Hopp til innhold

Togo

Togon tasavalta

Togoa hallitsi vuodesta 1967 lähtien aina kuolemaansa asti 2005 diktaattori Gnassingbé Eyadéma. Viime vuosina maassa on toteutettu demokraattisia uudistuksia ja ensimmäiset vapaat vaalit on pidetty.

Päivitetty viimeksi 08.04.2015

Maantiede ja ympäristö

Pieni Togo ulottuu rannikolta sisämaahan. Maassa on kuusi eri maantieteellistä aluetta, mikä aiheuttaa ilmaston vaihtelun trooppisesta savanniin. Savanni on maassa hallitseva kasvillisuustyyppi. Etelässä kasvaa suuria puita, kun taas pohjoiselle on ominaista arot. Eteläosassa ja jokien varrella kasvaa trooppista sademetsää, ja mangrovemetsiä tavataan laguuneilla pitkin rannikkoa. Togolla asuu lähes 200 nisäkäslajia. Elefantit, leijonat ja gepardit elävät maan pohjoisosassa. Monet lajit ovat uhanalaisia, kuten hyeenat ja simpanssit. Togossa on havaittu yli 625 lintulajia, joista 50 on petolintuja. Ilmastoa hallitsee trooppiset sateet ja kostea tuuli sisämaassa. Sekä sademäärä että lämpötila ovat melko samanlaisia ​​ympäri vuoden keskilämpötilan ollessa 25–30 astetta.

Ympäristöongelmia Togossa aiheuttavat metsäkato, joka johtuu kaskiviljelystä, sekä puun käyttö polttoaineena. Veden saastuminen aiheuttaa terveyshaittoja ihmisille ja vahingoittaa kalastuselinkeinoa. Ilman saastuminen on lisääntynyttä kaupunkialueilla.

Ecoprint

0.6 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Togo, tarvitsisimme 0.6 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Togossa on ollut asutusta esihistoriallisista ajoista lähtien, ja aluetta ovat hallinneet eri heimot ja sivilisaatiot. Vuodesta 1500 lähtien Togon rannikolla on ollut kaupankäyntiä, ensin paikallisten ja myöhemmin eurooppalaisten toimesta. Kauppaa käytiin kullalla, norsunluulla ja orjilla, mistä johtuen aluetta nimitettiin ”Slave Coast”:ksi. Togosta tuli Saksan siirtomaa 1800-luvun loppupuolella. Aluksi Togo solmi pelkän protektoraatti (suojelualue) -sopimuksen koskien Togon rannikkoalueita Saksan kanssa, mutta myöhemmin Togosta tulikin Saksan ainoa siirtomaa Länsi-Afrikassa. Togolaiset vastustivat saksalaisten etenemistä rannikolta sisämaahan, mutta lopulta togolaisten vastarinta nujerrettiin. Togosta tuli Saksan siirtomaa, jonne rakennettiin rautateitä, satamia ja istutettiin plantaaseja. Pakkotyö ja kova verotus jäivät togolaisten hartioille.
 
Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset ajettiin pois Togosta, ja maasta tuli sodan jälkeen Kansainliiton mandaattialue. Togo sai autonomisen aseman 1956 ja itsenäisyyden vuonna 1960. Togossa oli 1960-luvulla kaksi aseellista vallankaappausta. Ensimmäisessä opposition järjestämässä ja sotilaiden tukemassa vallankaappauksessa itsenäisyyden jälkeen presidentiksi noussut Sylvanio Olympio murhattiin ja hallitusta johtamaan nousi Nicolas Grunitzky. Vuonna 1963 armeija teki vallankaappauksen Gnassingbè Eyadéman johdolla, ja hän siirsi Togon yksipuoluejärjestelmään vuonna 1969. Siitä lähtien Eyadéma voitti kaikki "vaalit" kuolemaansa asti (2005).

Yhteiskunta ja politiikka

Laajat mielenosoitukset ja yleislakko 1991 pakottivat  Eyadéman sallimaan monipuoluejärjestelmän ja aloittamaan demokraattiset uudistukset. Eyadéma antoi oppositiolle joitakin nimellisiä oikeuksia, mutta vuonna 1993 oppositio kieltäytyi osallistumasta manipuloituihin presidentinvaaleihin. Eyadéma onnistui pysymään vallassa kuolemaansa saakka 5. helmikuuta 2005. Sen jälkeen armeija nimitti hänen poikansa Faure Gnassingbén Togon uudeksi johtajaksi vastoin perustuslakia. Afrikan Unioni (AU) raportoi, että sotilasvallankaappausta pidettiin todennäköisenä. Maassa järjestettiin useita protesteja ja kansainvälinen painostus oli voimakasta. Erittäin kiistanalaiset presidentinvaalit pidettiin muutamaa kuukautta myöhemmin, ja Gnassingbé voitti ne. Seuranneet mielenosoitukset tukahdutettiin voimalla, yli 500 ihmistä kuoli ja 40 000 ihmistä pakeni naapurimaihin. Gnassingbé voitti myös vuoden 2010 presidentinvaalit. Pääoppositiopuolueet ovat yrittäneet saada aikaan lakimuutosta, jolla presidenttikaudet rajattaisiin kahteen. Parlamentti on kuitenkin tukevasti Gnassingbén puolueen ja suvun hallinnassa, presidentin UNIR puolueella on 62 parlamentin 91 paikasta. Huhtikuussa 2015 Gnassingbé valittiin kolmannen kerran presidentiksi, mutta oppositio syytti vaaleja vilpillisiksi. Presidentin asema on Togossa vahva, sillä hän nimittää pääministerin ja muut ministerit.

Maassa kymmeniä etnisiä ryhmiä, joista suurimmat ovat pohjoisen kabyiet ja etelän ewet. Presidentti ja armeijan johto ovat kabyie-heimoa, kun taas oppositio ewe-heimoa. Puolet väestöstä harjoittaa luonnonuskontoja, vajaa kolmannes on kristittyjä ja neljännes muslimeja. Väestönkasvu on suurta ja yksi köyhyyden syy. Joka kolmas togolainen elää köyhyysrajan alapuolella. Lapsityövoiman käyttö ja lapsikauppa ovat verraten yleisiä.

Talous ja kaupankäynti

Togon taloutta leimaa sen siirtomaamenneisyys, pitkään jatkuneet poliittiset levottomuudet, heikko hallinto, puutteellinen lainsäädäntö, alhainen koulutustaso ja korruptio. Niiden seurauksena Togo kuuluu maailman köyhimpiin maihin. Maatalous kattaa lähes puolet Togon bruttokansantuotteesta, ja lähes kaksi kolmesta togolaisesta työskentelee maatalouden parissa. Teollisuudessa työskentelee vain viisi prosenttia työvoimasta. Puuvilla, kahvi ja kaakao ovat tärkeimmät vientituotteet. Togossa esiintyy eniten kalsiumfosfaattia maailmassa, ja maa on maailman viidenneksi suurin fosfaatin tuottaja. Fosfaatin louhinta on ollut kantava voima maan taloudelle. Matkailu on myös ollut merkittävä tulonlähde, mutta maan levottomuudet ovat vaikuttaneet matkailuun merkittävästi. Vuonna 2010 Togon ulkomaanvelasta annettiin anteeksi 95 prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ohjelman avulla. Tästä huolimatta talouskasvu näyttää edelleen vaikealta, varsinkin puuvillan alhaisen hinnan ja fosfaattiteollisuuden ulkomaan investointien vähäisyyden takia.
 
 

Lyhyesti

Togo

Pääkaupunki:

Lomé

Etniset ryhmät:

afrikkalaisia (37 heimoa: isoimmat ja tärkeimmät ovat Ewe, Mina, and Kabye) 99 %, eurooppalaisia ja syyria-libanolilaisia alle 1 %

Kieli:

ranska (virallinen, käytetään eritoten kaupankäynnissä), ewe ja mina (kaksi pääkieltä etelässä), kabye ja dagomba (tkaksi pääkieltä pohjoisessa)

Uskonto:

kristittyjä 29 %, muslimeja 20 %, alkuperäis-/luonnonuskontoja 51 %

Väkiluku:

7 170 797

Valtiomuoto:

tasavalta

BKT per asukas:

1 460 PPP$

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017