Hopp til innhold

Liberia

Liberian tasavalta

Liberia perustettiin vuonna 1822 karkoituspaikaksi vapautetuille amerikkalaisille orjille. Viime vuosien aikana maa on kokenut useita sisällissotia. Liberian tilanne on nyt parantumassa, ja maata johtaa Afrikan historian ensimmäinen naispuolinen valtionjohtaja.

Päivitetty viimeksi 16.04.2015

Maantiede ja ympäristö

Liberia on muodoltaan pitkä ja kapea maa. Koko sen rannikko muodostuu hiekkarannoista, joiden varsilla on rämeitä ja laguuneja. Sisämaan alankoalueilla on paljon metsää. Ilmasto on trooppinen eli hyvin kostea ja lämpötila pysyttelee 20–35 asteen välillä vuoden ympäri. Sadekausi kestää huhtikuusta marraskuuhun, kunnes Saharan kuivat tuulet alkavat puhaltaa tammikuusta maaliskuuhun. Kontrolloimaton puuteollisuus on johtanut laajamittaisiin metsätuhoihin, ja lukuisat metsäalueet ovat muuttuneet maaperältään köyhiksi savanneiksi. Liberiassa on vain vähän makeaa vettä, ja vain noin 13 prosentilla maaseutukylien asukkaista on puhdasta vettä käytettävissään. Vuosia kestäneen sisällissodan seurauksena maalta puuttuu myös jätehuolto ja viemärijärjestelmä, mistä aiheutuu suuria terveysongelmia Liberian asukkaille.

Historia

Kun portugalilaiset saapuivat Liberian rannikolle vuonna 1461, maata asutti kaksi pienempää heimoa, jotka harjoittivat maanviljelyä sisämaassa. Eurooppalaiset ja eri heimot aloittivat laajan orjakaupan keskenään. Vuonna 1822 Amerikasta vapautetut orjat asettuivat asumaan nykyisen pääkaupungin Monrovian alueelle. Noin 20 vuoden aikana nykyisen Liberian alueelle saapui yli 13 000 vapautettua orjaa. Vuonna 1847 Liberiasta tuli amerikkalais-liberialaisen eliitin johtama itsenäinen tasavalta ja maa on siitä lähtien ollut sosiaalisesti hyvin jakautunut. Maan eliitti muodostui entisistä amerikkalaisista orjista, jotka olivat kristinuskon ja amerikkalaisen siirtomaapolitiikan kannattajia, joten heillä oli hyvin vähän yhteistä maan alkuperäisen heimoväestön kanssa. Heimojen väestöä kohdeltiin syrjivästi eikä heillä ollut äänioikeutta. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1930 valtiovaltaa syytettiin orjuuden harjoittamisesta. Amerikkalaista syntyperää ollut William Tubman valittiin Liberian presidentiksi vuonna 1944, ja hän hallitsi maata kuolemaansa asti vuoteen 1971. Tubmanin aikana maan talous lähti kasvuun mm. amerikkalaissijoitusten ansiosta, mutta hyöty kasaantui vain pienelle osalle väestöä. Maan alkuperäisväestö sai kuitenkin äänioikeuden. Tubmanin kuoltua ristiriidat alkuperäisväestön ja amerikkalais-liberialaisen vähemmistön välillä kärjistyivät. Vuonna 1980 valtaan nousi sotilasvallankaappauksella alkuperäisväestöön kuulunut Samuel Doe. Tämän itsevaltainen hallinto ja maan talouden syöksykierre johtivat sisällissotaan vuonna 1989. Sotaa kesti vuoteen 1995. Presidentinvaaleissa 1997 valtaan nousi sisällissodassa taistellut Charles Taylor. Vuonna 1999 maassa puhkesi jälleen sisällissota, joka päättyi Taylorin vallasta luopumiseen ja YK-joukkojen maahantuloon vuonna 2003. Vuonna 2006 Liberiassa virkaan astui Afrikan ensimmäinen naispresidentti, Ellen Johnson-Sirleaf.

Yhteiskunta ja politiikka

Liberialla on aina ollut läheiset suhteet Yhdysvaltoihin ja sen poliittinen järjestelmä perustuu amerikkalaiseen malliin. Parlamentissa on kaksi huonetta ja maata johtaa presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Maassa on monia eri kansanryhmiä, ja varsinkin pienen amerikkalais-liberialaisen vähemmistön ja alkuperäisheimojen välillä on ollut jännitteitä. Viimeisten 35 vuoden aikana maa on kokenut kahdeksan vallankaappausta ja useita sisällissotia. Yli 250 000 ihmistä menetti henkensä ja lähes puolet väestöstä joutui pakenemaan kodeistaan. Työttömyys oli 85 prosenttia, lukutaitoisten määrä oli pudonnut 54:ään prosenttiin ja iso osa koulutetusta väestöstä on muuttanut maasta. Suurkaupungeissa on yhä pula sähköstä ja puhtaasta vedestä. Kapinallisryhmät ja aseelliset joukkiot hallitsivat useita maaseutukyliä, ja maan pääkaupunki Monrovia oli tuhottu täysin. Liberian presidentiksi vuonna 2006 valittu Ellen Johnson-Sirleaf aloitti maan jälleenrakentamisen aivan nollapisteestä. Hänet valittiin uudelleen vuonna 2011, ja samana vuonna hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Maan suurimpia haasteita ovat maan tuhotun infrastruktuurin jälleenrakentaminen, sähkön ja puhtaan veden saannin turvaaminen, korruption kitkeminen, ja lukuisten kapinallisryhmien aseista riisuminen. Liberiassa on akuutti pula lääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta. Vuonna 2014 Liberia oli yksi pahiten ebola-epidemiasta kärsineistä maista.

Talous ja kaupankäynti

Liberialla on runsaasti luonnonvaroja ja se on ajoittain ollut maailman suurin kumin tuottaja. Tulot luonnonvaroista ovat kuitenkin koituneet pienen vähemmistön hyväksi ja tuloerot ovat valtavat. Charles Taylorin kaudella Liberiaan kehitettiin sotatalous, jossa kaiken taloudellisen toiminnan tavoitteena oli ostaa aseita sisällissodan voittamiseksi. Suuria määriä timantteja ja muita arvokkaita mineraaleja salakuljetettiin maasta aseiden hankkimiseksi. Sodan loputtua maalla ei ollut minkäänlaista taloudellista järjestelmää ja yhteiskunta oli läpikotaisin korruptoitunut. Presidentti Johnsonin-Sirleafin hallinto on onnistunut taistelussa korruptiota vastaan. Hallintoa on myös uudistettu ja infrastruktuuria korjattu, koulutusta ja terveydenhuoltoa parannettu kansainvälisen avun ja lainojen  sekä ulkomaisten sijoitusten turvin. 
Liberian talous on elpynyt ja talouskasvu on ollut voimakasta viime vuosina. Köyhyys on vähentynyt, mutta silti köyhiä on 65 % väestöstä. Työttömyysprosentti on noin 70. Timanttien ja kumin lisäksi tärkeitä tulonlähteitä ovat rautamalmi, puutavara ja palmuöljy. Vuonna 2012 Liberian edustalla tehtiin merkittävä öljylöytö, jonka hyödyntäminen on alkamassa. Koko maahan levinnyt Ebola-epidemia halvaannutti maan talouden vuonna 2014. Vuoden 2015 alussa epidemia alkoi kuitenkin olla hallinnassa.

Lyhyesti

Liberia

Pääkaupunki:

Monrovia

Etniset ryhmät:

afrikkalaiset kansanryhmät 95 %, Amerikan liberialaiset 2,5 %, kongolaista alkuperää olevat 2,5 %

Kieli:

englanti (virallinen), noin 20 afrikkalaista heimokieltä

Uskonto:

kristityt 40 %, muslimit 20 %, muut/ei uskontoa/ei eritellyt 40 %

Väkiluku:

4 503 439

Pinta-ala:

111 369 km2

Valuutta:

Liberian dollari

BKT per asukas:

836 PPP$

Kansallispäivä:

27. heinäkuuta

Satelliittikuvat

Harbelin slummiplantaasi

Taïn kansallispuisto

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017