Kestävä rauha on kaukana. Hamas ei tunnusta Israelin oikeutta olla olemassa. Israelin nykyinen hallitus ei hyväksy ajatusta itsenäisestä palestiinalaisvaltiosta. Israel on julistanut, että sille kelpaa vain täydellinen voitto. Tämän sodan jälkeen Gaza on raunioina, taas kerran. Vaikka Hamas kukistettaisiin, palestiinalaisten kurjuus, kärsimykset ja alistaminen lietsovat uutta vihaa, joka tulevaisuudessakin pitää yllä sietämätöntä jännitystä ja väkivallan uhkaa. Aseiden käyttö näyttää helpommalta kuin oikeudenmukaisen ja pysyvän rauhan rakentaminen.
Terroristien hyökkäys Israeliin
Gazan kaistale on neljäkymmentä kilometriä pitkä ja kymmenen kilometriä leveä palestiinalaisten asuinalue Israelin ja Egyptin välissä, Välimeren rannalla. Gazassa asuu yli kaksi miljoonaa palestiinalaista. Gazaa hallitsee ääri-islamistinen terroristijärjestö Hamas. Alueella toimii myös muita asejärjestöjä. Hamas ja muut Gazan ääriliikkeet lietsovat sotaa. Ne eivät tunnusta Israelin oikeutta olla olemassa. Terroristiryhmät ovat joka vuosi ampuneet Israeliin satoja räjähtäviä raketteja. Sotaa pidetään keinona tuhota Israel ja ajaa juutalaiset pois maasta. Ääriliikkeet pyrkivät hankkimaan itselleen kannattajia osoittamalla taistelutahtoaan järjettömällä väkivallalla.
Israel on kostanut raketti-iskut pommituksilla ja rankaisuretkillä. Sotilaat ovat tuhonneet palestiinalaisten koteja ja elinkeinoja. Saarto on kuristanut Gazan kauppaa ja taloutta. Gazalaiset ovat kärsineet puhtaan veden puutteesta. Terveydenhoito on toiminut huonosti. Jätevedet ovat jääneet puhdistamatta. Sähkökatkot ovat rasittaneet ihmisten elämää ja yritysten tuotantoa. Työttömyys on kasvanut lisäten köyhyyttä ja toivottomuutta. Gazalaiset tuntevat itsensä alistetuiksi. Gaza on aidattu kuin vankileiri kaikkialta muualta paitsi meren rannan puolelta. Lännessä Gazalla on lyhyt raja Egyptiin kuuluvan Siinain niemimaan kanssa. Muualla raja-aidan takana on Israel. Palestiinalaishallintoa ovat repineet sisäiset ristiriidat. Vaaleja ei ole järjestetty vuosikausiin. Nuori sukupolvi ei luota vanhoihin johtajiin. Ääriliikkeet ovat estäneet rauhanyritykset. Palestiinalaisryhmät ovat taistelleet toisiaankin vastaan.
Lokakuussa vuonna 2023 Hamasin terroristit hyökkäsivät Israeliin. Iskuryhmät murtautuivat rajaesteiden läpi ja alittivat verkkoaitoja etukäteen kaivettujen tunnelien kautta. Hyökkääjät käyttivät jopa liitovarjoja lentääkseen Gazasta Israeliin. Osa terroristeista iski Israelin rajatukikohtia ja valvonta-asemia vastaan. Valtaosa iskuista kohdistui kuitenkin siviiliväestöön. Hamasin terroristit tappoivat yli tuhat israelilaista. Tappajat käyttivät raakaa väkivaltaa. He pahoinpitelivät uhreja julmasti ennen surmaamista. He raiskasivat naisia. He tappoivat pikkulapsia. Monissa tapauksissa väkivallantekijät jopa levittivät kuvia ja videoita hirvittävistä rikoksistaan. Terroristit vangitsivat ja veivät Gazaan yli kaksisataa panttivankia. Vankien joukossa oli israelilaisia sotilaita, mutta suurin osa siepatuista oli siviilejä. Hyökkäyksen aluksi Hamas ja Gazan muut ääri-islamistiset ryhmät ampuivat Israeliin lähes tuhat räjähtävää rakettia. Hamasin terrori-isku järkytti syvästi Israelia. Länsimaat Euroopan unioni mukaan lukien tuomitsivat Hamasin hyökkäyksen ja terroristien rikokset välittömästi.
Israel murskaa Gazan
Hamasin julman terroristihyökkäyksen jälkeen Israelin ilmavoimat alkoi pommittaa Gazaa. Sen jälkeen israelilaiset panssarijoukot ja jalkaväki hyökkäsivät Gazan kaupunkeihin. Israel ilmoitti, että sen tavoitteena on tuhota Hamas. Ääriliikkeellä arvioitiin olevan Gazassa noin 30 000 aseistettua taistelijaa. Hamas on rakentanut maan alle laajan tunneliverkoston, jota käytetään aseryhmien kulkuväylänä ja tukikohtana. Tunnelit kiemurtelevat kaikkialla Gazassa. Minkä tahansa rakennuksen alla voi olla yhdyskäytäviä, Hamasin varastoja tai terroristien johto- tai viestikeskus. Hamas ja Gazan muut aseryhmät käyttävät väestöä kilpenä ja suojautuvat siviilikohteiden taakse.
Hamas ja Israel eivät piittaa palestiinalaisen siviiliväestön kärsimyksistä. Israelin pommitukset ovat murskanneet kokonaisia kaupunginosia rantakaistaleen pohjoisosassa Gazan kaupungissa sekä etelämpänä Khan Younisissa. Israel on hyökännyt kouluihin ja sairaaloihin. Ohjusiskuissa, pommituksissa ja tulitaisteluissa on kuollut yli 28 000 palestiinalaista. Valtaosa heistä on tavallisia gazalaisia, jotka eivät osallistuneet Hamasin terrorihyökkäykseen Israelia vastaan. Surmansa saaneiden ja vaikeasti haavoittuneiden joukossa on tuhansia lapsia.
Israel on käskenyt Gazan asukkaita lähtemään pois ilmavoimien pommitettaviksi ja armeijan maahyökkäyksen kohteiksi valituilta alueilta. Yli miljoona gazalaista on muuttanut Gazan kaupungista ja Khan Younisista kaistan eteläisimpään osaan lähelle Gazan ja Egyptin välistä rajaa. Israel aikoo iskeä tällekin alueelle tuhotakseen siellä toimivat Hamasin osastot. Gazassa ei ole ainoatakaan turvallista paikkaa, missä palestiinalainen siviiliväestö voisi välttää sodan kauhut. Gazalaisten on vaikea siirtyä rajan yli paetakseen Israelin hyökkäystä. Egypti ei halua ottaa vastaan kymmeniä tuhansia, tai satoja tuhansia, Gazan pakolaisia.
Vuoden 2024 tammikuun lopussa Kansainvälinen tuomioistuin vaati, että Israelin tulee estää toimet, jotka voidaan tulkita kansanmurhaksi ja varmistaa, ettei sen armeija tee mitään kansanmurhaan viittaavaa. YK:n alainen Maailman terveysjärjestö varoittaa, että nälänhätä ja tappavat taudit uhkaavat satoja tuhansia gazalaisia, joilla ei ole ruokaa, lääkkeitä eikä puhdasta vettä. Israel on rajoittanut ja hidastanut hätäavun vientiä palestiinalaisille. Aseistautuneet israelilaiset mielenosoittajat ovat pysäyttäneet ruokatarvikkeita kuljettavia kuorma-autoja. Mielenosoittajat vaativat, että Hamasin on vapautettava israelilaiset panttivangit ennen kuin hätäavun toimittaminen voidaan sallia.
Kansainvälinen Punainen Risti on korostanut, että sodan osapuolilla on velvollisuus suojella siviiliväestöä. Järjestön pääsihteeri Robert Mardini korosti YLE:lle antamassaan haastattelussa, että kansainvälisen oikeuden vaatimukset eivät ole harkinnanvaraisia, vaan pakollisia. Gazan taistelujen osapuolten on tehtävä ero sotilaskohteiden ja siviilikohteiden kuten sairaaloiden ja asuinalueiden välillä, Mardini muistutti. Hän lisäsi, että myös panttivankien ottaminen on kansainvälisen oikeuden vastaista.
Nälänhätä uhkaa
Helmikuussa vuonna 2024 neljä viidesosaa Gazan kahdesta miljoonasta asukkaasta oli ahtautunut pienelle alueelle rantakaistaleen eteläosaan Rafahin kaupunkiin ja sen laitamille. Israelin hyökkäys on tuhonnut Gazan talouden. Puolitoista miljoonaa ihmistä on menettänyt kotinsa. Satoja tuhansia gazalaisia uhkaa nälänhätä. Ihmisillä ei ole puhdasta vettä. Gazan hätäavun ja muun humanitaarisen avun tärkein toimittaja on YK:n palestiinalaispakolaisten järjestö UNRWA. Järjestöllä on Gazassa noin kolmetoista tuhatta työntekijää, jotka toimivat yhteistyössä paikallishallinnon kanssa ja ovat pitäneet huolta siitä, että terveydenhuolto ja koulut toimivat. UNRWA:n rahoitus on tullut YK:n jäsenmailta, Suomeltakin. Järjestö välittää Gazan lisäksi apua yli neljälle miljoonalle palestiinalaispakolaiselle Länsirannan palestiinalaisalueilla sekä Syyriassa, Libanonissa ja Jordaniassa.
Tammikuussa vuonna 2024 Israel esitti syytöksiä siitä, että kaksitoista UNRWA:n työntekijää oli osallistunut Hamasin terroristien hyökkäykseen Gazasta Israeliin. Israelin edustajat ovat vaatineet koko UNRWA:n lakkauttamista. YK ja UNRWA ovat ottaneet Israelin syytökset vakavasti. Hamas-yhteyksistä syytetyt työntekijät on erotettu. YK ja UNRWA ovat aloittaneet sisäiset tutkimuksensa. Näiden lisäksi on perustettu riippumaton ulkopuolinen asiantuntijaryhmä, joka tekee oman itsenäisen selvityksensä asiasta. Monet UNRWA:n rahoittajat, Suomi mukaan lukien, ovat keskeyttäneet apunsa Israelin syytösten vuoksi. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez on vedonnut jäsenmaiden hallituksiin, jotta UNRWA:n toiminnan jatkuvuus voitaisiin taata. UNRWA tekee tärkeää työtä erittäin vaikeassa ja vaarallisessa tilanteessa, pääsihteeri Guterrez sanoi.
“On väärin tuomita palestiinalaiset epätoivoon ja nälänhätään Gazassa ja sen ulkopuolella”, sanoo Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko. YK-liitto toivoo, että UNRWA:n työntekijöistä Gazassa esitetyt epäilyt selvitetään mahdollisimman pian ja perusteellisesti. Terroristeja tukeneiden henkilöiden on kannettava vastuunsa oikeudessa. Koko järjestöä ei kuitenkaan saisi rangaista yksittäisten työntekijöiden rikoksista.
Elinkelvoton Gaza
Israel on vahvistanut, että sen Hamasia vastaan taisteleva armeija pumppaa valtavia määriä merivettä terroristien tunneleihin täyttääkseen käytäväverkoston ja aseryhmien piilopaikat. Vesiasiantuntijoiden mukaan suolavesi saattaa pilata pinnanalaiset makean veden lähteet, jolloin Gazan asukkaat voivat menettää pysyvästi valtaosan juoma- ja kasteluvesien varannosta. Pahimmassa tapauksessa Gazasta tulee elinkelvoton sodan seurauksena.
Suuri osa kodeistaan paenneista Gazan palestiinalaisista asuu nyt teltoissa, pressuhökkeleissä taikka hajalle pommitettujen talojen raunioissa. Runsaat sateet ovat kastelleet maan liejuksi. Puhdasta vettä on vähän tai ei lainkaan. Jätehuolto ei toimi. Kymmenet tuhannet ihmiset elävät lika- ja jätevesien keskellä. Tarttuvat ja likaisen veden välittämät taudit leviävät huolestuttavasti. Tähän mennessä gazalaiset ovat saaneet osan juomavedestään rannikon suolanpoistolaitoksista, ja myös Israelin vesijohtoverkosta. Sähkökatkot haittaavat nyt suolanpoistoa sekä jätevesien puhdistamista, eikä Israel halua enää toimittaa gazalaisille vettä.
Juurtunut viha
Hamasin terrori-iskun jälkeen alkaneet Israelin sotatoimet tuhoavat nyt Gazan kylmän perusteellisesti. Israelin armeija voi surmata valtaosan Hamasin nykyisistä johtajista ja aseistetuista taistelijoista, mutta sodan tuhoista ja ihmisten kärsimyksistä kasvavat parhaillaan uudet syvät kaunat, jotka ruokkivat vuosien kuluessa juurtunutta vihaa. Palestiinaan ja siten myös Gazaan voi tulla kestävä rauha vasta sitten, kun sekä Israel että palestiinalaiset tunnustavat toistensa oikeuden olla olemassa ja elää rinnakkain itsenäisissä kotimaissaan. Hamas ja Gazan muut ääri-islamistiset terroristiryhmät haluavat hävittää Israelin. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu puolestaan on tiukasti sillä kannalla, että Israel ei voi milloinkaan tunnustaa itsenäistä palestiinalaisvaltiota. Netanjahu toteaa, että Israelille kelpaa vain täydellinen voitto.
Mitä tämä täydellinen voitto tarkoittaa? Terroristiryhmien johdon, tukikohtien ja taistelijoiden tuhoaminen murtaa ainakin väliaikaisesti Gazan ääri-islamististen asejoukkojen kyvyn tehdä lokakuun 2023 hyökkäyksen kaltaisia murhaiskuja Israelin alueelle. Gazan pirstominen elinkelvottomaksi rauniomaaksi ei kuitenkaan voi millään tavalla luoda edellytyksiä pysyvälle rauhalle. Raunioista nousee uusi tuoreella vihalla ravittu kapinan sukupolvi, joka etsii seuraavaa kostoa. Gazan jälleenrakentaminen Israelin hyökkäyksen jälkeen kestää vuosia ja maksaa miljardeja euroja. Israel ei välitä siitä, kuinka kurjissa oloissa palestiinalaiset joutuvat elämään ja ilmeisesti Israelin hallitus olettaa, että joku kansainvälinen taho tarjoaa rahat, joilla voidaan taas kerran rakentaa uudelleen Gazan kodit, koulut, sairaalat, tuotantolaitokset sekä kaikki muu, joka nyt on murskattu ohjuksilla, pommeilla ja tykkitulella.
Israelin sotilaallinen voima on enemmän kuin riittävä tuhoamaan Gazan. Sodan jälkeistä aikaa varten Israelin suunnitelmat ovat epäselvät ja ristiriitaiset. Pääministeri Netanjahu on sanonut, että Israel aikoo ottaa hallintaansa niin kutsutun Philadelphin käytävän Gazan ja Egyptin välisellä rajalla. Hallitessaan tätä käytävää Israel voi valvoa Gazan rajaliikennettä. Israelin poliittisten ryhmien enemmistö ei halua maan ottavan täyttä miehitysvastuuta koko Gazasta, vaikka pääministeri Netanjahu on painottanut, että Israelin on jatkossa pystyttävä valvomaan ehdottoman tehokkaasti Gazan ja toisen palestiinalaisalueen, Länsirannan, turvallisuustilannetta. Länsirannalla Israel on viime vuosien aikana rakentanut kymmeniä laittomia siirtokuntia. Ne ovat usein äärijuutalaisten ryhmien asuttamia yhdyskuntia, jotka käyttävät hyväkseen palestiinalaisten luonnonvaroja ja laajentavat Israelin vaikutusvaltaa Palestiinalaisvaltiolle osoitetuilla alueilla. Netanjahun hallituksen ministeri Itamar Ben-Gvir on nyt vaatinut, että Israelin olisi rakennettava siirtokuntiaan myös Gazan kaistaleelle. Hänen mielestään Israelin tulisi ”rohkaista” palestiinalaisväestöä muuttamaan pois Gazasta. Vuonna 1967 Israelin ja sitä ympäröivien arabimaiden välisen kuuden päivän sodan jälkeen Israel miehitti Gazaa vuosien ajan. Gazan kaistaleelle rakennettiin israelilaisia siirtokuntia. Israelin armeija vetäytyi Gazasta vuonna 2005. Siirtokunnatkin purettiin ja seitsemän tuhatta siirtolaista palasi takaisin Israeliin.
Helmikuussa vuonna 2024 Israelin ulkoministeri Israel Katz sanoi kansainvälisessä turvallisuuskokouksessa, että Israel ei halua hallita Gazaa eikä ajaa palestiinalaisia pois sieltä. Israel aikoo kuitenkin tuhota Hamasin kaikkialla Gazassa, myös alueen eteläosassa Rafahin kaupungissa, joka on tungokseen asti täynnä Gazan muilta alueilta saapuneita pakolaisia. Eräiden israelilaisten sotilaslähteiden mukaan taistelu Hamasia vastaan voi jatkua useiden kuukausien ajan. Gazan tilannetta tarkkailevat ulkomaiset asiantuntijat uskovat, että Israel aikoo raivata kaistaleen sisälle noin kilometrin levyisen puskurivyöhykkeen, joka erottaisi Gazan asutukset, viljelyalat ja karjankasvattajien laitumet maarajasta. Israelin armeija on jo räjäyttänyt rakennuksia raja-aidan läheltä. Raivattava puskurivyöhyke eristäisi Gazan Israelista ja samaan aikaan Philadelphin käytävän jääminen Israelin asevoimien haltuun katkaisisi Gazan yhteyden Egyptiin. Tämän jälkeen Gaza olisi saarrettu. Se olisi kuin kahden miljoonan palestiinalaisen vankileiri. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Turk on varoittanut, että asuinrakennusten tuhoaminen raja-alueen tyhjentämiseksi olisi sotarikos.
Palestiinalaisvaltio ja Gaza
YK:n tunnustama Palestiinan valtio koostuu kahdesta alueesta: Gazan kaistaleesta ja Länsirannasta. Länsiranta on Jordanvirran ja Kuolleenmeren länsipuolella. Palestiinaan kuuluu myös Jerusalemin itäinen osa. Israel katsoo Itä-Jerusalemin omakseen ja on liittänyt sen hallintoonsa. Vuonna 1993 Israel ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO solmivat Oslon rauhansopimuksen, missä määriteltiin palestiinalaisille nykyisin kuuluvien alueiden rajat. Palestiinalaisvaltiolla on presidentti ja parlamentti. Vuonna 1996 Palestiinan valtion presidentiksi valittiin PLO:n silloinen johtaja Jasser Arafat. Arafat edusti Fatahia, PLO:n voimakkainta jäsenjärjestöä. Arafatin kuoltua Palestiinan presidentiksi tuli Mahmoud Abbas vuonna 2005. Vuonna 2006 järjestettiin parlamenttivaalit. Niiden voittajaksi nousi ääri-islamistinen Hamas-järjestö, joka ei hyväksy rauhaa Israelin kanssa. Vaalivoiton jälkeen Hamasin aseryhmät ottivat vallan Gazan kaistaleella. Hamasin ja Fatahin välillä puhkesi rajuja taisteluja. Sekä Hamas että Fatah syyllistyivät ihmisoikeusloukkauksiin. Ne tappoivat siviilejä ja teloittivat vankeja. Taisteluissa kuoli yli sata ihmistä. Niiden jälkeen Hamas on hallinnut Gazaa.
Vuoden 2006 jälkeen Palestiinan hallinnossa ei ole järjestetty vaaleja. Mahmoud Abbas on jatkanut presidenttinä, vaikka hänen kautensa päättyi vuonna 2009. Hamas on pitänyt vallan Gazassa. Länsirannan Ramallahissa istuva Abbasin ja Fatahin hallitus edustaa virallisesti Palestiinaa. Hallitus on luvannut monta kertaa järjestää vaalit. Viimeksi vaalit olisi pitänyt järjestää vuonna 2021, mutta niitä lykättiin. Vuonna 2022 Fatah, Hamas ja kaksitoista muuta palestiinalaisryhmää allekirjoittivat sovintosopimuksen. Sopimuksessa mainittiin, että palestiinalaishallinnon presidentin ja parlamentin vaalit olisi pitänyt järjestää vuoden sisällä sopimuksen allekirjoittamisesta. Abbasin istuminen presidenttinä vuosia toimikauden päättymisen jälkeen ja vaalien jättäminen järjestämättä ovat heikentäneet palestiinalaishallinnon uskottavuutta ja vahvistaneet vaikutelmaa vain nimellisesti olemassa olevasta keinotekoisesta Palestiinan valtiosta. Useat vaikutusvaltaiset kansainväliset toimijat ovat nyt todenneet, että itsenäisen palestiinalaisvaltion tunnustaminen on avainasia rauhan rakentamisessa. Iso-Britannia ja Ranska ovat ilmoittaneet olevansa valmiita etenemään kohti Palestiinan valtion tunnustamista. Palestiinalaisvaltion vahvistaminen ja tunnustaminen ovat näkyvästi esillä myös Yhdysvaltojen tuoreimmissa Lähi-Idän rauhansuunnitelmissa.
Tällä hetkellä virallisella palestiinalaishallinnolla ei ole valtaa Gazassa. Taisteluja käydään ääri-islamististen terroristien ja Israelin armeijan välillä. Terroristit käyttävät Gazan väestöä kilpenään, ja Israel tuhoaa Gazaa välittämättä siitä mitä sadoille tuhansille ihmisille tapahtuu - tai kuinka elinkelvoton Gazasta tulee hävityksen seurauksena. Hamasin lisäksi Gazassa toimii useita muitakin ääri-islamistisia aseryhmiä. Kiihkeimpiin niistä kuuluu Palestiinan Islamilainen jihad. Ryhmä perustettiin jo 1980-luvulla. Iran on ollut ryhmän tärkein tukija ja rahoittaja. Islamilaiselle jihadille sodan ja terrorismin uskonnollinen ulottuvuus - muslimien taistelu juutalaisvaltiota vastaan - on yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi asia kuin tavoite voittaa palestiinalaisille oma itsenäinen maa. Myös Hamasin mieletön väkivalta sekä aikaisemmissa raketti-iskuissa että lokakuussa vuonna 2023 Israeliin tehdyssä poikkeuksellisen murhaavassa hyökkäyksessä on osoittanut, että järjestö pitää omia itsekkäitä uskonnollisia ja valtapoliittisia pyrkimyksiään paljon tärkeämpinä kuin gazalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia.
Kiista kotimaasta
Israelilaiset ja Palestiinan arabit ovat vuosien ajan taistelleet samasta kotimaasta. Palestiina oli turkkilaisen ottomaanien valtakunnan valtapiirissä 1500-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1918 Iso-Britannia valtasi Palestiinan Turkilta. Kansainliitto antoi alueen Ison-Britannian hallintaan. Ison-Britannian hallitus oli sitoutunut tukemaan juutalaisten kansallisen kodin perustamista Palestiinaan. Tämä sitoumus oli vahvistettu ulkoministeri Balfourin antamassa julistuksessa vuonna 1917. Palestiinan arabitkin olivat sotineet Ison-Britannian liittolaisina Turkkia vastaan - ja hekin toivoivat omaa itsenäistä Palestiinaa. Jännitys kasvoi väestönosien välillä. Sekä arabi- että juutalaisväestön piirissä perustettiin aseellisia ryhmiä. Aseryhmien välillä oli yhteenottoja jo 1920-luvulla.
1500-luvulla Palestiinassa asui noin sata tuhatta muslimia. Juutalaisväestöön kuului viitisen tuhatta ihmistä ja kristittyjä oli saman verran. 1920-luvulla muslimiväestöä oli noin puoli miljoonaa. Juutalaisväestöä oli noin 80 000 ja kristittyjä 70 000. Lupaus kansallisen kodin perustamisesta houkutteli Euroopan juutalaisia muuttamaan Ison-Britannian hallitsemaan Palestiinaan. Muuttoliike kiihtyi, kun juutalaisvainot alkoivat Hitlerin Saksassa. Vuonna 1936 Palestiinan arabien aseryhmät nousivat kapinaan estääkseen juutalaisten maahanmuuton. Taistelut kestivät kolme vuotta. Useita satoja Palestiinan juutalaisia ja viisi tuhatta arabia surmattiin.
Toisen maailmansodan aikaiset hirvittävät juutalaisten joukkomurhat osoittivat juutalaisväestölle, kuinka kipeästi he tarvitsivat turvallista kotimaata. Vuonna 1947 YK:n yleiskokous päätti, että Ison-Britannian hallinnon alla oleva Palestiina oli jaettava kahtia. Hieman yli puolet Palestiinasta varattiin tuolloin Israelille, juutalaisväestön kotivaltiolle. Vuonna 1947 Palestiinassa asui vähän alle kaksi miljoonaa ihmistä. Heistä 1,2 miljoonaa oli muslimeja, 630 000 oli juutalaisia ja 143 000 oli kristittyjä.
Palestiinan arabiväestö ja arabimaiden liitto eivät hyväksyneet maan osittamista. Jakokiista kuumeni sodaksi palestiinalaisten ja israelilaisten aseryhmien välillä samaan aikaan, kun Iso-Britannia valmisteli vetäytymistä pois Palestiinasta. Vuonna 1948 Israel itsenäistyi. Vain päivä itsenäisyysjulistuksen jälkeen Egyptin, Syyrian, Irakin ja Jordanian armeijat hyökkäsivät Israelia vastaan. Vuonna 1949 sovittiin tulitauosta. Jordania liitti itseensä Länsirannan ia Itä-Jerusalemin. Egypti otti Gazan hallintaansa. Länsirannan ja Gazan kaistaleen nykyiset rajat noudattavat vuoden 1949 tulitaukosopimuksen rajoja.
Vuonna 1967 syttyi seuraava sota. Egypti, Syyria, Irak, Jordania ja Libanon taistelivat Israelia vastaan. Tässä kuuden päivän sodassa Israel valtasi Länsirannan ja Gazan. 1990-luvun alussa Israel ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO sopivat, että Gaza ja osia Länsirannasta annettaisiin palestiinalaiseen hallintoon. Israelin määräysvaltaan jäivät Länsirannalle perustetut israelilaiset siirtokunnat. Israel on pitkään ollut palestiinalaisalueiden miehitysvalta. Kauna kytee. Jäätyneen vihamielisyyden hillittyjä jaksoja ovat vuosien varrella keskeyttäneet monenlaiset levottomuudet, kahakat, pommi-iskut ja avoimet sodat. Gazassa käytiin ankaria taisteluja vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa, ja myös vuonna 2014. Vuoden 2023 lopussa Israelissa asui hieman yli 9 miljoonaa ihmistä, joista lähes seitsemän miljoonaa kuului juutalaisväestöön. Arabeja oli kaksi miljoonaa. Länsirannalla palestiinalaisten alueille rakennetuissa siirtokunnissa asuu yli puoli miljoonaa israelilaista. Rekisteröityneitä palaestiinalaispakolaisia on 5,9 miljoonaa. Heistä 1,5 miljoonaa asuu Gazan alueella, 870 000 Länsirannalla ja 3,4 miljoonaa Syyriassa, Libanonissa ja Jordaniassa.