Hopp til innhold

Länsi-Sahara

Länsi-Sahara on ollut Marokon miehittämänä vuodesta 1975 lähtien. Marokko pitää maata omanaan, vaikka sekä YK että Haagin tuomioistuin tukevat paikallisväestön vaatimusta Länsi-Saharan itsenäistymisestä.

Päivitetty viimeksi 07.07.2008

Maantiede ja ympäristö

Länsi-Sahara sijaitsee Saharan aavikon reunalla. Itse aavikko kattaa suuren osan Pohjois-Afrikan alueesta. Suurin osa maasta koostuu aavikoista ja puoliaavikoista, maaperä on köyhää, eikä alueella sada juuri koskaan. Alueen ilmasto on aavikkoilmasto ja lämpötila on tasaisen korkea koko vuoden. Vähäiset sateet ja luonnon puuttuvat vesilähteet ovat syynä jatkuvaan juomavesipulaan Länsi-Saharassa. Lisäksi maataloutta uhkaavat aavikoituminen ja jatkuvat hiekkamyrskyt.

Historia

Nykyisen Länsi-Saharan aluetta asuttivat antiikin aikoihin berberit ja beduiinit, jotka elivät pienissä heimoissaan ilman pysyvää asuinpaikkaa. Islaminuskoiset arabit valloittivat maan 700-luvulla, ja siitä muotoutui keskeinen kauppapaikka läntisen ja pohjoisen Afrikan välille. Lukuisat islamilaiset kalifikunnat tulivat ja menivät, kunnes eurooppalaiset valloittivat Pohjois-Afrikan 1800-luvulla. Länsi-Sahara joutui Espanjan siirtomaaksi Berliinin konferenssin yhteydessä vuonna 1884.1960-luvulla kansallinen vapautusliike alkoi nostaa päätään, ja vuonna 1973 perustettiin marxilainen vastarintaryhmä Polisario. Kun Espanja vetäytyi maasta vuonna 1975, joutui maa välittömästi naapurivaltioiden Marokon ja Mauritanian miehittämäksi. Vuotta myöhemmin Polisario julisti alueen itsenäiseksi nimellä Dominikaaninen arabialainen Sahara-tasavalta. Mauritania vetäytyi alueelta 1979, mutta Marokko kontrolloi yhä suurinta osaa Länsi-Saharaa. Polisario taisteli Marokon armeijaa vastaan koko 1980-luvun, kunnes YK neuvotteli rauhansopimuksen 1991. Sopimuksen ehtona oli, että itsenäisyyskysymys ratkaistaisiin vapailla vaaleilla, mutta näin ei vielä ole tapahtunut.

Yhteiskunta ja politiikka

Länsi-Saharan pakolaishallitus sijaitsee algerialaisessa kaupungissa nimeltä Tindourf. Hallitus koostuu Polisarion jäsenistä ja sen johtajana on vuodesta 1982 lähtien ollut Muhammed Abdelaziz. Yli 40 maata on tunnustanut Länsi-Saharan itsenäiseksi valtioksi, kun taas Marokon aluevaatimusta tukee noin 20 maata. Vuonna 1975 Haagin kansainvälinen tuomioistuin hyväksyi Polisarion vaatimuksen siitä, että asukkaat saisivat äänestää itsenäistymisestä, mutta YK:n MINURSO-joukot eivät ole onnistuneet toteuttamaan vaaleja alueella. Tilanne on lukkiutunut, ja vuodesta 1980 maa on ollut jaettuna kahtia Marokon rakentaman miinoitetun puolustusmuurin takia. Polisario kontrolloi noin neljäsosaa maata, Marokko hallitsee muita osia. Tämä pitkä konflikti on aiheuttanut suuria kärsimyksiä paikallisväestölle, ja tuhannet ihmiset elävät pakolaisina napurimaassa Algeriassa. Konfliktin molemmat osapuolet ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeuksien loukkauksiin, ja sotavangit ovat useasti joutuneet kidutuksen kohteeksi.

Talous ja kaupankäynti

Länsi-Saharan suuret luonnonvarat ovat pääsyy Marokon haluun saada maa haltuunsa. Länsi-Saharan rannikon kalakannat ovat huomattavat, ja hyvin toimiva teollisuus tuottaa kalajauhoa ja pakastekalaa vientiin. Alueella on luultavasti myös öljyä ja maakaasua merialueitten mannerjalustassa, ja useat länsimaiset öljy-yhtiöt ovat saaneet luvan aloittaa öljyn koeporaukset. Sisämaassa on tehty suuria mineraalilöydöksiä, ja fosfaatti onkin merkittävävin tulonlähde. Laivalasteittain länsisaharaista hiekkaa on myös myyty Kanarian saarten turistirannoille. Marokkolaiset viranomaiset ovat rakentaneet tehokkaan tieverkoston ja sähkölinjat teollisuudelle. Laayonen satamakaupunkiin on rakennettu useita hotelleja, ja turismiin panostetaan yhä enemmän. Marokkolaiset viranomaiset päättävät maan taloudesta, pakolaishallituksella ei ole vaikutusvaltaa talouden kehittämisessä.

Lyhyesti

Länsi-Sahara

Pääkaupunki:

Ei ole olemassa (Tindourf)

Etniset ryhmät:

Arabit, berberit

Kieli:

Arabia

Uskonto:

Muslimit

Väkiluku:

604 298

Valtiomuoto:

Pakolaishallitus

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017