Etelä-Afrikka

Maantiede

Etelä-Afrikka on Afrikan mantereen eteläkärjessä. Etelä-Afrikan länsirannikkoa huuhtelevat Atlantin aallot ja itärannikkoa Intian valtameri. Maan keskellä on laaja ylänkö. Ylängöllä kasvaa ruohikkoa ja pensastoa. Jokien varsilla on lehtimetsänauhoja. Kukkuloita peittää harva puusto. Keskiylängön itäreunalla kohoavat Lohikäärmevuoret. Korkein huippu Njesuthi (3408 m) on Lesothon rajalla. Etelä-Afrikan rannikoilla on alavaa maata, kallioniemiä ja hiekkarantoja. Rantamailla on runsaampi kasvillisuus kuin ylängöllä. Intian valtameren rannikolla on lämmin ja kostea ilmasto. Atlantin puolella on viileitä merivirtoja. Niillä on ilmaa kuivattava vaikutus. Etelä-Afrikan luoteisrannikko päättyy kuivaan ja karuun Namibin aavikkoon.

Etelä-Afrikan suurin kaupunki Johannesburg on keskiylängön pohjoisosassa. Johannesburg on maan tärkein kauppakaupunki ja siellä asuu yli neljä miljoonaa ihmistä. Seuraavaksi suurimmat kaupungit, Kapkaupunki ja Durban, sijaitsevat rannikolla. Kapkaupunki on rantalaakiolla Kapin niemimaan pohjoisreunalla. Sen tunnettu maamerkki on jyrkkärinteinen tasalakinen Pöytävuori. Durban on Intian valtameren rannalla. Se on yksi Afrikan vilkkaimmista satamakaupungeista. Intian valtameren rannikon edustalla on koralliriuttoja. Meressä ui delfiinejä, valaita ja haita. Kapkaupungin lähellä lounaisrannikolla on afrikanpingviinejä. Merikarhut kerääntyvät kallioiden piirittämien lahtien rannoille.

Krugerin luonnonpuisto on Etelä-Afrikan koilliskaarteessa Mosambikin rajalla. Suurin osa puistosta on puu- ja ruohosavannia. Ruohikolla kasvaa mopanipuita, akaasioita ja marulapuita. Savannilla elää isosarvikuonoja, norsuja, kirahveja, seeproja ja leijonia. Alueen läpi virtaa suuri Limpopojoki ja useita muita jokia. Joissa näkee virtahepoja ja krokotiileja. Krugerin luonnonpuistossa käy vuosittain lähes miljoona koti- ja ulkomaista matkailijaa. Karoon kansallispuisto on Etelä-Afrikan keskiylängön etelälaidalla. Siellä kasvaa matalaa ruohoa ja pensastoa. Alueella elää pensassarvikuonoja, strutseja, sakaaleja ja antilooppeja. Monissa Etelä-Afrikan osissa vesivarat ovat niukkoja ja kuivuus vaikeuttaa maataloutta. Viime vuosina kovat sateet ovat aiheuttaneet tuhoisia tulvia maan etelä- ja itärannikoilla.

Historia

Etelä-Afrikan Blombosin luolassa on satatuhatta vuotta vanhoja jälkiä ihmisten asumisesta: luu- ja kivityökaluja, okravärejä, korusimpukoita ja saaliseläinten luita. Luolasta löydetty verkkokuvioitu okranpala on yksi vanhimmista näytteistä ihmisten taiteesta. Diepkloofin kalliosuojasta on löydetty strutsinmunista tehtyjä koristeltuja vesiastioita. Ne valmistettiin kuusikymmentä tuhatta vuotta sitten. Wildebeest Kuilissa on sankansan kalliomaalauksia, joista vanhimmat ovat tuhansien vuosien ikäisiä. Kuvissa on norsuja, sarvikuonoja ja antilooppeja. Kaksi tuhatta vuotta sitten Etelä-Afrikkaan tuli uutta väestöä, maanviljelijöitä ja karjankasvattajia. Lampaiden kasvatuksesta on löydetty paljon jälkiä Kapin niemimaan kaivauksissa. Bantukansat alkoivat saapua Etelä-Afrikkaan 400-luvulta alkaen.

Portugalin laivat purjehtivat Etelä-Afrikkaan 1480-luvulla. Suurimmat eteläafrikkalaiset kansat olivat silloin zulut ja xhosat. 1600-luvulla alueelle tuli brittiläisiä ja hollantilaisia. Buureiksi kutsutut hollantilaiset perustivat siirtokuntia, kävivät sotia xhosia vastaan ja toivat orjia muualta Afrikasta, Intiasta ja Malakan niemimaalta. Isorokko hävitti kantaväestöä. 1800-luvun alussa Iso-Britannia otti haltuunsa Kapin siirtokunnan. 1810-luvulta alkaen brittiläiset joukot sotivat afrikkalaisia kansoja vastaan tavoitteena valloittaa laajempia alueita eurooppalaisten siirtolaisten käyttöön. Tuhansia afrikkalaisia surmattiin. 1830-luvulta alkaen myös buurit valtasivat itselleen uusia elinalueita.

1860- ja 1870-luvuilla Etelä-Afrikasta löydettiin kultaa ja timantteja. Iso-Britannia kukisti zulujen valtakunnan 1880-luvulla. Brittiläinen armeija voitti buurit vuonna 1902 kolme vuotta kestäneessä sodassa. Buurien puolella taisteli myös pohjoismaalaisia vapaaehtoisia. Heidän joukossaan oli parikymmentä suomalaista. Buurien tappion jälkeen Iso-Britannia hallitsi Etelä-Afrikkaa. Hollantilaisväestölle jäi oikeus paikalliseen itsehallintoon omilla asuinalueilla. Afrikkalaisväestöllä ei ollut tätä oikeutta. Valta oli valkoihoisilla. Rotuerottelu juurtui hallintoon ja eteläafrikkalaiseen yhteiskuntaan. Etelä-Afrikka itsenäistyi vuonna 1961.

Etelä-Afrikassa vallinnut rotuerottelu, apartheid, oli yhteiskuntajärjestelmä, jonka tarkoituksena oli säilyttää valkoisen vähemmistön valta. Väestö jaettiin neljään ryhmään: valkoisiin, intialaisiin, värillisiin ja mustiin. Vain valkoisilla oli äänioikeus. Poliisi valvoi tiukasti ja usein väkivaltaisesti rotusortosääntöjen noudattamista. Vuosien 1960 ja 1983 välillä yli kolme miljoonaa mustaa eteläafrikkalaista joutui jättämään kotinsa ja muuttamaan rodun mukaan määrätyille asuinalueille. Mustia eteläafrikkalaisia asutettiin niin sanotuille heimoalueille, joita kutsuttiin bantustaneiksi. Bantustanien asukkaita ei pidetty Etelä-Afrikan kansalaisina.

Vuonna 1963 YK kannusti jäsenmaita asettamaan Etelä-Afrikan kauppasaartoon. 1980-luvulla 25 maata oli jollakin tavoin mukana kauppasaarrossa. Kansainvälinen poliittinen ja taloudellinen painostus vaikuttivat osaltaan siihen, että Etelä-Afrikan oli luovuttava virallisesta rotusorrosta 1990-luvun alussa. Vuonna 1994 maassa järjestettiin ensimmäiset vaalit, joissa mustalla enemmistöväestölläkin oli äänioikeus. Afrikan kansalliskongressin ANC:n johtaja Nelson Mandela valittiin presidentiksi. ANC on siitä asti ollut Etelä-Afrikan valtapuolue.

Yhteiskunta ja politiikka

Etelä-Afrikan politiikassa on parlamentaarinen käytäntö. Parlamentissa, kansalliskokouksessa, on 400 kansanedustajaa, jotka valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Vaalien voittajapuolueen johtajasta tulee tasavallan presidentti. Presidentti johtaa hallitusta. Vuonna 2024 parlamenttivaaleihin osallistui yli viisikymmentä puoluetta. Kahdeksantoista vaaliliittoa tai puoluetta sai edustajiaan kansalliskokoukseen. Valtapuolue ANC hävisi kolmanneksen edustajapaikoistaan. ANC sai 159 kansanedustajaa säilyttäen asemansa suurimpana ryhmänä, mutta puolue ei tällä kertaa saavuttanut enemmistöä parlamentissa. Vuonna 2024 kansalliskokoukseen valittiin 175 naista.

Vuoden 2024 vaalien jälkeen ANC kokosi yhdeksän parlamenttipuolueen kanssa ”yhtenäisyyden hallituksen”, jolla oli laaja enemmistö kansalliskokouksessa. ANC:n johtaja Cyril Ramaphosa nimitettiin Etelä-Afrikan presidentiksi, toiselle viiden vuoden kaudelle. Valtapuolueen kannatus on rapautunut monilla entisillä vahvoilla tukialueilla. Kolmasosa työikäisistä on työttömänä. Yli puolet väestöstä elää köyhyydessä. Rikollisuus tekee elämän turvattomaksi. Sähkökatkon ärsyttävät. Pienituloiset asuvat kurjissa oloissa ja heillä on heikot mahdollisuudet koulutukseen. Neljäsosa Etelä-Afrikan lapsista kärsii puutteellisesta ravitsemuksesta. Rotusorron jäljet näkyvät taloudellisena eriarvoisuutena. Pieni valkoihoinen vähemmistö omistaa 72% Etelä-Afrikan tuottavasta maatalousmaasta. Julkishallinnossa on ollut räikeitä väärinkäytöksiä. Edellisen presidentin Jacob Zuman hallituskaudella Etelä-Afrikan valtio menetti kavalluksissa melkein kolme miljardia euroa.

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Etelä-Afrikan yhteiskunnan vakavimmista haasteista. Lähes puolet miehistä on pahoinpidellyt vaimoaan. Neljäsosa miehistä myöntää syyllistyneensä raiskaukseen. Vuonna 2023 yli neljäkymmentä tuhatta naista ilmoitti joutuneensa raiskatuksi. Joka vuosi surmataan kolme tuhatta naista. Työelämässä naiset ansaitsevat 30% vähemmän kuin miehet. Vuonna 2024 miespuolisesta työvoimasta 31% oli työttömänä, ja naisista 36%. Koronalaman aikana menetetyistä työpaikoista kaksi kolmasosaa oli naisten työpaikkoja. Kasvava osa eteläafrikkalaisista syyttää kansakunnan nykyisistä ongelmista laittomia maahanmuuttajia. Etelä-Afrikassa elää kolme miljoonaa maahanmuuttajaa, joista valtaosa on tullut lähimaista Zimbabwesta, Lesothosta, Botswanasta, Eswatinista, Malawista ja Mosambikista. Vuoden 2024 vaaleissa maahanmuutto oli kirpeiden kiistojen aihe. Etelä-Afrikassa on syntynyt ryhmiä, jotka tekevät väkivaltaisia hyökkäyksiä maahanmuuttajia vastaan.

Talous ja kaupankäynti

Etelä-Afrikka on ylemmän keskitulotason maa. Viime vuosina Etelä-Afrikan talouskasvu on ollut hidasta. Vuonna 2020 koronalama supisti taloutta 6%. Etelä-Afrikan talous on nyt samankokoinen kuin kymmenen vuotta sitten. Vähän alle viidesosa työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 17% toimii teollisuuden tehtävissä ja 64% työskentelee palvelualoilla. Etelä-Afrikan viljelijät kasvattavat ohraa, maissia, kauraa, durraa, vehnää, sokeriruokoa, puuvillaa, hedelmiä ja vihanneksia. Etelä-Afrikka on tunnettu viinin tuottaja. Karjatalouden tuotantoeläimiä ovat lehmät, lampaat, siat, strutsit ja kanat. Merialueilla on runsaita kalakantoja. Kalastus työllistää 27 000 eteläafrikkalaista ja tuottaa 300 miljoonaa euroa vuodessa.

Etelä-Afrikan maaperässä on kultaa, timantteja, hiiltä, platinaa, rautaa, titaania, mangaania ja vanadiinia. Titaania käytetään lentokoneissa, moottoreissa, laivanpotkureissa, avaruusaluksissa ja tekonivelissä. Mangaania ja vanadiinia tarvitaan metalliseoksissa. Etelä-Afrikan kaivosteollisuuden vuosituotannon arvo on noin 30 miljardia euroa. Vuonna 2023 Etelä-Afrikan tavaraviennin kokonaisarvo oli 128 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 85 miljardia euroa. Vientituotteita olivat kulta, platina, ajoneuvot, koneet ja laitteet, hiili, rauta, timantit, kromi, mangaani, hedelmät, vaatteet ja villa. Suurimpia vientimaita olivat Kiina, Yhdysvallat, Intia, Saksa, Iso-Britannia ja Japani. Tuotteita vietiin paljon myös lähimaihin Mosambikiin, Botswanaan, Zimbabween, Sambiaan ja Namibiaan. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Intia, Yhdysvallat, Saksa ja Saudi-Arabia.

Vuonna 2024 Etelä-Afrikassa kävi yhdeksän miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Kolme neljäsosaa turisteista tuli muista Afrikan maista. Matkailu työllistää suoraan ja välillisesti puolitoista miljoonaa työntekijää. Matkailutulot ovat yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Matkanjärjestäjien mukaan Etelä-Afrikka on Afrikan mantereen monipuolisin kohde. Kansallispuistoissa katsellaan leijonia, norsuja, puhveleita ja sarvikuonoja. Kapkaupunkia on kehuttu maailman kauneimmaksi kaupungiksi. Monet turistit vierailevat Robben Islandin saarella, missä Nelson Mandela oli vankilassa lähes kaksikymmentä vuotta. Kapkaupungin lähellä on viinitiloja ja pingviinejä. Merellä käydään ihailemassa valaita ja haita. Sowetossa on rotusorron aikoja esittelevä Apartheid-museo.