Vuoden 2022 lopussa Etiopian hallitus ja Tigrayn kapinalliset allekirjoittivat rauhansopimuksen. Tigraylle nimitettiin väliaikainen hallitus. Vuonna 2025 uusi kapinaliike kaatoi Tigrayn väliaikaishallituksen. Alueiden ja kansanryhmien väliset kiistat leimahtelevat Etiopian eri osissa. Etiopian talous kasvaa nopeasti, mutta hyvinvointiin ja demokratiaan on vielä pitkä matka. Ankara kuivuus vaivaa Etiopian itä- ja eteläosia. Viisitoista miljoonaa etiopialaista tarvitsee ruoka-apua vuonna 2026.
Tigrayn sota ja rauha
Tigray on Etiopian pohjoisin osavaltio. Tigray on Eritrean rajalla. Osavaltiota hallitsee Tigrayn kansan vapautusrintama TPLF. Neljä vuotta sitten Tigrayssa riehui sota. TPLF taisteli Etiopian liittovaltion armeijaa vastaan. Liittovaltion armeijan tukena oli Amharan osavaltion asejoukkoja ja Eritrean lähettämiä sotilaita. Tigrayn sota sammui rauhansopimukseen vuonna 2022. Vanha viha kytee yhä. Vuonna 2026 Tigrayssa leimahti taisteluja TPLF:n ja Etiopian armeijan joukkojen välillä. Shererinassa sadat ihmiset pakenivat sotaa rajan yli Sudanin puolelle. Vuonna 2025 TPLF syrjäytti väliaikaisen hallituksen, joka perustettiin vastaamaan Tigrayn hallinnosta rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen.
Tigrayn TPLF on vahva puolue ja voimakas aseellinen järjestö. TPLF on aikaisemmin ollut tärkein ryhmittymä koko Etiopian hallituksessa ja politiikassa. Vuonna 2019 Etiopian pääministeri Abiy Ahmed jätti TPLF-puolueen hallitusliittoutuman ulkopuolelle. Vuonna 2020 Tigrayssa järjestettiin aluevaalit Etiopian keskushallinnon tahdon vastaisesti. Tämä kasvatti jännitteitä Tigrayn ja Abiy Ahmedin hallituksen välillä. Abiy Ahmed halusi lisätä liittovaltion valtaa. Tigray ja muut osavaltiot puolustivat itsehallintoaan. Vallan keskittämisen Addis Abeban hallitukselle pelättiin johtavan diktatuuriin, joka polkisi osavaltioiden oikeuksia. Tigrayn johtajat vihjailivat, että Tigray voisi tästä syystä irtautua Etiopiasta.
Vuoden 2020 lopulla Tigrayn kansan vapautusrintaman asejoukot hyökkäsivät Etiopian armeijan tukikohtaan Tigrayn pääkaupungissa Mekelessä. Hyökkäyksen tarkoituksena oli osoittaa vapautusrintaman iskukyky ja hankkia lisää aseita. Etiopian liittohallitus julisti hajottavansa Tigrayn osavaltioparlamentin ja aluehallituksen. Etiopian armeija aloitti sotatoimet Tigrayn asevoimia vastaan. Etiopian armeijan liittolaisina oli Amharan osavaltion asejoukkoja sekä Eritrean armeijan sotilaita. Kovia taisteluita käytiin lähes kahden vuoden ajan.
Aluksi Etiopian armeija liittolaisineen eteni Tigrayn suurimpiin kaupunkeihin. Kapinalliset aloittivat sissisodan hyökkääjiä vastaan. Vuoden 2021 puolivälissä Tigrayn asevoimat pakottivat hyökkääjät perääntymään laajoilta alueilta. Tigrayn joukot etenivät itään Afarin osavaltion alueelle ja etelään Amharan alueelle. TPLF liittoutui Etiopian keskiosissa toimivan Oromon vapautusarmeijan kanssa ja yhdistyneet kapinallisjoukot pyrkivät kohti Addis Abebaa. Pääkaupunki on Oromian osavaltiossa Amharan eteläpuolella. Etiopian parlamentti julisti Tigrayn kansan vapautusrintaman ja Oromon vapautusarmeijan terroristijärjestöiksi.
Vuoden 2021 loppupuolella Etiopian armeija ja sen liittolaiset pakottivat Tigrayn asejoukot vetäytymään takaisin osavaltion rajojen sisäpuolelle. Maaliskuussa vuonna 2022 pääministeri Abiy Ahmed julisti tulitauon, joka kesti elokuuhun asti. Sitten taistelut alkoivat uudelleen. Syyskuussa vuonna 2022 Eritrean armeijan lisäjoukkoja tunkeutui rajan yli Tigrayn alueelle. Rajuissa taisteluissa kuoli kymmeniä tuhansia sotilaita eri osapuolien joukoissa. Lokakuun lopussa vuonna 2022 Tigrayn kansan vapautusrintama ja Etiopian hallitus aloittivat rauhanneuvottelut Pretoriassa Etelä-Afrikassa. Afrikan unioni toimi välittäjänä rauhan rakentamisessa. Sopimus sodan lopettamisesta allekirjoitettiin marraskuussa vuonna 2022.
Etiopian liittohallitus käytti nälkää aseena nujertaakseen Tigrayn vastarinnan. Vuonna 2022 Tigray oli pitkiä aikoja eristettynä muusta maailmasta. Etiopian armeija ja sen liittolaiset estivät elintarvikekuljetukset ja hätäavun toimittamisen alueelle. Tigrayssa asuu seitsemän miljoonaa ihmistä. Kaksi vuotta riehuneessa sisällissodassa kuoli kuusisataa tuhatta ihmistä. Yli kaksi miljoonaa ihmistä pakeni kotiseudultaan. Kaikki taistelevat osapuolet syyllistyivät joukkomurhiin.
Tigrayn elintarvikesaarron aikana satoja ihmisiä kuoli nälkään joka päivä. Sairaaloissa ei ollut lääkkeitä eikä hoitotarvikkeita. Kaupunkeja ja kyliä tulitettiin raskaalla tykistöllä. Etiopian ilmavoimien lentokoneet pommittivat siviilikohteita. Eritrean armeija teloitti satoja Tigrayn asukkaita. Eri asejoukkojen sotilaat raiskasivat tuhansia naisia. Etiopian viranomaiset eivät ole sallineet YK:n ihmisoikeustutkijoiden selvittää tapahtuneita julmuuksia paikan päällä.
Vuoden 2023 alussa Etiopian parlamentti kumosi lain Tigrayn kansan vapautusrintaman ja Oromon vapautusliikkeen julistamisesta terroristijärjestöiksi. Pääministeri Abiy Ahmed nimitti Tigrayn osavaltiolle väliaikaisen hallituksen, jota johti TPLF-puolueen edustaja Getachew Reda. Liittovaltion poliisi palasi Tigrayn alueelle. YK:n alainen Maailman ruokaohjelma ja muut YK:n järjestöt toimittivat hätäapua Tigrayn asukkaille. Oromon vapautusarmeijan ja Etiopian hallituksen väliset neuvottelut eivät johtaneet rauhansopimukseen.
Tigrayn ja Amharan väliset alueriidat jatkuivat Pretorian rauhansopimuksesta huolimatta. Amharan osavaltio vaatii itselleen Tigrayn länsiosaa, missä asuu amharankielistä väestöä. Tigrayn parhaimmat maatalousmaat ovat kiistan kohteena olevalla alueella. Seudulla toimivat järjestöt ja kehitystyöntekijät kertoivat vuonna 2023, että Amharan asevoimat olivat ajaneet kiistellyiltä alueilta kymmeniä tuhansia tigraylaisia. Vuonna 2025 Debretsion Gebremichaelin johtama TPLF:n aseellinen siipi syrjäytti Tigrayn väliaikaisen hallituksen. Etiopian hallituksen mukaan TPLF on nyt hakeutunut yhteistyöhön amharalaisten aseryhmien ja Eritrean kanssa horjuttaakseen liittovaltiota.
Riitaisa liittovaltio
Etiopian liittovaltioon kuuluu kaksitoista väestöryhmien kielen ja kansallisuuden mukaan rajattua osavaltiota. Liittovaltion pääkaupunki Addis Abeba on erillisenä hallintoalueella keskellä Oromian osavaltiota. Myös Etiopian koillisosassa sijaitsevalla Dire Dawalla on samankaltainen aluekaupungin asema. Etiopian liittovaltiossa on vakavia ristiriitoja. Yksi niistä on jatkuva valtapeli keskushallinnon ja osavaltioiden välillä. Etiopian hallitus haluaa vahvistaa omaa valtaansa. Osavaltiot puolustavat itsehallintoaan. Toisena rauhaa repivien riitojen alkusyynä ovat raja- ja aluekiistat eri osavaltioiden välillä.
Etiopian pääministeri Abiy Ahmed kannattaa liittovaltion vallan voimistamista. Vuonna 2023 Amharassa puhkesi väkivaltaisia mielenosoituksia, kun liittohallitus ilmoitti, että se yhdistää eri osavaltioiden asejoukot osaksi Etiopian armeijaa. Amharalla on vahvat omat asevoimat, jotka tukivat Etiopian armeijaa Tigrayn sodassa. Amharan johtajat pitivät sotaa tilaisuutena liittää Tigrayn läntisiä alueita Amharan osavaltioon. Amharalaiset ovat olleet sitä mieltä, että heidän asejoukkonsa yhdistäminen Etiopian armeijaan ja sen komentoketjun alaiseksi jättäisi Amharan puolustuskyvyttömäksi naapuriosavaltioiden kanssa syntyvissä kiistoissa.
Useimmilla Etiopian osavaltioilla on ollut riitoja naapuriosavaltioiden kanssa. Vuonna 2023 Oromian viranomaiset rajoittivat liikennettä Amharasta Addis Abebaan. Oromia syytti Amharaa halusta vaikuttaa voimakeinoin Etiopian liittovaltion asioihin. Etiopian itäosissa Afarin ja Somalin osavaltioiden välillä on ollut aseellisiin yhteenottoihin johtaneita rajariitoja. Lännessä Benishangul-Gumuzin osavaltiossa väestöryhmien välisissä kahakoissa on 2020-luvulla tapettu yli sata ihmistä. Vuonna 2021 Amharan asejoukot tappoivat sudanilaisia sotilaita al-Fashqan raja-alueella, jonka Tigrayn hallinto on tunnustanut kuuluvan Sudanille, mutta jota Amhara pitää omanaan.
Oromian osavaltiossa toimii Oromon vapautusarmeija -niminen asejoukko. Vapautusarmeijalla on parituhatta taistelijaa. Sotavoimaltaan Oromon vapautusarmeija ei ole vahva ryhmittymä, mutta se saa tukea Etiopian länsi- ja keskiosan oromokansalta. Kolmasosa etiopialaisista on oromoja. Vuoden 2024 lopulla huomattava osa Oromon vapautusarmeijan taistelijoista luopui sodasta ja solmi rauhansopimuksen Oromian osavaltion viranomaisten kanssa. Tämä on vähentänyt asejoukon voimia. Vuonna 2026 Oromon vapautusarmeija on häirinnyt maantieliikennettä ja pyrki estämään vaalien järjestämisen Oromian länsiosissa. Etiopian pääministeri Abiy Ahmed kuuluu oromokansaan. Oromon vapautusarmeija pitää silti Ahmedin Vaurauspuoluetta vihollisenaan.
Vuonna 2026 Etiopiassa järjestettiin liittovaltion parlamenttivaalit. Vaaleissa valittiin 486 kansanedustajaa. Pääministeri Abiy Ahmedin Vaurauspuolue sai 438 kansanedustajaa. Levottomuudet estivät vaalien järjestämisen Tigrayn alueella sekä Amharan ja Oromian osavaltioiden eräissä osissa. Yli kuusikymmentä kansanedustajanpaikkaa jäi siksi täyttämättä. Vaalivoiton jälkeen Abiy Ahmed jatkaa pääministerinä. Ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan Abiy Ahmed on onnistunut rakentamaan ylivoimaisen valtapuolueen ja hallitus on pitänyt valttinaan Etiopian viime vuosien ripeää talouskasvua.
Liittovaltion tasolla opposition puolueista ei ole vastusta hallitsevalle Vaurauspuolueelle. Vastarinta näkyy ja tuntuu alueilla ja osavaltioissa – erityisesti Tigrayssa, Amharassa, ja Oromiassa. Pääministerin rauhannobelin arvoinen sopuisa suhde naapurimaan Eritrean kanssa on hapantunut puolivihamieliseksi kyräilyksi. Eritrea pelkää Etiopian aikovan vallata Eritrealta Punaisenmeren rannikon Assabin sataman, joka kuului Etiopialle ennen kuin Eritrea itsenäistyi vuonna 1993. Eräät Etiopian tilannetta seuraavat asiantuntijat pelkäävät, että Etiopia ajautuu lähivuosina uuteen sotaan.
Itsevaltiaiden ajat
Etiopiassa on ollut voimakkaita kuningas- ja keisarikuntia jo yli kaksi tuhatta vuotta sitten. Amharan, Tigrayn ja oromojen johtajat ovat kamppailleet vallasta vuosisatojen kuluessa. 1800-luvun lopussa amharalaissyntyinen keisari Menelik toinen alisti valtaansa nykyisen Etiopian alueet raskaassa ja julmassa valloitussodassa, missä hänen armeijansa surmasi satoja tuhansia ihmisiä. Menelik torjui Italian yrityksen vallata Etiopia. Vuonna 1930 Etiopian keisariksi nousi Haile Selassie. 1930-luvun puolivälissä keisarin täytyi lähteä maanpakoon, kun Italia uuden sotaretken jälkeen valloitti Etiopian. Vuonna 1941 brittiläiset ja etiopialaiset joukot ajoivat Italian pois Etiopiasta. Haile Selassie palasi valtaan.
Vuonna 1962 Haile Selassie liitti Eritrean osaksi Etiopiaa. Haile Selassie oli luvannut tuoda edistystä Etiopiaan. Hän lakkautti orjuuden. Etiopia kuitenkin säilyi syvästi eriarvoisena yhteiskuntana. Nälänhädät vaivasivat väestöä. Neljäsosa maaomaisuudesta kuului kirkolle, viidesosa keisarille ja vielä iso osa kunkin alueen paikalliselle ylimystölle. Tavalliset viljelijäperheet elää kituuttivat pientiloilla, jotka eivät tuottaneet tarpeeksi ruokaa eivätkä tarjonneet kunnollista toimeentuloa. Vuonna 1974 Etiopian armeijan vallankaappaus kaatoi Haile Selassien hallinnon. Etiopian keisarivalta päättyi.
Vuonna 1974 sotilashallitus aloitti toimintansa suhteellisen laajapohjaisena liittona, joka sai kannatusta monilta väestöryhmiltä. Erityisesti opiskelijaliike uskoi keisarin kaatamisen avaavan uusia mahdollisuuksia Etiopian kehitykselle. Sotilashallituksen sisällä jyrkkä kommunistinen siipi nousi valtaryhmäksi. Vuodesta 1977 alkaen hallitusta johti Mengistu Haile Mariam. Hän kansallisti teollisuuden, rahalaitokset ja maanomistuksen. Sotilashallituksen sisällä Mengistu teloitti vastustajansa. Hän käynnisti kaikkialla Etiopiassa väkivaltaisen puhdistusliikkeen kukistaakseen vastarinnan. Punaisen terrorin nimellä tunnetuissa puhdistuksissa tapettiin kaksisataa tuhatta ihmistä. 1980-luvun puolivälissä nälänhätä surmasi lähes miljoona etiopialaista.
Eritrea ja somaliväestön asuttama Ogadenin alue pyrkivät irtautumaan Etiopiasta. Tigrayssa syntyi voimakas aseellinen kapinaliike Mengistun hallitusta vastaan. Neuvostoliitto ja Kuuba tukivat Mengistua. Vuonna 1989 kapinalliset valtasivat Tigrayn. Sotilashallitusta vastaan muodostui eri väestöryhmien liitto, johon kuuluivat Tigrayn kansan vapautusrintama, Amharan kansandemokraattinen liike, oromoväestön järjestö ODP ja Etelä-Etiopian kansandemokraattinen rintama. Yhteisliikkeen nimeksi tuli Etiopian kansojen vallankumouksellinen demokraattinen rintama EPRDF. Vuonna 1991 EPRDF eteni Addis Abebaan ja otti vallan. Mengistu pakeni Zimbabween. Eritrea julistautui itsenäiseksi. Muutamia vuosia myöhemmin rajariidat veivät Eritrean ja Etiopian pitkään sotaan.
Etiopian kansojen vallankumouksellinen demokraattinen rintama EPRDF oli Etiopian johtava poliittinen voima vuoteen 2019 asti. Neljän perustajapuolueen lisäksi rintaman valtapiiriin kuului kuusi alueellista puoluetta, jotka edustivat afareja, somaleja ja argobba-väestöä sekä Hararin, Gambelan ja Benishangul-Gumuzin alueita. EPRDF:n sisällä Tigrayn kansan vapautusrintama oli aluksi vahvin ja vaikutusvaltaisin ryhmä. Tigraylainen Meles Zenawi toimi Etiopian siirtymäajan hallituksen presidenttinä vuodesta 1991 vuoteen 1995 asti ja sen jälkeen hän oli pääministerinä vuoteen 2012 saakka. Meles Zenawin hallinnon aikana Etiopiassa vahvistettiin nykyinen liittovaltiojärjestelmä. Tässä maa on jaettu itsehallinnollisiin osavaltioihin, joiden rajat on määritelty kieli- ja väestöryhmien mukaan. Vuonna 2018 Abiy
Ahmed nimitettiin Etiopian pääministeriksi. Vuonna 2019 Abiy Ahmed sai Nobelin rauhanpalkinnon Etiopian ja Eritrean välisen sodan lopettamisesta.
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: