Nälänhätä uhkaa tulvien takia
Suurin osa Etelä-Sudanista on rehevää tasankoa. Valkoinen-Niili virtaa etelästä pohjoiseen koko maan läpi ja pitkät sivujoet muodostavat verkoston, joka kastelee laajoja kosteikkoja ja soita. Tulvat ovat yleisiä. Saviset tasamaat muuttuvat rankkasateilla suuriksi liejujärviksi. Viimeisten neljän vuoden aikana tulvat ovat olleet rajumpia kuin aikaisemmin. Ne ovat hävittäneet maissi- ja durrasadot ja tappaneet karjaa. Laidunmaat ovat jääneet veden alle. Tulvat ovat peittäneet kokonaisia kyliä. Ne ovat saartaneet kaupunkeja ja pakolaisleirejä. YK:n Etelä-Sudanissa toimivat järjestöt varottivat vuoden 2023 alussa, että nälkä uhkaa nyt lähes kahdeksaa miljoonaa eteläsudanilaista. Se on kaksi kolmasosaa maan koko väestöstä. Tulvatuhot ovat Etelä-Sudanin pahin hätätila vuonna 2018 päättyneen sisällissodan jälkeen. Vuonna 2023 1,4 miljoonaa Etelä-Sudanin lasta kärsii vakavasta aliravitsemuksesta.
Tulvat ja väkivalta ovat pakottaneet sadat tuhannet eteläsudanilaiset jättämään kotinsa. Vuoden 2023 alussa Etelä-Sudanissa oli 2,2 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. 2,3 miljoonaa eteläsudanilaista on pakolaisina ulkomailla. Etelä-Sudanissa elää 340 000 ulkomaalaista pakolaista. Valtaosa heistä on kotoisin Sudanista. Pakolaisia on tullut myös Keski-Afrikan tasavallasta, Etiopiasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kansainvälinen apu Etelä-Sudaniin on vähentynyt. Ruokahuolto on käynyt entistä niukemmaksi. Tulvat ovat kurjistaneet pakolaisleirien jo ennestään surkeita asuinoloja. Maailman uutisvälityksessä ja avuntarjonnassa Etelä-Sudanin nälänhätä on suuri kaukainen murhenäytelmä, joka jää muiden polttavien kriisien varjoon.
Tulvat ovat neljänä perättäisenä vuotena aiheuttaneet suuria tappioita Etelä-Sudanin maanviljelijöille ja karjankasvattajille. Maan oma ruoantuotanto on vähentynyt tuntuvasti. Tulvat sekä teiden ja siltojen vaurioituminen ovat haitanneet tuontielintarvikkeiden kuljetuksia. Ruoasta on puutetta ja välttämättömien perustuotteiden hinnat ovat kohonneet pahentaen köyhien perheiden ahdinkoa. Tulvat ovat pilanneet kaivot ja täyttäneet käymälät. Tämä luo edellytyksiä vakaville sairauksille. Etelä-Sudanin matalat maat ovat poikkeuksellisen alttiita tulville. Tavallisina vuosina suot ja kosteikot kuivuvat talven aikana niin, että ne voivat keväällä taas sitoa uuden sadekauden vettä. Viime vuosien vedenrunsaus on kyllästänyt ja ylittänyt soiden ja kosteikkojen vedenpidätyskyvyn. Pienemmätkin lisäsateet nostavat nyt veden pintaa nopeammin kuin mitä tavallisesti on tapahtunut. Tulvista voi näin tulla pitkäaikainen ilmiö. Neljä viidesosaa Etelä-Sudanin asukkaista eli köyhyydessä vuonna 2022.
Väkivalta ei lopu
Ennen itsenäistymistään vuonna 2011 Etelä-Sudan oli Sudanin osa. Valtaosin islamilaisen ja arabiankielisen Pohjois-Sudanin sekä kulttuuriltaan enemmän afrikkalaisen ja kristillisen Etelä-Sudanin välillä esiintyi syviä ristiriitoja. Vuonna 1955 puhkesi sisällissota, joka jatkui 1970-luvun alkuun asti. Tässä sodassa ottivat yhteen pohjoisen Sudanin pyrkimys islamilaistaa etelä ja liittää se tiukemmin arabialaisen vallan alle, sekä Etelä-Sudanin väestön vaatimukset itsenäisyydestään. Vuonna 1983 alkoi toinen sisällissota, kun Sudanin hallitus yritti heikentää Etelä-Sudanin aluehallintoa yleistavoitteenaan tehdä koko Sudanista islamilaisen sharia-lain ja Koraanin sääntöjen mukaan hallittu valtio. Sisällissodissa kuoli 1,5 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2005 solmittiin rauhansopimus, joka takasi Etelä-Sudanille kuusi vuotta kestäneen itsehallinnon johdantona täyteen itsenäisyyteen.
Etelä-Sudanin itsenäistyminen ei lopettanut väkivaltaa. Vuonna 2011 valtionpäämieheksi valittiin Sudania vastaan taistelleen The Sudan People's Liberation Movement, SPLM-nimisen vapautusliikkeen johtaja Salva Kiir. Vapautusliikkeestä tuli valtapuolue. Salva Kiir on edelleen Etelä-Sudanin presidentti. Pian Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeen SPLM-liikkeen sisällä repesi riita, jonka taustalla olivat johtajien kilpailu poliittisesta vallasta, vanhat väestöryhmien väliset kaunat ja kamppailu luonnonvaroista, erityisesti öljyn hallinnasta. Presidentti Kiir syytti varapresidentti Riek Macharia vallankaappausaikeista. Tästä alkoi sisällissota Etelä-Sudanin eri aseryhmien välillä. Vuodesta 2013 vuoteen 2018 saakka riehuneessa sodassa kuoli lähes 400 000 ihmistä.
Presidentti Salva Kiir kuuluu Etelä-Sudanin dinkakansaan. Dinkat ovat maan suurin väestöryhmä. Etelä-Sudanin vähän yli 11 miljoonasta asukkaasta 4,5 miljoonaa on dinkoja. Varapresidentti Riek Machar edustaa maan toiseksi suurinta väestöryhmää, nuerkansaa. Nuereja on noin kaksi miljoonaa. Sekä dinkat että nuerit ovat perinteisesti olleet karjankasvattajia. Heimot ovat ryöstäneet toisiltaan karjaa, taistelleet laidunmaiden ja vesilähteiden hallinnasta ja pitäneet toisiaan vihollisina jo vuosisatojen ajan. Vuonna 1983 alkaneen sisällissodan aikana dinkojen ja nuerien välinen valtakilpailu johti raakoihin joukkomurhiin, joissa surmattiin tuhansia ihmisiä. Sekä dinkoilla että nuereilla on omia aseistettuja ryhmiä. Jotkut näistä toimivat aseellisina poliittisina liikkeinä, toiset taas ovat paikallisia itsepuolustusryhmiä tai rikollisjoukkoja. Etelä-Sudanin armeijassa dinkat ovat valta-asemassa. Riek Macharin tukena on ollut hyvin järjestäytyneitä nuerien asejoukkoja, joissa on myös entisiä armeijan sotilaita.
Etelä-Sudanin viimeisimmät rauhan- ja sovintosopimukset on tehty pääasiassa Salva Kiirin ja Riek Macharin välillä. Tämä on vahvistanut asetelmaa, missä dinkat ja nuerit taistelevat, ja myös neuvottelevat keskenään, vallasta sekä sen jakamisesta. Etelä-Sudanissa on kuitenkin yli 60 muuta pienempää väestöryhmää, jotka tuntevat jääneensä syrjityiksi ja sivullisiksi. Vuonna 2022 väkivaltaiset yhteenotot ja välikohtaukset jatkuivat eri puolilla maata. Aseryhmät ja armeija surmasivat yhteensä yli 350 ihmistä. Osa välikohtauksista on ollut armeijan ja kapinallisten välisiä kahakoita. Toiset ovat olleet eri aseryhmien välisiä yhteenottoja, jotka ovat syntyneet esimerkiksi karjan laitumia, vesilähteitä ja viljelymaiden hallintaa koskeneista kiistoista. Väkivallasta kärsivät eniten sivulliset. Sekä armeija että aseryhmät kurittavat siviiliväestöä ja käyttävät väkivaltaa painostuksen, rankaisutoimien ja koston työkaluna. Naisia raiskataan. Lapsia on ryöstetty ja myyty. Pahoinpitelyt ovat yleisiä. Ihmisten omaisuutta varastetaan ja tuhotaan. Väkivaltaan syyllistyvät ovat usein varmoja siitä, että he eivät joudu vastuuseen tekemistään rikoksista. YK:n Etelä-Sudanin rauhanturvaosasto UNMISS arvioi vuonna 2022, että kymmenet tuhannet ihmiset pakenivat vuoden aikana kotiseuduiltaan armeijan ja aseryhmien harjoittaman väkivallan vuoksi. Kolme neljäsosaa näistä pakolaisista oli naisia ja lapsia. Presidentti Kiir sanoi vuonna 2022, että Etelä-Sudanin hallitus ei kykene lopettamaan aseryhmien väkivaltaa.
Etelä-Sudanin rauhansopimukseen sisältyy kohta, jonka mukaan vuonna 2023 olisi järjestettävä presidentin- ja parlamenttivaalit. Vuonna 2022 pääosapuolten johtajat Salva Kiir ja Riek Machar sopivat, että vaalit järjestetään vasta joulukuussa vuonna 2024. Vaalien valmisteluvaiheen aikana olisi sopimusten mukaan laadittava luonnos Etelä-Sudanin pysyväksi perustuslaiksi. Vaalien järjestämistä varten tulisi nimittää toimintakykyinen sitoutumaton vaalilautakunta, joka valvoo vaalien rehellisyyttä. Etelä-Sudanissa olisi myös tehtävä väestölaskenta, koska viimeinen laskenta on tehty yli kymmenen vuotta sitten. Ulkomailla, erityisesti lähimaissa Sudanissa, Keniassa, Ugandassa ja Etiopiassa asuvilla eteläsudanilaisilla pakolaisilla pitäisi olla mahdollisuus palata kotimaahan. Kansalaisilla tulisi olla oikeus perustaa poliittisia puolueita, joilla sitten on oltava vapaus osallistua vaaleihin. Vaalien järjestäminen ei edistä rauhaa, jos Etelä-Sudanin väestö ei pidä niitä rehellisinä, vapaina ja uskottavina. Tähän liittyy myös kysymys siitä, mikä on Etelä-Sudanin asevoimien rooli yhteiskunnassa ja politiikassa. Jos armeija ensi sijassa puolustaa presidentti Salva Kiirin valtaryhmän ja dinkaväestön etuja, kansalaisten enemmistö ei luota sotilaisiin vaalien ja koko kansakunnan turvallisuuden takaajina.
Armeija ja aseryhmät värväävät lapsisotilaita
YK:n aselepotarkkailijoiden mukaan Etelä-Sudanin armeija, poliisi ja epäviralliset aseryhmät ovat jatkaneet lasten värväämistä sotilaiksi ja taistelijoita avustaviin tehtäviin. YK:n lastenrahasto UNICEF on vaatinut kaikkia ryhmiä päästämään lapset vapaiksi. Vuonna 2021 Etelä-Sudanissa arvioitiin olevan yli 10 000 lapsisotilasta.
Vuonna 2018 solmitussa rauhansopimuksessa kaikki sen allekirjoittaneet aseelliset ryhmät sitoutuivat luopumaan lapsisotilaiden värväämisestä. Vuonna 2018 yli tuhat lasta vapautettiin aseryhmien riveistä. Armeija, poliisi ja paikalliset aseryhmät ovat kuitenkin pitäneet lapsia palveluksessaan ja jatkaneet värväystä vielä vuonna 2022. Lapsia käytetään tiedustelijoina, taistelijoina, maanteiden tarkastusasemien vartijoina, sotilaiden avustajina ja keittiöhenkilökuntana.
Väestöryhmien väliset vihat
Etelä-Sudan ei ole yhtenäinen maa. Väestöryhmien kiinnekohtia ovat heimo, suku ja kotiseutu eikä Etelä-Sudanin kansalaisuus. Kilpailevat karjanhoitajakansat ovat satojen vuosien ajan tehneet ryöstö- ja kostoretkiä toisten heimojen kyliin. Tästä on kasvanut kauna kahden suurimman väestöryhmän, dinkojen ja nuerien, välille. Vuonna 2022 Magwin maakunnassa puhkesi yhteenottoja karjankasvattajien ja maanviljelijöiden kesken. Läheisessä Jonglein osavaltiossa karjaansa kasvattavien dinkojen laitumet olivat jääneet tulvien alle ja paimenet ajoivat karjalaumansa Magwin viljelymaille. Sekä karjanhoitajat että viljelijät ovat hankkineet aseita ja perustaneet omia paikallisia aseryhmiään pitkien sisällissotien aikana. Magwissa viljelijät yrittivät puolustaa maitaan tunkeilijoilta. Paimenet puolestaan pelkäsivät menettävänsä karjansa, ja siten oman yhteisönsä elinkeinon, jos he eivät löytäisi uusia laitumia tulvan alle jääneiden tilalle. Etujen ja elinkeinojen yhteentörmäys, kilpailu rajallisista luonnonvaroista, johti Magwissa väkivaltaan, joka pakotti 14 000 ihmistä jättämään kotinsa ja maatilansa. Magwi on osa Equatorian aluetta, Etelä-Sudanin sydänmaata ja tärkeintä maanviljelyseutua, missä sijaitsee myös pääkaupunki Juba.
Tulvat ja välillä kuivuudetkin aiheuttavat tulevaisuudessakin vaikeuksia Etelä-Sudanin karjankasvattajille. Monin paikoin laidunmaat ovat jo kuluneet liian tiiviistä käytöstä. Näin ristiriidat karjankasvattajien ja maanviljelijöiden välillä sekä eri karjanhoitajaryhmien kesken varmasti jatkuvat pitäen yllä väestöryhmien välistä väkivallan kierrettä. Etelä-Sudanin poliittiset johtajat käyttävät väestöryhmien kaunoja ja jännitteitä hyväkseen rakentaessaan omia valtaverkostojaan ja asevoimiaan. Presidentti Salva Kiir tukeutuu omaan dinkaheimoonsa. Hänen lähipiirinsä, neuvonantajansa ja armeijansa ovat suurimmalta osaltaan dinkoja. Hänen pitkäaikainen vastustajansa Riek Machar on nauttinut oman nuerheimonsa kannatusta. Nuerit ovat olleet päävoima Macharin asejoukoissa.
Vuonna 2021 Macharin ja hänen aiemman liittolaisensa kenraali Simon Gatwech Dualin aseryhmien välillä puhkesi taisteluja. Sotilasjohtajat kilpailevat keskenään vallasta ja siitä, kuka pystyy esiintymään Salva Kiirin ja dinkojen vastaisen opposition voimakkaimpana hahmona. Machar ja Gatwech Dual ovat kumpikin johtaneet nuerien asejoukkoja Etelä-Sudanin sotien eri vaiheissa. Kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan molemmat ovat syyllistyneet joukkomurhiin, joiden uhreina ovat olleet dinkat sekä Etelä-Sudanin pienet vähemmistöryhmät, kuten Piborin maakunnassa asuvat murlet. Joulukuussa vuonna 2011 Piborin nuerit syyttivät murlekansaa karjavarkauksista vannoen hävittävänsä varkaat maan päältä. Nuerien Valkoisen armeijan tekemissä joukkomurhissa surmattiin kolme tuhatta murlea. Nuerit veivät mukanaan tuhat murleperheiden lasta ja ottivat ryöstösaaliiksi 300 000 lehmää.
Öljyllä ostetaan valtaa eikä talouskasvua
Etelä-Sudanilla on valtavat öljyvarannot. Vuonna 2022 alan asiantuntijat arvioivat, että nykyisin tunnetuissa esiintymissä on ainakin kolme miljardia tynnyrillistä öljyä. Tämä on Saharan eteläpuolisten Afrikan maiden kolmanneksi suurin öljyrikkaus. Vain Nigerialla ja Angolalla on enemmän öljyä kuin Etelä-Sudanilla. Etelä-Sudanin öljykentät löydettiin jo 1970-luvulla. Öljy oli suurin syy siihen, miksi Sudanin hallitus vastusti kaikin keinoin Etelä-Sudanin itsenäisyysliikkeitä. Etelä-Sudanin tähän asti löydetyistä öljyvaroista on pumpattu käyttöön vasta kymmenesosa. Öljyn lisäksi maassa on kaasua. Suurin osa Etelä-Sudanin öljykentistä on maan pohjoisosassa, Sudanin ja Etelä-Sudanin välisen rajan lähellä. Etelä-Sudanin öljy viedään kansainvälisille markkinoille Sudanin halki kulkevaa putkea pitkin. Vuonna 2022 Etelä-Sudan pumppasi maasta 160 000 tynnyrillistä raakaöljyä päivässä. Valtio, poliittinen yläluokka ja armeija elävät öljytuloista. Vuonna 2020 yli neljä viidesosaa Etelä-Sudanin vientituloista saatiin öljystä. Öljyn vienti tuotti 700 miljoonaa euroa.
Ennen Etelä-Sudanin itsenäistymistä itsenäisyyden kannattajat olivat varmoja siitä, että oman öljyn vienti vaurastuttaisi maan nopeasti. Itsenäisyyden alussa Maailmanpankki totesi, että Etelä-Sudanilla oli korkeampi elintaso kuin naapurimailla. Etelä-Sudan luokiteltiin keskituloiseksi eikä köyhäksi maaksi. Öljytulot olisivat voineet vauhdittaa Etelä-Sudanin kehitystä, jos niitä olisi käytetty rehellisesti ja läpinäkyvästi koulutukseen, terveydenhoitoon, nuoren valtion tarvitsemaan hallintoon ja tuotantorakenteen monipuolistamiseen. Näin ei ole tehty. Etelä-Sudanin vallanpitäjät käyttävät öljyvaroja säilyttääkseen valtansa, rahoittaakseen aseensa ja sotansa, rikastuakseen ja ostaakseen itselleen kannattajia. Maan itsenäisyyden aikaiset valtataistelut ja sisällissodat ovat paljolti liittyneet siihen, kuka hallitsee öljyä ja saa päättää öljytulojen käytöstä. Jo Sudanin vastaisen itsenäisyyssodan aikana vapautusliikkeiksi kutsuttujen kapinallisten asejoukkojen johtajat saivat tuloja varastamalla karjaa, kiristämällä kauppiaita ja vaatimalla veroja, perimällä maksuja kultakaivoksilta ja jalopuun hakkaajilta sekä ryöstelemällä valtaamiaan kyliä ja kaupunkeja. Etelä-Sudanin sotapäälliköt ostivat kalliita kiinteistöjä Kenian Nairobista ja Ugandan Kampalasta. Tuoreen valtion öljyvarat olivat kaikkein suurin saalis.
Muodollisesti Etelä-Sudanin öljyvarojen pumppausta ja myyntiä valvoo valtion omistama öljy-yhtiö, jonka nimi on Nile Petroleum Corporation, NILEPET. Käytännössä presidentti Salva Kiirin kanslia johtaa kaikkea öljyn hyödyntämiseen liittyvää toimintaa ja presidentti päättää, miten öljytulot käytetään. Kiirin lähipiiri hallitsee valtionvarainministeriötä ja keskuspankkia. Öljyn myyntiä ja öljytulojen käyttöä koskevat tiedot ovat salaisia. Etelä-Sudanin lain mukaan valtion öljytulot tulisi ohjata erityiselle valtiontilille ja tulojen pitäisi näkyä valtion tulo- ja menoarvion vuosittaisissa tulolaskelmissa. Nykyisin öljytuloja ohjataan monille eri tileille, joista osa on yksityisiä, ja presidentti Kiir päättää tahtonsa ja tarpeidensa mukaan kullakin hetkellä, mihin öljyrahaa käytetään. Tämä on luonut muutoinkin heikon ja epävarman valtiontalouden sisälle presidentin mielivaltaisesti johtaman varjotalouden, missä rahayksikkönä käytetään raakaöljytynnyreitä. Tarvitessaan rahaa armeijan palkkoihin, hallituksen kiireellisiin hankkeisiin tai sotakuluihin, presidentti on ottanut satojen miljoonien eurojen suuruisia ulkomaisia lainoja käyttäen niiden vakuutena ja maksuvälineenä Etelä-Sudanin öljyä.
Etelä-Sudanin öljyraha on vaikuttanut hyvin paljon siihen, miksi vallasta kilpailevien ryhmien väliset taistelut ovat jatkuneet rauhansopimuksista huolimatta. Presidentti Salva Kiir on ohjannut rahaa armeijalle ja dinkojen aseryhmille. Öljyrahojen käyttöön liittyvä varjotalous, salainen tai puolisalainen päätöksenteko, on jäytänyt valtionhallinnon uskottavuutta. Vuonna 2012 presidentti Kiir itse syytti valtion ja aluehallinnon korkeita virkailijoita lähes neljän miljardin euron suuruisista väärinkäytöksistä ja kavalluksista. Öljytynnyreiden käyttö puolihämäränä maksuvälineenä on vienyt pohjan valtion tulo- ja menoarvion tulojen ja kulujen suunnittelulta. Vuonna 2019 Kiir ilmoitti, että presidentin kanslia käyttää 30 000 öljytynnyrillistä päivässä rahoittamaan kiinalaisten yhtiöiden urakoimia maanteiden parannushankkeita. Mikään presidentistä riippumaton taho ei valvo rakennushankkeita eikä niiden rahankäyttöä. Presidentti Kiir on varannut 5 000 öljytynnyrillistä päivässä valtion palkkakuluihin. Valtion öljy-yhtiö on maksanut suoraan palkkoja ja palkkioita armeijan päällystölle. Etelä-Sudanin taloushallinto on muuttunut yhä mielivaltaisemmaksi.
Etelä-Sudanin on arvioitu saaneen vuoden 2012 jälkeen noin kaksi miljardia euroa vientiöljyn ennakkomaksuina kansainvälisiltä ostajilta. Hallitus on käyttänyt maksut kulujensa rahoittamiseen ja samalla sen velka Kiinan kansalliselle öljy-yhtiölle, Malesian Petronasille, Qatarin kansallispankille, Afrikan vienti- ja tuontipankille ja yksityisille öljynvälittäjille on kasvanut huolestuttavasti. Etelä-Sudan ei saavuta poliittista ja taloudellista vakautta, ellei öljyvarallisuutta aleta käyttää rehellisesti, tarkoituksenmukaisesti ja hyvien hallintokäytäntöjen mukaisesti. Kansainvälinen apu ei voi jatkuvasti pitää Etelä-Sudanin taloutta pystyssä eikä tähän olisi polttavaa tarvettakaan, jos öljyä, kaivannaisia ja muita luonnonvaroja sekä niistä saatavia tuloja käytettäisiin järkevästi maan kehityksen hyväksi.
YK:n rauhanturvaajat Etelä-Sudanissa
YK lähetti Etelä-Sudaniin rauhanturvaosaston maan itsenäistyessä vuonna 2011. Rauhanturvatehtävän tavoitteena on ollut tukea Etelä-Sudanin rauhanrakennusta ja olojen vakauttamista. UNMISS-osasto toimii edelleen Etelä-Sudanissa. Osastoon kuuluu 13 000 sotilasta ja 1 500 poliisia. Vuonna 2022 isoimpia joukkojen lähettäjämaita olivat Ruanda, Intia, Nepal, Bangladesh, Kiina, Mongolia ja Ghana. Etelä-Sudanin rauhanturvatehtävässä on vuodesta 2011 lähtien kuollut 111 YK-sotilasta. Vuoden 2022 lopussa Nicholas Haysom, YK:n pääsihteerin edustaja Etelä-Sudanissa, ilmaisi vakavan huolestumisensa aseellisen väkivallan lisääntymisestä maan pohjoisosien maakunnissa. Yhteenottoja on esiintynyt shilluk-kansan aseryhmien ja Simon Gatwech Dualin joukkojen välillä.
UNMISS-rauhanturvaosasto kerää tietoja Etelä-Sudanin ihmisoikeusloukkauksista ja hallituksen toimista maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. YK:n järjestöt avustavat Etelä-Sudanin hädänalaisia ihmisiä ja maan ulkopuolelta saapuneita pakolaisia. YK:n miinanraivaajat ovat työskennelleet Etelä-Sudanissa vuodesta 1997 lähtien. Kriisinhallintakeskus on lähettänyt suomalaisia kriisinhallinnan siviiliasiantuntijoita Etelä-Sudaniin tukemaan YK:n rauhanturvatehtävää. Näihin asiantuntijoihin on kuulunut suomalainen poliisiryhmä, jonka työ on keskittynyt naisiin ja lapsiin kohdistuneen väkivallan ja sukupuolisen väkivallan vähentämiseen. YK:n tietojen mukaan 70 prosenttia Etelä-Sudanin naisista on joutunut sukupuolisen väkivallan kohteeksi. Raiskauksia on esiintynyt myös pakolaisleireillä. YK:n rauhanturvaosaston yhteydessä toimivat poliisit ovat antaneet koulutusta Etelä-Sudanin poliisivoimille.
Lähteet
- South Sudan, Human Rights Watch World Report 2023
- South Sudan ‘failed’ by international aid system as food crisis intensifies, Kaamil Ahmed, The Guardian, 2023
- Devastation in South Sudan following fourth year of historic floods, UNHCR, 2022
- More than 9,000 flee violence in South Sudan’s Upper Nile: UN, Al Jazeera, 2022
- Nearly a million affected by South Sudan flooding, says UN emergency response agency, France24, 2022
- New report: Two-thirds of South Sudan badly food insecure, Deng Machol, Independent 2022
- Floods, Displacement and Violence in South Sudan, International Crisis Group, 2022
- Conflict between Dinka and Nuer in South Sudan, Climate Diplomacy, 2021
- Sudan's Prolonged Second Civil War and the Militarization of Nuer and Dinka Ethnic Identities, Jok Madut Jok and Sharon Elaine Hutchinson, African Studies Review, 1999
- How the World's Youngest Nation Descended Into Bloody Civil War, James Verini, National Geographic, 2014
- What cattle conflicts say about identity in South Sudan, Francois Sennesael, The Conversation, 2022
- South Sudan, BTI Report 2022
- South Sudan, Freedom in the World Report 2021, Freedom House 2022
- Oil or Nothing: Dealing with South Sudan’s Bleeding Finances, International Crisis Group, 2021
- Suomalaiset naispoliisit vievät osaamistaan Etelä-Sudaniin, Kriisinhallintakeskus, 2018
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue konfliktiin osallistuneiden maiden maaprofiilit:
Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: