Vuoden 2026 alussa armeijan hallussa oli noin puolet Myanmarista. Viime kuukausina armeija on laajentanut hallitsemaansa aluetta. Myanmarin ilmavoimien lentokoneet, helikopterit ja lennokit pommittavat kapinallisten alueiden kyliä. Kiina ja Venäjä tukevat Myanmarin armeijaa. Sisällissodassa on kuollut satatuhatta ihmistä. Lähes neljä miljoonaa myanmarilaista on paennut kotiseudultaan sodan takia.
Myanmarissa on yli sata vähemmistökansaa. Hallituksen ja armeijan kannattajat ovat maan keskiosien jokilaaksojen valtaväestöä, buddhalaisia burmalaisia, bamareita. Syrjityimpään vähemmistöön kuuluvat islaminuskoiset rohingyat, joita hallitus ei tunnusta Myanmarin kansalaisiksi. Rohingya-väestöä syytetään ulkomaalaisiksi, laittomiksi tunkeilijoiksi.
Kansanmurhan piirteitä saaneet vainot ovat ajaneet rohingya-väestöön kuuluvia ihmisiä pois Myanmarista Bangladeshiin, Malesiaan ja Intiaan. Rohingya-väestöllä ei ole oikeuksia. Heidän maitaan on takavarikoitu ja jaettu hallituksen tukijoille. Yli miljoona rohingyaa elää nyt pakolaisleireillä Myanmarin ulkopuolella. Myanmarin sisällä yli satatuhatta rohingyaa asuu leireissä Rakhinen osavaltiossa.
Sotilashallituksen vaalit
Myanmarin armeija kaappasi vallan vuonna 2021. Koko Myanmarin itsenäisyyden ajan, vuodesta 1948 asti, sotilailla on ollut vahva vaikutusvalta yhteiskuntaelämässä ja taloudessa. Armeija kaappasi vallan ensimmäisen kerran jo vuonna 1962. Sotilashallitukset johtivat Myanmaria 2010-luvulle saakka. Sotilaiden valtakaudella laadittu ja vieläkin voimassa oleva perustuslaki julistaa, että armeijalla on johtava tehtävä Myanmarin politiikassa. Lain mukaan armeijalle varataan neljäsosa parlamenttipaikoista.
Joulukuussa vuonna 2025 ja tammikuussa vuonna 2026 sotilashallitus järjesti vaalit. Tätä ennen hallitusta vastustaneet puolueet lakkautettiin. Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat, että Myanmarissa on kaksikymmentä tuhatta poliittista vankia. Sotilashallitus valvoi tiukasti vaalitoimitusta ja ääntenlaskentaa. Armeija ja sen liittolaispuolue saivat yli viisisataa parlamentin kahden kamarin 664 kansanedustajapaikasta.
Maaliskuussa vuonna 2026 parlamentti nimitti armeijan komentajan ja sotilashallituksen pääministeri Min Aung Hlaingin Myanmarin presidentiksi. Maassa käydään sisällissotaa. Hallituksen vahvimpia vastustajia ovat isoimpien vähemmistökansojen asejoukot. Hallituksen hallinnassa on vain noin puolet Myanmarista. Armeija on vähitellen onnistunut laajentamaan hallitsemaansa aluetta. Venäjä ja Kiina ovat toimittaneet Myanmarin armeijalle hävittäjälentokoneita, helikoptereita ja taistelulennokkeja. Armeija käy katkeran raakaa sotaa kapinallisalueiden siviiliväestöä vastaan.
Sisällissota on murtanut Myanmarin talouden. Vuonna 2025 talouden ahdinkoa pahensi tuhoisa maanjäristys. Hallitus ja sitä tukevat aseryhmät hankkivat rahaa myymällä luonnonvaroja, kuten Myanmarin metsien arvokasta jalopuuta, maaperän kaivannaisia ja kaasua. Myös huumekauppa on lisääntynyt. Myanmar on maailman suurin laittoman oopiumin tuottaja.
Myanmarin vähemmistöt
Myanmarissa on yli 130 kansallista vähemmistöä. Vähemmistökansoilla on kielensä ja kulttuurinsa, sekä useimmissa tapauksissa pitkät perinteet osana alueen rikasta monimuotoista historian kirjoa. Jotkut nykyiset vähemmistökansat ovat ennen hallinneet valtakansoina isoja valtioita ja alueita. Monet vähemmistökansojen kotiseudut ovat Myanmarin raja-alueilla. Maan keskiosan suurissa jokilaaksoissa valtaväestönä ovat burmalaiset, bamarit. Enemmistö bamareista on buddhalaisia. Myanmarin sotilashallitukset ovat edustaneet korostetun kansallismielistä burmalaisuutta, jonka perustana on bamarien ja buddhalaisuuden valta-aseman pönkittäminen.
Monilla Myanmarin vähemmistökansoilla on omia asejoukkoja, jotka ovat taistelleet keskushallitusta vastaan jo vuosikymmenien ajan. Pohjoisessa Shanin ja Kachinin osavaltioissa, etelässä karenväestön asuinalueilla ja lännessä Rakhinessa on ollut voimakkaita itsehallinto- ja itsenäisyysliikkeitä. Vuonna 2026 Myanmarin eri alueilla toimi noin kaksisataa järjestäytynyttä aseellista liikettä. Jotkut ryhmät ovat neuvotelleet rauhasta hallituksen kanssa ja ne ovat olleet valmiita jonkinlaiseen yhteistyöhön armeijan kanssa. Osa aseryhmistä katsoo tärkeimmäksi tehtäväkseen suojella kotiseutuaan ja sen väestöä. Toiset ryhmät hankkivat hyötyä alueensa luonnonvaroista tai osallistuvat huumekauppaan. Raja-alueilla aseryhmät kiristävät kauppiaita sekä ihmisten ja tavaroiden salakuljettajia.
Myanmarin sotilashallitus pelkää, että vähemmistökansojen itsenäisyys- ja irtautumispyrkimykset pirstovat liittovaltion ja lopettavat burmalaisten, bamarien, ylivallan. Tämä on suurin syy siihen, miksi sotilashallitus haluaa pitää vallan tiukasti käsissään, ja miksi hallitus käy julmaa sotaa oman maansa asukkaita vastaan. Sodat ja väkivalta ovat olleet osa vähemmistökansojen kotialueiden elämää jo 70 vuoden ajan. Vuoden 2021 kaappauksen jälkeen sotilashallituksen vastustajat perustivat Kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, jonka tukijoukoista suuri osa on burmalaisia, bamareita. Vastarintaryhmät aseistautuivat ja hakeutuivat yhteistyöhön vähemmistökansojen asejoukkojen kanssa. Vuonna 2024 sotilashallitus julisti pakollisen viiden vuoden asepalveluksen täydentääkseen sodassa huvenneita joukkoja. Armeijaan pakotettiin kuusikymmentä tuhatta uutta sotilasta. Heistä isoin osa on bamareita.
Kodittomat rohingyat
Rohingyat elävät Myanmarin länsiosassa Rakhinen osavaltiossa. Suurin osa rohingya-väestöstä on islaminuskoisia. Ankarat vainot ovat ajaneet yli miljoona rohingyaa pois Myanmarista. Bangladeshissa rohingya-pakolaiset asuvat valtavilla pakolaisleireillä. Pakolaisia on mennyt myös Pakistaniin, Saudi-Arabiaan, Malesiaan ja Intiaan. Malesiassa on noin sata tuhatta rohingya-pakolaista. Intia haluaa lähettää rohingyat takaisin Myanmariin. Intiassa asuu neljäkymmentä tuhatta rohingya-pakolaista. Intia pitää heitä laittomina maahanmuuttajina. Joka vuosi tuhannet rohingyat lähtevät Myanmarista ja Bangladeshista merelle, Bengalinlahdelle, pienillä ja huonokuntoisilla aluksilla pyrkiäkseen Malesiaan tai Indonesiaan. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että vuonna 2025 yli kuusi tuhatta rohingyaa lähti venepakolaisiksi ja lähes tuhat heistä kuoli tai katosi alusten haaksirikoissa.
Rohingyat ovat eläneet Myanmarissa satojen vuosien ajan, mutta viranomaiset eivät tunnusta heitä maan vähemmistökansaksi, eivätkä edes kansalaisiksi. 1990-luvulla Myanmarin silloinen sotilashallitus antoi rohingya-väestölle tilapäisiä oleskelulupia ja henkilötodistuksia, mutta ei myöntänyt muslimeille kansalaisuutta eikä täysiä kansalaisoikeuksia. Kansallismieliset burmalaiset buddhalaiset pitävät rohingya-väestöä ulkomaalaisina maahanmuuttajina ja heidän mielestään muslimit ovat vihollisia, jotka tulisi ajaa pois maasta. Rohingya-väestöltä riistettiin virallisesti oikeus Myanmarin kansalaisuuteen vuonna 1982 laaditussa Kansalaisuuslaissa.
Kachin, Shan ja Kayin
Kachinin osavaltio sijaitsee Pohjois-Myanmarissa Kiinan rajalla. Alue on vuoristoinen ja siellä on runsaat luonnonvarat. Metsissä on tiikkiä ja muita arvokkaita jalopuita. Maaperästä kaivetaan kultaa, jadea ja harvinaisia maametalleja. Vuonna 1948 hieman ennen Myanmarin itsenäistymistä Kachin sai itsehallinnon. 1960-luvulla suhteet keskushallintoon kiristyivät. Vuonna 1962 Myanmarin armeija kaappasi vallan. Kachninin itsenäisyysliike vahvistui ja kachinilaiset perustivat oman vapautusarmeijansa. Keskushallinnon valta ei ole ulottunut syrjäisille vuoristoalueille.
Kachinin vapautusarmeijan ja hallituksen joukkojen välinen sota on ajoittain tauonnut pitkiksikin aselevoiksi. Vuonna 2018 armeijan hyökkäykset pakottivat tuhansia kachinilaista pakenemaan rajan yli Kiinaan. Vuoden 2021 sotilaskaappauksen jälkeen vihollisuudet kiihtyivät. Kachinilaisten asejoukot ovat auttaneet sotilashallituksen vastustajia ja kouluttaneet uusia taistelijoita. Kachinin vapautusarmeijassa on viisitoista tuhatta taistelijaa. Myanmarin ilmavoimat on pommittanut vapautusliikkeen hallitsemia kyliä. Osa Kachinin aseellisista ryhmistä on mukana jalopuun, jaden ja harvinaisten maametallien laittomassa hyödyntämisessä ja huumekaupassa. Vuonna 2026 Myanmarin armeija aloitti uusia sotatoimia ottaakseen haltuunsa Kiinan rajan lähellä sijaitsevia kaivosalueita.
Kachinin eteläpuolella Shanin osavaltiossa on useita paikallisia ja alueellisia aseryhmiä. Jotkut ryhmistä neuvottelevat ja tekevät yhteistyötä Myanmarin hallituksen kanssa. Shanin osavaltio sijaitsee Kachinin tavoin Kiinan rajalla. Myös Shanissa aseryhmien ja hallituksen joukkojen väliset yhteenotot lisääntyivät vuoden 2021 kaappauksen jälkeen. Shanin voimakkaimmat aseryhmät ovat kahakoineet toisiaan vastaan kamppaillessaan alueiden hallinnasta. Shanin osavaltion raja-alueilla asuu kiinankielistä väestöä. Kiina on painostanut näiden alueiden aseryhmiä aselepoon ja yhteistyöhön Myanmarin hallituksen kanssa.
Kayinin osavaltio on Myanmarin eteläosassa Thaimaan vastaisella rajalla. Kayinia kutsutaan myös Karenin osavaltioksi. 1940-luvulla, silloisen Burman ollessa brittiläinen siirtomaa, karenväestön keskuudessa syntyi itsenäisyysliike, joka perusti tuekseen oman asevoimansa. Brittiläisen Burman armeijassa oli joukko karenväestöön kuuluvia sotilaita, jotka liittyivät oman kansanryhmänsä vapautusarmeijaan. Burma itsenäistyi Ison-Britannian siirtomaavallasta vuonna 1948. Vuonna 1949 karenien vapautusliike aloitti aseellisen kapinan hallitusta vastaan. Taistelut ovat jatkuneet välillä kiihtyen, välillä laantuen yli seitsemänkymmenen vuoden ajan. Kaksisataa tuhatta karenia on paennut kotiseudultaan sodan tieltä. Kymmenet tuhannet karenit ovat asuneet Thaimaassa pakolaisleireillä yli kolmekymmentä vuotta.
Ennen vuoden 2021 sotilaskaappausta karenien itsenäisyysliike solmi aselevon Myanmarin hallituksen kanssa. Kaappauksen jälkeen sota leimahti uudelleen. Karenien vapautusarmeija ja liittolaiset ajoivat armeijan joukot pois useilta alueilta Thaimaan vastaisen rajan lähellä. Viime kuukausien aikana jännitteet ovat kasvaneet hallitusta vastaan taistelevien aseryhmien välillä. Myanmarin ja Thaimaan raja-alueella toimii isoja kyberhuijausyrityksiä, joissa on töissä tuhansia ihmisiä. Huijauskeskusten omistajat ovat rikollisjärjestöjä ja työntekijät tekevät usein pakkotyötä. Osa Karenin osavaltion aseryhmistä saa rahaa rikollisjärjestöiltä. Karenien vapautusliike on yrittänyt lopettaa huijauskeskusten toiminnan.
Myanmarin huumekauppa
Myanmar on maailman suurin laittoman oopiumin tuottajamaa. Oopiumia saadaan oopiumunikoista. Sato korjataan muutama päivä kukkien terälehtien putoamisen jälkeen. Unikon kodan kylkeen tehdään viiltoja, joihin valuu valkeaa maitiaisnestettä. Kun neste alkaa kuivua, se kaavitaan irti, kuivataan ja pakataan. Yhdeltä unikkohehtaarilta saadaan tavallisesti hieman yli kymmenen kiloa raakaoopiumia. YK:n asiantuntijoiden mukaan Myanmarin unikkoviljelmät ovat useimmiten pieniä, mutta viljely on tehostumassa. Viljelyalat kasvavat. Tuotanto on tullut ammattimaisemmaksi. Pinta-alakohtainen tuottavuus on kohonnut. Vuonna 2025 Myanmar tuotti miljoona kiloa oopiumia.
Shanin osavaltio on pitkään ollut Myanmarin oopiumin tärkein tuotantoalue. Shanin osavaltion pohjoisosat ovat Kiinan vastaisella rajalla. Etelämpänä rajanaapureina ovat Thaimaa ja Laos. Unikkoviljelmiä on myös Kachinissa sekä Myanmarin länsiosassa Chinin osavaltiossa, YK:n tutkijat arvioivat, että Myanmarin unikkoviljelmien yhteispinta-ala on yli viisikymmentä tuhatta hehtaaria. Tutkijoiden mukaan maan oopiumikaupan vuosiarvo voi kohota yli miljardiin euroon. Oopiumunikon maitiaisnesteen morfiinista jalostetaan heroiinia, joka on vahva ja erittäin vaarallinen huumausaine.
Myanmar on myös suuri metamfetamiinin tuottaja ja myyjä. Metamfetamiini on synteettinen piristehuume, joka aiheuttaa käyttäjissä voimakasta riippuvuutta, masennusta ja elimistön vastustuskyvyn heikkenemistä. Myanmarin läntisestä Rakhinen osavaltiosta on tullut metamfetamiinin kauppareitti kansainvälisille markkinoille. Huumekaupan raha näkyy Rakhinen kaupunkien elinkeinoelämässä ja kiinteistökaupoissa. Metamfetamiinin paikallinen käyttö on lisääntynyt huolestuttavasti. Myanmarin armeijan sotilaat ja epäsäännölliset aseryhmät ottavat lahjuksia huumeiden tuottajilta, kuljettajilta ja myyjiltä sekä raja-asemilla että maanteiden tarkastuspisteissä. Suurimmat oopiumi-, heroiini- ja metamfetamiinikaupan toimijat ovat solmineet suhteita armeijaan ja paikallisiin aseryhmiin, jotta huumekuljetuksissa ei esiintyisi häiriöitä.
Harvinaiset maametallit
Myanmar on yksi maailman suurimmista harvinaisten maametallien tuottajista. Harvinaisiin maametalleihin kuuluu seitsemäntoista alkuainetta. Niitä tarvitaan valmistettaessa kestomagneetteja, älypuhelimia, sähköautoja, tietokoneita, tuuliturbiineja, lentokoneita, lennokkeja ja LED-valoja. Harvinaisilla maametalleilla on kova kysyntä kansainvälisillä markkinoilla. Kiina tuottaa valtaosan maailman harvinaisista maametalleista. Kiinan valtion kaivosyhtiöt rahoittavat ja hallinnoivat Myanmarin kaivoksia. Yli puolet Kiinan harvinaisten maametallien tuonnista tulee Myanmarista.
Harvinaisia maametalleja on löydetty Kachinin osavaltiosta Myanmarin pohjoisosasta. Niiden louhinta on kasvanut nopeasti muutaman viime vuoden aikana. Kachinin vuorten rinteiltä on kaadettu metsää ja tilalle on tullut kaivosten altaita. Vuonna 2023 Myanmarin harvinaisten maametallien viennin vuosiarvo oli yli miljardi euroa. Valtaosa viennistä suuntautuu Kiinaan. Vuonna 2025 Myanmar vei harvinaisia maametalleja Kiinaan noin 600 miljoonan euron arvosta. Global Witness-järjestön tekemän selvityksen mukaan lähes puolet Kachinin kaivosten työntekijöistä on kiinalaisia. Kachinin osavaltio on Kiinan rajalla.
Global Witness-järjestö on paikallistanut Kachinin alueelta otetuista satelliittikuvista 2700 harvinaisten maametallikaivosten liuotusallasta 300 kohteessa. Kachinin kaivoksista saadaan esimerkiksi dysprosiumia ja terbiumia, jotka ovat arvokkaita raskaita maametalleja. Dysprosiumin, neodyymin, raudan ja boorin seoksesta tehdään magneetteja. Eräitä muita seoksia käytetään monimetallilampuissa. Terbiumia käytetään lasereissa, röntgenlaitteiden valotuslevyissä ja elohopealampuissa. Terbium on kalliimpaa kuin platina.
Kiinalaiset kaivosyhtiöt tekevät yhteistyötä Myanmarin sotilashallituksen ja paikallisten aseryhmien kanssa. Kachinin kaivosalueella toimii Uusi demokraattinen armeija -niminen yksityinen aseryhmä, jolle Myanmarin armeija on antanut raja-alueen valvontatehtäviä. Aseryhmän johtajat uhkailevat ja painostavat kaivosalueen väestöä. Eräiden kylien asukkaat ovat lähettäneet armeijalle ja hallitukselle valituskirjelmiä siitä, että harvinaisten maametallien kaivokset likaavat ja jopa myrkyttävät jokia ja juomavesilähteitä. Uusi demokraattinen armeija on käskenyt kyläläisiä lopettamaan valitukset.
Myanmarin viranomaiset eivät pakota kaivoksia noudattamaan ympäristölakeja tai -määräyksiä. Harvinaisten maametallien kaivokset voivat toimia vapaammin kuin Kiinassa. Liuotusaltaissa käytetään myrkyllisiä aineita. Jos niitä päästetään maahan ja jokiin, ne pilaavat juomaveden ja aiheuttavat ihmisille vakavia terveyshaittoja. Louhinnan ja jalostamisen sivutuotteena syntyvää myrkyllistä jätettä kertyy toista tuhatta tonnia jokaista louhittua maametallitonnia kohti. Ilmaan pääsevät höyrytkin ovat haitallisia. Ilmastonmuutoksen hallinnassa välttämättömien ympäristöystävällisten tuulivoimaloiden ja sähköautojen valmistamisessa tarvittavan raaka-aineen louhiminen ja jalostaminen jättävät nyt Myanmariin myrkyllisiä jälkiä ja rahoittavat osaltaan armeijan ja sitä tukevien aseryhmien valtaa.
Aiheeseen liittyvät maat
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: