Hopp til innhold

Somalia

Somalian tasavalta

Somalialla on suuria sisäisiä konflikteja, jotka kärjistyvät yhä uudelleen.

Päivitetty viimeksi 27.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Somalialla on Afrikan maiden pisin rantaviiva. Suuri osa maastosta on kuivaa tasankoaluetta. Ilmasto on lämmin ja sekä sateet että kuivuuskaudet ovat epäsäännöllisiä. Hedelmällisimmät ja viljelyyn parhaimmin sopivat alueet sijaitsevat maan eteläosassa. Metsäkadot ja liikalaidunta ovat Somaliassa vakavia ympäristöongelmia, jotka vaikeuttavat maan monien maatyöläisten elämää. Kuten muutkin Intian valtameren rantavaltiot, myös Somalia joutui tsunamin uhriksi vuonna 2004, jolloin noin 150 somalialaista menetti henkensä. Viime vuosien aikana väestön elämää ovat hankaloittaneet runsaat sateet ja voimakkaat tulvat. Puhtaan juomaveden puute aiheuttaa laajoja terveydellisiä ongelmia.

Ecoprint

0.7 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Somalia, tarvitsisimme 0.7 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Ensimmäiset merkit asutuksesta Somalian alueella ovat 10 000 vuotta vanhoja. Ensimmäiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä. Myöhemmin aluetta alkoivat asuttaa pääosin paimentolaisiin kuuluvat somalit. Paimentolaiset vaelsivat vuodenaikojen mukaan paikasta toiseen ilman kiinteää asuinpaikkaa. Jo varhain syntyi paimentolaisryhmien riitojen ratkaisemiseksi ja suojan antajaksi klaanijärjestelmä. Se on säilynyt tähän päivään asti.  Klaanit eivät ole puhtaasti sukujärjestelmä vaan pienemmät klaanit ovat voineet liittyä suurempiin ilman sukulaisuutta. Klaanit jakautuvat usein alaklaaneihin, jotka voivat jakautua vielä moniin alaklaaneihin. Oikeudenkäynnin ja järjestyksenpidon pohjaksi kehittyi myös Xeer-käräjät, joka oli käytössä 1800-luvulle eurooppalaisten tuloon asti. Islaminusko alkoi levitä alueelle arabikauppiaiden myötä 700-luvulla. Vuosisatojen saatossa  Somaliaan syntyi paimentolaisuuden ohella myös jokivarsien maanviljely- ja rannikkokaupunkien kauppias- ja käsityöläiskulttuurit, jotka kehittyivät toisistaan erillään. Etelän maanviljeysalueilla, nykyisen  Mogadishun seuduilla vaikutti 1400-1600 vauras Ajuraanin dynastia. Vauraus perustui kehittyneisiin viljely- ja kastelumenetelmiin sekä durrana kerättyihin veroihin. Dynastia hajosi muiden klaanien ja Portugalin hyökkäyksiin sekä keskinäisiin riitoihin.
Pohjoisessa  vaikutti 1300-1500 merkittävä somalialainen Adalin sulttaanikunta, jossa kauppa oli merkittävässä asemassa. Sulttaanikunta hajosi pieniin klaanipäälliköiden johtamiin sulttaanikuntiin. 1600-luvulla Somalian rannikot joutuivat Turkin edeltäjän ottomaanien valtakunnan hallintaan. Euroopan maiden sovittua Afrikan jaosta 1800-luvun lopulla sai Iso-Britannia Somalian luoteis- ja pohjoisosan ja Italia rannikon. Vuonna 1949 YK teki äänestyksellä Somaliasta Italian hallitseman suojelualueen kymmeneksi vuodeksi. Somalia itsenäistyi 1960, ja Britannian ja Italian Somalimaat  yhdistyivät. Somalia ehti harjoitella yhtenäisyyttä ja demokratiaa vain yhdeksän vuonna ennen kuin armeija kaappasi kenraali Siad Barren johdolla vallan vuonna 1969. Hän julisti maan sosialistiseksi ja teki siitä 1976 yksipuoluemaan, jossa valta säilyi  Barrella ja hänen kolmeen klaaniin kuuluneella lähipiirillään.

Yhteiskunta ja politiikka

Barre hallitsi maata itsevaltaisesti ja "hajota ja hallitse" –taktiikalla, eli aiheuttamalla eripuraa strategisesti tärkeiden klaanien välille. Yhteisestä kielestä ja uskonnosta huolimatta somalit eivät koskaan ole ollut yhtenäinen kansa, vaan klaanit ovat somalialaisen identiteetin pohja ja tärkein sosiaalinen ryhmä niin kulttuurisesti kuin poliittisesti. Pääklaaneja on viisi: Hawiye (25 % väestöstä), Isaaq (22 %), Darod (20 %), Rahanweyn (17 %), Dir (7 %). Niillä on lisäksi alaklaaneja.
Tyytymättömyys Barren diktatuuriin kasvoi, ja vuonna 1988 syrjitty Isaaq-klaani aloitti aseellisen kapinan maan pohjoisosasta. Kapina levisi muihin klaaneihin ja pääkaupunki Mogadishu vallattiin 1991 ja Barre ajettiin maanpakoon. Hallinnon kukistuminen merkitsi valtion hajoamista ja ajoi suuren määrän ihmisiä pakolaisiksi. Väliaikaishallituksen perustaminen jakoi maan kahtia hallituksen vastustajiin ja puolustajiin. Entinen Britannian hallitsema alue pohjoisessa julistautui itsenäiseksi Somalimaaksi. Sitä ei ole tunnustettu kansainvälisesti, mutta  alue on pystynyt vakaana. Muu  Somalia sirpaloitui pieniksi klaani- ja heimoyhteisöiksi, jotka taistelivat keskenään. Maan keskiosa Puntmaa puolestaan julistautui autonomiseksi vuonna 1998. Neuvotteluja maan vakauttamiseksi käytiin klaanijohtajien kesken useita, myös väliaikaishallintoja yritettiin. Pitkien neuvottelujen jälkeen vuonna 2004 Keniaan kokoontuneet poliitikot ja tärkeimmät klaanisotapäälliköt saivat aikaiseksi uuden väliaikaisparlamentin, joka valitsi uuden väliaikaishallituksen ja presidentin.
Vuonna 2006 islamististen oikeusistuinten liitto valtasi suuren osan maasta. Seurasi kolmivuotinen sota, väliaikaisen hallituksen joukkojen ja kapinallisryhmien välillä. Etiopian armeijan tuella väliaikaishallinto sai kuitenkin alueet takaisin hallintaansa. Elokuussa 2012  siirryttiin pysyväishallintoon ja maahan saatiin klaanipäälliköiden seulomista ehdokkaista ensimmäinen muodollinen parlamentti yli 20 vuoteen. Parlamentti äänesti presidentiksi Hassan Sheikh Mohamudin. Tilanne maassa on sittemmin parantanut, mutta  islamistinen terroristijärjestö Al-Shabaab on kuitenkin jatkanut iskujaan vielä maaliskuussa 2015. Maassa on myös muita hallitusta vastustavia aseellisia ryhmiä.

Talous ja kaupankäynti

Somalian poliittinen tilanne leimaa myös maan taloutta, kuten myös maan huonosti toimiva infrastruktuuri. Suurin osa väestöstä saa elantonsa karjanhoidosta, mutta myös vientituloja saadaan etupäässä juuri karjanhoidosta. Maataloudessa on paljon potentiaalia, mutta sitäkään ei ole pystytty kehittämään. Somalialaisista 40 % elää ulkomailla asuvien sukulaisten lähettämistä rahoista. Rahalähetykset ovat arvoltaan enemmän kuin maan saama ulkomainen apu tai sijoitukset. Huterasta vakaudesta huolimatta kaupungeissa palvelusektori on kasvanut ja maahan on perustettu kommunikaatioon ja infrastruktuuriin perustuvia yksityisiä yrityksiä. Rakentamisen tarve on valtava. Mogadishuun on avattu lentoyhteydet, hotelleja, supermarketteja ja bensa-asemia. Somalian taloudellisesti merkittävimmät luonnonvarat ovat uraani, rautamalmi, tina, kipsi, kupari, suola ja maakaasu. Pääosa luonnonvaroista on hyödyntämättä. Kuitenkin maan sisäiset konfliktit vaikeuttavat taloudellisen tilanteen todellista parantumista ja ulkomaisten sijoitusten saamista. Kansainväliset järjestöt arvioivat, että 3,2 miljoonaa somalialaista on erilaisen humanitäärisen avun tarpeessa.

Lyhyesti

Somalia

Pääkaupunki:

Mogadishu

Etniset ryhmät:

Somalit 85 %, bantut ja arabit 15 %

Kieli:

Somali, arabia, italia, englanti

Uskonto:

Lähes koko väestö sunnimuslimeja

Väkiluku:

11 122 711

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017