Hopp til innhold

Marshallinsaaret

Marshallinsaarten tasavalta

Päiväntasaajan pohjoispuolella sijaitsevat Marshallinsaaret koostuvat kahdesta saari- ja atolliketjusta, joissa pikkusaaria on arviolta yli 1150. Ne ovat korallisaaria, jotka ovat kehittyneet vedenalaisten tulivuorten kraatterien reunoille. Marshallinsaaret olivat Yhdysvaltojen miehittäminä useita kymmeniä vuosia toisen maailmansodan jälkeen. Nyt maalla on itsenäisyys Yhdysvaltojen liitännäisvaltiona.

Päivitetty viimeksi 13.04.2015

Maantiede ja ympäristö

Marshallinsaaret sijaitsevat Tyynellä valtamerellä, pohjoisella pallonpuoliskolla, noin 4000 kilometriä Australiasta koilliseen. Ne koostuvat piensaarista, atolleista ja riutoista, jotka lepäävät entisten tulivuorten kraatterien päällä. Saaret muodostavat kaksi luoteesta kaakkoon ulottuvaa ketjua Ratakin ja Ralikin, auringonnousun ja auringonlaskun saariketjut. Alueella on viisi suurempaa saarta. Kaksi kolmasosaa väestöstä asuu Majurolla, joka on samalla Marshallinsaarten pääkaupunki. Atolleja on noin 29, mutta vain osa on asuttuja, ja pikkusaaria ja luotoja arvioidaan olevan jopa 1150. Saaret ovat matalia: korkein kohta merenpinnasta on vain noin 10 metriä. Pinta-alaa maalla on vain 181 neliökilometriä, josta 60 % on viljelyskäytössä. Maata ympäröivällä 200 merimailin talousvyöhykkeellä on fosfaatti- ja mineraaliesiintymiä.

Trooppisella vyöhykkeellä sijaitsevilla Marshallinsaarilla ilmasto on kuuma ja erittäin kostea. Sadekausi ajoittuu toukokuun ja marraskuun välille, mutta vuosittaisesta 4000 millin sademäärästä ei hiekkaisen maaperän vuoksi saada kerättyä paljoa talteen, ja juomaveden puute on yleinen ongelma. Trooppiset taifuunit iskevät saarille silloin tällöin.

Historia

Marshallinsaarten esihistoriasta tiedetään vähän. Tutkijat ovat yksimielisiä vain siitä, että Tyynenmeren saarille tuli useita peräkkäisiä muuttoaaltoja Kaakkois-Aasiasta noin 3000 vuotta sitten, ja osa ihmisistä jäi saarille asumaan. Espanjalainen tutkimusmatkailija de Saavedra rantautui saarille vuonna 1529, mutta ne nimettiin englantilaisen tutkimusmatkailijan John Marshallin mukaan, joka vieraili alueella vuonna 1799. Espanja liitti Marshallinsaaret itseensä vuonna 1874, mutta Saksa perusti alueelle protektoraatin 11 vuotta myöhemmin ja rakensi kauppa-asemia Jaluitin ja Ebonin saarille hyödyntääkseen kukoistavaa kookoskauppaa. Marshallilaiset iroij-päälliköt hallitsivat silti yhä paikallisesti Saksan epäsuoran siirtomaapolitiikan alla.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Japani valtasi Marshallinsaaret ja otti saksalaisten hallintokeskukset käyttöönsä. Yhdysvaltojen merivoimat ja jalkaväkijoukot ottivat saaret voimakkaiden taisteluiden seurauksena haltuunsa vuonna 1944. Miehitettyään saaret Yhdysvallat sai YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymän hallintaoikeuden Mikronesian alueella. Toisen maailmansodan jälkeen saarilla tehtiin atomi- ja vetypommikokeiluja, joiden seurauksena esimeriksi Elugelabin saari katosi kokonaan maailmankartalta. Vuonna 1979, Marshallinsaarten poliittisen kehityksen seurauksena, Yhdysvallat tunnusti sen perustuslain ja saaren hallitus virallistettiin.

Yhteiskunta ja politiikka

Marshallinsaarilla eletään suhteellisen uudessa demokratiassa, jossa on elementtejä hierarkkisesta perinteisestä kulttuurista. Presidentit ovat usein paikallispäälliköitä. Marshallinsaarten tasavallan perustamisen jälkeen on pidetty useita paikallisia ja kansallisia vaaleja, joissa demokratia on toiminut hyvin. Kaksikamarisen parlamentin alemman huoneen Nitijelan parlamentaarikot valitaan neljän vuoden välein 24 vaalipiiristä, ja ylemmän huoneen, niin sanotun iroij-neuvoston, 12 paikallista päällikköjäsentä toimii konsultteina. Marshallinsaarten oikeuslaitos on itsenäinen.

Marshallinsaarten aluevaatimus Wake-atollilla on ristiriidassa maan Yhdysvaltojen kanssa tekemän liitännäissopimuksen kanssa. Yhdysvalloilla on teoriassa ainoana tahona velvollisuus puolustaa Marshallinsaaria kriisin tai väkivaltaisuuksien sattuessa. Wake liitettiin Yhdysvaltoihin 1800-luvulla. Maiden välisiä suhteita hiertää myös atomikokeiden perintö. Kylmän sodan aikaisten atomikokeiden vaikutukset paikallisten terveyteen herättävät keskustelua, ja asukkaille maksetaan korvauksia mahdollisista säteilyn aiheuttamista vaivoista.

Talous ja kaupankäynti

Marshallinsaarten talous riippuu täysin Yhdysvaltojen tuesta, joka kattaa 60 % maan budjetista. Talous koostuu pienestä elinkeinosektorista sekä urbaanista sektorista, joka keskittyy suurille saarille Majurolle ja Ebeyelle. Elinkeinosektori tarkoittaa käytännössä kalastusta sekä trooppisten kasvien kuten leipäpuun ja banaanin viljelyä. Kaukaisemmilla saarilla kopran eli kuivatun kookoslihan sekä käsitöiden tuotanto elättää paikallisia. Kaupungeissa talous nojaa valtion työllistävään vaikutukseen: yli 30 % työvoimasta on valtion leivissä. Koprakakku ja -öljy ovat päävientituotteet, ja valtio tukeekin koprantuotantoa ulkosaarilla, jotta elinkeino pysyisi kannattavana eivätkä tiiviisti asutut Majuro ja Ebeye ylikansoittuisi. Tuottoa saadaan myös myymällä kalastusoikeuksia ja laivojen rekisteröintilupia muille maille. Suurin osa Marshallinsaarten elintarvikkeista on tuontitavaraa.

Lyhyesti

Marshallinsaaret

Pääkaupunki:

Majuro

Etniset ryhmät:

marshallilaiset 92,1 % (mikronesialaista alkuperää), sekoittunutta marshallilaista alkuperää 5,9 %, muut 2 %

Kieli:

marshalli (virallinen) 98,2 %, muut 1,8 %, englanti (virallinen, yleinen toisena kielenä)

Uskonto:

protestantit 54,8 %, Assemblies of God -helluntailaiset 25,8 %, roomalaiskatoliset 8,4 %, Bukot nan Jesus 2,8 %, mormonit 2,1 %, muut kristityt 3,6 %, muut erittelemättömät 1 %, ei uskontoa 1,5 %

Väkiluku:

52 993

BKT per asukas:

3 817 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017