Espanjan siirtomaasta Marokon miehittämäksi
Espanja hallitsi Länsi-Saharaa 1970-luvun puoliväliin asti. Maata kutsuttiin Espanjalaiseksi Saharaksi. Vuonna 1975 Espanja vetäytyi alueelta. Sekä Marokko että Mauritania esittivät vaatimuksia Länsi-Saharasta. Maiden mukaan alue oli kuulunut niille ennen kuin Espanja valtasi sen 1880-luvulla. Espanjan vetäytyessä Marokko miehitti Länsi-Saharan pohjoisosan ja Mauritania lähetti joukkoja alueen eteläosaan.
Marraskuussa vuonna 1975 Marokko järjesti niin sanotun vihreän marssin, jonka aikana 350 000 marokkolaista ylitti Länsi-Saharan rajan. Lokakuun puolivälissä vuonna 1975 Kansainvälinen tuomioistuin oli lausunut, että Marokolla tai Mauritanialla ei ollut perusteltua omistusoikeutta Länsi-Saharaan. Lokakuussa Espanja oli myös neuvotellut Länsi-Saharan vapautusliikkeen Polisarion kanssa siirtomaavallan purkamisesta. Vuodesta 1973 lähtien Polisario oli käynnistänyt sissisotaa Länsi-Saharan itsenäisyyden puolesta.
Vuoden 1975 puolivälissä YK oli lähettänyt Länsi-Saharaan Simeon Aken johtaman valtuuskunnan tukemaan siirtomaavallan lopettamista. Aken valtuuskunta totesi, että ylivoimainen enemmistö Länsi-Saharan asukkaista halusi maan itsenäisyyttä. Valtuuskunta mainitsi selonteossaan, että Polisariolla oli laaja kannatus väestön keskuudessa.
Helmikuussa vuonna 1976 Polisario julisti Sahrawin demokraattisen arabitasavallan itsenäiseksi. Sen jälkeen vapautusliike kävi sissisotaa Marokon ja Mauritanian miehitystä vastaan. Vuonna 1979 Mauritanian joukot poistuivat Länsi-Saharasta. Mauritania tunnusti Sahrawin demokraattisen arabitasavallan. Marokko valtasi Mauritanian jättämät alueet. Siitä eteenpäin Länsi-Saharan kiista on jatkunut Marokon ja Polisarion välisenä konfliktina. Marokko on saanut tukea Yhdysvalloilta ja Ranskalta. Algeria ja Libya ovat olleet Polisarion tärkeimpiä tukijoita.
Hiekkavallit ja miinat suojelevat Marokon valtaa
Taistelussa Marokon armeijaa vastaan Polisario on harjoittanut liikkuvaa sodankäyntiä. Länsi-Saharan itäosien aavikko on laaja alue, missä on vähän asutusta. Armeijan on vaikea löytää nopeasti liikkuvia sissiryhmiä. Marokko on torjunut Polisarion hyökkäyksiä rakentamalla suuria kivi- ja hiekkavalleja ja piikkilankaesteitä. Vallien eteen on kaivettu miinoja. Valleilla on tarkkailuasemia ja puolustuspesäkkeitä. Miehittäjien tavoitteena on ollut eristää Polisaro Länsi-Saharan tiheimmin asuttujen ja taloudellisesti tärkeiden alueiden ulkopuolelle.
Vuonna 1982 Marokon ensimmäinen valli suojeli pohjoisen kolmiota Laayounen kaupungin ympärillä. Bou Craan iso fosfaattikaivos on kolmion sisällä. Hiekkavallien takana olevaa aluetta on laajennettu kuusi kertaa. Valli ulottuu jo etelään Mauritanian rajalle. Sen sisäpuolella on koko Länsi-Saharan rannikko. Viimeisimmät laajennustyöt tehtiin vuonna 2020. Vallitusten ulkopuolelle jää itäinen harvaan asuttu aavikko, kolmasosa Länsi-Saharan alueesta.
Kadonnut kansanäänestys
1980-luvulla Marokko ja Polisario neuvottelivat YK:n tuella Länsi-Saharan kiistan ratkaisemisesta. Vuonna 1988 osapuolet sopivat, että Länsi-Saharassa järjestettäisiin kansanäänestys siitä, tulisiko maan itsenäistyä vai liittyä Marokkoon. Sopimukseen kuului myös vihollisuuksien keskeyttäminen. Tulitauko astui voimaan vuonna 1991. Vuodelle 1992 suunniteltua kansanäänestystä ei järjestetty. Marokko ja Polisario olivat erimielisiä siitä, kenellä tulisi olla oikeus äänestää. Polisarion mielestä äänioikeus kuului niille asukkaille, jotka oli kirjattu länsisaharalaisiksi Espanjan siirtomaahallinnon vuoden 1974 väestölaskennassa. Polisario uskoi, että valtaosa näistä äänestäjistä kannattaisi Länsi-Saharan itsenäisyyttä. Marokko siirsi Länsi-Saharaan 37 000 uutta siirtolaista ja piti selvänä, että myös siirtolaisilla oli oltava oikeus osallistua kansanäänestykseen.
Vuonna 1997 YK:n pääsihteeri Kofi Annan nimitti Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin James Bakerin aloittamaan uudelleen Marokon ja Polisarion väliset neuvottelut. Neuvotteluissa pyrittiin siihen, että Länsi-Saharan kansanäänestys voitaisiin järjestää vuonna 1998. Marokon ja Polisarion erimielisyys äänioikeutetuista kaatoi jälleen sovinnon mahdollisuuden. Vuonna 2004 James Baker jätti välittäjän tehtävän. Marokon nykyinen kuningas Muhammad VI vastustaa Länsi-Saharan kansanäänestystä. Hän pitää Länsi-Saharaa Marokon osana. Hän on valmis keskustelemaan Länsi-Saharan rajatusta alueellisesta itsehallinnosta, mutta ei itsenäistymisestä.
Särkynyt tulitauko
Vuonna 2016 Marokko rakensi uuden päällystetyn tien Guergueratin kaupungista Mauritanian raja-asemalle. Tielinja ylitti aselevon puskurivyöhykkeen. Polisario lähetti sotilaitaan estämään tien päällystystöitä. Polisarion mielestä tienrakennus osoitti Marokon pyrkimystä vahvistaa valtaansa alueella aseleposopimuksen vastaisesti. YK:n rauhanturvaajat asettuivat Marokon armeijan ja Polisarion osaston väliin estääkseen väkivaltaisuudet. Vuoden 2017 keväällä Polisario veti sotilaansa pois Guergueratin kaistalta, mutta aseettomat mielenosoittajat vaikeuttivat uuden tien liikennettä tilapäisillä suluilla.
Vuoden 2020 lopulla Marokko rakensi uusimman kivi- ja hiekkavallinsa kuusi kilometriä Guergueratin tielinjan itäpuolelle estääkseen Polisarion kannattajia tulemasta tiealueelle. Marokon armeijan ja Polisarion välillä on sen jälkeen ollut ajoittaista laukaustenvaihtoa erityisesti Mahbasissa Länsi-Saharan pohjoisosassa lähellä Polisarion tärkeintä tukialuetta, Algerian Tindoufia. Polisarion pääsihteeri Brahim Ghali julisti, että Polisario ei enää noudata sovittua tulitaukoa. Polisario vahvisti YK:n rauhaturvaajille helmikuussa 2021, että järjestö pitää koko Länsi-Saharaa sotatoimialueena. Marokon armeija on tuonut lisäjoukkoja Mahbasiin.
Joulukuussa 2020 Yhdysvallat totesi, että Länsi-Sahara kuuluu Marokolle. Marokko on jatkanut teiden rakennuksia ja satamien laajennus- ja parannustöitä eri puolilla maata. Euroopan Unioni kannattaa Länsi-Saharan kiistan ratkaisemista neuvotteluteitse YK:n päätöslauselmien puitteissa. Yksikään EU-maa ei ole tunnustanut Polisarion julistamaa Sahrawin demokraattista arabitasavaltaa. EU-maat neuvottelevat Marokon kanssa Länsi-Saharan luonnonvarojen käytöstä.
YK:n rauhanturvajoukko MINURSO
Vuonna 1991 YK perusti MINURSO-nimisen rauhanturvajoukon valvomaan Länsi-Saharan tulitaukoa ja tukemaan kansanäänestyksen järjestämistä. Rauhanturvajoukolle annettiin useita tehtäviä:
- seurata tulitauon säilymistä ja Marokon joukkojen vähentämistä,
- tarkkailla Marokon ja Polisarion sotilaiden pysymistä aselevon ehtojen mukaisilla alueilla,
- tukea toimia poliittisten vankien ja sotavankien vapauttamiseksi,
- auttaa Länsi-Saharan pakolaisia palaamaan kotimaahan,
- tunnistaa ja rekisteröidä äänioikeutettuja,
- järjestää ja varmistaa vapaa, rehellinen kansanäänestys sekä julistaa äänestyksen tulos,
- edistää väestön turvallisuutta uhkaavien miinojen raivaamista.
MINURSO toimii edelleen Länsi-Saharassa. Joulukuussa 2021 osaston kokonaisvahvuus oli 450 henkilöä, joista 245 oli sotilaita. MINURSO:n toimeksiantoa on jatkettu lokakuuhun 2022 asti.
Pakolaisten epätoivo
Länsi-Saharasta lähteneitä pakolaisia on 117 000. Vuonna 2021 heistä 90 000 asui Algeriassa ja 26 000 Mauritaniassa. Useimmat Länsi-Saharan pakolaiset elävät leireillä. He ovat olleet pakolaisia pitkän aikaa. Heidän olonsa ovat surkeat. He ovat täysin riippuvaisia ulkomaisesta avusta. Jos apua ei tule, pakolaisilla ei ole ruokaa. Algerian pakolaisleireillä asuvien tarvitsema vesi kuljetetaan leireille säiliöautoilla. Hellepäivinä lämpötila kohoaa 40 asteen kuumemmalle puolelle. Vuonna 2020 rajut hiekkamyrskyt vaurioittivat leiriläisten asumuksia. Leireillä on syntynyt kokonainen uusi sukupolvi nuoria aikuisia, jotka eivät milloinkaan ole asuneet muualla. Heitä vaivaa toivottomuus. He ajattelevat, että heillä ei ole tulevaisuutta.
YK-aiheisia linkkejä
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:
Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: