Hopp til innhold

Fidži

Saaristovaltio Fidži koostuu yli 800 tuliperäisestä ja korallimuodosteisesta saaresta, jotka sijaitsevat Tyynenmeren trooppisella alueella. Maa on merkittävä turistikohde, vaikkakin vuodesta 1987 poliittinen ja etninen tilanne on aiheuttanut jännitteitä ja eristänyt valtiota muusta maailmasta.

Päivitetty viimeksi 25.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Uudesta-Seelannista suoraan pohjoiseen sijaitseva Fidži koostuu noin 850 eteläisen Tyynenmeren saaresta, joista vain noin 100 on asuttuja. Rotuman erillään oleva saari liitettiin Fidžiin vuonna 1881. Kaksi suurinta pääsaarta ovat nimeltään Vanua Levu ja Viti Levu, jonka kaakkoisosassa pääkaupunki Suva sijaitsee. Saarilla vallitsee trooppinen ilmasto, jonka vuoksi ne ovatkin alttiita sykloneille, jotka ajoittuvat yleensä marraskuun ja huhtikuun välille.

Fidžin ympäristöongelmat nivoutuvat eroosion ympärille. Saarten metsät ovat vähentyneet 30 prosentilla kaupallisten hakkuiden vuoksi, mikä yhdessä runsaiden sademäärien kanssa on johtanut maaperän köyhtymiseen ja maatalouden ongelmiin. Valtio on myös huolissaan ilmastonmuutoksen aiheuttamasta merenpinnan noususta. Lisäksi maatalouden ja ruuantuotannon päästöt vaikeuttavat vedenjakelua. Saarella on luonnonsuojelualueita, joilla pyritään säilyttämään pilaantumatonta maastoa, eläimistöä ja kasvistoa.

Earth Ecoprint

1.4 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Fidži, tarvitsisimme 1.4 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Fidži asutettiin 2500 vuotta sitten. Ensimmäiset asukkaat olivat melanesialaisia. Ensimmäinen kontakti eurooppalaisiin tuli vuonna 1624, kun hollantilaiset merenkulkijat vierailivat saarella. Myös englantilainen kapteeni James Cook kävi Fidžillä 1774, lähetyssaarnaus alkoi vasta 1830-luvulla. Eurooppalaisten kasvava vaikutus johti heimojen sisällissotaan, joka päättyi Fidžin siirtyessä brittien siirtomaaksi vuonna 1874. Maahan tuotiin suuria määriä intialaisia työläisiä työskentelemään eurooppalaisilla sokeriplantaaseilla. Intialaisista tuli pian suurin kansanryhmä. Alkuperäisasukkaat osallistuivat yhteiskunnan rakentamiseen aluksi perinteisten hierarkioidensa mukaisesti. Vuonna 1966 Fidži sai itsehallinnollisen aseman ja itsenäistyi myöhemmin vuonna 1970 Brittiläisen kansainyhteisön sisällä omaksi valtiokseen. Valtaa maassa piti alkuperäisasukkaiden, melanesialaisten Alliance Party (AP). Se hävisi vaalit vuonna 1987 monikansalliselle työväenpuolueelle. Heti vaalien jälkeen tehtiin sotilasvallankaappaus, myöhemmin samana vuonna toinen. Kolme vuotta myöhemmin vahvistettu uusi perustuslaki suosi alkuperäisasukkaita intialaisväestön kustannuksella. Rikkaimmat intialaiset muuttivat maasta, mikä johti maan talouden alamäkeen. Vuonna 1999 työväenpuolue voitti taas vaalit, ja pääministeriksi nousi intialaista alkuperää oleva Mahendra Chaudhry. Jo seuraavana vuonna armeija kaappasi vallan. Seuraava vallankaappaus tapahtui vuonna 2006, ja maan otti johtoonsa armeijan komentaja Frank Bainimarama. Sekä kotimaisen että kansainvälisen painostuksen alla hänen oli aloitettava demokratisoimisprosessi. Uusi perustuslaki hyväksyttiin vuonna 2013 ja syksyllä 2014 järjestettiin ensimmäiset demokraattiset parlamenttivaalit. Bainiramanan puolue Fidži first voitti vaalit. Vaalien jälkeen maalle palautettiin jäsenyys Brittiläisessä Kansainyhteisössä.

Yhteiskunta ja politiikka

Fidžissä on ollut neljä vallankaappausta vuoden 1987 jälkeen. Poliittinen epävakaus on johtanut laajaan työttömyyteen ja köyhyyteen, joka koskee kaikkia väestöryhmiä. Maassamuutto on voimakasta, ihmiset pakkautuvat suurimpien asutuskeskusten slummeihin. Väestö on nuorta, joka kolmas on alle 15-vuotias.
 Fidži on osallistunut aktiivisesti YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Tätä on arvosteltu naapurimaissa Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Sotilaiden on epäilty vain valmistautuvan uusiin vallankaappauksiin kotimaassaan.

Talous ja kaupankäynti

Fidžin talous on yksi Tyynenmeren saarivaltioiden kehittyneimmistä, vaikka se on edelleen kehitysmaan asemassa nojatessaan suureen maataloussektoriinsa. Sokeri on tärkein vientituote. Myös kalastus on merkittävä ala sekä viennille että kotimarkkinoille. Kalastuksessa ja maataloudessa työskentelee noin 40 % työvoimasta. Kultakin on maalle tärkeä, joskin epävakaa vientituote. Viime vuosina Fidžin taloutta on vetänyt turismi. Matkailuala laajeni nopeasti 80-luvulta lähtien, ja turistimäärät ovat jälleen nousussa vuoden 2006 vallankaappauksen ja vuoden 2009 tulvien jälkeen. Suurin osa turisteista on Australiasta, Tyynenmeren alueilta tai Yhdysvalloista. Matkailuala työllistää joka kolmannen fidžiläisen. 
Tärkeä tulolähde ovat myös maan YK-sotilaiden kotimaahansa tuomat rahat.

Lyhyesti

Fidži

Pääkaupunki:

Suva (Viti Levun saarella)

Etniset ryhmät:

fidžiläiset 57,3%, intialaiset 37,6%, rotumalaiset 1,2%, muut 3,9%

Kieli:

englanti (virallinen), fidži (virallinen), hindi

Uskonto:

kristityt 64,5% (metodistit 34,6%, roomalaiskatoliset 9,1%, helluntailaiset 5,7%, seitsemännen päivän adventistit 3,9%, anglikaanit 0,8%, muut 10,4%), hindut 27,9%, sikhiläiset 0,3%, muut tai määrittämättömät 0,3%, ei uskontoa 0,7%

Väkiluku:

892 727

Pinta-ala:

18 274 km2

Valuutta:

Fidžin dollari

BKT per asukas:

9 159 PPP$

Kansallispäivä:

lokakuun 2. maanantai

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017