Hopp til innhold

Valko-Venäjä

Valko-Venäjän tasavalta

Valko-Venäjä oli yksi Neuvostoliiton rikkaimmista osavaltioista ja se itsenäistyi vuonna 1991. Nykyään maata hallitsee kovin ottein presidentti Aljaksandr Lukašenka ja maata kutsutaankin usein ”Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi”.

Päivitetty viimeksi 06.04.2015

Maantiede ja ympäristö

Valko-Venäjän maasto on alavaa eikä sillä ole mitään luonnollisia rajoja kuten jokia ja vuoristoja, jotka rajaisivat sen naapurimaista. Maan korkein kukkula on vain 346 metriä korkea ja maisema muodostuu pääasiassa matalista harjuista ja mäistä. Tiheät metsiköt käsittävät noin kolmasosan maasta. Maan eteläosassa sijaitsee laajoja suoalueita. Näillä suoalueilla on monia järviä ja jokia, jotka ovat tärkeitä liikennereittejä ja sähköntuottajia. Itämeren läheisyyden ansiosta ilmasto on lauhkea. Keskilämpötila talvisin on -6 astetta ja kesäisin n. +18 celsiusta. Valko-Venäjällä on suuria ilmasto-ongelmia, jotka ovat seurausta neuvostoaikaisesta laajamittaisesta teollistamisesta. Viidesosa maasta saastui voimakkaasti, kun naapurimaan Ukrainan Tšernobylin ydinvoimala räjähti vuonna 1986. Tšernobylin radioaktiivinen saastelaskeuma teki alueen kelvottomaksi maanviljelyyn, ja useiden satojen tuhansien ihmisten täytyi muuttaa.

Earth Earth Ecoprint

2.1 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Valko-Venäjä, tarvitsisimme 2.1 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Keski-Euroopan suurten kansainvaellusten aikoihin 400–500-luvuilla nykyisen Valko-Venäjän aluetta asuttivat slaavit. Alue liitettiin Kiovan Rusin ruhtinaskuntaan, joka kasvoi Kiovan ympärille 800-luvulla. Minsk, Valko-Venäjän nykyinen pääkaupunki, oli merkittävä keskus Itämereltä Väinäjokea ja Dnepriä pitkin Mustallemerelle kulkeneen kauppareitin varrella. Kun Kiovan Rusien valtakunta hajosi mongolimiehitykseen 1200-luvulla, tuli Valko-Venäjästä osa Liettuan ruhtinaskuntaa, joka myöhemmin muodosti valtioliiton Puolan kanssa. Puolalais-liettualainen kansainyhteisö oli lähes taukoamatta sodassa naapurimaittensa kanssa useiden vuosisatojen ajan, kunnes naapurimaat jakoivat sen keskenään 1700-luvulla. Suurin osa Valko-Venäjästä liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Valko-Venäjä julistettiin itsenäiseksi valtioksi, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin maasta tehtiin asevoimin osa Neuvostoliittoa. Toisen maailmansodan aikana Valko-Venäjä joutui Saksan miehittämäksi ja se menetti yli kolmanneksen väestöstään. Sotavuosien jälkeen Valko-Venäjästä kehittyi yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä teollisista keskuksista. 
Joulukuussa 1991 Valko-Venäjän korkeimman neuvoston puhemies Stanislav Šuškevitš allekirjoitti Venäjän Boris Jeltsinin ja Ukrainan Leonid Kravtšukin kanssa 8. joulukuuta 1991 julistuksen, jossa Neuvostoliitto julistettiin hajonneeksi ja korvattiin Itsenäisten valtioiden yhteisöllä. Markkinataloutta ja demokratiaa kannattanut Šuškevitš jatkoi maansa johdossa. Vuoden 1993 lopulla parlamentin korruption vastaisen komitean puhemies Aleksandr Lukašenka esitti Šuškevitšista perättömiä syytöksiä korruptiosta ja valtion varojen kavaltamisesta. Syytökset johtivat parlamentin luottamusäänestykseen, jonka Šuškevitš hävisi. Lukašenka voitti 1994 maan ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat vapaat presidentinvaalit populistisella korruptio kuriin –kampanjalla.

Yhteiskunta ja politiikka

Valko-Venäjää hallitsee presidentti, jonka pitäisi perustuslain mukaan olla Valko-Venäjän tasavallan perustuslain ja kansalaisten oikeuksien ja vapauksien takaaja. Presidentti Aleksandr Lukašenka on muuttanut perustuslakia valtansa lisäämiseksi. Hänellä on valta nimittää – ja erottaa – kaikkien tärkeimpien valtiollisten elinten johdon alueita ja kuntia myöten. Joulukuussa 2014 Lukašenka erotti neljä vuotta pääministerinä toimineen Mikhail Mjasnikovichin ja vaihtoi samalla myös muita ministereitä, keskuspankin pääjohtajan sekä tärkeitä virkamiehiä. Myös oikeuslaitoksen tuomareiden nimitykset ovat presidentin vallassa. Presidentillä itsellään on oikeudellinen koskemattomuus sekä kunnian ja arvon suoja. Hän johtaa myös maan talouselämää. 
Parlamentti on kaksikamarinen. Ylähuoneen eli tasavallan neuvoston (soviet respubliki) 64 jäsenestä valitsevat alueet 56 ja presidentti nimittää 8. Kansalliskokouksen (natsionalnoje sobranije) 110 jäsentä valitaan yleisillä vaaleilla joka 4. vuosi.

Vuoden 2012 vaaleissa parlamenttiin ei valittu ainoatakaan opposition edustajaa. ETYJ:in mukaan vaalit eivät sujuneet demokratian pelisääntöjen mukaan. Vuoden 2010 presidentinvaalit voitti Lukašenka saaden vaaliviranomaisten mukaan 79,7 prosenttia äänistä. Pääkaupunki Minskissä oli vaalien jälkeen suuria mielenosoituksia, jotka poliisi hajotti kovin ottein. Satoja mielenosoittajia pidätettiin, joukossa lähes kaikki opposition presidenttiehdokkaat. Suomessakin asunut presidenttiehdokas kirjailija Vladimir Nekliajev hakattiin sairaalakuntoon.
 Valko-Venäjä on kerta toisensa jälkeen saanut kritiikkiä ihmisoikeusrikkomusten takia. Kansallinen turvallisuuspalvelu KGB pitää presidentin poliittiset vastustajat kurissa, ja valtiovallan vastaiset mielenosoitukset ovat kiellettyjä. Valtio kontrolloi täydellisesti maan tiedotusvälineitä.

Talous ja kaupankäynti

Valko-Venäjän talouselämä on presidentin määräysvallan alla, eikä markkinatalous ole juuri kehittynyt. Vuoden 1991 itsenäistymisen jälkeen useita elinkeinoelämän sektoreita yksityistettiin, mutta ne siirrettiin suureksi osaksi takaisin valtion omistukseen vuonna 1994 tapahtuneen Lukašenkan valtaannousun jälkeen. Ulkomaisia investointeja maahan ei ole juuri tehty, venäläisyritysten investointeja lukuun ottamatta. Valko-Venäjällä on yhä runsaasti raskasta neuvostotyylistä teollisuutta kuten ase- ja konetuotantoa. Yli 80 prosenttia teollisuusyrityksistä on valtion omistuksessa. Laaja maataloussektori on tehoton ja valtion tukien varassa. Valko-Venäjä on lähes täysin riippuvainen Venäjältä tuotavasta energiasta. Sieltä maa saa halpaa kaasua, mikä on tärkeä edellytys nykyisen talousjärjestelmän toimivuudelle. Valko-Venäjä on mukana Venäjän johtamassa Euraasian talousyhteisössä ja tulliliitossa. Vientituotteista tärkeimmät ovat mineraalituotteet,  kemianteollisuuden tuotteet, koneet, laitteet ja kulkuneuvot, maataloustuotteet ja maatalouden raaka-aineet (kuten liha, maitotaloustuotteet). Venäjä on tärkein kauppakumppani.
 Valtion taloutta rasittavat suuret ulkomaiset velat. Venäjän ohella Valko-Venäjää on lainoittanut mm. Maailmanpankki.

Lyhyesti

Valko-Venäjä

Pääkaupunki:

Minsk

Etniset ryhmät:

valkovenäläiset 83,7 %, venäläiset 8,3 %, puolalaiset 3,1 %, ukrainalaiset 1,7 % muut 3,2 %

Kieli:

valkovenäjä, venäjä

Uskonto:

Ortodoksit 80 %, muut/ei eritellyt/ei uskontoa 20 %

Väkiluku:

9 259 666

Pinta-ala:

207 595 km2

Valuutta:

Valko-Venäjän rupla

BKT per asukas:

17 661 PPP$

Kansallispäivä:

3. heinäkuuta

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017