Hopp til innhold

São Tomé ja Príncipe

São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta

Afrikan pienimpiin maihin kuuluva São Tomé on ollut maailman johtavia kaakaopavun tuottajia. Maan vesialueiden laajat öljyvarannot ovat monipuolistaneet lähes täysin kaakaon vientiin pohjautunutta taloutta. Kiistat öljytuloista ja niiden käytöstä ovat aiheuttaneet poliittisia levottomuuksia.

Päivitetty viimeksi 02.03.2015

Maantiede ja ympäristö

São Tomén ja Príncipen saaret sijaitsevat päiväntasaajan leveyspiireillä Atlantilla, 320 ja 240 kilometrin etäisyydellä Gabonista, Afrikan rannikosta. Saaret kuuluvat tulivuorijonoon, joka ulottuu pohjoiseen ja jonka osia Päiväntasaajan Guinealle kuuluva Biokon saari sekä Kamerunvuori ovat. São Tomén ja Príncipen alueen tulivuoret eivät kuitenkaan enää ole aktiivisia. São Tomén saari on 50 km pitkä ja 32 km leveä, ja se on saarista vuoristoisempi. Príncipe on noin 30 km pitkä ja 6 km leveä. Saarten rehevän kasvillisuuden peittämiä vuorenrinteitä pitkin virtaa useita pieniä virtoja.

Merenpinnan tasolla ilmasto on trooppinen, mutta sisämaan ylämailla vuoden keskilämpötila on seitsemän astetta alhaisempi, ja yöt ovat yleisesti viileämpiä. Sadekausi on lokakuusta toukokuuhun.

Ecoprint

0.7 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa São Tomé ja Príncipe, tarvitsisimme 0.7 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Portugalilaiset merenkulkijat löysivät asumattomat saaret 1470-luvun taitteessa. Ensimmäinen onnistunut siirtokunta perustettiin São Tomélle 1493, ja seitsemää vuotta myöhemmin myös Príncipe asutettiin. Portugali teki 50 vuodessa orjatyövoiman avulla saarista Afrikan johtavan sokerinviejäalueen. Sokerintuotanto kuitenkin hiipui sadan vuoden kuluessa, ja 1600-luvun puoleenväliin tultaessa São Tomé oli lähinnä vain laivojen levähdyssatama. Tilanne muuttui 1800-luvun alussa, kun kahvin ja kookoksen viljely aloitettiin. Ravinteikas tuliperäinen maaperä varmisti São Tomén nousun maailman johtavaksi kookoksentuottajamaaksi vuoteen 1908 mennessä. Jättiplantaasijärjestelmä antoi plantaasinjohtajalle suuren toimivallan, mikä johti työvoiman hyväksikäyttöön vielä orjuuden poistuttuakin vuonna 1876. Pakkotyön ja huonojen olosuhteiden synnyttämä tyytymättömyys purkautui vuoden 1953 mellakoissa, joissa satoja afrikkalaisia kuoli ottaessaan yhteen portugalilaisten kanssa. "Batepan verilöylyn" jälkeen itsenäisyysaate jäi kuitenkin elämään, ja 50-luvun lopulla perustettiin São Tomén ja Príncipen vapautusliike MLSTP, jonka toiminta siirrettiin pian turvaan Gaboniin. Itsenäisyyspyrkimykset voimistuivat vallan vaihduttua emämaassa vuonna 1974, ja Portugalin uusi hallitus sitoutui mertentakaisten siirtomaidensa irrottamiseen. Sen edustajat neuvottelivat MLSTP:n kanssa itsenäisyydestä, ja väliaikaishallituskauden jälkeen São Tomé ja Príncipe itsenäistyi heinäkuussa 1975. Tämä aiheutti tuhansien portugalilaisten poismuuttoaallon. Maan presidentiksi valittiin MLSTP:n pääsihteeri Manuel Pinto da Costa.

Yhteiskunta ja politiikka

MLSTP-puolue hallitsi yksin maata itsenäistymisestä vuoteen 1991 saakka, jolloin se joutui taipumaan ensimmäisiin vapaisiin monipuoluevaaleihin. Vaalit voitti oppositiopuolue PCD ja myös presidentti vaihtui. Parlamentti (kansalliskokous) on 55-jäseninen kansalliskokous, joka säätää maan lait ja valitaan neljän vuoden välein. Presidentti valitaan 5-vuotiskaudelle ja hän voi olla virassa kaksi peräkkäistä kautta. Parlamentti valitsee pääministerin, jonka presidentti hyväksyy.
Vuoden 2011 presidentinvaaleissa Manuel Pinto da Costa palasi maan johtoon.
Maassa on ollut poliittisesti levotonta, ja johtajat ovat vaihtuneet tiuhaan mutta useimmiten demokraattisesti. Sotilasvallankaappauksia on ollut kaksi, 1995 ja 2003, mutta varsin pian valta on palautettu siviilihallinnolle. Vallankaappauksen uhka oli olemassa myös 2009. Poliittisia kiistoja aiheuttavat erityisesti öljytulot ja niiden käyttö sekä korruptiosyytökset. 
São Tomé ja Príncipe on kehittänyt demokraattista järjestelmäänsä taatakseen ihmisoikeuksien toteutumisen maassa. Sananvapaus on taattu perustuslaissa ja se toteutuu myös käytännössä. Maassa on useita riippumattomia tiedotusvälineitä valtion virallisten tiedotuskanavien lisäksi. Väestöstä 95 prosenttia asuu Sao Tomén saarella.

Talous ja kaupankäynti

Maan talous on koko itsenäisyyden ajan perustunut kaakaon tuotantoon. Sen osuus viennistä on yhä 80 prosenttia. Muita tärkeitä maataloustuotteita ovat kookospähkinät, kopra, kaneli ja kahvi. Maatalous keskittyy niin vahvasti vientiin, etteivät sen tuotteet riitä maan omalle väestölle, vaan ruokaa joudutaan tuomaan ulkomailta. São Tomén ja Príncipen itsenäistyessä maan viljelyalueista 90 % kuului vanhoille portugalilaisomisteisille plantaaseille, jotka siirtyivät itsenäistymisen jälkeen valtion omistamille yrityksille mutta yksityistettiin jälleen myöhemmin. 
Maanviljelyn ohella maassa kalastus on tärkeä elinkeino ja kalaa myös viedään. São Tomélla ja Príncipellä on potentiaalia turismiin, ja maan hallitus on ryhtynyt toimiin turismin vaatiman infrastruktuurin parantamiseksi. Etenkin urheilukalastajat ovat löytäneet maan kalaisat vedet.
Öljyn merkitys maan taloudessa on kasvussa. Vesialueilta 2000-luvulla tehtyjen öljylöydösten arvioidaan vievän maan jopa Afrikan öljyntuottajien kärkeen. São Tomé ja Príncipe hallinnoi öljyntuotantoa yhdessä Nigerian kanssa. Kansainvälisille öljy-yhtöille huutokaupattujen porausoikeuksien tuloista maa saa 40 %, Nigeria 60. Huolimatta myönteisestä talouskehityksestä maa kuuluu toistaiseksi köyhiin maihin.

Lyhyesti

São Tomé ja Príncipe

Pääkaupunki:

São Tomé

Etniset ryhmät:

mestitsit, angolalaisperäiset, "forrot" (vapautettujen orjien jälkeläiset), siirtotyöläiset Angolasta, Mosambikista ja Kap Verdestä ja heidän jälkeläisensä "tongat", eurooppalaiset (pääasiassa portugalilaiset)

Kieli:

portugali (virallinen)

Uskonto:

katoliset 70,3%, herätysliikkeet 3,4% uusapostolit 2%, adventistit 1,8%, muut 3,1%, ei uskontoa 19,4%

Väkiluku:

202 781

BKT per asukas:

3 188 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017