Hopp til innhold

Nauru

Naurun tasavalta

Eurooppalaisten alun perin Mukavaksi saareksi nimeämä Nauru on maailman pienin tasavalta. Sen fosfaattiesiintymät johdattivat maan erittäin korkeaan bruttokansantuotteeseen, kunnes niiden todettiin ehtyneen. Ilman fosfaattikauppaa saaren talouden tulevaisuus näyttää epävarmalta.

Päivitetty viimeksi 27.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Nauru on pieni soikionmuotoinen saari Mikronesian saarialueella, 42 km päiväntasaajasta etelään. Se on yksi läntisen Tyynen valtameren kolmesta fosfaattikivisaaresta, eikä siihen kuulu muita atollisaaria kuten moniin muihin alueen valtioihin. Saaren runsaiden fosfaattiesiintymien arvioitiin ehtyvän, mutta pieniä esiintymiä louhitaan yhä. Pääosissa linnunjätöksistä muodostuneen fosfaattikiven parissa sata vuotta jatkunut kaivostoiminta on tuhonnut 4/5 saaren pinta-alasta karuksi ja hedelmättömäksi maaksi, jonka elvyttäminen on tähän mennessä epäonnistunut. Naurun hallitus aloitti jo vuonna 1987 uudelleenistutusprojektin. Maalla on hyvin rajalliset makean veden varannot, ja juomavettä saadaan keräämällä sadevettä kattosäiliöihin. Ilmastonmuutoksen pelätään aiheuttavan vuorovesitulvia saaren matalille osille. Saarta ympäröi koralliriutta, jonka sisäpuolella on kapea hiekkarantakaistale. 150–300 metriä rannasta sisämaahan päin on hedelmällistä vyöhykettä, jossa kasvaa kookos- ja kairapalmuja sekä trooppista kovapuuta. Myös maan lounaisosassa sijaitsevan Buada-laguunin ympärillä kasvatetaan hedelmäpuita.

Historia

Naurun alkuperäisväestö periytyy todennäköisesti mikronesialaisista merenkulkijoista, jotka uskoivat Eijebong-jumalattareen. Kaksi näistä alkuperäisistä 12 heimosta kuoli sukupuuttoon 1900-luvulla. Ensimmäiset Eurooppalaiset vierailijat Naurulla olivat valaanpyytäjiä, joiden tuomat alkoholi ja tuliaseet tuhosivat alkuperäisheimojen rauhallisen yhteiselon. Vuonna 1878 alkoi 10-vuotinen sisällissota, jonka aikana 500 maan 1400 asukkaasta kuoli. Saaresta tehtiin vuonna 1886 englantilais-saksalaisen yleissopimuksen alainen alue, ja kymmenen vuotta myöhemmin löydettyjen fosfaattiesiintymien hyödyntäminen alkoi vuonna 1906. Australia miehitti saaren ensimmäisen maailmansodan alettua vuonna 1914, ja sodan jälkeen Kansainliitto uskoi alueen Australialle, Isolle-Britannialle ja Uudelle Seelannille. Toisessa maailmansodassa Japani valloitti Naurun ja 1200 naurulaista siirrettiin pakkotyövoimaksi Karoliineille, jossa 463 heistä kuoli. Eloonjääneet palasivat Naurulle 1946.

Maasta tuli Australian alainen YK:n luottamusalue, kunnes se vuonna 1968 itsenäistyi. Alueen yhteistyöhallitusten suunnitelma naurulaisten siirtämisestä pois hiipuvalta saarelta epäonnistui, sillä asukkaat eivät halunneet muuttaa, vaikka fosfaattitalous näytti lähestyvän loppuaan. Vuonna 1989 Nauru ja Australia kävivät oikeusjuttua saarelle aiheutetusta vahingosta australialaishallinnon aikana, ja Australia päätti maksaa Naurulle 107 miljoonan Australian dollarin korvaukset ja vuosittaisen 2,5 miljoonan Australian dollarin avustuksen ympäristön elvyttämiseksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Naurulla on yksikamarinen parlamentti, jonka 18 parlamentaarikkoa valitaan vähintään joka kolmas vuosi 8 vaalipiiristä. Parlamentti äänestää joukostaan presidentin, joka on sekä valtion päämies että hallituksen johtaja. Kokoisekseen valtioksi Naurulla on monimutkainen, byrokraattinen oikeusjärjestelmä. Maan poliisivoimat ovat siviilihallinnan alaiset, eikä asevoimia ole.

Viime vuosikymmeninä kasvava huoli Naurun epävarmasta tulevaisuudesta on aiheuttanut useita epäluottamuslauseita ja pattitilanteita hallituksen ja opposition välille. Parlamentin toimintaa tasaavasta perustuslakiuudistuksesta pidetty kansanäänestys ei mennyt läpi, joten epäluottamuslauseiden aiheuttaman pattitilanteen jatkuessa hallitus päätti pitää ennenaikaiset vaalit maaliskuussa 2010. Parlamenttiin päätyivät kuitenkin samat edustajat. Viikkojen neuvottelujen jälkeen nimitettiin parlamentille puhemies, joka kuitenkin erosi muutaman päivän kuluttua. Parlamentti jouduttiin hajottamaan kykenemättömänä valitsemaan presidenttiä, mutta toisetkaan vaalit eivät tuoneet helpotusta pattitilanteeseen, jonka epävarma taloustilanne ja parlamentin pieni edustajamäärä aiheuttavat.

Talous ja kaupankäynti

Naurun bruttokansantuote asukasta kohden oli ennen maailman toiseksi korkein, mutta nyt maa on köyhyyden partaalla. Laaja-alainen fosfaattilouhinta on loppunut helposti saatavilla olevien esiintymien ehdyttyä vuonna 2000. Kaivostoiminnan rappiolla on ollut vakava vaikutus koko talouteen, jota heikentävät myös korruptio ja väärinkäytetty luottamusrahasto, jonka oli tarkoitus toimia hätävarana kansalaisille fosfaatin loputtua. Vuoden 2000 jälkeen Nauru on luottanut lähinnä kalastusoikeuksien myyntiin aluevesillään, australialaisten pakolaisleirien ylläpitoon ja ulkomaiseen kehitysapuun, jolla pyritään rakentamaan kestävää taloutta.

Nauru tuo 90 % elintarvikkeistaan ja muista perustuotteistaan ulkomailta, mutta kuljetukset ovat muodostuneet ongelmallisiksi. Kansallisen lentoyhtiön ainoa lentokone takavarikoitiin maksuvaikeuksien takia, ja maa jäi tilauslennoista riippuvaiseksi. Sähkön- ja vedenjakelu ovat riippuvaisia kalliista tuontiöljystä.

Lyhyesti

Nauru

Pääkaupunki:

Ei virallista pääkaupunkia, suurin virasto- ja asutuskeskus Yaren

Etniset ryhmät:

naurulaiset 58 %, muut tyynenmeren saarten kansalaisuudet 26 %, kiinalaiset 8 %, eurooppalaiset 8 %

Kieli:

nauru (virallinen), englanti yleisenä kauppa- ja hallintokielenä

Uskonto:

Naurun seurakunta 35,4 %, roomalaiskatolilaiset 33,2 %, Naurun itsenäinen kirkko 10,4 %, muut 14,1 %, ei uskontoa 4,5 %, ei määritelty 2,4 %

Väkiluku:

10 122

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017