunnustamasta Kiovan uutta hallintoa.

Janukovitshin syrjäyttämisen jälkeen tilanne maan pääkaupungissa rauhoittui ja kriisin painopiste siirtyi Krimin niemimaalle. Venäjän vaikutus Krimillä on perinteisesti ollut merkittävä, vaikka alue onkin jo pitkään ollut Ukrainan alaisuuteen kuuluva autonominen tasavalta. Ukrainaa pitkään jakaneet kysymykset Venäjä-suhteesta nousivat jälleen pintaan. Opposition tultua valtaan Kiovassa Venäjä-mieliset aseistautuneet ryhmät valtasivat rakennuksia Krimin pääkaupungissa Simferopolissa protestina Kiovan uutta hallintoa vastaan. Ukrainan kriisin polttavimmiksi aiheiksi nousivat nyt kysymykset kansallisesta riippumattomuudesta ja alueellisesta koskemattomuudesta. Krimin Venäjä-mieliset ryhmät vaativat alueen liittämistä osaksi Venäjää, kun taas hallinto Kiovassa pyrki pitämään maan yhtenäisenä.

Venäjä lähettää joukkojaan Krimille

Maaliskuun 2014 alussa Venäjän parlamentti valtuutti maan presidentin Vladimir Putinin lähettämään venäläisiä joukkoja Ukrainaan tukemaan Krimin Venäjä-mielistä ryhmittymää. Venäjällä oli jo ennestään Krimin niemimaalla sotilastukikohta. Venäjän toimet saivat Ukrainan asettamaan oman armeijansa hälytystilaan maan virkaa tekevän pääministerin Arseni Jatsenjukin syyttäessä Venäjää sodan julistamisesta.

Useiden valtioiden johtajat tuomitsivat Venäjän päätöksen lähettää joukkoja Krimille ja kehottivat vahvasti Venäjää vetämään joukkonsa alueelta. Venäjän presidentti Putin vastasi kritiikkiin toteamalla, että Venäjällä on oikeus puolustaa omaansa sekä Ukrainan venäjänkielisen väestön etua. Krimin alueparlamentti piti maaliskuun alussa kansanäänestyksen alueen liittämisestä osaksi Venäjää. Venäjä-mielinen alueparlamentti puolsi Venäjään liittymistä. Kansanäänestys, jonka tarkoitus oli selvittää, siirtyisikö Krimin niemimaa osaksi Venäjää vai pysyisikö se Ukrainan alaisuudessa, pidettiin 16. maaliskuuta 2014. Tilanne Krimillä sai Ukrainan kriisin syvenemään entisestään.

Kansanäänestys Krimin kohtalosta

Maaliskuun 2014 kansanäänestyksessä selvän enemmistön (yli 96 %) äänestäneistä väitettiin kannattaneen Krimin niemimaan eroamista Ukrainasta ja sen liittämistä osaksi Venäjää. Kansanäänestystä ei tunnustettu kansainvälisesti. Krimin viranomaiset lähettivät kuitenkin pian Venäjälle pyynnön saada liittyä osaksi Venäjää. Venäjä hyväksyi virallisesti pyynnön seuraavana päivänä. Venäjän intressi Krimillä on ollut myös se, että maa pelkäsi alueen päätyvän Naton sotilastukikohdan sijoituspaikaksi Ukrainan uuden hallinnon alaisuudessa.

Venäjä on ainoa valtio, joka on tunnustanut Krimin kansanäänestyksen ja niemimaan liittämisen osaksi Venäjää. Kansainvälinen yhteisö on useaan otteeseen tuominnut Venäjän kansainvälisen oikeuden loukkauksista. YK:n turvallisuusneuvostolta tuomitsevaa päätöslauselmaa ei ole sen sijaan saatu, sillä Venäjällä on turvaneuvostossa veto-oikeus.

Kriisi yltyy

Venäjä on tukenut Itä-Ukrainassa toimivia Venäjä-mielisiä kapinallisjoukkoja, jotka vastustavat Kiovan valtaa Krimillä. Huhtikuusta 2014 lähtien kapinalliset ovat ottaneet yhteen ukrainalaisten nationalististen joukkojen ja Ukrainan asevoimien kanssa Donetskin ja Luhanskin maakunnissa. Venäjä lähetti alueelle myös tunnuksettomia 'vihreitä miehiä' kiristäen osapuolten välejä entisestään.

Itä-Ukrainan konflikti viilensi Venäjän ja useiden länsimaiden välit 'kylmimmiksi sitten kylmän sodan'. Venäjän toimia on pidetty kansainvälisen oikeuden vastaisina. Länsimaat, EU-maat mukaan luettuina, asettivat Venäjää vastaan talouspakotteita, joihin Venäjä vastasi mm. elintarvikkeiden tuontikielloilla. Lisäksi useiden venäläisten ja Venäjä-mielisten kapinallisten varoja on jäädytetty. Yhdysvaltojen ulkoministeri John Kerry uhkasi Venäjää myös G8-ryhmästä erottamisella.

Ukrainan kriisissä on ollut jo pitkään kysymys Venäjä- ja Ukraina-mielisten välisistä erimielisyyksistä. Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat liittyneet maan venäläisväestön ja venäjänkielisen kansanosan oikeuksien puolustamiseen ja vahvistamiseen Ukrainassa. Maan väestöstä noin 17 % on venäläisiä ja lähes 30 % puhuu venäjää äidinkielenään. Presidentti Vladimir Putin katsoo, että Venäjä on vastuussa Ukrainan venäläisvähemmistöstä, josta suurin osa asuu maan itäosissa. Venäjän kielen asemasta Ukrainassa onkin syntynyt mittava kiistakapula. Monet maan venäjänkieliset ovat pelänneet venäjän kielen aseman heikentymistä ja ukrainalaisnationalismin nousua. Lisäksi Venäjää huolestuttaa sotilasliitto Naton laajeneminen itään.

Poroshenko valtaan, matkustajakone ammutaan

Toukokuussa 2014 Ukrainassa järjestettiin uudet presidentinvaalit, jotka voitti makeisilla rikastunut liikemies Petro Poroshenko. Pian vaalien jälkeen uusi hallitus, jota Venäjä ei tunnustanut, iski kapinallisia vastaan Donetskissa ja Luhanskissa. Hallitus ja Nato syyttivät Venäjää joukkojen ja sotakaluston lähettämisestä Krimin kapinallisten tueksi. Pitkään Venäjä kiisti tuen.

Yksi Ukrainan sodan järkyttävimmistä tapahtumista koettiin heinäkuun 17. päivänä 2014, kun Malaysian Airlinesin matkustajakone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa, 40 kilometriä Venäjän rajasta. Koneessa oli 283 matkustajaa ja 15 miehistön jäsentä, jotka kaikki menehtyivät. Ukraina syytti teosta Venäjän tukemia kapinallisia, Venäjä taas Ukrainaa. YK ehdotti tapahtuneen tiimoilta riippumatonta tutkintaa, mutta Venäjä kaatoi ehdotuksen vetollaan YK:n turvallisuusneuvostossa.Hollantilaisvetoinen kansainvälinen rikostutkijaryhmä kertoi syksyllä 2017, että matkustajakoneen pudottanut Buk-ilmatorjuntaohjus tuotiin Ukrainaan Venäjältä ja se ammuttiin kapinallisten hallitsemalta alueelta. Iskun jälkeen ohjusjärjestelmä palautettiin Venäjälle. Venäjä on kuitenkin edelleen kiistänyt osallisuutensa iskuun.

Rauhantunnusteluja

Ukraina, Venäjä ja venäjänmieliset kapinalliset allekirjoittivat tulitaukosopimuksen (Minskin sopimus) 5. syyskuuta 2014 Etyjin (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön) tuella. Sopimus sisältää 12-kohtaisen suunnitelman konfliktin ratkaisemiksesi. Sopimusta kuitenkin rikottiin useaan otteeseen, ja taistelut Itä-Ukrainassa jatkuivat.

Länsimaat eivät ole yksimielisiä siitä, miten toimia Venäjän suhteen. Sotilasliitto Nato on perustanut uusia komentokeskuksia Puolaan, Liettuaan, Latviaan, Viroon, Romaniaan ja Bulgariaan. Yhdysvallat salli vuoden 2017 lopulla aseiden myynnin Ukrainalle, Ranska ja Saksa taas ovat painottaneet neuvotteluiden ja rauhansopimuksen tärkeyttä. Venäjä on lähentynyt Kiinan ja Keski-Aasian entisten neuvostomaiden kanssa. Se on myös tukenut Itä-Ukrainan separatisteja uudenaikaisen sotakaluston muodossa.

Helmikuussa 2015 Ukraina ja kapinalliset allekirjoittivat uuden sopimuksen (Minsk II), joka pohjautuu pitkälti vuoden 2014 sopimukseen. Tämäkään sopimus ei ole pitänyt. Ukrainaan on kaavailtu myös kansainvälistä rauhanturvajoukkoa, jota ei ole kuitenkaan toteutettu. Itä-Ukrainaa ei ole onnistuttu rauhoittamaan. Väkivaltaisuudet ovat jatkuneet sekä ajoittain kiihtyneet.

Arvioiden mukaan yli 10 000 ihmistä on menehtynyt kriisin puhjettua vuonna 2014, heistä yli 2 530 siviileitä. Maassa on noin 1,8 miljoonaa sisäistä pakolaista. Yhteensä konflikti vaikuttaa 4,4 miljoonan ihmisen elämään.

YK:n rooli

YK on läpi Ukrainan kriisin korostanut kriisin osapuolten välisen vuoropuhelun tärkeyttä. YK on toistuvasti vedonnut Ukrainan osapuoliin, jotta nämä pyrkisivät ratkaisemaan kriisin rauhanomaisin keinoin ja välttäisivät voimankäyttöä. YK on painottanut, että kriisin ratkaisussa on otettava huomioon sekä ukrainalaisten ihmisoikeudet että Ukrainan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. 

Maaliskuun 2014 alussa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon lähetti edustajansa, apulaispääsihteeri Jan Eliassonin Ukrainaan. Eliassonin tehtävänä oli selvittää YK:n mahdollisuuksia auttaa Ukrainan kriisin ja sen taustalla olevien jännitteiden lieventämisessä. Helmikuussa 2015 YK vetosi kansainväliseen yhteisöön, jotta viidelle miljoonalle ukrainalaiselle toimitettaisiin hätäapua. Hätäapurahoituksesta saatiin kuitenkin vain murto-osa kokoon. 

YK:n turvallisuusneuvosto ei ole langettanut sanktioita konfliktin tiimoilta. Venäjällä on neuvostossa veto-oikeus ja maa on samalla konfliktin osapuoli. YK on kuitenkin toiminut osapuolten välisenä tärkeänä keskustelufoorumina. 

Ukrainan presidentti Poroshenko on vaatinut jo vuonna 2015 YK:n rauhanturvajoukkoja alueelle. Vuonna 2017 Venäjän presidentti Vladimir Putin ehdotti rajoitettua YK:n rauhanturvaoperaatiota Itä-Ukrainaan. Länsimaat kuitenkin pitivät Venäjän ehdottamaa operaatiota liian kapeana, ja vaativat alueelle laajemmalla mandaatilla toimivaa operaatiota. Keskustelun aiheesta jatkuu.