Hopp til innhold

Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikka on maa, jonka talous on kasvussa, mutta apartheid-ajan perintö laittaa kapuloita rattaisiin sosiaaliselle kehittymiselle.

Päivitetty viimeksi 25.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Etelä-Afrikka sijaitsee Afrikan mantereen eteläkärjessä. Idässä maata reunustaa Intian valtameri ja lännessä Atlantin valtameri. Maan itärannikon ilmasto on subtrooppisen kostea, kun taas länsiosien ilmasto on kuivempi ja laukeampi. Maisemaa dominoivat giganttiset sisämaan pöytävuoret, ja idässä kohoaa Lohikäärmevuoristo. Vuoret ulottuvat kaaren muodossa koilliselta raja-alueelta länteen Kapmaahan asti. Rannikkoalueilla sijaitsee kapeana kaistaleena hedelmällisempää maata. Etelä-Afrikan eläimistö ja kasvisto ovat hyvin moninaisia, ja siitä syystä monista suurista alueista on tehty suojeltuja kansallispuistoja. Etelä-Afrikan ehkä suurin ympäristöongelma on veden puute. Veden tarve kasvaa koko ajan, ja vesivarat ovat vähäiset. Happamat sateet aiheuttavat maaeroosiota ja viljelykelpoisen maan aavikoitumista.

Earth Ecoprint

1.4 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Etelä-Afrikka, tarvitsisimme 1.4 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Etelä-Afrikassa on tehty maailman vanhimpia arkeologisia löydöksiä. Luolamaalausten jäännöksiä on ajoitettu kauemmas kuin aikaan 20 000 vuotta eKr. Näiden oletetaan olevan nykyisen San-kansan esi-isien tekemiä. Sanit ovatkin vanhin Etelä-Afrikan yhä olemassa oleva kansanryhmä. Etelä-Afrikan historia on täynnä riistoa ja väkivaltaa. Maan eurooppalainen historia alkoi vuonna 1652, kun alankomaalaiset perustivat Kapmaahan siirtokunnan, joka toimi Euroopan ja Aasian välisen laivaliikenteen huoltotukikohtana. Siirtomaatoiminnan johdosta miltei kaikki alueen alkuperäiset asukkaat surmattiin tai otettiin eurooppalaisten orjiksi. Iso-Britannia miehitti myöhemmin Kapmaan siirtokunnan ja kielsi orjuuden, minkä takia hollantilaisperäiset asukkaat siirtyivät muualle perustamaan omia tasavaltojaan. Eurooppalaisten siirtomaaherrojen ja mustan väestön suhdetta leimasi sorto ja orjuus. Englantilaisten ja hollantilaisperäisten buurien välillä vallitsi taas jatkuva kilpailu. Syrjintä ja rasismi ovat täynnä sisältöä olevia sanoja Etelä-Afrikan modernin historian kuvauksessa. Etelä-Afrikan hallitseva Kansallis-puolue (NP) hyväksyi vuonna 1948 monia lakeja, jotka sortivat maan mustaa enemmistöä ja sulkivat nämä poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien ulkopuolelle. Tätä rotusyrjintää harjoittavaa hallintoa kutsuttiin apartheidiksi ja se lopetettiin 1990-luvulla massiivisen ulkomaisen painostuksen jälkeen. Tuolloin vapautettiin myös merkittävin oppositiojohtaja Nelson Mandela 28 vankeusvuoden jälkeen. Vuonna 1994 mustien vapautusliike ANC voitti maan ensimmäiset vapaat ja demokraattiset vaalit. Mandela valittiin presidentiksi. Mustan väestön taistelu tasa-arvoisuudesta oli lopultakin johtanut tulokseen, ja julkinen syrjintä loppui.

Yhteiskunta ja politiikka

Vapautusliike African National Congress (ANC) on yhä hallitusvallassa Etelä-Afrikassa. Mandelan vetäydyttä politiikasta, ovat lukuisat lahjontasyytökset kukkineet uuden poliittisen johdon piirissä ja aiheuttaneet paljon hajaannusta ANC:n sisällä. Suurin oppositiopuolue, Democratic Allianse (DA), on saanut paljon kannatusta, mutta se ei siltikään ole vielä todellinen poliittinen vaihtoehto ANC:lle. Vaikka apartheidista ei enää näy merkkejä käytännön politiikassa, on sen perintö kuitenkin näkyvissä monilla muilla tavoin. Valkoisten ja mustien väliset sosiaaliset ja taloudelliset erot ovat yhä suuret, ja maassa on paljon rikollisuutta ja köyhyyttä. Työttömyys on yksi suurimmista haasteista maassa, jonka väestöstä 25,5 % on ilman työtä. Arviolta 21,5 % Etelä-Afrikan väestöstä on saanut AIDS/HIV-tartunnan, mutta lääkkeiden välitys on hidasta ja monet eivät saa lääkkeitä lainkaan. Treatment Action Campaign (TAC) on yksi tärkeimmistä toimijoista AIDS:in ja HIV:n leviämistä vastaan, ja se on saanut aikaan muutoksia maan politiikassa alueella.

Talous ja kaupankäynti

Etelä-Afrikka on aina ollut Afrikan taloudellinen valtakeskus. Nykyisin se on Afrikan kehityksen vetureita. Maan osuus Afrikan kansantuotteesta on 40 %, ja se on suurin ulkomainen sijoittaja muissa Afrikan maissa. Maan mustan väestön keskiluokka on kasvussa ja entistä useammilla on mahdollisuus työhön ja koulutukseen. Kulta ja jalokivet vastaavat yhä puolta maan kokonaisviennistä, mutta maa on myös maailman suurin mangaanin, platinan ja kromin tuottaja. Vaikka Etelä-Afrikan talous on nousussa, ei kasvu ole yltänyt kaikkein köyhimpien hyödyksi. Maan sisäinen eriarvoisuus on yhä suurta, ja valkoiset omistavat varallisuudesta 70 %. Lähes 11 % maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Etelä-Afrikka oli vuoden 2010 jalkapallon MM-kilpailujen isäntävaltio. Lisääntyvä huomio ja onnistunut kilpailujen järjestäminen merkitsivät maalle paljon niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sosiaalisestikin

Lyhyesti

Etelä-Afrikka

Pääkaupunki:

Pretoria

Etniset ryhmät:

mustat afrikkalaiset 79 %, valkoiset 9,6 %, muut 11,4 % (2001)

Kieli:

zulu, xhosa, afrikaani, sepedi, englanti, tswana, sesotho, itsonga (2001)

Uskonto:

siionin kristityt 11,1 %, helluntailaiset/karismaattiset kristityt 8,2 %, katoliset 7,1 %, metodistit 6,8 %, alankomaalaisreformoituneet kristityt 6,7 %, anglikaaniset kristityt 3,8 %, muslimit 1,5 %, muut kristityt 36 %, muut /ei eritellyt /ei uskontoa 18,8 % (2001)

Väkiluku:

53 491 333

Valtiomuoto:

tasavalta

Pinta-ala:

53 000 000

BKT per asukas:

13 165 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017