Hopp til innhold

Syyrian konflikti

Syyrian hallitus on yrittänyt väkivalloin tukahduttaa laajaa kansannousua maaliskuusta 2011 lähtien. Kansannousu liittyy muissakin arabimaissa syntyneeseen kuohuntaan, jossa kansa vaati demokratiaa itsevaltaisten hallitusten tilalle. Laajamittaiseksi sisällissodaksi ja humanitaariseksi katastrofiksi kärjistyneessä konfliktissa on saanut surmansa yli 450 000 ihmistä. Lisäksi miljoonat syyrialaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa ja lähteneet maasta sotaa pakoon.

Päivitetty viimeksi 27.02.2017

I den palestinske flyktningleiren Yarmouk i Damaskus har tilgangen til mat vært svært begrenset under krigen. Befolkningen står i kø for å få matforsyninger fra FN. (Januar 2014). Foto: Zuma Press/UNRWA

Syyrialaiset pakolaiset jonottavat YK:n toimittamaa ruoka-apua Yarmoukin pakolaisleirillä lähellä Damaskosta (tammikuu 2014). Kuva: Zuma Press/UNRWA

Syyrian historiaa

Syyria on kautta aikain ollut merkittävä kauppareitti ja kulttuurien kohtaamispaikka. Syyria kuului turkkilaiseen ottomaanien valtakuntaan 400 vuoden ajan, aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Sodan jälkeisessä San Remon konferenssissa vuonna 1920 Syyriasta tehtiin Ranskan suojelualue (protektoraatti) syyrialaisten vastustuksesta huolimatta. Syyria jaettiin kolmeen itsehallintoalueeseen, mutta Ranska säilytti taloudellisen ja sotilaallisen otteen maasta toisen maailman sodan puhkeamiseen saakka.

Syyria julistautui itsenäiseksi 1946, mitä seurasi poliittisen epävakauden ja vallankumousten jakso. Nationalismin kasvaessa sai alkunsa sosialistinen, panarabinen (itsenäisten arabimaiden yhtenäisyyteen tähtäävä) Baath-puolue, joka johti Syyrian ja Egyptin väliseen valtioliittoon vuonna 1958. Liittouma kuitenkin purkautui jo vuonna 1961 Egyptin alkaessa näyttäytyä liian dominoivana.

Vuonna 1963 Baath-puolue teki vallankaappauksen. Armeijan upseereilla oli Baath-puolueessa alusta asti merkittävä asema ja vuonna 1970 Syyrian armeijan riveistä noussut Hafez al-Assad ottikin vallan maan presidenttinä. Hafez edusti Syyrian alaviittivähemmistöä, joka muodostaa vain noin 10 prosenttia Syyrian väestöstä, josta valtaosa, jopa 70 prosenttia, on sunnimuslimeja. Hafez uudisti perustuslain vuonna 1973 laajentaen omia valtaoikeuksiaan ja parantaen alaviittien asemaa.

Sunnilaista islamin suuntausta edustavat ryhmät vastustivat Hafez al-Assadin hallintoa 70- ja 80-luvuilla. Joitain harvoja sunnimuslimeja ja kristittyjä nimettiin merkittäviin tehtäviin ja virkoihin, mutta pääasiallisesti johtavat asemat oli varattu alaviittivähemmistön edustajille. Vuonna 1982 muslimiveljeskunnan kapina Hamasissa tyrmättiin väkivaltaisesti ja kymmeniä tuhansia menetti henkensä. Tämän jälkeen Baath-puolue ja al-Assadin suvun hallinto eivät kohdanneet merkittävää vastustusta ennen niin sanotun Arabikevään puhkeamista 2011.

Konfliktin taustaa

Syyriaa hallitsi lähes yksinvaltaisesti kolmen vuosikymmenen ajan Baath-puolueen johtaja Hafez al-Assad. Hafez al-Assadin hallinnon aikana Baath oli ainoa sallittu puolue ja maltillisetkin poliittiset oppositioryhmät julistettiin laittomiksi.

Hafez al-Assadin kuoltua valtaan nousi hänen poikansa Bashar al-Assad poikkeuslain turvin. Nuorempi al-Assadin halusi näyttäytyä uudistusmielisenä ja hänen virkaanastumisensa jälkeen vuonna 2000 maassa tehtiin joitain maltillisia muutoksia vapaampaan suuntaan.

Assad-familien har sittet ved makten i Syria siden Hafez al Assad begikk et militærkupp i 1970. Siden 2000 er det sønnen Bashir al-Assad (nummer to fra venstre på bakerste rekke) som har vært president i landet. Foto: Wikimedia/Creative Commons

Assadin perhe on johtanut Syyriaa siitä saakka, kun Hafez al Assad kaappasi vallan 1970. Bashir al-Assad (ylärivissä toinen vasemmalta), hänen poikansa, on ollut vallassa vuodesta 2000 saakka. Kuva: Wikimedia / Creative Commons

Syyria taantui kuitenkin pian samaan vanhaan autoritaariseen hallintomalliin ja valta keskittyi edelleen suppean alaviittieliitin käsiin. Hallituksen kriitikoita vangittiin, maan mediaa kontrolloitiin tiukasti ja talouspolitiikka ajoi pienen eliitin etuja. Syyrian ihmisoikeustilanteen raportoitiin olevan yksi maailman huonoimmista.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Syyrian sisäisten ongelmien sijaan hallinto keskittyi maan ulkosuhteisiin ja kireisiin väleihin Israelin, Libanonin ja Turkin kanssa. Syyskuun 11. 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen myös suhteet Yhdysvaltojen kanssa kiristyivät, kun Syyriaa syytettiin joukkotuhoaseiden kehittelystä. Vuonna 2004 Yhdysvallat asetti Syyrialle pakotteita terroristitoiminnan tukemisesta. Arabikevään puhjetessa ajateltiin vallan vaihtuvan myös Syyriassa suhteellisen rauhanomaisesti, kuten Tunisiassa ja Egyptissä tapahtui. Tämä arvio osoittautui kuitenkin vääräksi.

Syyrian köyhä sunnimuslimien enemmistö muodostaa opposition, hallinnon vastustajien, ytimen. Opposition keskeisin ryhmittymä on elokuussa 2011 perustettu Syyrian kansallinen neuvosto SNC, joka pyrkii yhteistoimintaan muiden kapinallisryhmittymien, kuten Syyrian armeijan loikkareiden muodostaman vapautusarmeijan, kanssa. Sen tavoitteena on korvata al-Assadin hallinto demokraattisella hallinnolla. Kansallinen neuvosto toimii Turkin Istanbulista käsin. Muita oppositioryhmiä on niin Syyriassa kuin Libanonissakin, ja on selvää, ettei oppositio ole millään tavalla yhtenäinen. Syyrian oppositiota rahoittaa ja tukee etupäässä Saudi-Arabia, Qatar ja Yhdistyneet Arabiemiraatit.

Syyriassa on useita vähemmistöryhmiä, kuten kurdeja, kristittyjä ja druuseja. Monet näistä vähemmistöryhmistä olivat säilyttäneet suhteellisen turvatun aseman al-Assadin hallinnon aikana ja olivat nyt huolissaan asemastaan mahdollisen vallanvaihdoksen seurauksena.

Kansannoususta sisällissotaan

Folk samler seg i byen Nawa, nær Deraa i april 2011, i en av de første demonstrasjonene mot regimet. På skiltet står det "Ikke noe vann, ikke noe medisin, ikke noe mat." Foto: REUTERS/Handout

Huhtikuu 2011. Hallituksen vastainen mielenosoitus Nawassa, lähellä Daraan kaupunkia. Kylteissä lukee 'Ei vettä, ei lääkkeitä, ei ruokaa'. Kuva: REUTERS / Handout

Syyrian kansannousu sai vaikutteita muiden arabimaiden mielenosoituksista (ns. Arabikevät) ja sitä kuvailtiin ennennäkemättömäksi haasteeksi Syyrian nykyiselle hallinnolle.

Maaliskuussa 2011 eri puolilla Syyriaa syttyi mielenosoituksia, jotka keräsivät tuhansia osallistujia. Mielenosoitukset puhkesivat, kun hallitus oli pidättänyt ja kiduttanut vallankumouksellisia merkkejä koulunsa seinään maalanneita nuoria Daraan kaupungissa. Syyrian hallinto pyrki lopettamaan mielenosoitukset väkivalloin. Al-Assadin turvallisuusjoukot avasivat tulen pidätyksiä vastustanutta marssia kohti, tappaen ainakin kolme ihmistä. Mielenosoittajajoukko kasvoi nopeasti ja he vaativat presidentin eroa. Ulkomaailma sai tietoa kansannousun vaiheista niukasti, sillä Syyria ei päästänyt maahan ulkomaisia journalisteja. Paikallisen latasivat kuitenkin internetin yhteisöpalveluihin, kuten YouTubeen, muun muassa kännykkävideoita väkivaltaisista tapahtumista, jonka seurauksena muu maailma alkoi havahtua tapahtumien vakavuuteen.

Vuoden 2011 aikana yhteenotot mielenosoituksissa lisääntyivät ja arvioiden mukaan vuonna 2011 Syyriassa sai surmansa yli 4 000 mielenosoittajaa, joista YK:n mukaan yli 250 oli lapsia. Kesäkuuhun 2011 mennessä maan väkivaltaisuudet olivat ajaneet tuhansia syyrialaisia pois kotoaan ja satoja heistä pakeni Turkkiin.

Arabiliitto erotti Syyrian 12. marraskuuta 2011 sen jälkeen, kun maan hallitus ei ollut aloittanut rauhansuunnitelmaa, jonka Arabiliitto oli valmistellut ja presidentti al-Assad hyväksynyt. Syyrian hallitus protestoi voimakkaasti pitäen päätöstä Arabiliiton sääntöjen vastaisena. Syyrian johto katsoi muiden arabimaiden tukevan länsimaita. Väkivalta kiihtyi Syyriassa tämän jälkeen, kun armeijasta karanneet kapinalliset aloittivat iskut hallitusta vastaan. Arabiliitto antoi Syyrialle kolme päivää aikaa lopettaa väkivaltaisuudet talouspakotteiden uhalla. Syyria ei taipunut Arabiliiton takarajaan, jolloin pakotteet julistettiin voimaan. Pakotteet olivat lähinnä Syyrian rahavarojen jäädyttämisiä. Päivittäistavarakauppaan Arabiliitto ei puuttunut.

Syyrian sodan voidaan sanoa olevan sota, missä ihmisoikeuksilla ei ole ollut väliä. Amnesty Internationalin raportin mukaan Sajdnajan vankilassa Damaskoksen pohjoispuolella on teloitettu arviolta 13 000 ihmistä vuoden 2011 jälkeen. Syytteitä Syyrian armeijan ja sitä tukevien aseryhmien siviileihin kohdistuvista järjestelmällisistä raakuuksista ja sotarikoksista on kertynyt äärettömästi sodan aikana, mutta al-Assad ei ole tunnustanut väärinkäytöksiä kertaakaan. ISIS on tehnyt paljon tuhoa, mutta Amnesty Internationalin raportti muistuttaa, että al-Assadin joukot ovat päävastuussa Syyrian tuhosta.

Marraskuun 28. 2011 YK julisti Syyrian valtion syyllistyneen rikoksiin ihmisyyttä vastaan, koska se hyväksyi laajat oppositioon kohdistuneet murhat, kidutukset ja raiskaukset. YK:n raportin mukaan murhat kohdistuivat myös rauhallisesti mieltä osoittaviin siviileihin ja lapsiin. Erään YK-edustajan mukaan Syyria kävi jo vuonna 2011 sisällissotaa, mutta myöhemmin korjatun lausunnon mukaan maa oli vasta luisumassa sisällissotaan. Arabiliiton, Yhdysvaltojen sekä EU:n sanktioiden ja pakotteiden myötä Syyrian kaksi tärkeintä elinkeinonalaa, turismi ja öljy, kärsivät huomattavasti. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Syyrian talous supistui kahdella prosentilla vuoden 2011 aikana Syyrian punnan arvon romahtaessa. Tällä hetkellä Syyriassa työttömyys on korkealla ja ruoan, veden, sähkön sekä lääkintätarvikkeiden saanti on keskeytynyt monilla konfliktialueilla.

Tapahtumat vuodesta 2012 eteenpäin

Arabiliiton tarkkailijat keskeyttivät työnsä jatkuvan väkivallan takia 28. tammikuuta, ja muun muassa Saudi-Arabia veti tarkkailijansa kokonaan pois jo 22. tammikuuta. Syyrian hallitus ilmoitti olevansa pahoillaan tarkkailijoiden työn keskeytymisestä. Tammi-helmikuussa taisteltiin ensi kertaa Damaskoksen esikaupungeissa ja mielenosoituksia tukahdutettiin asevoimin myös pitkään rauhallisena olleessa maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Aleppossa. Armeijasta loikkasi opposition mukaan yhä enemmän sotilaita kapinallisten puolelle. Helmikuussa YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui keskustelemaan arabimaiden ja Euroopan laatimasta Syyria-päätöslauselmasta. Lopullisessa äänestyksessä 4. helmikuuta 2012 Venäjä ja Kiina estivät veto-oikeudellaan Syyria-päätöslauselman, vaikka 13 muuta jäsenmaata äänestivät al-Assadin eroa vaativan lauselman puolesta.

Syyriassa 26. helmikuuta suoritetussa kansanäänestyksessä 89 prosenttia tuki virallisten tietojen mukaan uutta perustuslakiesitystä, joka sallisi Syyriaan monipuoluejärjestelmän. Opposition mielestä uudistusesitykset eivät olleet riittäviä ja myös länsimaat leimasivat äänestyksen näytösluontoiseksi. YK epäili häirinnän ja väkivallan uhan vaikuttaneen äänestystuloksen.

Helmikuussa 2012 YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan nimitettiin YK:n ja Arabiliiton Syyrian-erityislähettilääksi. Annan sai osakseen myös Venäjän ja Kiinan tuen. Hän matkusti Syyriaan maaliskuussa tavoitteenaan saada osapuolet lopettamaan väkivaltaisuudet ja aloittamaan neuvottelut. Maaliskuun lopulla Annan esitti kuusikohtaisen suunnitelman konfliktin lopettamiseksi. Syyrian hallitus ilmoitti hyväksyvänsä sopimuksen, mutta jatkoi silti sotatoimiaan Haman maakunnan pääkaupunkia Qalaat al-Madiqia vastaan. YK ilmoitti 16. kesäkuuta lopettavansa partioinnin Syyriassa lisääntyneen väkivallan takia, mutta pitävänsä tarkkailijansa yhä maassa.

Kesäkuussa Syyrian ja Turkin välit kärjistyivät entisestään, kun Syyria ampui alas turkkilaisen hävittäjän. Turkin ulkoministerin mukaan hävittäjä oli poikennut Syyrian ilmatilaan, mutta ammuttu alas sen poistuttua jo kansainväliseen ilmatilaan. Turkki myös väitti Syyrian tulittaneen alasammutun turkkilaishävittäjän etsintöihin osallistunutta konetta. Naton neuvoteltua asiasta pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen ilmoitti sotilasliiton tuomitsevan teon ja tukevan Turkkia. Puheessaan maan uudelle hallitukselle 26. kesäkuuta 2012, Syyrian presidentti Bashar al-Assad julisti Syyrian olevan sotatilassa. Heinäkuun alussa sota oli levinnyt Damaskokseen, jossa kapinalliset sieppasivat öisin hallituksen kannattajiksi epäilemiään ja öisin kaduilta kuului laukauksia.

Kofi Annan ilmoitti elokuussa 2012, ettei voi jatkaa Syyrian-erityislähettilään tehtävässä, koska hän ei vallitsevissa olosuhteissa kokenut pystyvänsä edistämään rauhanprosessia ilman kansainvälisen yhteisön tukea. Välittömästi tämän jälkeen YK:n yleiskokous hyväksyi symbolisen päätöslauselman, joka vaati presidentti al-Assadin eroa turvallisuusneuvoston erimielisyyksistä huolimatta. Annanin tilalle Syyrian-erityislähettilääksi valittiin Algerian entinen ulkoministeri ja kokenut YK-diplomaatti Lakhdar Brahimi, joka aloitti tehtävässään syyskuun 1. päivänä.

Konfliktin alusta lähtien Syyrian hallituksen jäseniä ja virkamiehiä on eronnut viroistaan protestina hallituksen toiminnalle. Myös Baath puolueesta on eronnut satoja jäseniä. Elokuussa, vain kaksi kuukautta nimityksensä jälkeen, Syyrian hallituksen pääministeri Riad Hijab loikkasi kapinallisliikkeen puolelle, rohkaisten näin muitakin virkamiehiä toimimaan samoin. Tästä huolimatta Bashar al-Assadilla riittää kannattajia, sillä monet hallituksen jäsenistä kuuluvat Syyrian vähemmistöryhmiin ja he pelkäävät menettävänsä etuoikeutetun asemansa, mikäli nuorempi al-Assad syrjäytettäisiin.

Keväällä 2013 taistelut uhkasivat levitä Syyrian ja Israelin rajamaille, Golanin ylängölle, jossa hauras aselepo on ollut voimassa lähes neljäkymmentä vuotta. Touko-kesäkuussa 2013 hallituksen joukot valloittavat strategisesti merkittävän Qusairin kaupungin. EU:n jäsenvaltiot päättivät olla uusimatta aseidenvientikieltoa Syyriaan vapauttaen maat viemään aseita kapinallisille. Aseiden pelätään päätyvän Syyriassa toimivien terroristiryhmien käsiin. Syyrian tapahtumilla on ollut myös vaikutusta ISIS:n kasvuun. Irakista lähtöisin oleva ISIS on saanut hallintaansa suuria alueita Syyrian itäosissa ja vahvistanut asemaansa Syyrian sisällissodan myötä.

Kesäkuussa Ranska, Britannia ja Yhdysvallat vahvistivat pitkään velloneet epäilyt siitä, että Syyrian hallituksen joukot ovat käyttäneet taisteluissa hermomyrkky sariinia, jonka YK on luokitellut joukkotuhoaseeksi. Elokuussa 2013 kemiallisten aseiden käytön seurauksena satoja ihmisiä sai surmansa Damascuksen lähialueilla. Länsivaltiot sanoivat iskun olleen mahdollinen vain Syyrian hallinnon toimesta, mutta Assad syytti kapinallisia iskuista. Kansainvälisen painostuksen alla al-Assadin hallinto liittyi YK:n kemiallisten aseiden kieltosopimukseen ja sitoutui näin luopumaan kaikista maan kemiallisista aseista. Huhtikuussa 2014 kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) ilmoitti, että 92,5% Syyrian kemiallisista aseista oli viety pois Syyriasta tuhottavaksi.

Kesällä 2014 OPCW:n tarkkailijat ilmoittivat Syyrian sodassa käytettävän myrkyllisiä kemikaaleja, kuten klooria, systemaattisesti. Kesäkuussa YK ilmoitti, että missio Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamiseksi oli suoritettu loppuun USA:n johdolla, ja loput kemikaalit tullaan tuhoamaan Suomessa ja Iso-Britanniassa.

Elokuussa 2014 Yhdysvallat suoritti ilmaiskuja Irakissa ISIS-joukkoja vastaan ja ilmaiskut olivatkin ensimmäinen suora sotilaallinen interventio Irakissa vuoden 2011 vetäytymisen jälkeen. Myöhemmin samassa kuussa presidentti Barack Obama ilmoitti Yhdysvaltojen aloittavan pitkäaikaisen mission ISIS:n tuhoamiseksi.

Nykytilanne

Syyrian oppositio on yhä hajanaisempi ja alueella on yhä useampia toimijoita, jotka taistelevat omien poliittisten päämääriensä saavuttamiseksi. Taistelu on kääntymässä kahden islamistisen suuntauksen sunnilaisuuden ja shiialaisuuden väliseksi kamppailuksi, ja se on levinnyt myös Syyrian rajojen ulkopuolelle kiihdyttäen uskonlahkojen välisiä konflikteja muissa maissa, kuten Irakissa ja Libanonissa. Myös Syyrian kurdivähemmistö on osallistunut taisteluihin. Syyrian sisällissodan molemmat osapuolet ovat saaneet vahvistuksia ulkomaisista taistelijoista; Syyrian hallintoa taisteluissa tukee Iran, Irak, Libanon sekä Venäjä. Opposition sunnimuslimeja tukee puolestaan Turkki, Qatar, Saudi-Arabia ja Yhdysvallat. Suuri osa sodan taistelijoista tuleekin Syyrian ulkopuolelta: ISIS:n taistelijoita on saapunut Syyriaan tukemaan joukkojaan ympäri maailmaa, al-Assadin rinnalle on saapunut iranilaisten ja afgaanien lisäksi Libanonista etupäässä Hezbollah'n kannattajia.

En våpenekspert fra FN tar prøver i Ghouta, hvor raketter som angivelig inneholdt kjemiske våpen falt i august 2013. Foto: AFP Photo/Ammar Al-Arbini

YK:n asiantuntija ottaa näytteitä Ghoutassa. Elokuussa 2013 kaupunkiin tehtyjä raketti-iskuja on epäilty kemiallisin asein tehdyiksi. Kuva: AFP Photo/Ammar Al-Arbini

Marraskuussa 2016 Syyrian armeija käynnisti hyökkäyksen Aleppoon. Syyrian joukot yhteistyössä Venäjän ilmavoimien kanssa onnistuivat valtaamaan 90% itä-Alepposta alle kuukaudessa, ja joulukuun puolessa välissä Syyrian armeija väittikin, että 98% itä-Alepposta oli Syyrian hallinnon valtaama. Tällä hetkellä, Aleppon lisäksi, Syyrian hallituksen joukot kontrolloivat pääkaupunkia Damascusta, osia eteläisestä Syyriasta ja esimerkiksi Deir Az Zoria - eteläisen Syyrian suurimpaa kaupunkia - isoa osaa alueista lähellä Libanonin rajaa sekä luoteista rannikkoaluetta. Kapinalliset, ISIS ja kurdit kontrolloivat puolestaan Syyrian muita osia.

Lukuisat rauhanneuvottelut ovat epäonnistuneet lopettamaan taistelut Syyriassa. Konflikti on sekava ja hyvin ristiriitainen, sillä al-Assadin joukkoja vastaan taistelevassa oppositiossa on keskenään vastakkaisia ryhmiä. Kapinalliset ovat hajanaisia, ja aluksi maltilliset ryhmät ovat radikalisoituneet sodan aikana. Tammikuussa 2017 Syyrian hallitus ja kapinallisryhmät kuitenkin asettuivat saman pöydän ääreen Astanassa, Kazakhstanissa, ensi kertaa koko kuusi vuotta kestäneen sodan aikana. Osapuolilla oli neuvotteluissa vastakkaiset tavoitteet, vaikka virallisesti molemmat pyrkivät ensin pitävään tulitaukoon, joka solmittiin joulukuussa 2016. Uutistoimisto Reutersin mukaan hallituksen tukemat iranilaiset asejoukot jatkoivat hyökkäyksiään tulitauosta huolimatta.

Astanan neuvottelujen tuloksena syntynyttä pitävää tulitaukoa Syyrian hallinnon ja kapinallisten välillä sitoutuivat tukemaan Venäjä, Iran ja Turkki. Osapuolet sopivat siis tulitauosta, joka on yleisesti ottaen pitänyt joulukuusta 2016 asti. Isompiin läpimurtoihin ei päästy, mutta neuvottelut valmistelivat osapuolia tuleviin rauhanneuvotteluihin Genevessä helmikuussa 2017, missä varsinaiset rauhanneuvottelut käydään YK:n johdolla.

Helmikuun 23. päivä aloitettiin uudet rauhanneuvottelut Genevessä, Itävallassa, jonne YK kutsui Syyrian hallinnon ja oppositioiden delegaatiot. Neuvottelujen tarkoituksena on löytää poliittinen ratkaisu vuosia kestäneen sisällissodan lopettamiseksi. On sanottu suoraan, että isoja läpimurtoja ei kuitenkaan odoteta. Neuvotteluja ohjaa YK:n päätöslauselma 2254 (2015).

Syyrian konflikti on selkeästi 2000-luvun tuhoisin konflikti: noin 450 000 ihmisen arvioidaan menehtyneen konfliktissa, ja yli miljoonan loukkaantuneen. Syyrian sisällissota on johtanut katastrofiin, jonka seurauksena noin 13,5 miljoonaa syyrialaista on humanitaarisen avun tarpeessa. Sodan on arveltu ajaneen 12 miljoonaa syyrialaista, eli yli puolet Syyrian sotaa edeltävästä populaatiosta, pois kodeistaan. Arviolta 4.9. miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja paennut pois Syyriasta ja 6 miljoonaa pakolaista on maan sisäisiä pakolaisia. Libanon, Turkki ja Jordania vastaanottavat koko ajan suuria määriä syyrialaisia pakolaisia, joista osa yrittää jatkaa matkaa eteenpäin Eurooppaan etsimään parempia elinolosuhteita. Syyrian naapurimaat ovatkin kärsineet vakavasti Syyrian tilanteesta.

Tähän mennessä on jo selvää, että todellisia voittajia Syyrian sodassa ei ole. Molempien osapuolien kokemat tappiot ovat valtavat ja koko maa on raunioina.

YK:n rooli

YK:n turvallisuusneuvosto on ollut Syyrian suhteen tehoton; Venäjä ja Kiina ovat peräti kolmesti estäneet väkivaltaisuuksia koskevan päätöslauselman voimaantulon käyttämällä veto-oikeuttaan. Lisäksi toukokuussa 2014 Venäjä ja Kiina estivät päätöslauselmaehdotuksen, joka olisi mahdollistanut Syyrian hallinnon toimien tutkinnan kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ICC:ssä. Neuvostossa saatiin läpi kuitenkin päätöslauselma, joka mahdollistaa kansainvälisen hätäavun toimittamisen Syyrian siviileille. Myös Isisiä ja muita terroristijoukkoja vastaan annettavista sanktioista päästiin sopuun, mutta sotilaallisesta väliintulosta ei ole neuvostossa päätetty. Tästä huolimatta Yhdysvaltojen johtama liittouma on pommittanut Isisin kohteita Syyriassa. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Yhdysvaltojen toiminta on hyvin ongelmallista, sillä heillä ei ole YK:n myöntämää valtuutusta voimankäyttöön. Myös Venäjä on pommittanut Syyriaa. Venäjällä on kuitenkin toiminnalleen parempi kansainvälinen oikeusperusta, sillä Venäjän toiminta perustuu al-Assadin hallinnon pyyntöön. YK:n johtamien neuvotteluiden tuloksena Venäjä on vähentänyt sotilaallisia toimiansa Syyriassa.

Ollessaan Syyrian-erityislähettiläänä YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan vaati kansainväliseltä taholta päättäväisempiä toimia Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi. Kiina ja Venäjä ovat kuitenkin johdonmukaisesti vastustaneet pakotteita ja sotilaallista väliintuloa. Kansainvälisessä Syyria-kokouksessa heinäkuussa 2012 keskusteltiin Annanin ehdottamasta väliaikaishallinnon luomisesta, joka olisi käytännössä lopettanut al-Assadin vallan. Esitys kuitenkin vesittyi, ja lopulta Annan erosi tehtävästään, sillä hän koki tehtävänsä mahdottomaksi ilman kansainvälisen yhteisön yhtenäistä kantaa ja tukea rauhanprosessille. Hänen tilalleen erityislähettilääksi valittiin Lakhdar Brahimi, jonka seuraajana on elokuusta 2014 lähtien toiminut Staffan de Mistura. Mistura on yrittänyt saada konfliktin osapuolia neuvottelemaan keskenään. Erityisesti vuonna 2016 neuvottelut ovat olleet tuloksellisia, sillä tulitaukoja on otettu käyttöön, tosin vain hetkellisesti.

Venäjä ja Iran ovat tukeneet Bashar al-Assadia iskuissa kapinallisia vastaan. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon kutsui lokakuussa 2015 Venäjän, Iranin, Yhdysvaltojen, Turkin ja Saudi-Arabian edustajat Wieniin etsiäkseen diplomaattista ratkaisua sisällissotaan. Kokouksen tulokset jäivät kuitenkin melko laihoiksi.

YK työskentelee jatkuvasti saadakseen sodan osapuolet neuvottelupöydän ääreen ratkaisun löytämiseksi. Sodan loputtua, minne on vielä pitkä matka, Syyrian uudelleenrakentaminen tulee olemaan pitkä ja vaikea prosessi.

Lähteet:

Al Jazeera - Syria's Civil War Explained

Al Jazeera - Start of Syria talks in Astana delayed by one day

Al Jazeera - Syria's Geneva talks: 'Expectations pretty low'

BBC - Syria Profile - Timeline

BBC - How the Syrian conflict has spread

HS - Al-Assad tuhosi Syyrian

HS - Syyrian hallitus ja kapinalliset maanantaina ensi kertaa samaan pöytään – Astanan neuvottelujen tavoitteena kestävä tulitauko

UNOG - Syrian Peace Process

UNOG - Intra-Syrian negotiations - Key dates of the peace process

YLE - Syyrian rauhanneuvottelut alkavat Genevessä

Lähde:

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017