Hopp til innhold

Israel

Israel perustettiin vuonna 1948 alueelle, jota palestiinalaiset yhä pitävät omana maanaan. Palestiinalaisten ja israelilaisten välinen konflikti on jatkunut näihin päiviin asti.

Päivitetty viimeksi 29.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Israelin pohjoisosa muodostuu kumpuilevasta tasankoalueesta, jolla on riittävästi vettä ja jonka maaperä on hedelmällistä. Kauempana etelässä pitkät tasangot ulottuvat alempana sijaitsevalle rannikolle. Maasto muuttuu sitä kuivemmaksi ja karummaksi, mitä etelämmäksi siirrytään. Egyptin vastainen raja-alue on lähinnä aavikkoa. Israelin itäpuolella saa alkunsa Jordan-joki, joka kulkee pitkin syvää laaksoa muodostaen luonnollisen rajan naapurimaa Jordaniaa vastaan. Pohjoisten ja eteläisten alueiden välillä on suuria ilmastollisia eroja. Rannikolla vallitsee pääosin lauhkea Välimeren ilmasto, eteläosassa maata taas tyypillinen aavikkoilmasto suurine lämpötilan vaihteluineen ja vähäisine sateineen. Israelin suurin ympäristöongelma on sen vähäiset vesivarannot. Erityisesti maan eteläosissa juomavesitilanne on ajoittain epätoivoinen. Metsänistutusprojektien avulla on vakautettu veden saatavuutta. Israel on myös yrittänyt hankkia juomavettä poistamalla suolaa merivedestä, mutta toistaiseksi teknologia ei ole kehittynyt niin pitkälle, että se olisi taloudellisesti kannattavaa.

Historia

Palestiinassa, nykyisellä Israelin alueella on ollut asutusta jo useiden vuosituhansien ajan, ja Israelin pääkaupunki Jerusalem on egyptiläisten kirjoituksien mukaan perustettu jo 1400 vuotta eaa. Monet eri kansanryhmät ovat asuneet alueella ja olleet vallassa eri aikoina. Aleksanteri Suuri valloitti maan noin 300 eaa. Myöhemmin alue liitettiin Rooman valtakuntaan. Arabijoukot valloittivat Palestiinan 600-luvulla, ja se jäi arabien valtaan enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Kun turkkilainen Osmanien (Ottomanien) valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Palestiina joutui brittien hallittavaksi Kansainliiton päätöksellä. Kasvava kansallisuusliike 1800-luvulta alkaen alueelle muuttaneen juutalaisväestön keskuudessa kärjistyi toisen maailmansodan jälkeen, kun Israel julistautui itsenäiseksi vuonna 1948 vastoin YK:n päätöstä, jonka mukaan alue olisi tullut jakaa arabien ja juutalaisten kesken. Kaikki arabi-naapurimaat julistivat sodan tätä vastaperustettua valtiota vastaan. Israel selviytyi kuitenkin sodasta voittajana ja otti haltuunsa suurimman osan palestiinalaisille tarkoitetuista alueista. Seuraavien vuosikymmenten ajan Israel soti useita sotia naapureitaan vastaan, ja vielä tänäkin päivänä maan rajat ovat erittäin kiistanalaisia. 
Israel on miehittänyt vuodesta 1967 alkaen Länsirantaa, Gazaa, Itä-Jerusalemia ja Golania. Näille aluille alettiin pian rakentaa israelilaisia siirtokuntia, joiden rakentaminen jatkuu yhä. YK:n turvallisuusneuvosto, Kansainvälinen Punainen Risti ja Haagin kansainvälinen tuomioistuin katsovat, että siirtokunnat rikkovat kansainvälistä oikeutta. Siirtokuntia pidetään myös yhtenä suurimmista esteistä rauhansopimukselle Israelin ja palestiinalaisten välillä.

Yhteiskunta ja politiikka

Knesset, eli Israelin 120 jäseninen kansalliskokous, valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kansalliskokous valitsee hallituksen. Se valitsee myös presidentin, joka lähinnä vain edustaa maata. Israelilaiset eivät ole onnistuneet pääsemään yksimielisyyteen perustuslaista. Tätä puutetta on koetettu kiertää laatimalla Knessetissä niin sanottuja peruslakeja, joista on tarkoitus muodostaa perustuslaki. Juutalaisella uskonnolla ja kulttuurilla on vahva asema Israelissa. Maassa käydään aika ajoin kiivasta keskustelua lakialoitteista, joilla pyritään vahvistamaan valtion juutalaista luonnetta. Suurimmat erimielisyydet ovat ortodoksijuutalaisten ja ei-uskonnollisten israelilaisten kesken. Maan juutalaisväestö koostuu kahdesta pääryhmästä, jotka ovat Keski-ja Itä-Euroopasta saapuneet Aškenasijuutalaiset ja Etelä-Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta saapuneet sefardijuutalaiset. Eurooppalaiset juutalaiset hallitsevat siionistiliikettä, joka oli keskeisessä roolissa Israelin valtiota perustettaessa, ja jonka piiristä maan poliittinen ja kulttuurillinen eliitti myöhemmin myös kohosi. Maan väkiluku on jatkuvassa  kasvussa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alueelta muutti Israeliin noin miljoona juutalaista. Maan suurin vähemmistö ovat Israelin juutalaiset. Ihmisoikeusjärjestöt arvostelevat usein Israelin valtiota arabiväestön muuta väestöä huonommasta kohtelusta.

Talous ja kaupankäynti

Israelissa on teknologisesti kehittynyt, vapaa markkinatalous. Maan tuotannon kasvu on suhteellisen vakaata ja työttömyys alhainen. Israel on tunnettu innovaatiosektoristaan, ja vahvat tutkimus-, tuotekehitys- sekä teknologia-alat ovat taloudellisen menestyksen keskeiset tekijät. Tärkeimpiä vientituotteita ovat huipputeknologia, koneet, timantit, lääkeaineet ja maataloustuotteet. Turismi on myös erittäin merkittävä tulonlähde. Maan historialliset ja raamatulliset kohteet tuovat maahan yli kolme miljoonaa turistia vuosittain. 
Israel käyttää paljon rahaa armeijan toimintaan. Sekä miehillä että naisilla on asevelvollisuus: miehillä kolmevuotinen ja naisilla kaksivuotinen. Ajoittain jopa 40 prosenttia Israelin valtion budjetista käytetään puolustuslaitoksen toimintaan. Israelin tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat ja EU.

Lyhyesti

Israel

Pääkaupunki:

Jerusalem

Etniset ryhmät:

juutalaiset 76,4 %, arabit sekä muut 23.6 % (2004)

Kieli:

heprea, arabia, englanti

Uskonto:

juutalaiset 76,4 %, muslimit 16 %, muut 7,8 % (2004)

Väkiluku:

7 919 528

Pinta-ala:

22 070 km2

Valuutta:

Shekel

BKT per asukas:

35 432 PPP$

Satelliittikuvat

Kuollutmeri

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017