Hopp til innhold

Suriname

Surinamen tasavalta

Suriname on Etelä-Amerikan pienin maa ja sen eteläisen puolen laajat sademetsät takaavat maan valtavan biologisen monimuotoisuuden. Maassa koettiin poliittisia levottomuuksia itsenäistymisen jälkeen vuonna 1975, mutta sisällissodan päätyttyä vuonna 1992, olosuhteet ovat alkaneet parantua.

Päivitetty viimeksi 27.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Lähes 90 prosenttia Surinamesta koostuu harvaan asutusta sademetsästä ja ihmisasutus on keskittynyt maan viljellylle pohjoispuolelle. Sademetsien läpi virtaa useita jokia ja metsissä kasvaa yli 2000 eri puulajia. Luonnon monimuotoisuus on suuri, mutta nykyinen kehitys uhkaa sekä kasvistoa että eläimistöä. Nisäkäseläimistö on monipuolinen: Surinamessa elää apinoita, muurahaiskarhuja, jaguaareja, peuroja ja vyötiäisiä. Maassa on kirjattu lähes 700 eri lintulajia, mukaan lukien papukaijoja, kolibreja ja 50 lajia haukkoja. Surinamen sademetsissä elää myös lukuisia käärmelajeja ja sammakkoeläimiä. Maan alava rannikko-osa pohjoisessa koostuu hiekkarannoista, mangrovemetsistä ja suomaista. Etelässä on osa Guyanan ylänköä. Ilmasto on kostea ympäri vuoden ja lämpötila keskimäärin 27 °C. Surinamen ympäristöongelman muodostavat metsäkato ja kaivostoiminnan aiheuttama jokien saastuminen.

Historia

Kun espanjalaiset saapuivat Surinamen rannikolle vuonna 1498, maassa oli harvakseltaan Karibian intiaanien ja aravakien asutusta. Maa alkoi herättää kiinnostusta vasta 1600-luvulla, kun sinne keskitettiin plantaaseja, joilla afrikkalaiset orjat viljelivät kaakaota, kahvia, sokeria ja puuvilla. Vuonna 1667 toisen Englannin-Hollannin sodan päätteeksi Iso-Britannia luovutti Surinamen Alankomaille. Alankomaat huomioi vain vähän siirtomaataan, jossa orjien kapinointi oli hyvin yleistä.

Kun orjuus lakkautettiin vuonna 1863, Alankomaat rahtasi maahan maataloustyöntekijöitä Intiasta, Indonesiasta ja Kiinasta, mikä teki maan pienen populaation hyvin pirstoutuneeksi. Vuonna 1954 Suriname sai autonomian Alankomailta ja itsenäistyi vuonna 1975. Koska maassa oli huonot mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen, työllisyyteen ja sosiaaliturvaan, puolet väestöstä lähti itsenäistymisen jälkeen kokeilemaan onneaan Alankomaissa.
Vuonna 1980 sotilaat kaappasivat Desi Boutersen johdolla vallan väärinkäytöksistä ja tehottomuudesta kritisoidulta hallitukselta. Joulukuussa 1982 armeija pidätti ja surmasi 15 oppositiojohtajaa. Murhien jälkeen Alankomaat ja Yhdysvallat lakkauttivat taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön maan kanssa. Vuonna 1986 maroonit, karanneiden afrikkalaisten orjien jälkeläiset aloittivat viidakkosodan, johon armeija vastasi hävittämällä marooniyhteisöjen kyliä ja surmaten väestöä. Sissisota päättyi 1992. Kansainvälinen paine johti vaaleihin vuonna 1987, jolloin demokraatit voittivat. Uusi vallankaappaus tapahtui vuonna 1990, mutta kansainvälisen painostuksen jälkeen uudet vaalit järjestettiin jo 1991 ja maa siirtyi siviilihallintoon. Seuraavissa vaaleissa 1996 valta vaihtui rauhallisesti. Suurimmaksi puolueeksi nousi entisen sotilasjohtajan Boutersen perustama Kansallisdemokraattinen puolue. Huumekaupoilla rikastunut Bouterse itse oli Alankomaiden ja Europolin etsintäkuuluttama. Surinamen vapautusarmeijan on ajanut aseellista kapinaa ja sabotoinut naapurimaata Ranskan Guayanaa vuodesta 1984 lähtien. Etniset jännitteet ja korruptio olivat joitakin syitä siihen, että maassa puhkesi sisällissota vuonna 1986. Rauhansopimus solmittiin vasta vuonna 1992.

Yhteiskunta ja politiikka

Suriname on tasavalta, jossa presidentillä on vahva asema. Lakeja säätää 51-jäseninen kansalliskokous, jonka jäsenet valitaan joka viides vuosi. Kansalliskokous valitsee presidentin kahden kolmasosan enemmistöllä. Parlamentti  valitsee  presidentin kahden kolmasosan enemmistöllä. Presidentti on myös hallituksen johtaja ja nimittää ministerit. Vuonna 2010 entisen sotilasjohtaja Boutersen puolueliittouma sai parlamenttivaaleissa 23 paikkaa ja valitsi hänet presidentiksi. Parlamentti myös keskeytti oikeudenkäynnin  Boutersea vastaan sotilashallinnon aikaisista ihmisoikeusrikkomuksista, mikä aiheutti välirikon Alankomaiden kanssa. Bouterse on yhä Europolin pidätyslistalla huumekauppojen vuoksi.
Surinamen väestö on niin etnisesti kuin uskonnollisesti Etelä-Amerikan hajanaisimpia ja puolueet ovat rakentuneet lähinnä tältä pohjalta. Suurimman väestöryhmän muodostavat 1800-luvulla saapuneet intialaiset, joita on noin 37 % väestöstä.  Kreoleita (valkoisten ja mustien jälkeläisiä), on noin 31 %, indonesialaisia 15 % ja paenneiden afrikkalaisten orjien jälkeläisiä (maroonit) 10 %. Loput ovat intiaaneja, kiinalaisia ja valkoisia. Maroonit ja intiaanit asuvat pääosin sisämaan kyläyhteisöissä alkeellisissa oloissa. Arviolta puolet surinamelaisista on muuttanut Alankomaihin. Surinameen puolestaan on muuttanut laittomia siirtolaisia muualta Etelä-Amerikasta, etenkin Brasiliasta kullantuotantoalueille, mikä aiheuttaa usein konflikteja.  Maan rajat ovat huonosti valvottuja, ja Suriname on Etelä-Amerikan huumeiden keskeisiä salakuljetusreittejä Eurooppaan ja Afrikkaan.

Talous ja kaupankäynti

Surinamen taloutta hallitsee mineraalien louhinta ja vienti: alumiinin, kullan ja öljyn osuus on 85 prosenttia maan viennistä ja 25 prosenttia valtion tuloista. Maa on jo vuosia saanut huomattavaa taloudellista tukea Alankomailta. Vain 0,5 prosenttia Surinamen maa-alasta on viljeltyä ja maatalouden osuus onkin alle 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Surinamen talous kasvoi hyvin vuosina 2007-2008, mutta talous laski jälleen vuonna 2009 ja alkoi nousta 2010. Surinamella on käyttämätöntä potentiaalia useilla aloilla. Maalla on sademetsien ansiosta kaunis ja lajirikas luonto, minkä ansiosta siitä voisi tulla merkittävä matkailukohde. Vesivoima ja metsätalous ovat muita toimialoja, joita voisi kehittää. Maan keskiosassa on myös suuria määriä kultaa. Surinamessa raakaöljyn tuotanto on ollut kasvussa. Vuonna 2010 Suriname oli sijalla 94/169 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä.

Lyhyesti

Suriname

Pääkaupunki:

Paramaribo

Etniset ryhmät:

Hindustaneja 37 %, kreoleja (sekä tumma- että valkoihoisia) 31 %, javalaisia 15 %, marooneja 10 %, Amerikan intiaaneja 2 %, kiinalaisia 2 %, valkoihoisia 1 %, muita 2 %

Kieli:

Hollanti (virallinen), englanti (laajasti puhuttu), sranang tongo (Surinamen kreolien äidinkieli, nuoren väestön keskuudessa laajasti käytetty ja maan lingua franca), Karibian hindustani, Jaavan kieli

Uskonto:

Hindut 27,4 %, protestantit 25,2 %, katolilaiset 22,8 %, muslimit 19,6 %, alkuperäisuskonnot 5 %

Väkiluku:

548 456

Valtiomuoto:

Perustuslaillinen tasavalta

BKT per asukas:

16 970 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017