Hopp til innhold

Norsunluurannikko

Norsunluurannikko oli pitkään yksi Afrikan vakaimmista ja parhaiten menestyneistä maista. Viime vuosina Norsunluurannikkoa ovat leimanneet vierastyöläisten ja ”alkuperäisten” ivoriaanien sekä kristittyjen ja muslimien väliset konfliktit.

Päivitetty viimeksi 27.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Norsunluurannikko sijaitsee Guinean lahdella ja sen rantaviiva on 480 km pitkä. Maalla on runsaasti luonnonvaroja. Myös lähtökohdat monipuolisen maanviljelyn harjoittamiselle ovat suotuisia. Norsunluurannikko on pitkään vienyt ulkomaille trooppisen metsän puutavaraa, ja maan metsien tuhoutumisvauhti on miltei nopeinta koko maailmassa. Pääosa maan eteläisistä sademetsistä on tuhoutunut metsien liikahakkuun seurauksena. 1980-luvun lopulla aloitettiin metsien istutus- ja suojelutoimia, mutta niistä huolimatta pohjoisten alueiden metsien hakkuut jatkuvat, eivätkä viranomaiset ole saaneet toimintaa kontrolliinsa vuoden 2002 jälkeen. Norsunluurannikon suurimmat jäljellä olevat metsäalueet sijaitsevat nykyisin maan pohjoisosassa.

0 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Norsunluurannikko, tarvitsisimme 0 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Ennen eurooppalaisten tuloa ja siirtomaavaltaa Norsunluunrannikolla ja muualla Länsi-Afrikassa sijaitsi useita kukoistavia kuningaskuntia, jotka olivat yhteydessä nykyisen Ghanan alueella sijainneeseen mahtavaan Ashantin valtakuntaan. Kuningaskunnat muodostivat vauraiden afrikkalaisvaltioiden ketjun Guineanlahden sademetsävyöhykkeellä. Ranskalaiset perustivat niistä Ranskan protektoraatteja 1840-luvulla. Vähitellen ranskalaiset asuttivat Norsunluunrannikon sisämaata. Vastustus siirtomaaherroja kohtaan oli voimakasta, mutta Norsunluurannikosta tuli Ranskan siirtomaa vuonna 1893 ja sittemmin osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Norsunluunrannikko sai ensin sisäisen itsehallinnon vuonna 1958, ja itsenäistyi kaksi vuotta myöhemmin. Presidentiksi valittu Félix Houphouët-Boigny oli opiskellut Ranskassa lääkäriksi ja toiminut siellä myös ministerinä. Hän johti maata sen itsenäistymisestä kuolemaansa asti vuoteen 1993. Tuon ajan Norsunluurannikko oli yksi Afrikan rikkaimmista maista. Rikkaus perustui etupäässä kaakaon vientiin. Maahan perustettiin suuria plantaaseja, joille virtasi vierastyöläisiä erityisesti Burkina Fasosta ja Malista. Houphouët-Boignyn puolue oli ainoa sallittu vuoteen 1990 saakka, ja hänen hallintonsa itsevaltaista mutta olot olivat vakaat ja loivat edellytykset talouskasvulle.

Yhteiskunta ja politiikka

Houphouëtin kuolemaa seuranneessa valtataistelussa lietsottiin etnisiä ja uskonnollisia konflikteja. Presidentiksi valittu Henri Konan Bédié  alkoi ajaa nationalistista ”alkuperäisten ivoriaanien” asemaa korostanutta politiikka. Etelän kristittyjen ja pohjoisen muslimien vastakkainasettelu korostui ja siirtotyöläisten asema heikkeni. Konan syrjäytettiin sotilasvallankaappauksella 1999. Kaappauksen johtaja Robert Guéïn pyrki presidentiksi seuraavan vuoden vaaleissa, mutta havaitessaan tappionsa hän keskeytti vaalit. Seurasi levottomuuksia, Guéï pakeni maasta ja vaalivoittaja Laurent Gbagbo julistettiin presidentiksi. Vuonna 2002 osa armeijasta ryhtyi kapinaan häntä vastaan ja otti hallintaansa maan pohjoisosan, jossa Alassane Ouattaran johtama muslimiväestö tuki kapinallisia. Kristittyjen asuttamaan eteläosaa hallitsi Norsunluurannikon hallitus. Maahan saapui vuonna 2004 YK:n rauhanturvajoukkoja sinne jo 2002 saapuneiden ranskalaisjoukkojen lisäksi. Väkivaltaisuudet kestivät rauhansuunnitelmista huolimatta vuoteen 2009 saakka. Seuraavana vuonna järjestetyissä vaaleissa olivat vastakkain Gbagbo ja Ouattara, joka voitti vaalit. Peruslakituomioistuin kuitenkin julisti Gbagbon voittajaksi. Keskusvaalilautakunta piti kuitenkin Ouattaraa voittajana. Seurasi uusia väkivaltaisuuksia. Ouattaran joukot valtasivat ranskalaisten ja YK-joukkojen tuella pääkaupungin ja Gbagbo vangittiin vuonna 2011. Hän odottaa tuomiotaan Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Norsuunrannikolla on kuitenkin yhä levotonta. Maassa pidettiin vuonna 2011 myös parlamenttivaalit, jossa Ouattaran puolue hallituskumppaninsa kanssa saavutti murskavoiton. Ne saivat parlamentin 255 paikasta 203. Äänestysprosentti oli vain 36.
Laurent Gbagbon vaimo Simone tuomittiin maaliskuussa 2015 ”valtion turvallisuuden vaarantamisesta” 20 vuodeksi vankeuteen vuoden 2010 tapahtumien vuoksi. Norsunluunrannikko voitti Afrikan jalkapallomestaruuden vuonna 2015. Mestaruutta pidetään merkittävänä maan yhtenäisyyden kannalta.

Talous ja kaupankäynti

Norsunluurannikon talous rakentuu pääosin maanviljelyn varaan, ja 2/3 väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Maa on maailman johtava kaakaon viejämaa ja merkittävä kahvin sekä palmuöljyn tuottaja. Norsunluurannikon eteläosassa on suuria plantaaseja, joilla ulkomaiset investoijat viljelevät kahvia, kun taas maan pohjoisosassa pienimuotoista maataloutta harjoittavat talonpojat viljelevät pääosassa maissia, durraa ja maapähkinöitä. Viime vuosina kärjistyneiden konfliktien pelottamina monet vierastyöläiset ovat lähteneet pois maasta. Tästä on koitunut suurta haittaa suurille plantaaseille, jotka kärsivät nyt työvoimapulasta. Maa tuottaa myös öljyä ja kultaa, mutta näidenkin tuotanto on kärsinyt levottomista oloista.

Lyhyesti

Flagg

Pääkaupunki:

Yamoussoukro

Etniset ryhmät:

Akanit 42,1 %, voltalaiset eli gurit 17,6 %, pohjoiset mandet 16,5 %, krout 11 %, eteläiset mandet 10 %, muut 2,8 % (1998)

Kieli:

Ranska, yli 60 paikallista murretta, laajimmin puhuttuna Dioula.

Uskonto:

Muslimit 38,6 %, perinteiset uskonnot 11,9 %, kristityt 32,8 %, muut 16,7 % (2008)

Väkiluku:

21 295 284

Valtiomuoto:

Tasavalta

BKT per asukas:

3 496 PPP$

Satelliittikuvat

Taïn kansallispuisto

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017