Hopp til innhold

Tunisia

Tunisian tasavalta

Tunisia elää muutoksen aikaa mielenosoittajien ja opposition pakotettua 23 vuotta vallassa olleen Zine EL Abidine Ben Alin eroamaan tammikuussa 2011.

Päivitetty viimeksi 08.04.2015

Maantiede ja ympäristö

Tunisia sijaitsee Pohjois-Afrikassa. Sen pitkä rantaviiva kurottuu kohti Välimerta ja on vain 150 kilometrin päässä Sisiliasta ja Euroopasta. Valtaosa Tunisiasta on puolikuivaa pensaikkoa tai aavikkoa, mutta pohjoisosissa Välimeren rannalla on maan hedelmällisin alue: kosteikko, jossa vaikuttaa välimerellinen ilmasto ja kasvillisuus sateisine talvineen, kuivine metsineen ja ikivihreine pensaikkoineen. Luoteisosaa hallitsevat Atlasvuoret joiden metsäisillä rinteillä viihtyvät ikivihreät havupuut, mänty ja setripuu. Tunisian keskiosissa on puolestaan matalaa tasankoista aroa, josta löytyy suolajärviä, ja joka etelään tultaessa avautuu aavikkona kohti Saharaa.

Suurimmat ympäristöongelmat Tunisiassa johtuvat huonosta jätehuollosta, joka on muun muassa pilannut maan vesistöjä. Makeaa vettä on vain rajatusti ja liikalaiduntaminen ja metsien hakkuu aiheuttavat eroosiota ja aavikoitumista.

Earth

1 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Tunisia, tarvitsisimme 1 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Foinikialaiset asettuivat Tunisiaan 800-luvulla eaa. He kävivät kauppaa ja perustivat Karthagon valtakunnan, josta muodostui taloudellinen ja sotilaallinen suurvalta. Karthago liitettiin Rooman valtakuntaan noin 150 eaa., jolloin siitä tuli Rooman Africa-niminen provinssi. Rooman valtakunnan tuhouduttua alueen valloittivat vandaalit, ja 600-luvulla alueelle levisi arabivalloittajien mukana islamin usko. Vaikka Berberit valloittivat Tunisian 1000-luvulla Arabeilta, ja 1500-luvulla siitä tuli osa Ottomaanien (Osmanien) valtakuntaa, muutti islamilaiseen maailmaan kuuluminen merkittävästi alueen etnistä- ja kulttuurista pohjaa. Muuttoaaltojen mukana alueelle löysivät muun muassa Espanjan muslimit ja juutalaiset, ja osittain tämän seurauksena Tunisiasta tuli arabikulttuurin ja oppineisuuden keskus. Nopean modernisaatioprosessin seurauksena maahan luotiin vuonna 1861 myös arabimaailman ensimmäinen perustuslaki. Vuodesta 1881 itsenäistymiseensä asti (20. maaliskuuta 1956) Tunisia oli Ranskan suojelusalueena. Itsenäistymisen myötä Tunisian monarkia lakkautettiin, ja Habib Bourguibasta tuli uuden vuonna 1957 perustetun Tunisian tasavallan ensimmäinen presidentti. Bourguiba ”uudelleenvalittiin” kolme kertaa, kunnes vuonna 1974/1975 hänestä tehtiin elinikäinen presidentti. Poliittinen vapautuminen koettiin vasta 1980-luvulla kun yksipuoluehallitus lopetettiin ja uusi pääministeri Zine El Abidine Ben Ali pakotti vanhaksi käyneen Bourguiban eläkkeelle palatsikumouksessa 1987.

Yhteiskunta ja politiikka

Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1989, Ben Ali valittiin Bourguiban seuraajaksi Tunisian presidentin virkaan. Hän hallitsi nimellistä vastustusta rautaisin ottein, kunnes vihaiset väkijoukot pakottivat hänet pois vallasta tammikuussa 2011. Tunisiassa on Ranskan tavoin ollut presidentillä paljon valtaa. Presidentti johtaa maata ja ulkopolitiikka, valitsee pääministerin ja hallituksen. Armeija on pyritty pitämään politiikan ulkopuolella. Myös Ben Alin puolue on ollut koko tämän ajan vallassa nauttien ”yli 99 prosentin suosiota” jokaisissa vaaleissa. Virallisesta demokratiaan sitoutumisesta huolimatta tunisialaiset eivät ole nauttineet täysistä poliittisista vapauksista tai vapaasta lehdistöstä. Lisääntyneet öljy- ja matkailutulot eivät ole koituneet yleisen hyvinvoinnin parannukseen tai tuloerojen kaventamiseen, vaan hyöty on mennyt hallitsevalle eliitille.

Tammikuussa 2011 alkoi kansannousu, kun kansalaiset kyllästyivät maan tilanteeseen,  epädemokraattisuuteen, hallinnon korruptioon, korkeaan ruuan hintaan ja työttömyyteen. Presidentti Ben Ali joutui pakenemaan maasta ja myös hänen puolueensa luopumaan vallasta.Syksyllä 2011 pidetyissä vaaleissa voitti maltillinen islamilainen Ennahda-puolue. Puolue oli kielletty ja vainottu Ben Alin aikana, mutta vaaleissa se oli parhaiten organisoitu. Maalliset ja vasemmistolaiset poliittiset liikkeet  olivat jakaantunet lähes 150 puolueeseen, mikä verotti niiden ääniosuutta vaaleissa. Ennahda ei pystynyt saamaan talouteen odotettua käännettä parempaan ja perustuslain valmistelu herätti kritiikkiä. Kahden oppositiopoliitikon murhat vuonna 2013 saivat opposition kannattajat taas kaduille vaatimaan uusia vaaleja, ja Ennahda luovutti vallan väliaikaiselle hallitukselle. Uudet parlamentti- ja presidentinvaalit pidettiin syksyllä 2014. Maalliset oppositiopuolueet voittivat, ja myös maan ensimmäisissä vapaissa presidentinvaaleissa voittajaksi selvisi maallisen Nida Tunis -oppositiopuolueen ehdokas Beji Caid Essebsi. Helmikuussa 2015 maahan muodostettiin Nida Tunisin johtama yhtenäisyyshallitus, jossa on sitoutumattomien ja kahden maallisen puolueen lisäksi mukana myös Ennahda.

Militanttien islamistien yksittäiset terrori-iskut ovat olleet turvallisuusongelma maassa jo yli 10 vuotta. Vuonna 2015 ääri-islamistiset terrori-iskut ovat olleet vakava ongelma Tunisiassa. On arvioitu, että noin 3000 tunisialaista taistelee ääri-islamistisen Isisin riveissä Syyriassa ja Irakissa.

Tunisian väestö on Pohjois-Afrikan koulutetuimpia ja arabimaailman edelläkävijä naisten oikeuksien suhteen. Jo 1950-luvulla naiset saivat täydet juridiset oikeudet ja moniavioisuus kiellettiin. Vuonna 2010 yli puolet yliopisto-opiskelijoista ja 66 % tuomareista oli naisia. Tunisia poikkeaa useista arabimaista myös siinä, että sen ulkopolitiikka on ollut länsimielistä. 

Talous ja kaupankäynti

Bourguiba juurrutti Tunisiaan sosialismin ja keskitetyn ohjaustalouden. Teollisuus ja pankit olivat valtion omistuksessa ja maatalous jaettu kollektiiveihin. 1970-luvulla talouden taantuma ja valtavat protestit kuitenkin pakottivat talouden avautumaan ja yksityiset sijoitukset sallittiin. Talous on edelleen vain osittain vapautunut, mutta nämä sijoitukset fosfaattiin ja öljynvientiin ja -tuotantoon, ovat johtaneet talouskasvuun.

Nykyisin Tunisia on yksi Afrikan kilpailukykyisimmistä talouksista. Kauppa suuntautuu erityisesti Euroopan unioniin, jonka kanssa Tunisia on solminut osittaisen vapaakauppasopimuksen. Tuotannon tärkeimpiä osia ovat fosfaatti, öljy ja kaasu. Fosfaattia ja kaasua on vielä jäljellä, mutta öljyvarojen arvioidaan loppuvan muutamassa vuodessa, jos sen tuotanto jatkuu samalla tehokkuudella kuin nyt.

Tunisia on myös maailman kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Maatalous on kolmanneksi suurin talouden osa-alue ja oliivien rinnalla maassa kasvavat tomaatit, vilja, sitrushedelmät, sokerijuuri, taatelit ja mantelit. Turismi on tärkeä taloudenala, joka työllistää puoli miljoonaa ihmistä. Maassa vierailee vuosittain 6–7 miljoonaa ulkomaalaisturistia. Niin matkailu kuin muutkin alat ovat kärsineet terrori-iskuista ja poliittisista levottomuuksista.
Työttömyysprosentti on korkea, nuorista 30–40 prosenttia on työttöminä. Tuloerot ovat suuret, ja syrjäisillä maaseuduilla on myös äärimmäistä köyhyyttä.

Lyhyesti

Tunisia

Pääkaupunki:

Tunis

Etniset ryhmät:

Arabit ja berberit 98 %, eurooppalaiset 1 %, muut 1 %

Kieli:

arabia (virallinen), ranska

Uskonto:

muslimit 98 %, kristityt 1 %, muut 1 %

Väkiluku:

11 235 248

Pinta-ala:

163 610 km2

Valuutta:

Tunisian dollari

BKT per asukas:

11 397 PPP$

Kansallispäivä:

20. maaliskuuta

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017