Hopp til innhold

Norja

Norjan kuningaskunta

Päivitetty viimeksi 27.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Norjan rannikko on yli 2500 km pitkä, ja kapeimmillaan maa on alle 6 km leveä. Rannikko muodostuu kapeista vuonoista, jotka syntyivät viimeisimmän jääkauden aikana. Sisämaassa on useita pieniä vuorijonoja ja metsäalueita, maan keskiosassa taas alavia tasankoalueita. Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta ilmasto on yllättävän lämmin, koska Golf-virta lämmittää rannikkoa. Maan eri osien välillä on ilmastollisia eroja: maan itäosissa vallitsee kylmä ja kuiva sisämaailmasto, lännessä kosteampi ja leudompi rannikkoilmasto ja pohjoisessa arktinen, kylmä ilmasto. Osa Norjaa joutui vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuuden radioaktiivisen saastelaskeuman kohteeksi ja joillakin alueilla kärsitään yhä laskeuman jälkiseuraamuksista. Norjalaisten hiilidioksidipäästöt ilmakehään ovat asukaslukuun suhteutettuna lähes maailman suurimmat. Tämä on seurausta Norjan runsaasta maakaasun käytöstä energian tuotannossa, teollisuuden kasvusta ja maan autokannan iäkkyydestä.

Earth Earth Ecoprint

2.7 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Norja, tarvitsisimme 2.7 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Norjaa hallitsivat monien vuosisatojen ajan lukuisat pikkukuninkaat, kukin omilla pienemmillä alueillaan. Kuningas Harald Kaunotukka kokosi maan yhdeksi valtakunnaksi 900-luvulla. 700-luvulta alkaen noin neljänsadan vuoden aikana norjalaiset kuninkaat asuttivat Islannin ja Grönlannin ja tekivät ryöstöretkiä ympäri Eurooppaa. Norja oli tuohon aikaan merenkulun ja kaupankäynnin mahtivaltio. Ruttoepidemian eli mustan surman levitessä maahan 1300-luvulla yli puolet maan väestöstä kuoli, mikä heikensi Norjaa johtaen lopulta itsenäisyyden menettämiseen. 1300-luvun lopulta 1800-luvun alkuun oli Norja unionissa Tanskan ja sen jälkeen Ruotsin kanssa. Maa itsenäistyi vuonna 1905. Norja oli puolueeton maa ensimmäisessä maailmansodassa ja yritti toimia samoin myös toisessa maailmansodassa, mutta joutui saksalaisten miehittämäksi vuonna 1940.  Norja liittyi Natoon heti puolustusliiton perustamisesta lähtien vuonna 1949, ja se oli mukana perustamassa Euroopan vapaakauppaliitto Eftaa 1959. Maassa järjestettiin kansanäänestys EY-jäsenyydestä vuonna 1972 ja EU:n jäsenyydestä 1994, mutta liittymistä vastustavat voittivat molemmat äänestykset. Norjasta tuli öljyn- ja kaasuntuottajavaltio 1970-luvulla, minkä jälkeen talous on kehittynyt nopeasti.

Yhteiskunta ja politiikka

Norja on perustuslaillinen monarkia, mutta kuninkaan velvollisuudet ja oikeudet ovat lähinnä symbolisia. Todellinen valta on parlamentilla, 169 jäsenisellä Suurkäräjillä (Stortinget), joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Suurkäräjien enemmistö kokoaa maalle hallituksen. Norjassa, kuten muissakin skandinaavisissa maissa, on vahva sosiaalidemokraattinen perinne. Vuoden 2013 vaaleissa oikeisto sai enemmistön parlamenttiin ja kaksi vaalikautta hallitusvastuussa ollut sosiaalidemokraattinen työväenpuolue sai väistyä. Konservatiivit muodostivat vähemmistöhallituksen maahanmuuttovastaisen edistyspuolueen kanssa. Kaksi muuta oikeistopuoluetta tukee hallitusta, mutta ne eivät halunneet samaan hallitukseen edistyspuolueen kanssa. Pääministeri on konservatiivien Erna Solberg. Norjalaisten elintaso on maailman korkeimpia, mutta elinkustannukset ja verot ovat erittäin korkeat. Maan hyvinvointijärjestelmä on hyvin kehittynyt, koulutus on ilmaista, terveydenhuoltojärjestelmä korkealuokkainen, kuten myös sosiaali- ja kansaneläkelaitos. Se miten tämä järjestelmä pystytään rahoittamaan öljytulojen loppuessa, on yksi norjalaisen politiikan kuumimmista kysymyksistä. Muita poliittisia keskustelunaiheita ovat maahanmuutto, etnisten vähemmistöjen integrointi, väestön ikääntyminen ja valtion rooli elinkeinoelämässä.

Talous ja kaupankäynti

Ennen kuin 1960-luvulla Norjanmereltä löydettiin öljyä, Norja oli laivanvarustus-, maanviljelys- ja kalastusvaltio ja suurin osa asukkaista työskenteli näillä aloilla. Viimeisten vuosikymmenien aikana öljyteollisuudesta on tullut Norjan tärkein elinkeino, samaan aikaan kuin perinteelliset elinkeinot ovat menettäneet asemiaan. Taloudellinen kehitys on heilahdellut maailmanmarkkinoiden öljyhintojen tahdissa. Vähentääkseen öljynhinnan vaihteluiden vaikutuksia valtio perusti vuonna 1995 öljyrahaston, jonka ylijäämästä suurin osa sijoitetaan ulkomaille. Öljyn ja kaasun lisäksi Norjalla on runsaat mineraali- ja metsävarat. Lähes kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla. Kalanviljelyssä maa on johtavia maita maailmassa, ja kalavedet ovat  rikkaimmasta päästä. Yli 70% väestöstä työskentelee nykyään palveluelinkeinojen tai julkisen hallinnon piirissä. Valtio omistaa yhä osan maan yritystoiminnasta. Viime vuosina on tapahtunut asteittaista yksityistämistä mm. telekommunikaatio- ja liikennöintisektoreilla. Pääministeri Solbergin hallituksen ohjelmassa on palveluiden yksityistämistä ja verojen keventämistä.

Lyhyesti

Norge

Pääkaupunki:

Oslo

Etniset ryhmät:

Saamelaiset

Kieli:

Norja, saame

Uskonto:

Evankelis-luterilaiset 86%, helluntailaiset 1%, katoliset 1%, muut kristityt 2%, muslimit 2%, muut 8%

Väkiluku:

5 142 842

Valtiomuoto:

Perustuslaillinen monarkia

BKT per asukas:

61 472 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017