Hopp til innhold

Saksa

Saksan liittotasvalta

Saksa on sekä väkiluvultaan että kansantaloudeltaan EU-maiden suurin. Toisen maailman sodan jälkeen se on noussut maailman kolmanneksi suurimmaksi talousmahdiksi, ja on myös poliittisesti maailman mahtimaita.

Päivitetty viimeksi 17.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Saksa jakautuu maaperältään kolmeen erilaiseen maastotyyppiin- Pohjois-Saksan rannikon Pohjanmereen ja Itämereen suuntautuviin alankoalueisiin, maan keskiosan vuoristoalueisiin ja kauimpana etelässä vuoristoalueeseen, joka muodostaa Alppien pohjoisimman osan. Näiden alueellisten erojen johdosta maan ilmasto vaihtelee pohjoisen lauhkeasta rannikkoilmastosta tyypilliseen keski-eurooppalaiseen sisämaailmastoon kauempana etelässä. Eteläisen ja pohjoisen Saksan korkeuserot aiheuttavat myös suuria lämpötilaeroja, mutta suurimmat vuodenaikojen vaihtelujen väliset lämpötilaerot saavutetaan etelän uloimmilla vuoristoaueilla, kun taas lämpötilaerot tasaantuvat pohjoista kohti liikuttaessa. Saksan maisemaa halkovat lukuisat joet, joiden merkitys on ollut keskeinen eurooppalaiselle kaupankäynnille. Suuri osa maata on saastunut raskaan teollisuuden aiheuttamien happamien sateiden ja maaperän huonontumisen takia. Erityisesti entisellä Itä-Saksan alueella on saasteongelmia, koska alueella ei ollut moniin vuosikymmeniin ympäristön suojeluun tähtäävää lainsäädäntöä.

Earth Earth Ecoprint

2.4 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Saksa, tarvitsisimme 2.4 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Frankkien germaaniheimo perusti 400-luvulla keskiseen Eurooppaan vahvan, kristinuskon omaksuneen valtakunnan. Se oli suurimmillaan Kaarle Suuren aikana 800-luvulla käsittäen nykyisen Ranskan, Pohjois-Italian ja suurimman osan Saksaa. Kaarle Suuren pojanpojat jakoivat valtakunnan kolmeen osaan. Ludvig Saksilainen sai itäosan josta oli muodostuva Saksan valtakunnan ydin. Nykyisen Saksan alueelta alkoi 900-luvun lopulla muotoutua  Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, joka säilyi hajanaisuudestaan huolimatta koossa aina 1800-luvun alussa alkaneisiin Napoleonin sotiin asti. Keisarikunnan raunioille syntyneiden pienten saksalaisvaltioiden poliittiset ja taloudelliset liitot 1800-luvulla pohjustivat vuonna 1871 tapahtunutta Saksan keisarikunnan perustamista.  Sen arkkitehtinä toimi suurimman saksalaisvaltion Preussin "rautakansleri" Otto von Bismarck ja keisarikunnan ensimmäiseksi keisariksi nousikin Preussin Wilhelm I. Tuolloinen keisarikunta, jonka ydinalue Preussi kuuluu nykyään Puolalle, perusti myöhemmin useita siirtokuntia Afrikkaan.
Tappio ensimmäisessä maailmansodassa romahdutti Saksan keisarikunnan, joka korvattiinkin niin sanotulla Weimarin tasavallalla. Saksa joutui luovuttamaan suuria maa-alueita ja maksamaan raskaita sotakorvauksia. Tasavalta oli alusta lähtien poliittisesti epävakaa. Maassa oli mellakoita, lakkoilua ja kapinointia, joiden takana olivat sekä vasemmistolaiset että oikeistolaiset ääriliikkeet. Talous oli kuralla, työttömyys suurta ja maata riivasi hyperinflaatio. Ensimmäisen maailmansodan sotamarsalkka Paul von Hindenburg valittiin presidentiksi 1925. Ikääntynyt presidentti ei pystynyt vakauttamaan yhteiskuntaa, ja talousongelmat vain pahenivat entisestään. Hindenburg voitti myös seuraavat presidentinvaalit 1932, mutta Adolf  Hitlerin kansallissosialistinen puolue valtiopäivävaalit. Seuraavana vuonna Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi eli hallituksen johtajaksi uskoen voivansa pitää tätä paremmin silmällä.  Hitler keskitti kaiken vallan itselleen ja muut puolueet kiellettiin. Vuonna 1939 Saksa aloitti toisen maailmansodan miehittämällä Puolan. Sodan jälkeen voittajavaltiot jakoivat Saksan. Länsivaltojen vyöhykkeelle perustettiin Länsi-Saksa vuonna 1949 ja Neuvostoliitto teki itäisestä alueesta Saksan demokraattisen tasavallan DDR:n.  Useiden vuosikymmenten jälkeen erillisistä valtioista syntyi yhteinen Saksan liittotasavalta vuonna 1990.

Yhteiskunta ja politiikka

Saksa on 16 osavaltiosta koostuvan liittotasavalta. Kullakin osavaltiolla on oma hallitus, omat viranomaiset ja lainsäädäntövalta joillakin alueilla. Muodollinen valtionpäämies on liittopresidentti, mutta todellinen johtaja on hallitusta johtava liittokansleri. Kaksikamarisen parlamentin ylin lainsäädäntövalta on liittopäivillä (Bundestag). Osavaltiot käyttävät omaa lainsäädäntövaltaansa liittoneuvostossa (Bundesrat). Liittopäivävaalit on joka 4. vuosi, käytössä on viiden prosentin äänikynnys. Pääpuolueet ovat kristillisdemokraattinen CDU  ja sosiaalidemokraattinen SPD, jotka ovat yleensä vuorotelleet hallitusvastuussa, mutta vuoden 2103 vaalien jälkeen ne muodostivat yhteishallituksen ns. ”suuren koalition”. Liittokansleriksi valittiin vaalien voittajapuolueen CDU:n puheenjohtaja Angela Merkel, joka johti myös edellistä hallitusta. Kolmas hallituspuolue on CDU:n Baijerin sisarpuolue CSU.
Saksa on kehittynyt hyvinvointivaltio ja sen demokratia on vakaa. Vaikka Saksa on nykyään yhdistynyt valtio, aiemmat itäsaksalaiset osavaltiot ovat yhä kaukana jäljessä läntisten alueiden sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä. Maa on yksi EU:n  perustajamaista ja sillä on erittäin merkittävä rooli niin unionissa kuin ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Talous ja kaupankäynti

Saksa on maailman viidenneksi suurin talous ja Euroopan suurin talousmahti. Sitä kutsutaankin usein EU:n talousveturiksi. Talouden selkäranka on monipuolinen teollisuus, joskin sen osuus BKT:sta on pienentynyt. Lähes joka toinen saksalainen työskenteli noin 40 vuotta sitten teollisuuden palveluksessa, nykyään vain joka neljäs. Teollisuuden tuotanto ja tuottavuus on silti jatkuvassa nousussa, mikä johtuu varsinkin informaatio- ja viestintäteknologian tehokkaasta hyödyntämisestä. Saksa on yksi johtavista maista useilla teollisuudenaloilla, kuten esim. autoteollisuudessa. Maassa tuotetaan USA:n ja Japanin jälkeen maailman kolmanneksi eniten ajoneuvoja. Autot ovat myös Saksan tärkein vientituote.
Myös koneiden- ja laitteiden valmistuksessa ja viennissä se on johtavia maita maailmassa. Tekstiili- ja vaatetusalalla Saksa on Kiinan, Hongkongin ja Italian jälkeen neljänneksi suurin vientimaa. Muita merkittäviä vientiartikkeleita ovat kemian tuotteet, metallit, sähkötekniikka, elektroniikka ja elintarvikkeet. Saksan teollisuus koostuu pääosin keskisuurista yrityksistä: 98 prosentissa yrityksistä työskentelee alle 500 työntekijää. Palvelualat työllistävät yli 70 % työvoimasta.
Työttömyysluvut vaihtelevat Etelä-Saksan alle neljästä prosentista idän yli kymmeneen prosenttiin. Nuorisotyöttömyysluvut koko Saksan osalta ovat EU:n alhaisimmat, mutta suuret itäisissä osavaltioissa.
Saksa päätti vuonna 2011 luopua asteittain ydinvoimasta vuoteen 2020 mennessä. Tämä ns. Energiewende (energiakäännös) on merkitsee sitä, että maa satsaa voimakkaasti uusiutuviin energioihin, erityisesti tuuleen ja sähköön. Vuonna 2013 uusiutuvien energioiden osuus oli jo lähes neljännes, mutta hiilienergian osuus on yhä suuri.

Lyhyesti

Saksa

Pääkaupunki:

Berliini

Etniset ryhmät:

Saksalaiset 91,5 %, turkkilaiset 2,4 %, muut 6,1 %

Kieli:

Saksa

Uskonto:

Protestanttikristityt 34 %, katoliset 34 %, muslimit 3,7 %, muut 28,3 %

Väkiluku:

82 562 004

Valtiomuoto:

Liittotasavalta

BKT per asukas:

47 268 PPP$

Satelliittikuvat

Musta kolmio

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017