Hopp til innhold

Itä-Timor

Itä-Timorin demokraattinen tasavalta

Itä-Timorin tie toukokuussa 2002 toteutuneeseen itsenäisyyteen on ollut pitkä ja traumaattinen. Noin 100 000 ihmisen arvellaan menettäneen henkensä indonesialaismiehityksen aikana. Nyt Itä-Timor yrittää päästä valtiona jaloilleen.

Päivitetty viimeksi 29.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Itä-Timor käsittää itäisen osan Timorin saaresta. Itä-Timorin maastoa hallitsevat vuoristot, jotka muodostuvat sammuneista tulivuorista. Lukuisat joet virtaavat vuoristosta alas rannikolle ja alankoalueet muodostuvat pääasiallisesti ruohikkotasangoista ja savannista. Ilmasto on trooppinen ja sitä leimaa sade- ja kuivuuskausien vaihtelu. Vuoristoalueilla on kylmempää niiden korkean sijainnin vuoksi. Joet tulvivat useasti sadekausina. Kuivuus on suuri ongelma muina aikoina ja maa on kärsinyt vaikeista kuivuuskausista joka kolmas tai neljäs vuosi. Myös metsäkadot aiheuttavat suuria ongelmia Itä-Timorille. Pääsyynä metsäkatoon on maatalouden laajasti käyttämä kaskeaminen. Itä-Timorin alkuperäiset metsät ovat vähentyneet huomattavasti ja tiheää metsää on enää jäljellä vain vaikeakulkuisimmilla alueilla. Metsien hakkuut ovat johtaneet voimakkaaseen maanpinnan eroosioon ja maa on erittäin altis tulville.

Historia

Alun perin Timorin saarella oli useita pieniä kuningaskuntia. Portugalilaiset saapuivat maahan 1500-luvulla, mutta heidän vaikutuksensa maahan oli vähäistä kunnes Portugali 1600-luvulla perusti alueelle pysyvän siirtokunnan. Vuonna 1859 saari jaettiin kahteen osaan eli itäosa jäi Portugalille ja Alankomaat saivat länsiosan. Nykyisin saaren länsiosa kuuluu Indonesialle, joka itsenäistyi vuonna 1949. Toisen maailmansodan jälkeen itätimorilaisten vastustus portugalilaisia kohtaan lisääntyi samaan aikaan kun vastikään itsenäistynyt Indonesia vaati Itä-Timoria itselleen. Vuonna 1975 Indonesia sitten miehittikin Itä-Timorin heti Portugalin vetäydyttyä saarelta. Miehitysajan ensimmäiset viisi vuotta olivat erittäin väkivaltaista aikaa ja noin 15 prosenttia Itä-Timorin väestöstä menetti henkensä. Itätimorilaiset tekivät yllättävän voimakasta vastarintaa, ja Indonesia harjoittikin kivenkovaa sulauttamispolitiikkaa Itä-Timorin sisäisen vastustuksen hajoittamiseksi. 1990-luvun lopulla Itä-Timor sai jonkinasteisen sisäisen itsehallinnon. Itä-Timor irrottautui Indonesiasta kansanäänestyksellä vuonna 1999, mikä johti laajaan kapinaan Indonesian tukeman Itä-Timoriin sijoitetun miliisin keskuudessa. 80 prosenttia maan kouluista, teistä ja sairaaloista tuhottiin, satoja ihmisiä kuoli ja lähes puoli miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan kodeistaan. YK johti Itä-Timoria vuosina 1999–2000 Turvallisuusneuvoston antamalla mandaatilla. Itä-Timor itsenäistyi lopulta 20. toukokuuta 2002.

Yhteiskunta ja politiikka

Itä-Timor on tasavalta, jonka ylin johtaja on presidentti. Toimeenpanovalta jakautuu presidentin ja hallituksen kesken. Parlamentti valitsee pääministerin, joka johtaa hallitusta. Maan politiikkaa ja yhteiskuntaelämää leimaa voimakkaasti sen tuore itsenäisyys, ja siirtymäkauden aikana maan johtaminen olikin YK:n käsissä. Vuonna 2006 maan pääkaupungissa oli levottomuuksia. YK:n mukaan väkivalta oli seurausta köyhyydestä ja laajasta työttömyydestä, ja järjestö lähettikin maahan rauhanturvajoukkoja. Vuoden 2007 vaalien jälkeen oli myös väkivaltaa ja levottomuuksia, sekä presidentti että  pääministeri yritettiin murhata. Sittemmin maa on ollut poliittisesti vakaa. 
Suurimmalla osalla Itä-Timorin puolueista ei ole virallista ohjelmaa, vaan ne profiloituvat pitkälti johtajiensa, tiettyjen yhteisöjen ja historiallisten yhteyksien pohjalta. Laissa mainitaan että puolueiden joka neljännen ehdokkaan tulee olla nainen. 
Itä-Timorin väestön odotettu elinikä on alhainen ja lapsikuolleisuus on korkea. Vain puolella väestöstä on puhdasta vettä käytettävissään. Hallituksen päätehtävänä on jatkaa maan jälleenrakentamista sekä infrastruktuurin ja terveyspalvelujen kuntoon saattamista. Maassa on viime vuosina tapahtunut edistystä.

Talous ja kaupankäynti

Itä-Timor on maatalousmaa, ja sen talous perustuu yksinkertaiseen maanviljelyyn. Noin 70–80 prosenttia maan väestöstä elää tuottamalla ruokaa omiin tarpeisiin. Maa on köyhä ja riippuvainen avustuksista. Vuoden 1999 aikaisten taistelujen seurauksena talous luhistui ja bruttokansantuote (BKT) väheni 39 prosenttia. Kansainväliset toimijat kuten YK, Maailmanpankki ja Aasian kehityspankki ovat auttaneet Itä-Timoria saamaan taloutensa jaloilleen. Työttömyysaste on korkea erityisesti kaupungeissa. Noin 80 prosenttia maan väestöstä ei ole palkatussa työssä ja monet elävät tuloilla, joita he saavat virallisten työmarkkinoiden ulkopuolelta. Itä-Timor on yksi niistä maista, jotka saavat eniten avustusta asukasta kohden. 40 prosenttia maan asukkaista elää köyhyydessä. 
Itä-Timor aloitti öljyn- ja kaasuntuotannon 2000-luvulla. Vuonna 2009 valtion budjetista tuli 95 prosenttia öljystä ja kaasusta. Maassa ei ole niiden jalostamiseen tarvittavaa teollisuutta, vaan jalostus tapahtuu Australiassa eikä tuo Itä-Timoriin työpaikkoja. Sopimuksen mukaan Itä-Timor saa tuloista  90 prosenttia ja Australia 10. Itä-Timor rahastoi öljytulot.

Lyhyesti

Itä-Timor

Pääkaupunki:

Dili

Etniset ryhmät:

90 % timorilaisia (austronesialaisia ja papualaisia), 10 % muita (esimerkiksi kiinalaisia, indonesialaisia, portugalilaisia, brasilialaisia)

Kieli:

tetum (officiell), portugali (officiell), indonesia, englanti sekä 16 muuta kieltä, joista suurimmat galole, mambae ja kemak

Uskonto:

katolilaisia 98 %, muslimeja ja kristittyjä 1 %

Väkiluku:

1 172 668

BKT per asukas:

2 259 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017