Hopp til innhold

Tadžikistan

Tadžikistanin tasavalta

Tadžikistania on lähes koko sen itsenäisyyden ajan rautaisella kädellä johtanut kommunistitaustainen Emomali Rahmon. Naapurimaat ovat syyttäneet Tadžikistania ääri-islamistien tukemisesta.

Päivitetty viimeksi 27.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Tadžikistan on vuoristoinen maa, ja noin puolet maasta on yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella. Monet huiput ovat yli 7000 metriä korkeita, ja maan korkein vuori Ismail Salmani (entinen "kommunistinen vuori"), on 7495 metriä korkea. Maassa on yhteensä n.10 000 km2 jäätiköitä ja useissa laaksoissa virtaa jokien verkostoja. Maasta vain neljä prosenttia on metsää. Alangot ovat enimmäkseen aroa ja autiomaata. Tadžikistanin luonnossa esiintyy paljon villieläimiä, ja metsistä löytyy muun muassa peuroja, karhuja, kettuja, villikissoja ja näätäeläimiä. Ilmasto on mannermainen, mutta suuret korkeuserot tekevät ilmastosta vaihtelevan.
 
Hygieeniset olot ovat heikot Tadžikistanissa. Monet tadžikit asuvat vailla puhdasta vettä ja hygieenisia käymälöitä. Muita ympäristöongelmia ovat maaperän lisääntynyt suolapitoisuus, teollisuuden saasteet, ja eritoten torjunta-aineiden liiallinen käyttö. Se on aiheuttanut ympäristön saastumista ja terveysongelmia väestölle.

Ecoprint

0.4 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Tadžikistan, tarvitsisimme 0.4 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Nykyisen Tadžikistanin alueella on ollut pysyvää asutusta noin vuodesta 2000 eea. 600-luvulla alueen valloittivat arabit ja islaminuskoiset. Vuonna 1868 Tadžikistanista tuli osa Venäjää. Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen venäläisten miehitys kohtasi suurta vastarintaa tadžikien keskuudessa. Bolshevikit kuitenkin kukistivat vastarinnan ja Tadžikistanista tuli osa Neuvostoliittoa, ensin autonomisena alueena Uzbekistanin neuvostotasavallan sisällä ja 1929 omana neuvostotasavaltana. Tadžikistanin ja Uzbekistanit neuvostotasavaltojen rajat eivät noudattaneet etnisiä rajoja, vaan Uzbekistaniin jäi lähes miljoona Tadžikistaniin yli miljoona uzbekkia. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, Tadžikistan itsenäistyi. Ensimmäisissä presidentin vaaleissa oli 9 ehdokasta, voittajaksi selvisi maan entinen kommunistijohtaja Rahmon Nabijev. Valintaa seurasi mielenosoituksia ja lopulta sisällissota 1992. Nabijev syrjäytettiin väkivalloin ja maan väliaikaiseksi johtajaksi nousi kommunistitaustainen Emomali Rahmon. Hänet valittiin presidentiksi vuonna 1994, mutta oppositio boikotoi vaaleja. Sisällissota vallasta entisten kommunistien ja eri islamististen ryhmien välillä jatkui. Tulitauko saatiin YK:n johdolla aikaan 1997. Sodassa arvioidaan kuolleen 100 000 ja 600 000 joutui pakenemaan kodeistaan. Vuonna 1999 pidettiin vaalit, joita oppositio piti epärehellisinä. Perustuslakia muutettiin vuonna 2003 kansanäänestyksellä niin, että presidentin kausien määrää lisättiin. Kolmannelle 7-vuotiskaudelleen Rahmon valittiin 2006, mutta islamilainen puolue, demokraattinen puolue ja sosialistit boikotoivat vaaleja. Kaikissa vaaleissa Rahmon ja hänen puolueensa ovat saaneet ylivoimaisen äänten enemmistön, ja kaikkien vaalien laillisuus ja demokraattisuus on kyseenalaistettu.

Yhteiskunta ja politiikka

Sisällissodalla on ollut tuhoisa vaikutus Tadžikistanin kehitykseen. Monet paikalliset sotapäälliköt osallistuivat sisällissotaan ja toteuttivat hirmutekoja siviiliväestöä kohtaan. Presidentti Rahmon, joka on ollut vallassa vuodesta 1994 lähtien, on hallinnut maata rautaisella otteella ja tullut "uudelleen valituksi" saamalla lähes 97 prosenttia äänistä. Kansainväliset tarkkailijat ovat voimakkaasti arvostelleet vaaleja. Neljännen presidenttikautensa Rahmon aloitti vuonna 2013. Rahmonin puolueella on maan parlamentissa määräenemmistö maaliskuussa 2015 pidettyjen vaalien jälkeenkin. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin tarkkailijoiden mukaan vaalit eivät olleet demokraattiset.
Tadžikistan on vahvasti jakautunut eri heimojen ja alueellisten ryhmittymien kesken. Ideologiset ristiriidat kommunistien, islamistien ja demokraattien välillä Neuvostoliiton hajottua ovat usein johtaneet myös alueellisiin konflikteihin. Kommunistien kannatus on ollut erityisen voimakasta pohjoisessa, kun taas islamistien kannatus on suuntautunut enemmän etelään ja itään. Tadžikistanin itäosassa sijaitsevalla autonomisella vuoristo-Badakshanin alueella asuu shiiamuslimien ismailiittihaaraan kuuluvia, kun maan muut muslimit – myös presidentti Rahmon – ovat sunnimuslimeja. Alueella suhtaudutaan epäluuloisesti Rahmonin korruptoituneeseen hallintoon ja siellä on ollut aseellisia levottomuuksia viime vuosina. Tadžikistan on Afganistanin oopiumin tärkeä kuljetusreitti. Maassa on Venäjän armeijan tukikohta, mutta myös länsiliittoutuneet ovat käyttäneet maata Afganistan-operaation tukikohtana. Köyhiä maassa on 35 % väestöstä.

Talous ja kaupankäynti

Neuvostoliiton aikana maassa oli hyvä vuotuinen talouskasvu, noin kymmenen prosenttia 60- ja 70-luvuilla. Valtio oli kuitenkin yksi Neuvostoliiton köyhimmistä, osittain nopean väestönkasvunsa takia. Tadžikistan on nykyään köyhin entisistä neuvostotasavalloista Keski-Aasiassa. Neuvostoliiton hajoamisen myötä menetetyt markkinat ja kauppareitit, sekä sisällissota ovat entisestään pahentaneet maan tilannetta. Vuosien 1985 ja 1995 välillä BKT henkeä kohti laski yli kymmenen prosenttia vuodessa, mutta vuosituhannen vaihtuessa maassa on tapahtunut talouskasvua. Silti talousuudistukset ovat olleet hyvin hitaita, ja korruptio on suuri ongelma. Lähes miljoona tadžikia työskentelee ulkomailla.
 
Tadžikistan on maatalousmaa ja lähes kaksi kolmasosaa työvoimasta työskentelee maatalouden parissa. Silti vain kuusi prosenttia maan pinta-alasta on viljelykelpoista. Maan tärkeimmät luonnonvarat ovat joet ja vesiputoukset. Ne ovat viime vuosina valjastettu sähkön tuottamiseen, ja sähkö on yksi Tadžikistanin vientituotteista. Yksi maailman suurimmista padoista, Nurek, sijaitsee lähellä pääkaupunkia Dužanbea.

Lyhyesti

Tadžikistan

Pääkaupunki:

Dužanbe

Etniset ryhmät:

tadžikit 79.9 %, uzbekit 15.3 %, venäläiset 1,1 %, kirgiisit 1,1 %, muut 2,6 %

Kieli:

tadžikki (virallinen), venäjä laajalti käytettyä eritoten liiketoiminnassa ja hallinnossa

Uskonto:

sunnimuslimit 85 %, šiia muslimit 5 %, muut 10 %

Väkiluku:

8 610 384

Valtiomuoto:

tasavalta

BKT per asukas:

2 780 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017