Israelin ja Hamasin välinen kuuden viikon mittainen tulitaukosopimus alkoi 19. tammikuuta 2025. Qatarin, Egyptin ja Yhdysvaltojen neuvotteleman tulitaukosopimuksen aikana on sovittu panttivankien vaihdosta ja kauan kaivatun humanitaarisen avun pääsystä Gazaan.
Gazassa Israel yritti kukistaa ääri-islamistisen terroristijärjestön Hamasin hävityssodalla, joka murskaa kaupungit ja ihmiselämän edellytykset. Gazan sodan pommituksissa, ohjusiskuissa, tykkitulessa, katutaisteluissa sekä nälän ja tautien uhreina on vuoden 2024 aikana menehtynyt yli neljäkymmentä tuhatta palestiinalaista. Ääri-islamistiset liikkeet eivät tunnusta Israelia. Ne haluavat hävittää Israelin ja ajaa juutalaiset pois maasta. Palestiinalaishallintoa repivät sisäiset ristiriidat. Palestiinan vapautusjärjestöä aikaisemmin johtaneet ryhmät ja Hamas ovat taistelleet vallasta. Valtakamppailu on johtanut aseellisiin yhteenottoihin ryhmien välillä. Vaaleja ei ole järjestetty vuosikausiin. Nuoret palestiinalaiset eivät enää luota vanhoihin johtajiin. Gazan tuhoaminen kasvattaa katkeruutta.
Aidattu ja tuhottu Gaza
Gaza on neljäkymmentä kilometriä pitkä ja kymmenen kilometriä leveä maakaistale Välimeren rannalla. Gaza on aidattu kuin vankileiri kaikkialta muualta paitsi meren rannan puolelta. Lännessä Gazalla on lyhyt raja Egyptin kanssa, muualla rajan toisella puolella on Israel. Gazan kaistaleella asuu yli kaksi miljoonaa palestiinalaista.
Israel miehitti Gazan vuonna 1967. Gazan kaistaleelle perustettiin israelilaisia siirtokuntia. Vuonna 2005 Israelin armeija vetäytyi Gazasta. Siirtokunnatkin purettiin ja seitsemän tuhatta siirtolaista palasi takaisin Israeliin. Gazan palestiinalaishallintoa johtaa ääri-islamistinen järjestö Hamas. Vuonna 2007 Hamas ja sitä ennen voimakkain palestiinalainen liike Fatah aloittivat sodan toisiaan vastaan. Hamas sai haltuunsa Gazan. Fatahin hallitus johtaa vielä Länsirannalla.
Lokakuussa vuonna 2023 Hamasin terroristit hyökkäsivät Israeliin ja tappoivat yli tuhat israelilaista. Tappajat käyttivät raakaa väkivaltaa. He pahoinpitelivät uhreja julmasti ennen surmaamista. He raiskasivat naisia. He tappoivat pikkulapsia. Monissa tapauksissa väkivallantekijät jopa levittivät kuvia ja videoita hirvittävistä rikoksistaan. Terroristit vangitsivat ja veivät Gazaan yli kaksisataa panttivankia. Vankien joukossa oli israelilaisia sotilaita, mutta suurin osa siepatuista oli siviilejä. Hyökkäyksen aluksi Hamas ja Gazan muut ääri-islamistiset ryhmät ampuivat Israeliin lähes tuhat räjähtävää rakettia. Hamasin terrori-isku järkytti syvästi Israelia. Länsimaat Euroopan unioni mukaan lukien tuomitsivat välittömästi Hamasin hyökkäyksen ja terroristien rikokset.
Hamasin hyökkäyksen jälkeen Israelin ilmavoimat alkoi pommittaa Gazaa. Israelilaiset panssarijoukot ja jalkaväki hyökkäsivät Gazan kaupunkeihin. Israel ilmoitti, että sen tavoitteena oli tuhota Hamas täydellisesti. Ääriliikkeellä arvioitiin olevan Gazassa noin 30 000 aseistettua taistelijaa. Sota murskasi Gazan raunioiksi. Siviiliväestöllä ei ole turvapaikkaa. Valtaosa väestöstä on menettänyt kotinsa. Lähes 44 000 palestiinalaista on kuollut. Valtaosa heistä on tavallisia gazalaisia, jotka eivät osallistuneet hyökkäykseen Israelia vastaan. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan 70% surmatuista palestiinalaisista on naisia tai lapsia.
Israelin ja Hamasin välinen kuuden viikon mittainen tulitaukosopimus alkoi 19. tammikuuta 2025. Qatarin, Egyptin ja Yhdysvaltojen neuvotteleman tulitaukosopimuksen aikana on sovittu panttivankien vaihdosta ja kauan kaivatun humanitaarisen avun pääsystä Gazaan
Siirtokunnat valtaavat Länsirantaa
Vuonna 2024 Länsirannalla eli 500 000 Israelin siirtolaista. Palestiinalaisten maalle on rakennettu 150 israelilaista siirtokuntaa. Itä-Jerusalemissa asuu 230 000 Israelin siirtolaista. Palestiinalaisia häädetään pois siirtolaisten tieltä. Koteja ja yrityksiä määrätään purettaviksi, kun Israel tarvitsee tilaa omille rakennushankkeilleen, tai katsoo palestiinalaisten läsnäolon jollakin muulla tavalla häiriöksi. Siirtokuntien rakentaminen lujittaa Israelin poliittista, sotilaallista ja taloudellista valtaa alueilla, jotka YK:n päätöslauselmien mukaan kuuluvat palestiinalaisille. Suoraan Israelin hallussa oleva alue käsittää 60% Länsirannan pinta-alasta.
YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on julkaissut luettelon yrityksistä, jotka harjoittavat Länsirannalla liiketoimintaa yhteistyössä Israelin miehityshallinnon ja siirtokuntien kanssa. Luettelossa mainitaan 112 yritystä. Niistä 94 on israelilaisia, 11 on eurooppalaisia, 6 on yhdysvaltalaisia ja yksi on thaimaalainen yritys. Ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan yritysten toiminta miehityshallinnon kumppaneina voi edistää ihmisoikeuksien loukkaamista. Osa luettelon yrityksistä on ollut mukana Israelin siirtokuntien rakentamisessa.
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa tähdennetään, että Israelilla ei ole oikeutta rakentaa siirtokuntia eikä asuttaa israelilaista väestöä Länsirannan alueelle. Israel pyrkii tietoisesti muuttamaan Länsirannan väestöpohjaa ja riistämään palestiinalaisilta pysyvästi heille osoitetun kotialueen hallinnan. YK:n yleiskokous ja Kansainvälinen tuomioistuin ovat pitäneet Israelin Länsirannalle rakentamia siirtokuntia laittomina.
Siirtokunnat ja niissä toimivat yritykset hyödyntävät Palestiinan luonnonvaroja. Israelilaiset ja ulkomaalaiset yritykset louhivat Länsirannan kiveä ja käyttävät maa-aineksia rakentamisessa ja sementtiteollisuudessa. Kuolleenmeren ranta-alueella toimivat israelilaiset siirtokunnat valmistavat kauneudenhoitotuotteita, joita myydään Eurooppaan. Länsirannan Betlehem ja Jeriko ovat israelilaisten matkanjärjestäjien turistikohteita, ja matkailu hyödyttää enemmän israelilaisia kuin palestiinalaisia. Vuonna 2019 YK:n ihmisoikeusneuvoston asiantuntija Michael Lynk totesi, että Israel käyttää Länsirantaa vaarallisten ja haitallisten jätteiden kaatopaikkana.
Sekä israelilaisia että ulkomaalaisia yrityksiä kiinnostavat Länsirannan Kuolleenmeren suolat: kalium, magnesium ja bromi. Kaliumia käytetään lannoitteissa, bromia palonestoaineissa, väriaineissa ja lääketeollisuudessa. Kalium, magnesium ja bromi voisivat tuottaa Palestiinalle miljardin euron vuositulot, mikäli Länsirannan palestiinalaiset saisivat hyödyntää niitä.
Länsirannan palestiinalaisia nöyryytetään monin tavoin. Heitä osoitellaan aseilla Israelin tarkastusasemilla, kun he liikkuvat paikasta toiseen. Heidän on hankittava asumis-, liikkumis- ja työlupia. Länsirannan kartta on täplien tarha, missä palestiinalaisalueet näkyvät kymmeninä erillisinä saarekkeina ja Israel hallitsee saarekkeiden ympäristöä. Palestiinalaisilla ei ole omaa itsenäistä maata, vaan hajanainen, alistettu, pelon, epävarmuuden ja kaunan hautomo, josta miehittäjä koko ajan kiristää otettaan siirtokuntia rakentamalla. Vuosien 2005 ja 2019 välillä Israelin Länsirannan siirtokunnissa asuvan väestön määrä kaksinkertaistui. Israelin valtiovarainministeri Bezalel Smotrich sanoi vuonna 2024, että Länsirannan israelilaiset siirtokunnat liitetään pian virallisesti Israelin valtion hallintaan, vaikka tällainen alueliitos rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta.
Palestiina ilman vaaleja
Palestiinan valtiolla on presidentti ja parlamentti. Palestiinalaisvaltion on tunnustanut 146 YK:n jäsenmaata. Vuonna 2024 Norja, Espanja ja Irlanti tunnustivat Palestiinan. Suomikin kannattaa niin sanottua kahden valtion mallia, missä Israel ja Palestiina elävät rinnakkain kahtena valtiona. Suomi ei ole vielä tunnustanut Palestiinan valtiota. Vuonna 1996 Palestiinan presidentiksi valittiin Jasser Arafat. Arafat toimi pitkään Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n johtajana. Arafat edusti Fatahia, PLO:n voimakkainta jäsenjärjestöä. Arafatin kuoltua presidentiksi tuli Fatahin Mahmoud Abbas, vuonna 2005. Vuonna 2006 järjestettiin parlamenttivaalit. Niiden voittajaksi nousi ääri-islamistinen Hamas-järjestö, joka ei hyväksy rauhaa Israelin kanssa. Vaalivoiton jälkeen Hamasin aseryhmät ottivat vallan Gazan kaistaleella. Hamasin ja Fatahin välillä puhkesi kovia taisteluja. Kumpikin järjestö syyllistyi ihmisoikeusloukkauksiin. Vankeja teloitettiin. Taisteluissa kuoli yli sata ihmistä. Niiden jälkeen Hamas on hallinnut Gazaa. Fatah on vallassa Länsirannalla.
Vuoden 2006 jälkeen Palestiinan hallinnossa ei ole järjestetty vaaleja. Abbas on jatkanut presidenttinä, vaikka hänen kautensa päättyi vuonna 2009. Hamas on pitänyt vallan Gazassa. Länsirannan Ramallahissa istuva Abbasin ja Fatahin hallitus edustaa virallisesti Palestiinaa. Hallitus on luvannut monta kertaa järjestää vaalit. Vaalit olisi pitänyt järjestää vuonna 2021, mutta niitä lykättiin. Vuonna 2022 Fatah, Hamas ja kaksitoista muuta palestiinalaisryhmää allekirjoittivat sovintosopimuksen. Sopimuksessa mainittiin, että palestiinalaishallinnon presidentin ja parlamentin vaalit olisi järjestettävä vuoden sisällä sopimuksen allekirjoittamisesta. Vaaleja ei kuitenkaan järjestetty. Abbasin istuminen presidenttinä vuosia toimikauden päättymisen jälkeen ja vaalien jättäminen järjestämättä ovat heikentäneet palestiinalaishallinnon uskottavuutta ja vahvistaneet kuvaa vain nimellisesti olemassa olevasta keinotekoisesta Palestiinan valtiosta.
Mahmoud Abbas ja monet muut Palestiinan pitkäaikaiset johtajat kuuluvat vanhaan sukupolveen, joka ei enää nauti samanlaista kannatusta kuin aikaisemmin. Presidenttinä toimiva Abbas on lähes 90 vuoden ikäinen. Länsirannan ja Gazan nuoremmat palestiinalaiset ovat syyttäneet Abbasia hitaudesta, kyvyttömyydestä ja väärinkäytöksistä. Hamasin vaalivoitto vuonna 2006 oli selvä osoitus vanhaa hallintoa vastaan esiintyneestä tyytymättömyydestä. Huomattava osa Gazan ja Länsirannan palestiinalaisväestöstä osoitti Hamasille suosiota, kun terroristit hyökkäsivät Israeliin vuonna 2023. Israelin hävityssota Gazaa vastaan on lietsonut vihaa ja katkeruutta, joiden jälki näkyy ja tuntuu pitkän aikaa. Pääosa palestiinalaisten vihasta ja katkeruudesta suuntautuu Israelia vastaan. Kotinsa, elinkeinonsa ja perheenjäseniään menettäneet ihmiset ovat alkaneet syyttää myös Hamasia siitä, että terrori-isku toi sodan Gazaan ja ääri-islamistiset aseryhmät ovat käyttäneet siviilikohteita tuki- ja turvapaikkoinaan välittämättä siitä, mitä väestölle tapahtuu.
Hamasin lisäksi Gazassa ja Länsirannan palestiinalaisalueilla toimii useita muitakin ääri-islamistisia liikkeitä. Kiihkeimpiin ryhmiin kuuluu Palestiinan Islamilainen jihad. Ryhmä perustettiin jo 1980-luvulla. Iran on ollut ryhmän tärkein tukija ja rahoittaja. Viime aikoina Islamilaisen jihadin suhteet Iraniin ovat viilentyneet. Nyt ryhmää auttavat libanonilainen ääri-islamistijärjestö Hizbollah ja Syyria. Vuonna 2021 Islamilainen jihad ja Hamas tekivät molemmat satoja raketti-iskuja Gazasta Israeliin. Vuonna 2022, uudessa väkivallan aallossa, valtaosa rakettien ampujista oli Islamilaisen jihadin taistelijoita, ja Israelin kostoiskutkin suuntautuivat enimmäkseen Islamilaista jihadia eikä Hamasia vastaan. Islamilaiselle jihadille sodan ja terrorismin uskonnollinen ulottuvuus - muslimien taistelu juutalaisvaltiota vastaan - on yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi asia kuin tavoite voittaa palestiinalaisille oma itsenäinen maa.
Loppumattoman riidan taustat
Palestiinalaiset ja israelilaiset ovat kaivanneet samaa kotimaata. Palestiina oli turkkilaisen ottomaanien valtakunnan valtapiirissä 1500-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1918 Iso-Britannia valtasi Palestiinan Turkilta. Kansainliitto antoi alueen Ison-Britannian hallintaan. Ison-Britannian hallitus oli sitoutunut tukemaan juutalaisten kansallisen kodin perustamista Palestiinaan. Tämä sitoumus oli vahvistettu ulkoministeri Balfourin antamassa julistuksessa vuonna 1917. Palestiinan arabitkin olivat taistelleet Ison-Britannian liittolaisina Turkkia vastaan. Hekin toivoivat omaa itsenäistä Palestiinaa. Jännitys kasvoi väestöryhmien välillä. Sekä arabi- että juutalaisväestön piirissä perustettiin aseellisia ryhmiä. Aseryhmien välillä oli yhteenottoja jo 1920-luvulla.
1500-luvulla Palestiinassa asui yli sata tuhatta muslimia. Juutalaisväestöön kuului noin viisi tuhatta ihmistä ja kristittyjä oli saman verran. 1920-luvulla muslimiväestöä oli noin puoli miljoonaa. Juutalaisväestöä oli yli 80 000 ja kristittyjä noin 70 000. Lupaus kansallisen kodin perustamisesta houkutteli Euroopan juutalaisia muuttamaan Ison-Britannian hallitsemaan Palestiinaan. Muuttoliike kiihtyi, kun juutalaisvainot alkoivat Hitlerin Saksassa. Vuonna 1936 Palestiinan arabien aseryhmät nousivat kapinaan estääkseen juutalaisten maahanmuuton. Taistelut kestivät kolme vuotta. Useita satoja Palestiinan juutalaisia ja viisi tuhatta arabia surmattiin.
Toisen maailmansodan aikaiset hirvittävät juutalaisten joukkomurhat osoittivat juutalaisväestölle, kuinka kipeästi he tarvitsivat turvallista kotia. Vuonna 1947 YK:n yleiskokous päätti, että Ison-Britannian hallinnon alla oleva Palestiina oli jaettava kahtia. Hieman yli puolet Palestiinasta varattiin tuolloin Israelille, juutalaisväestön kotivaltiolle. Länsiranta ja Gaza muodostivat osan silloiseen YK:n jakokarttaan hahmotellusta Palestiinan arabien maasta. Vuonna 1947 Palestiinassa asui vähän alle kaksi miljoonaa ihmistä. Heistä 1,2 miljoonaa oli muslimeja, 630 000 oli juutalaisia ja 143 000 oli kristittyjä.
Palestiinan arabiväestö ja arabimaiden liitto eivät hyväksyneet maan osittamista. Jakokiista kuumeni sodaksi palestiinalaisten ja israelilaisten aseryhmien välillä samaan aikaan, kun Iso-Britannia valmisteli vetäytymistä pois Palestiinasta. Vuonna 1948 Israel itsenäistyi. Vain päivä itsenäisyysjulistuksen jälkeen Egyptin, Syyrian, Irakin ja Jordanian armeijat hyökkäsivät Israelia vastaan. Vuonna 1949 sovittiin tulitauosta. Jordania liitti itseensä Länsirannan ia Itä-Jerusalemin. Egypti otti Gazan hallintaansa. Länsirannan ja Gazan kaistaleen nykyiset rajat noudattavat vuoden 1949 tulitaukosopimuksen rajoja.
Vuonna 1967 syttyi seuraava sota. Egypti, Syyria, Irak ja Jordania taistelivat jälleen Israelia vastaan. Tässä kuuden päivän sodassa Israel valtasi Länsirannan ja Gazan. Israel ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO sopivat vuonna 1992, että Gaza ja osia Länsirannasta annettaisiin palestiinalaiseen hallintoon. Israelin määräysvaltaan jäivät Länsirannalle perustetut israelilaiset siirtokunnat. Länsirannan palestiinalaisalueet eivät tässä sopimuksessa muodostaneet yhtenäistä kokonaisuutta, vaan ne näkyvät kartalla kymmeninä erillisinä läikkinä. Vuonna 1994 Israel ja Jordania allekirjoittivat maiden välisen rauhansopimuksen, ja Jordania luopui Länsirantaa koskevista aluevaatimuksista.
Vuoden 1967 jälkeen Länsirannan ja Gazan palestiinalaiset ovat eläneet Israelin miehitysvallan varjossa. Kauna kytee. Jäätyneen vihamielisyyden hillittyjä jaksoja ovat vuosien varrella keskeyttäneet monenlaiset levottomuudet, kahakat, pommi-iskut ja avoimet sodat. Gazassa käytiin ankaria taisteluja vuoden 2008 ja 2009 vaihteessa, sekä vuonna 2014. Vuoden 2021 lopussa Israelissa asui 9,5 miljoonaa ihmistä, joista lähes seitsemän miljoonaa kuului juutalaisväestöön. Arabeja oli kaksi miljoonaa ja muita alle puoli miljoonaa. Israelin ja palestiinalaisten välisessä kiistassa Israel on selvästi voimakkaampi osapuoli. Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Fatou Bensouda aloitti vuonna 2019 tutkimuksen palestiinalaisalueiden sotarikoksista. Bensouda epäilee sekä Israelin armeijan että palestiinalaisten aseryhmien syyllistyneen sotarikoksiin Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Uusia sotarikostutkimuksia on käynnistetty sen jälkeen, kun Hamasin terroristit hyökkäsivät Israeliin vuonna 2023, ja Israel aloitti oman tuhoamissotansa Gazan palestiinalaisia vastaan. Marraskuussa vuonna 2024 YK:n nimittämä erityiskomitea totesi, että Israelin sodankäynnin menetelmät Gazassa täyttävät kansanmurhan tunnusmerkit.
Palestiinan pakolaiset
Palestiinan jakoa ja Israelin itsenäistymistä seurannut sota pakotti 700 000 palestiinalaista lähtemään kotimaastaan. Kolmasosa pakolaisista ja heidän jälkeläisistään elää pysyviksi asuinpaikoiksi muuttuneilla pakolaisleireillä. Vuonna 1950 YK perusti UNRWA:n, järjestön, jonka vastuulla ovat Palestiinan pakolaiset. Kun UNRWA aloitti työnsä, sen avun saajina oli 750 000 pakolaista. Vuonna 2024 autettavia oli Gazassa lähes kaksi miljoonaa, ja Palestiinalaisvaltion alueiden ulkopuolella viisi miljoonaa. Jordaniassa elää 2,3 miljoonaa palestiinalaista. Syyriassa on lähes 600 000 ja Libanonissa on yli 200 000 palestiinalaista. Pakolaisuus jatkuu sukupolvesta toiseen.
Aiheeseen liittyvät maat
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: