Al-Qaida

Al-Qaidan perustaminen

Al-Qaida perustettiin Pakistanin ja Afganistanin välisessä Hindu Kush vuoristossa vuonna 1988. Afganistan oli tuolloin Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteena ja maata puolusti vahvasti islaminuskoinen mujahideen-sissitaistelijoiden joukko. Mujahideen-sissit saivat tukea etenkin Pakistanilta, Saudi-Arabialta ja Yhdysvalloilta, joka halusi sijaissodan avulla estää Neuvostoliiton vaikutuspiirin leviämisen öljyrikkaaseen Lähi-itään.

Yhdysvallat tarjosi mujahideen-sisseille rahoitusta ja aseita, joiden avulla sissit lopulta ajoivat Neuvostoliiton asevoimat ulos maasta vuonna 1989. Mittava osa tästä rahoituksesta kulki Maktab al-Khidamat (MAK) nimisen organisaation kautta. MAK keräsi rahoitusta valtioiden lisäksi myös varakkailta yksityishenkilöiltä, ja jakoi sitä eteenpäin pienemmille mujahideen-sissiryhmille, jotka Neuvostoliiton vetäydyttyä maahan alkoivat taistella keskenään maan hallinnasta. Samaan aikaan useat islamin nimeen sotaa käyneet mujahideenit halusivat lähteä taistelemaan uskontonsa puolesta muuallekin maailmaan, esimerkiksi Israeliin.

Yksi mujahideen joukoista sai nimekseen al-Qaida, jonka johdossa jo tuolloin oli Osama bin Laden. Al-Qaida tarkoittaa arabiasta käännettynä tukikohtaa ja tietokantaa, joka viittaa järjestön ensimmäiseen tukikohtaan, jossa taistelijoista koulutettiin uskollisia ja tottelevaisia sotureita ja pidettiin yllä tietokantaa siihen aikaan Neuvostoliittoa vastaan kamppailevista islamistitaistelijoista. Alun perin bin Laden halusi edistää islamin asemaa ulkomailla pelkästään rauhanomaisin keinoin, mutta tilanne muuttui ensimmäisen Persianlahden sodan myötä ja al-Qaida julisti pyhän sodan Yhdysvaltoja, juutalaisia ja heidän liittolaisiaan vastaan.

Kansainvälistymisen aika ja Taliban yhteistyö

Elokuussa 1990 Saddam Husseinin johtama Irakin armeija valloitti Kuwaitin, uhaten nyt suoraan laajojen öljykenttien rikastuttamaa Saudi-Arabiaa, jonka asevoimat eivät olleet puolustautumiseen riittävät. Saudi-Arabiassa syntynyt Osama bin Laden tarjosi maan kuningassuvulle mujahideen-joukkojaan maan puolustamiseksi. Saudit kuitenkin kieltäytyivät, ja kutsuivat sen sijaan Yhdysvaltojen johtaman koalition puolustamaan maata. Bin Laden näki kristinuskoisten yhdysvaltalaisjoukkojen sijoituksen kahden islaminuskon pyhimmän moskeijan maassa loukkauksena uskontoaan kohtaan, ja suuttui asiasta julkisesti Saudi-Arabian hallinnolle, minkä seurauksena hänet karkotettiin synnyinmaastaan, josta hän muutti Sudaniin.

Al-Qaidan toiminnan kansainvälistyessä se toteutti kaksi ensimmäistä Afganistanin ulkopuolista suurta pommi-iskuaan. Ensimmäisen vuonna 1992 Jemenissä ja toisen vuotta myöhemmin New Yorkin World Trade Centerin torneissa. Saudi-Arabia antoi vuonna 1993 tukensa Palestiinan ja Israelin allekirjoittamalle Oslon rauhansopimukselle, minkä seurauksena bin Laden alkoi ahkerasti mustamaalata Saudi-Arabian hallitusta ja tukea paikallisia terroristijärjestöjä, jotka kaavailivat iskuja ”maallistunutta” Egyptiä vastaan. Saudi-Arabian hallitus määräsi bin Ladenin passin tuhottavaksi ja hän menetti kansalaisuutensa. Tämän lisäksi hänen Saudi-Arabiassa olevat pankkitilinsä jäädytettiin, ja hänen perheensä tarjoama yli 7 miljoonan euron vuosittainen stipendi lopetettiin. Sudanin hallitus tarjosi useaan otteeseen bin Ladenia Yhdysvalloille kiinniotettavaksi. Yhdysvallat ei kuitenkaan ryhtynyt toimiin bin Ladenia vastaan. Vuonna 1995 bin Laden häädettiin Sudanista, ja hän palasi Afganistaniin.

Bin Ladenin poissa ollessa Afganistanin tilanne oli alkanut vakaantua, ja maan hallitsijaksi oli nousemassa ääri-islamilainen Taliban-liike. Bin Laden ja al-Qaida nauttivat maassa Talibanin suojelusta, ja alkoivat kouluttaa uutta mujahideen-sisseihin perustuvaa taistelijoiden ryhmää. Al-Qaida myös tuki Talibanin hallintoa muun muassa kouluttamalla Talibanin erikoisjoukkoja. Samoihin aikoihin bin Laden julisti jihadin, eli pyhän sodan kaikkia ”islamin mailla” oleskelevia ulkopuolisia kohtaan. Jihadin julistaminen on historiallisesti ollut Kalifin eli islamislaisen yhteisön eli umman johtajan yksinoikeus, mutta vuodesta 1924 tulkinta on ollut, että jihadin julistaminen tapahtuu uskonoppineiden kollektiivin toimesta. Yleisesti ottaen jihadin julistajan auktoriteetti ratkaisee, ketkä noudattavat julistusta, ja vaikka julistukselle löytyi seuraajia, tuomitsi suurin osa islaminuskon oppineista ja johtajista al-Qaidan ja bin Ladenin vääräuskoisiksi.

Al-Qaida jatkoi tuhoisia pommi-iskuja ympäri Afrikkaa ja Lähi-itää ja vuonna 1996 al-Qaida yritti salamurhata Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin Manilassa, mutta isku epäonnistui Yhdysvaltojen salaisen palvelun löydettyä pommin sillan alta, jonka yli presidentin autosaattueen oli tarkoitus kulkea. Vuoden 1998 pommi-iskussa Yhdysvaltojen suurlähetystöä kohtaan Itä-Afrikassa kuoli noin 300 henkeä. Tämä aiheutti ensimmäisen Yhdysvaltojen vastahyökkäyksen al-Qaidaa vastaan risteilyohjusten muodossa, jotka tuhosivat yhden al-Qaidan tukikohdista Afganistanissa. Lokakuussa 2000, al-Qaidan taistelijat toteuttivat pommi-iskun Yhdysvaltojen hävittäjä U.S.S. Colea vastaan Jemenissä. Miestappiot jäivät pommituksessa vähäisiksi, mutta al-Qaida rohkaistui ja alkoi suunnitella uutta Yhdysvaltojen maaperällä toteutettavaa iskua.

Hyökkäykset Yhdysvaltoja vastaan ja terrorismin vastainen sota

11.10.2001 al-Qaida toteutti historiansa tuhoisimman terrori-iskun. Pentagoniin Washingtonissa ja kumpaankin World Trade Centerin torniin New Yorkissa ohjattiin kaapatut matkustajalentokoneet. Lisäksi yksi kaapattu lentokone syöksyi maahan Pennsylvanian osavaltiossa. WTC tornit luhistuivat maahan, ja Pentagoniin ohjattu lentokone aiheutti suuret tuhot Yhdysvaltojen puolustusvoimien päärakennukselle. Iskuissa kuoli noin 3 000 ihmistä ja sen saama mediahuomio oli ennenkuulumaton.

Al-Qaida ei aluksi ottanut vastuuta iskuista, mutta muutamaa päivää myöhemmin Osama bin Laden ilmoitti hyökänneensä Yhdysvaltojen ”armeijan ja talouden ikoneita vastaan". Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush julisti välittömästi ”sodan terrorismia vastaan” ja vaati Afganistanin Taliban-hallitusta luovuttamaan bin Ladenin Yhdysvaltoihin. Afganistanin epäröidessä Yhdysvallat hyökkäsi maahan tukenaan kansainvälinen koalitio. Yhdysvaltojen armeija syrjäytti Talibanin hallituksen nopeasti, ja loput Taliban-taistelijat sekä al-Qaida perääntyivät Pakistanin ja Afganistanin väliselle vuoristoalueelle.

Yhdysvallat epäonnistui Osama bin Ladenin kiinniotossa ja joutui Afganistanissa vaikeaan sotaan entisiä liittolaisiaan ja varustamiaan, alueella vuosikymmeniä taistelleita, mujahideen-sotureita vastaan. Yhdysvaltojen sotilaallinen toiminta Afganistanissa ja myöhemmin Irakissa toi al-Qaidalle lisää tukijoita ja kannatusta. Al-Qaidan ydinjoukko joutui kuitenkin luopumaan Afganistanista turvapaikkanaan ja valtion tarjoaman tuen ja tilan menetys heikensi merkittävästi järjestön toimintamahdollisuuksia. Al-Qaida alkoi levittäytyä ympäri maailmaa ja jakautua yhä pienemmiksi alueellisiksi yksiköiksi ja jatkoi pommi-iskuja Euroopassa, Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa.

Käännekohta al-Qaidan historiassa tuli, kun vuoden 2011 toukokuussa Yhdysvaltojen merivoimien erikoisjoukot tekivät iskun Pakistanin Abbottabadin kaupungissa sijaitsevalle muuratulle asuinalueelle. Erikoisjoukot löysivät ja surmasivat iskussa Osama bin Ladenin ja saivat haltuunsa suuren määrän al-Qaidan salaista materiaalia. Tämän jälkeen useat muut al-Qaidan johtajat ja merkittävät toimijat ovat kuolleet Yhdysvaltojen miehittämättömien lentokoneiden tekemissä ohjusiskuissa Pakistanissa ja Jemenissä.

Bin Laden oli symbolisesti merkittävä hahmo terrorismille yleensä ja al-Qaidalle erityisesti ja tämän karismaattisen johtajan menehtyminen oli suuri tappio ideologiastaan elävälle liikkeelle. Bin Ladenin seuraajaksi nousi egyptiläinen Ayman al-Zawahiri. Al-Zawahirin johtajuus rajoittuu pääasiallisesti ryhmittymien ideologiseen ja uskonnolliseen motivointiin, sillä toiminnallisesti al-Qaidan alueelliset järjestöt ovat hyvin itsenäisiä. Arvioiden mukaan al-Qaidan ideologisen keskuksen muodostaa noin 300-400 henkilön ryhmä, jotka vastaavat al-Qaidan julkisuuskuvasta ja välittävät viestejä ja puheita tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median kautta.

Ideologia al-Qaidan takana

Järjestö edustaa äärimmäistä ja suppeaa versiota sunnilaisesta islamista, jossa sharia-lakijärjestelmän nähdään edustavan jumalan valtakunnan järjestystä ja oikean opin levittäminen pyhänä velvollisuutena. Samalla islamin nähdään olleen koko olemassaolonsa ajan kristillis-juutalaisen liittoutuman hyökkäyksen kohteena, ja että tilanne on korjattava ja vääryydet kostettava. Uskonlogiikalle ja populismille tyypilliseen tapaan opinkappaleiden tulkinnassa pyritään yhdistämään erilaisia näkemyksiä ja päämääriä tavoittaakseen mahdollisimman laajan tukijakunnan. Samalla me-muut vastakkainasettelun avulla pyritään vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, sitouttaa seuraajia yhteisiin tavoitteisiin ja vahvistaa toiminnan houkuttelevuutta elämään pettyneiden ihmisten keskuudessa. Keskusjohdon puuttuessa ideologia onkin usein pääasiallinen verkoston osien eli solujen toiminnan ohjaamisen keino.

Al-Qaida vastustaa läntisiä vaikutteita ja arvoja muslimimaissa ja tuomitsee ne islamin vastaisina. Erityisesti al-Qaidan ideologia vastustaa läntistä demokratia käsitystä, koska näkee sen kilpailevan uskonnon kanssa asemasta yhteiskunnassa ja katsoo demokraattisten periaatteiden kuten uskonnon- ja sananvapauden johtavan uskonnon aseman heikentymiseen ja lopulta uskosta luopumiseen. Ideologia korostaa muslimimaiden ongelmien ja epäyhtenäisyyden johtuvan lännen vaikutuksesta. Koheesion ja ryhmäidentiteetin tukemiseksi myös erilaiset islamin tulkinnat nähdään väärinä ja usein jäsenet soveltavat niihin samanlaista toiminnan logiikkaa kuin muitakin ei-me ryhmittymiä kohtaan. Ryhmittymä on osallistunut tuhansien sekä sunni että shiia muslimien tappamiseen esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa.

On tärkeää muistaa, ettei al-Qaida edusta kaikkia islaminuskoisia ryhmiä ja muslimeja. Valtaosa islamistisen maailman uskonoppineista ja vallanpitäjistä on tuominnut al-Qaidan edustaman väkivaltaisen ääri-islamin harhaoppisuudeksi. Heidän mukaan terrorismi ja siviilien tappaminen on täydessä ristiriidassa islamin perusperiaatteiden kanssa.

Terrorismin vastainen toiminta

Verkoston toiminta on hiljalleen hiipunut ja paikallistunut muslimimaihin ja etenkin Pakistanin ja Afganistanin alueelle. Tämä johtuu pitkälti terrorismin vastaisen toiminnan tehostumista erityisesti länsimaissa ja voidaan jakaa neljään osaan:

Ensiksi lainsäädännön muutokset ovat antaneet tiedustelupalveluille ympäri maailman entistä laajemmat seurantavaltuudet ja mahdolliset puuttua terrorismiepäilyihin voimakeinoin.

Toiseksi verkkovalvonnan henkilöstöresurssien eli HUMINTin määrää on vahvistettu entiseen verrattuna. Ainakin vielä vuonna 2010 arviolta lähes kaikki länsimaat käyttivät tiedusteluun enemmän rahaa suhteessa bkt:hen kuin koskaan aiemmin ja kehitys vaikuttaa tämän jälkeen jatkuneen saman suuntaisena. Ei ole myöskään syytä olettaa, että tilanne olisi muiden kuin länsimaiden keskuudessa merkittävästi erilainen.

Kolmanneksi autonomisoidut flägättyjen eli ennalta merkattujen sanojen seulonta- ja analysointimenetelmät ovat kehittyneet 2010-luvun kuluessa merkittävästi. Terroristien on entistä vaikeampi viestiä verkossa salanimien ja kiertoilmaisujenkaan avulla, minkä lisäksi myös pahamaineisen Tor-verkon käyttäjien seurantamenetelmät ovat kehittyneet.

Neljänneksi terrorisminvastainen kansainvälinen yhteistyön volyymi on kasvanut voimakkaasti. Positiiviset kokemukset ja jaettu uhan tunne ovat helpottaneet terrorismia koskevan tiedustelutiedon jakamista. Myös rajavalvonnan ja poliisityön kansainvälisen yhteistyön resursseja ja koordinointia on lisätty sillä seurauksella, etteivät rajat enää piilota ja suojele kansainvälisiä terroristeja.

Kehittyneiden vastatoimien seurauksina erityisesti amatöörimäisesti toimivien solujen toiminta on vaikeutunut niin iskujen suunnittelun kuin rekrytoinninkin osalta. Samalla al-Qaidan keskusjohtoa vastaan tehdyt onnistuneet iskut ovat heikentäneet verkoston koordinaatio, voimistaneet hajautumista ja lisänneet verkoston sisäisen valtakamppailun määrää. Al-Qaidan operatiivinen johto ei ole enää yhden ihmisen tai tietyn ydinryhmän käsissä. Al-Qaidan nimeä kantavat lukuisat ääri-islamististen militanttien ryhmittymät, jotka ovat levittäytyneet Eteläiseen ja Kaakkois-Aasiaan, jossa ne toimivat itsenäisinä, alueellisina soluina, sekä Itä-Afrikan ja Lähi-idän maihin, joissa ne osallistuvat maiden sisäisiin konflikteihin.

Al-Qaidan nykytila

Verkostomaisen organisaatiorakenteen vahvuutena on sen kitkemisen vaikeus. Verkostoon liittyminen ei vaadi vaativaan sissikoulutukseen osallistumista kuten al-Qaidan alkuvuosina, vaan tiettyjen uskonkappaleiden omaksuminen ja niiden mukaisesti toiminen riittää. Samalla väittämällä verkostosta riippumattomiakin iskuja omikseen al-Qaida paitsi lisää näkyvyyttään, myös tekee varsinaisten organisaatiotoimijoiden jäljittämisestä vaikeaa. Lisäksi koska toimijoita yhdistää uskonnollinen ideologia ja abstrakti me-henkisyys, on taistelijoiden motivaation murtaminen vaikeaa verrattuna esimerkiksi useimpiin valtiollisiin armeijoihin, jotka usein antautuvat keskusjohdon kaatuessa. Hajautettu organisaatiorakenne myös tarkoittaa, että merkittävästäkään tuliylivoimasta on vaikea saada ratkaisevaa etua.

Samalla solujen itsenäistyminen on tuonut mukaan myös alun perin verkostolle keskeisestä jihadistisesta ideologisesta vieraantuneita toimijoita, joiden läsnäolo puolestaan heikentää verkoston koheesiota ja uskossaan horjuvien jäsenten ideologista sitoutumista, sekä me-muut vastakkainasettelun vetoavuutta. 1980-luvulla Afganistanissa koettu inhimillinen hätä ja Neuvostojoukkojen uhka loivat otollisen kasvualustan ääriliikehdinnän kasvulle. Tuolloin mukaan liittyneet saattoivat uskoa puolustavansa isänmaataan ja uskoaan konkreettista ja akuuttia vihollista vastaan. Maailmanjärjestelmän kokoista ja näennäisen iänikuista vihollista vastaan nouseminen vaatii erilaista vakaumusta, eikä kaikkia väärinajattelijoita ole yhtä helppo maalittaa vihollisiksi kuin vieraan vallan sotilastoimihenkilöitä.

Näiden tekijöiden yhteisenä seurauksena on, että al-Qaidan on ollut yhä vaikeampi rekrytoida uusia jäseniä. Vuoden 2010 lopulla Tunisiasta alkuunsa saaneessa Arabikeväässä useiden muslimimaiden kansalaiset nousivat vastustamaan autoritaarista hallintoa ja vaatimaan demokratiaa. Al-Qaidan jyrkät ja demokratian vastaiset lausunnot ovat osaltaan vieneet sekulaarista tai edustuksellista hallitusta toivovien kansan ryhmien kannatusta. Useissa muslimimaissa al-Qaida on hyökännyt siviiliväestöä kohtaan sillä seurauksella, että yhä useammat maat ja yksittäiset muslimit ovat kääntyneet al-Qaidaa vastaan, mikä puolestaan vaikeuttaa piilossa pysymistä ja resurssointia, sillä nykyään merkittävä osa solujen toiminnan rahoituksesta tulee lahjoituksista.

Yhdessä terrorismin vastaiset toimet ja verkoston pirstaloituminen on johtanut siihen, että länsimaihin kohdistuneiden iskujen määrä on vähentynyt voimakkaasti. Valitettavasti al-Qaida osallistuu edelleen muualla maailmassa tavallisiin kansalaisiin kohdistuvaan terroriin. Erityisen aktiivinen se on muslimivaltioissa, eikä sen aiheuttaman tai innoittavan terrorismin riski ole muualtakaan kadonnut. Pirstaloitumisen seurauksena verkoston solujen toimintaa on yhä vaikeampi hallita ja paikallistaa.

Alun perin al-Qaidan rahoitus perustui pitkälti bin Ladenin henkilökohtaiseen varallisuuteen, heroiinin myyntiin ja yksittäisiin lahjoituksiin, mutta bin Ladenin tilit jäädytettiin vuonna 2003 ja rahaliikenteen valvontaa on tiivistetty. Vuonna 2002 haltuun otetut dokumentit ovat osoittaneet verkoston siirtäneen rahaa hyväntekijäjärjestöjen, erityisesti International Islamic Relief Organization (IIRO) ja Muslim World Leaguen (MWL) kautta. Vaikka uutta tietoa on saatavilla niukasti, on hyväntekijäjärjestöjen kansainvälisen rahaliikenteen seurantaa sittemmin tiivistetty ja tehostettu huomattavasti sekä pankkien vastuuta lisäämällä, että autonomisen valvonnan avulla. Al-Qaidan on siksi todennäköisesti nyt entistä vaikeampi likvidoida ja kanavoida resursseja kansainvälisesti.

Al-Qaidan alaisia (eli ideologialle uskollisia) järjestöjä toimii ainakin Pohjois- ja Itä-Afrikassa, koko Lähi-idässä ja eripuolilla Aasiaa. Irakissa arabikevään synnyttämä kaaos ja epävarmuus on ruokkinut ääriliikehdintää ja vahvistanut al-Qaidan suosiota maassa. Yemenissä levottomuudet kasvattivan paikallisen solun, AQAP:in suosiota tasaisesti, kunnes vuonna 2014 puhjenneen Yemenin sisällissodan myötä se on kasvanut mahdollisesti sotavoimaltaan ja kansainväliseltä toimintakyvyltään al-Qaidan voimakkaimmaksi soluksi. 31.1.2020 Yhdysvalalt eliminoi AQAP:n emiirin Qasim al-Raymin. Tämän vaikutukset jäävät nähtäviksi.

Vuonna 2011 puhjennut Syyrian sota sai useat sissit siirtymään Irakista Syyriaan ja perustamaan sinne uuden solun. Tästä syntynyt Jabhat al-Nusra -ryhmä taisteli menestyksekkäästi Assadin joukkoja vastan, mutta on sittemmin hiipunut, eivätkä sen kytkös kansainväliseen al-Qaidaan ole enää selvä. Irakissa ja Syyriassa Islamilainen Valtio ISIS on osin syrjäyttänyt al-Qaidan alueella. Samalla ISIS:en juuret ovat kuitenkin syvällä al-Qaidan osaamispohjassa ja järjestöjen ideologioissa on runsaasti päällekkäisyyksiä. Useiden al-Qaida aktiivien uskotaankin siirtyneen ISIS:sen riveihin tavoittelemaan alueellista kalifaattia.

Afrikassa islamilaisen Magrebin alueella toimiva al-Qaidan paikallinen solu AQIM löysi arabikevään kaaoksesta itselleen otollisen kasvualustan ja ainakin vuodesta 2015 eteenpäin se on kyennyt organisoimaan useita tuhoisia terroristi-iskuja alueella. Somaliassa al-Shahaab -vastarintaliike julistautui uskolliseksi al-Qaidalle vuonna 2012 ja on sen jälkeen suorittanut useita terroristi-iskuja Somaliassa ja sitä ympäröivillä alueilla.

Inhimillinen kärsimys ja sosioekonominen hätä ovat ääriliikkeiden tärkeimpiä nousupohjia, eikä kummastakaan tule olemaan kiihtyvään tahtiin eriarvoistuvassa ja ilmastokatastrofin runtelemassa maailmassa pulaa. Al-Qaida, sen solut tai rinnakkaisjärjestöt eivät ole niin ikään katomassa minnekään ja vaikka länsimaat ovat onnistuneet voimatoimin kitkemään järjestäytynyttä terrorismia alueeltaan, on vastaavalle, myös ei-islamistiselle, vastarintaliikehdinnälle vahvaa kasvupotentiaalia.

Al-Qaidan vaikutus ja kylvämä pelko elää myös vahvasti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Kauhun ja paniikin lietsominen on yksi terrorismin merkittävimmistä aseista ja siksi al-Qaida on aktivoitunut liikkeenä sosiaalisessa mediassa, jonka kautta se pyrkii vaikuttamaan, levittämään ideologiaansa ja samalla ylläpitää pelon ilmapiiriä. Al-Qaidasta on tullut tärkeä militanttien muslimien symboli ja brändi monessa maassa. Siksi ajoittain on kritisoitu terrorismitoiminnan liiallista uutisoimista, sillä sen on nähty toimivan lähinnä al-Qaidan tyyppisten järjestöjen eduksi edistämällä sen propagandaa.

YK:n rooli

YK:n oma terrorismin vastainen komitea, Counter Terrorism Committee CTC, toimii suoraan YK:n turvallisuusneuvoston alaisuudessa. Se perustettiin pian 11.10.2001 iskujen jälkeen tehtävänään valvoa, että jäsenvaltiot noudattavat terrorismin vastaisia sitoumuksiaan, kuten asetettuja sanktioita. Vuonna 2005 YK:n yleiskokous hyväksyi terrorismin vastaisen strategian ja perusti oman toimielimen, The Counter-Terrorism Implementation Task Forcen (CTITF), valvomaan strategian toimeenpanoa.

Turvallisuusneuvoston päätöksellä al-Qaidaa vastaan on asetettu lukuisia sanktioita, velvollisuuksia valvoa rahoitusvirtoja, ja asekaupan rajoitteita. Käytännössä vaikutukset ovat kuitenkin jääneet vähäisiksi. YK:lla ei ole toimivaltuuksia estää haitalliseksi todettua toimintaa, eikä asetettujen säädöksien kiertäminenkään ole osoittautunut vaikeaksi, sillä kauppaa rajoitteita rikkovien valtioiden kanssa, ei ole rajoitettu.

Terrorismin vastaisessa työssä YK:n keskeiseksi rooliksi onkin jäänyt keskustelufoorumina toimiminen, sekä uhrien auttamisen koordinoiminen. Tämä on kuitenkin hyvin merkityksellistä, sillä kansainvälisellä yhteistyöllä on ollut ratkaiseva merkitys terrorismin vastaisessa toiminnassa erityisesti länsimaiden keskuudessa. Myös YK:n luokituksiin siitä, onko jokin organisaatio terroristijärjestö vai ei, luotetaan ainakin silloin, kun ei ole kyse turvallisuusneuvoston jäsenten alueiden organisaatioista.

YK:n rauhanturvaorganisaatiolla, UN Peacekeepingillä ei ole omaa al-Qaidaan erikoistunutta yksikköä.

Lähteet

BBC, Federation of American Scientists, YK

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:

Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: