Hopp til innhold

Latvia

Latvian tasavalta

Pohjoisessa Itä-Euroopassa sijaitseva Latvia on kolmesta entisestä Neuvostoliitolle kuuluneesta Baltian maasta keskimmäisin Viron ja Liettuan välissä. Latvian ja Liettuan kielillä on yhteinen alkuperä, ja maan historialliset ja ekumeeniset juuret ovat Viron kanssa yhteisiä.

Päivitetty viimeksi 16.04.2015

Maantiede ja ympäristö

Latvia on kolmesta Baltian maasta keskimmäinen. Sillä on maarajaa Viron, Venäjän, Valko-Venäjän ja Liettuan kanssa. Latvian maaperä on jääkauden jäljiltä alavaa moreenimaata, jonka matalien kukkuloiden lisäksi on erityisesti maan itäosissa muutamia ylänköjä, mutta korkeimmat kohdat kohoavat kuitenkin vain hieman yli 300 metriin. Metsäalueet Sisä-Venäjän mannerilmasto vaikuttaa ilmastoon, mutta Golfvirta tasapainottaa sitä huomattavasti.

Neuvostoliiton aikainen teollisuus ja sen tuomat sotilastukikohdat ovat happamoittaneet vesiä ja maa-alueita. Latvia on kuitenkin vuodesta 1990 työskennellyt ympäristötilanteen parantamiseksi ja viimeisten 20 vuoden ajan teollisuuden aiheuttama happamoituminen on laskenut 46 % ja jäteveden määrä 44 %. Nykyisin maa priorisoi jätteiden käsittelyä sekä juomaveden ja ilmanlaadun parantamista. Latvia on myös pioneeri uhanalaisten lajien suojelemisessa. Maan päästöistä 70 % tulee liikenteestä. Saasteiden aiheuttamat happosateet ylikuormittavat erityisesti metsien kestokykyä, ja vesistöjä kuormittavat maatalouden päästöt.

Earth Earth Earth Ecoprint

3.1 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Latvia, tarvitsisimme 3.1 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Latvian alue asutettiin pian jääkauden jälkeen. 1000-luvulle tultaessa sitä asuttivat useat balttiheimot kuningaskuntineen. Rannikkoalueelle ja Väinäjoen suistoon muutti saksalaisia lähinnä meripihkakaupan vuoksi, ja germaaninen vaikutus kasvoi. Saksalainen piispa perusti Latvian nykyisen pääkaupungin Riian vuonna 1201. Kaupunki liittyi Hansaliittoon vuosisadan lopulla ja aloitti tärkeän kulttuuri- ja kauppasuhteiden luomisen muun Euroopan kanssa. Useat sodat ja rauhansopimukset johtivat silloisen Liivinmaan jakamiseen, ja 1700-luvun loppuun mennessä alueet oli liitetty Venäjään. Latvialaisten kansallistunne nousi vasta 1800-luvun lopulla, kun nationalistinen liike syntyi vastustamaan venäläistämistoimia. Sosialismi kasvatti kannatustaan, ja vuonna 1917 maa alkoi vaatia itsemääräämisoikeutta oltuaan ensimmäisen maailmansodan alusta asti saksalaismiehityksen alla. Väliaikainen kansallisneuvosto yhdisti latvialaisväestön, ja vuonna 1918 perustettu parlamentti julisti maan itsenäiseksi. 30-luvulla diktaattoriksi nousi Kārlis Ulmanis, mutta toisessa maailmansodassa Latvia liitettiin Neuvostoliittoon Saksan kanssa tehdyn etupiirijaon mukaisesti. Latvia itsenäistyi yhdessä Viron ja Liettuan kanssa Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991.
 Vuonna 1991 Latvia otti uudelleen käyttöön suuren osan vuoden 1922 perustuslaista, ja kahta vuotta myöhemmin suoritettiin väestönlaskenta kansalaisuuskelpoisuuden määrittelemiseksi. Latvian puoluetasapaino alkoi selkiintyä vasta vuoden 1998 valeissa, mutta useiden hallitusten kaaduttua vuonna 2000 muodostettu hallitus oli ensimmäinen, joka kesti seuraaviin vaaleihin. EU:hun liittymisestä pidettiin kansanäänestys vuonna 2003, ja seuraavan vuoden alusta Latviasta tuli jäsenmaa. Samana vuonna se liittyi myös Natoon.

Yhteiskunta ja politiikka

Latvian korkein hallintoelin on yksikamarinen parlamentti Saeima, jonka 100 jäsentä valitaan vaaleissa neljän vuoden välein. Valtionpäämiehenä toimii suppeiden valtaoikeuksien presidentti, jonka Saeima valitsee neljän vuoden välein. Presidentti nimittää hallituksen johtoon pääministerin ja vahvistaa Saeiman ehdottamat lait.
 Latvian sisäpolitiikka on uudelleen itsenäistymisen jälkeen ollut vakiintumatonta, ja hallitukset ovat vaihtuneet tiuhaan. Maassa on Baltian maiden suurin venäjänkielinen vähemmistö, lähes kolmasosa väestöstä. Puolueiden jakaantuminen vasemmisto-oikeisto akselilla noudattaa pitkälti etnistä jakautumista. Niin sanotut latvialaispuolueet ovat keskustalais-oikeistolaisia puolueita ja niin sanotut venäläiset puolueet ovat vasemmistopuolueita. Hallitukset ovat koostuneet keskustan ja oikeiston puolueista.
 Latvian väestö onkin voimakkaasti kahtia jakautunut. Venäjä tukee Latvian venäjänkielistä väestöä monin tavoin.
 Korruptio on ongelma niin politiikassa, hallinnossa kuin taloudessakin. Sitä on kuitenkin onnistuttu vähentämään ja Latvian korruption vastainen virasto KNAB on saanut luottamusta kansalaisilta.

Talous ja kaupankäynti

Latvia kuului vuodesta 2000 korkean talouskasvun Itä-Euroopan maihin yli 10 prosentin vuosittaisella bruttokansantuotteen kasvullaan. Nopean kasvun varjopuoli tuli kuitenkin esiin 2008 pankkikriisissä, josta latvialainen talous kärsi nopeasti enemmän kuin mikään muu EU-maa. Maa joutui turvautumaan Kansainvälisen valuuttarahaston ja EU:n lainaohjelmaan, työttömyys nousi EU:n korkeimmaksi ja ostovoiman heikentyminen johti mellakoihin. Voimakkaiden elvytystoimien ansiosta Latvia pääsi jälleen kasvu-uralle vuoden 2010 jälkipuoliskolla ja vuosina 2012–2013 kasvu oli EU-maiden suurinta. 
Latvian teollisuuden pohja on matalan jalostusasteen teollisuudessa, eli ruuan- ja puunjalostuksessa sekä tekstiileissä. Tärkeimmät vientituotteet ovat elintarvikkeet, puutuotteet sekä koneet ja laitteet. Maan merkittävimpiin luonnonvaroihin kuuluvat meripihka ja kalkkikivi. Useat Latvian suuret yritykset ovat ulkomaisessa omistuksessa. Latvia liittyi euroalueeseen 1.1.2014.

Lyhyesti

Latvia

Pääkaupunki:

Riika

Etniset ryhmät:

latvialaiset 59,3%, venäläiset 27,8%, valkovenäläiset 3,6%, ukrainalaiset 2,5%, puolalaiset 2,4%, liettualaiset 1,3%, muut 3,1%

Kieli:

Latvia (virallinen) 58,2%, venäjä 37,5%, liettua ja muut 4,3%

Uskonto:

luterilaiset 19,6%, ortodoksit 15,3%, muut kristityt 1%, muut 0,4%, määrittämätön 63,7%

Väkiluku:

2 031 361

Pinta-ala:

64 589 km2

Valuutta:

Euro

BKT per asukas:

24 286 PPP$

Kansallispäivä:

18. marraskuuta

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017