Hopp til innhold

Montenegro

Nuori Montenegro itsenäistyi vuoden 2006 kansanäänestyksellä, jossa hieman yli 55 % kansasta kannatti suvereenin valtion perustamista. Äänestys päätti Serbian ja Montenegron valtioliiton, joka periytyi Jugoslavian liittotasavallan ajoilta.

Päivitetty viimeksi 27.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Montenegro on pieni ja vuoristoinen valtio Balkanin niemimaan länsirannikolla. Sen pinnanmuodot ovat moninaiset: pohjoisessa on korkeita vuorijonoja, keski- ja länsiosissa karstimaata ja Adrianmeren rannikolla kapea alankovyöhyke, joka tunnetaan seismisesti aktiivisena alueena. Rannikkoalueella ei ole suuria asuttuja saaria, kuten naapurimaa Kroatiassa. Maan keskikorkeus on 900 metrissä, mutta jotkut alueet kohoavat 1800 metriin, ja Montenegron vuoristot ovatkin Euroopan jyrkimpiä. Järviä on myös paljon. Montenegrossa sijaitsee Balkanin suurin järvi Skutari.

Montenegrossa on viisi luonnonsuojelualuetta, joista pohjoinen Durmitor on UNESCO:n maailmanperintölistalla, kuten myös vajonnut jokilaakso Kotorinlahti keskiaikaisine kaupunkeineen. Maassa on myös ympäristöongelmia muun muassa jätevedenpuhdistuksen puutteiden takia.

Earth Ecoprint

1.8 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Montenegro, tarvitsisimme 1.8 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Balkanin aluetta asutti jo 600-luvulla slaavilainen kansa serbit. Montenegro oli pitkään Serbian maakunta ja vastusti myöhempää turkkilaisten ottomaanien valtaa voimakkaalla itsehallinnolla. Länsi-Euroopan maat tunnustivat Montenegron itsenäisyyden Berliinin kongressissa 1878. Ensimmäisessä maailmansodassa montenegrolaiset taistelivat liittoutuneiden riveissä, kunnes ensin Itävalta, sitten Serbia miehitti maan. Vuonna 1918 maa liittyi kansanäänestyksen jälkeen osaksi. Jugoslavian kuningaskuntaa. Itsenäisyyden kannattajat pakenivat vuorille ja taistelivat itsenäisyyden puolesta vuoteen 1924. Toisessa maailmansodassa ensin Italia miehitti Montenegron vuonna 1941 ja siitä tehtiin Italian alainen vasallivaltio. Myöhemmin Saksa puolestaan miehitti alueen. Montenegrolaiset taistelivat jugoslavialaisen kommunistijohtajan Josip Broz Titon rinnalla miehittäjiä vastaan. Sodan jälkeen Montenegrosta tuli osa Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa. Sen hajottua vuonna 1992 Montenegro liittyi kiistanalaisella kansaäänestyksellä uuteen Jugoslavian liittotasavaltaan yhdessä Serbian kanssa. Vuonna 2003 Jugoslavia-nimitys muutettiin Serbian ja Montenegron valtioliitoksi. Montenegro piti kansanäänestyksen itsenäisyydestä vuonna 2006 ja irtaantui Serbiasta itsenäiseksi valtioksi. Äänestys oli varsin täpärä, sillä itsenäisyyttä kannatti 55,4 prosenttia, kun tarvittava määrä oli 55. Itsenäistymisen jälkeen Montenegrossa pidettiin ensimmäiset parlamenttivaalit, jotka kansainvälisten vaalitarkkailijoiden mukaan sujuivat liki ongelmitta. Uusi parlamentti kehitti itsenäisen valtion ensimmäisen perustuslain, joka astui voimaan vuonna 2007.

Yhteiskunta ja politiikka

Montenegron presidentti on maan päämies, ja hänet valitaan viisivuotiselle kaudelle yleisvaaleilla. Pääministeri on hallituksen johtaja. Presidentti tekee ehdotuksen pääministeristä parlamentille, jonka hyväksyntää nimitys vaatii. Yksikamarisen parlamentin vaalikausi on neljä vuotta, ja edustajia on 81. Vuoden 2012 parlamenttivaaleissa EU-myönteinen puolueliittouma sai 45,4 % äänistä ja sai siten hallitusvastuun. Oppositio koostuu porvarillisista, kansallismielisistä, albaani- ja pro-Serbia -puolueista.
Tärkeimpiä politiikka ja väestöä jakavia kysymyksiä on pitkään ollut se, suuntautuuko maa Serbiaan vai Euroopan unioniin ja Natoon. Montenegro aloitti viralliset neuvottelut EU-jäsenyydestä vuonna 2012 ja maa odottaa myös kutsua Naton jäseneksi. Vapaan liikkuvuuden takaavaan Schengen-alueeseen se liittyi vuonna 2009. Jännitteitä eri kansanryhmien välillä on yhä, ja niitä aiheuttavat myös pohjoisen ja vauraan rannikkoalueen asukkaiden suuret tulo- ja työllisyyserot.

Talous ja kaupankäynti

Toisen maailmansodan jälkeen Montenegron bauksiittiesiintymien ympärille kehittynyt alumiiniteollisuus loi pohjan maan perustuotannolle. Maan turismi alkoi kasvaa jo 60-luvulla, mutta kaikki talouskasvu pysähtyi vuonna 1990 alkaneeseen sotaan. Montenegron talous lähti elpymään vasta Kosovon kriisin lopulla 1999, saksalaisen markan käyttöönoton auttamana. Näin maa eriytyi Serbian taloudesta ja sen valuutasta dinaarista.
Viime vuosina Montenegro on pyrkinyt luomaan vahvan, investoinneille suotuisan talousympäristön. Euro korvasi Saksan markan valuuttana vuonna 2002, ja yli 90 % maan yritysten pääomasta oli yksityistetty kesään 2010 mennessä. Yksi suurimmista muutoksista on uudenlainen arvonlisävero, joka on alhaisempi matkailualoilla ja tukee siten maan kehittyvää turismia. Matkailu erityisesti Adrianmeren rannikolla on kasvanut itsenäisyyden aikana huimasti, ja maailman Matkailu- ja turismineuvosto WTTC on toistuvasti sijoittanut Montenegron nopeimmin kasvavaksi matkailumaaksi arvioidulla 10 % vuosittaisella kasvulla vuoteen 2016 mennessä. Palveluala onkin maan suurin työllistäjä, yli 70 % työvoimasta. Teollisuus työllistää n. 20 %. Teollisuuden aloista tärkeimmät ovat metalli- ja alumiiniteollisuus. Työttömyys on suurta, lähes 20 % työvoimasta on työttömiä.

Lyhyesti

Montenegro

Pääkaupunki:

Podgorica

Etniset ryhmät:

montenegrolaiset 43 %, serbit 32 %, bosniakit 8 %, albaanit 5 %, muut (muslimit, kroaatit, romanit) 12 %

Kieli:

serbia 63,6%, montenegro (virallinen kieli) 22 %, bosnia 5,5 %, albania 5,3 %, määrittelemätön 3,7 %

Uskonto:

ortodoksit 74,2 %, muslimit 17,7 %, katolilaiset 3,5 %, muut 0,6 %, määrittelemättömät 3 %, ateistit 1 %

Väkiluku:

621 556

BKT per asukas:

15 486 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017