Kolumbia tuottaa kolme neljäsosaa maailman kokaiinista. Kokaiinikaupan arvo on viisitoista miljardia euroa vuodessa. Kolumbian hallitus ei ole pystynyt lopettamaan laitonta kokapensaiden kasvatusta eikä lehtien jalostamista kokaiiniksi. Huumekauppiaat ovat nyt entistä enemmän osallisina myös luvattomassa kullankaivuussa ja laittoman kullan viennissä. Neljä viidesosaa Kolumbian kullasta tulee luvattomista kaivoksista ja huuhtomoista. Vuonna 2026 Kolumbiassa valittiin uusi presidentti. Oikeistolainen Abelardo de la Espriella tuli vasemmistolaisen Gustavo Petron tilalle. Petro neuvotteli sissien ja huumekauppiaiden kanssa. Neuvottelut eivät lopettaneet väkivaltaa. Pian nähdään mitä keinoja uusi hallitus käyttää, jotta Kolumbiaan tulisi rauha.
Sitkeä väkivalta
Vuonna 2025 Kolumbiassa tapettiin neljätoista tuhatta ihmistä. Rikostutkijat arvelevat, että yli puolet surmatöistä on palkkamurhia. Palkkamurhat ovat useimmiten yhteydessä huumekauppaan. Kolumbiassa toimii kymmeniä aseellisia ryhmiä, joista osa on entisten voimakkaiden sissiliikkeiden jäänteitä ja toiset ovat syntyneet osallistuakseen huume- ja kultakauppaan. Aseryhmät taistelevat toisiaan vastaan. Vuonna 2025 Kolumbian pohjoisosassa Catatumbon alueella ELN-sissiliike taisteli FARC-liikkeestä irronneita sirpaleryhmiä vastaan ja taisteluissa kuoli yli sata ihmistä. Viisikymmentä tuhatta ihmistä pakeni kotiseudultaan.
Kymmenen vuotta sitten Kolumbian hallitus ja vahva FARC-sissiliike solmivat rauhan. Suuri enemmistö FARC:in taistelijoista luovutti aseensa ja lopetti sotansa. Kolmekymmentä FARC:in sirpaleryhmää kieltäytyi rauhasta. Sirpaleryhmien johtajat keräsivät ympärilleen tuoreita joukkoja. Sissit ovat viime vuosina välttäneet kahakoita Kolumbian armeijan kanssa. Aseryhmät taistelevat siitä, kuka hallitsee huume- ja kultakauppaa milläkin alueella.
Vuonna 2022 Kolumbian presidentiksi valittiin vasemmistolainen Gustavo Petro. Petro aloitti rauhanneuvottelut ELN-sissiliikkeen kanssa. Hallitus neuvotteli myös FARC-liikkeen sirpaleryhmien ja huumekaupan Clan de Golfo -järjestön kanssa lopettaakseen väkivallan. Neuvottelut johtivat lyhytaikaisiin tulitaukoihin, mutta rauhaa ei syntynyt. Vuonna 2026 Kolumbian presidentiksi valittiin oikeistolainen Abelardo de la Espriella. Vaalikampanjan aikana Espriella sanoi, että hänen hallituksensa ei neuvottele aseryhmien kanssa.
Pitkän sodan rauhansopimus
Kolumbian vanhin ja vahvin sissijärjestö FARC (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia), eli Kolumbian vallankumousarmeija, perustettiin vuonna 1964. Aluksi sissit toimivat pieninä ryhminä maaseudulla. FARC julisti puolustavansa köyhiä pienviljelijöitä suuria maanomistajia ja vallanpitäjiä vastaan. Kolumbian maanomistus oli keskittynyt. Suurtilalliset olivat hankkineet omistukseensa kaksi kolmasosaa tuottavasta viljely- ja laidunmaasta ja neljäsataa tuhatta pienviljelijää oli menettänyt maansa. Kuten monet muutkin Latinalaisen Amerikan sissijärjestöt, FARC vaati maareformia: maan jakamista maattomille ja pientilallisille.
1970-luvun lopulla FARC:in sissiryhmissä oli alle tuhat taistelijaa, jotka toimivat viidellä alueella - FARC:in kielenkäytössä viidellä rintamalla. FARC:in vaikutus Kolumbian politiikkaan oli vähäinen. 1980-luvun alussa FARC alkoi rahoittaa toimintaansa kokaiinikaupasta saatavilla tuloilla. Ensi vaiheessa FARC ei ollut suoraan mukana kokaiinin tuotannossa ja myynnissä, vaan kiristi rahaa kokapensaiden kasvattajilta ja kokaiinisuolan jalostamoilta. FARC kutsui tätä huumekaupan verottamiseksi. FARC hankki rahaa myös sieppaamalla suurten maatilojen omistajia ja liikeyritysten johtajia ja vaatimalla heistä lunnaita. Lisääntyneet tulot auttoivat sissejä hankkimaan enemmän ja parempia aseita. Sissien joukko kasvoi. 1990-luvulla FARC:in riveissä oli noin seitsemän tuhatta taistelijaa. Vuonna 2001 FARC:in viidelläkymmenellä toiminta-alueella tai rintamalla toimi yhteensä 16 000 sissiä. FARC:in tulot olivat suurimmillaan noin kolmesataa miljoonaa euroa vuodessa.
FARC syyllistyi raskaisiin ihmisoikeuksien loukkauksiin. Sissit tuhosivat kokonaisia kyliä ja panivat toimeen teloituksia ja joukkomurhia. Sissien vangitsemia sotilaita ja poliiseja pidettiin kahleissa vuosien ajan. FARC pakotti riveihinsä myös lapsia. Vuonna 2008 sekä Kolumbiassa että muualla maailmassa 160 kaupungissa järjestettiin suuria mielenosoituksia FARC:ia vastaan. Kolumbiassa mielenosoitusmarsseille osallistui yli miljoona ihmistä. 2000-luvulla monet FARC:in tärkeimmistä johtajista saivat surmansa Kolumbian ilmavoimien pommituksissa, taisteluissa, sissien sisäisissä kahakoissa, tai kuolivat sairauksiin. Vuonna 2010 Kolumbian presidentiksi valittiin Juan Manuel Santos, joka sitä ennen oli toiminut puolustusministerinä. Syyskuussa vuonna 2012 Santosin hallitus ja FARC aloittivat rauhanneuvottelut Norjassa. Neuvotteluja jatkettiin myöhemmin Kuubassa.
Neuvotteluihin kului neljä vuotta. Syyskuussa vuonna 2016 FARC ja Kolumbian hallitus allekirjoittivat rauhansopimuksen. Kolumbialaiset hylkäsivät sopimuksen niukalla enemmistöllä lokakuussa vuonna 2016 järjestetyssä kansanäänestyksessä. Marraskuussa Santosin hallitus ja FARC pääsivät yksimielisyyteen uudesta rauhansopimuksesta. Näin päättyi virallisesti sota, joka oli ollut käynnissä yli viisikymmentä vuotta. Sodassa kuoli 260 000 ihmistä. Seitsemän miljoonaa kolumbialaista pakeni kotiseudultaan sodan vuoksi. Syksyllä vuonna 2016 presidentti Juan Manuel Santos sai Nobelin rauhanpalkinnon ponnistelustaan pitkän sodan lopettamiseksi.
Sissiliikkeiden sirpaleet ja rikollisjärjestöt
Kun Kolumbian isoin sissiliike FARC solmi hallituksen kanssa rauhan vuonna 2016 ja alkoi luovuttaa aseitaan, toinen vanha sissiliike ELN (Ejercito de Liberacion Nacional), eli Kansallinen vapautusarmeija, siirsi omia ryhmiään FARC:in hylkäämille alueille. ELN kasvatti vaikutusvaltaansa Tyynen meren rannalla Chocossa, Venezuelan rajan lähellä Araucassa ja Pohjois-Santanderissa, sekä Magdalenajoen varrella Bolivarissa, Cesarissa ja La Guajirassa. ELN:n kanssa kilpaili pienemmästä EPL-liikkeestä (Ejercito Popular de Liberacion) eli Kansan vapautusarmeijasta irronnut sissiryhmä. EPL:n pääjoukko solmi rauhan Kolumbian hallituksen kanssa vuonna 1991.
Kaikki FARC:in osastot eivät liittyneet rauhansopimukseen. Kolumbiassa toimii yhä kolmekymmentä entisen FARC:in sissijoukkoa. ELN-sissiliikkeellä on vielä viisi tuhatta taistelijaa. ELN:n vahvin tukialue on pohjoisessa Catatumbon alueella. Sissiliikkeillä ei enää ole selviä poliittisia tavoitteita. Aseryhmät hankkivat rahaa osallistumalla kulta- ja huumekauppaan, sekä kiristämällä toiminta-alueensa yrityksiä ja asukkaita. Sissinä toimiminen on nykyisin palkkatyötä. Sekä FARC:in sirpaleosastot että Clan de Golfon nimellä tunnettu kulta- ja huumekaupan järjestö maksavat kuukausipalkkaa aseryhmiensä jäsenille. Raha houkuttelee aseryhmiin syrjäseutujen työttömiä nuoria miehiä.
Eräät asiantuntijat arvioivat, että Kolumbian pohjoisosassa Atlantin rannikolla sijaitsevalla Sucren alueella on seutuja, missä Clan de Golfo on suurin työnantaja. Clan de Golfo on syntynyt ja kasvanut Kolumbian entisten oikeistolaisten aseryhmien liikkeestä, AUC-kuolemanpartioista (Autodefensas Unidas de Colombia), eli Kolumbian yhdistyneistä itsepuolustusryhmistä. AUC taisteli vuosien ajan FARC:ia vastaan ja puolusti Kolumbian maanomistajia. Nyt FARC:in sirpaleryhmät sekä ELN:n ja EPL:n sissit taistelevat Clan de Golfon aseryhmiä ja toisiaan vastaan saadakseen osansa kulta- ja huumekaupan rahasta.
Kolumbian aseryhmät toimivat paikallisesti ja itsenäisesti ilman keskusjohtoa. Jokainen FARC:in sirpaleryhmä päättää itse, mitä se tekee. FARC:in sirpaleryhmät taistelevat usein myös toisiaan vastaan kilpaillessaan alueiden hallinnasta. Clan de Golfo on suuri kulta- ja huumekauppaan pureutunut asejoukko ja rikollisjärjestö, mutta senkin paikalliset osastot toimivat itsenäisesti omalla alueellaan. Paikalliset aseryhmät rahoittavat itse aseensa ja toimintansa. Jos Kolumbian armeija tai poliisi onnistuu kukistamaan jonkun ryhmän, jokin toinen ryhmä käyttää tilaisuutta hyväkseen tunkeutuakseen vapaalle alueelle.
Kokaiinin suurvalta
YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto (UNODC) arvioi, että kolmesataa miljoonaa ihmistä maailman eri maissa on käyttänyt kokaiinia. Kolumbia tuottaa kolme neljäsosaa maailman kokaiinista. Kolumbian kokaiinikaupan arvo on noin viisitoista miljardia euroa vuodessa. Eniten kokaiinia viedään Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Venezuelasta on viime vuosien aikana tullut tärkeä osa Kolumbian kokaiinin vientiketjua. Iso osa Kolumbian huumeista lähetetään kansainvälisille markkinoille Venezuelan kautta.
Kolumbiassa on yli satatuhatta maanviljelijää, jotka kasvattavat kokapensaita. Kokaiini valmistetaan pensaiden suurista soikeista tummanvihreistä lehdistä. Yhteen kiloon kokaiinisuolaa tarvitaan 125 kiloa kokapensaan lehtiä. Kokapensas kasvaa vain Etelä-Amerikassa. Se viihtyy kosteassa ja lämpimässä ilmastossa, mieluiten rinnemailla 500-2000 metrin korkeudella merenpinnasta. Kolumbian kokapensaiden kasvattajat ovat enimmäkseen pientilallisia. Vuonna 2025 kokaviljelmien yhteispinta-ala oli 250 000 hehtaaria. Kokalehtien kilohinta on hieman yli euron. Useimmat Kolumbian kokapensaiden kasvattajat ansaitsevat alle tuhat euroa kuukaudessa.
Kokapensaan lehtiuute jalostetaan suolahapon avulla vaaleaksi jauheeksi, kokaiinisuolaksi. Kokaiini on vaarallinen huume. Yliannostus voi aiheuttaa kuoleman. Huumekauppaan liittyvä laajamittainen väkivalta, lahjonta ja rahanpesu aiheuttavat valtavia yhteiskunnallisia haasteita, joita tähän mennessä ei ole onnistuttu ratkaisemaan. Eurooppaan salakuljetettu kokaiinikilo maksaa lähes kaksikymmentä tuhatta euroa. Tuotannon ja tarjonnan kasvu on viime vuosina laskenut kokaiinin hintaa.
Luvaton kulta
Kolumbiassa on paljon laittomia kultakaivoksia. Neljä viidesosaa maan kullasta tulee luvattomista kaivoksista ja huuhtomoista. Kultakaupan arvo on noin kahdeksan miljardia euroa vuodessa. Kokaiini ja kulta ovat Kolumbian aseryhmien isoimmat tulonlähteet. Laittoman kultakilon hinta on kuusikymmentä tuhatta euroa. Luvattomat kultakaivokset ovat usein pieniä perheyrityksiä. Jokivarsilla on paljon yksityisiä kaivajia, jotka huuhtovat kultaa pienessä mitassa. Näiden lisäksi rikollisyritykset harjoittavat laajamuotoista ruoppausta. Clan de Golfo -huumejärjestö ja sissiliikkeiden aseryhmät hankkivat kaivinkoneita ja ruoppausaluksia. Kolumbian valtion tarkastusviraston mukaan kaksi kolmasosaa laittomasta kullankaivuusta ja -huuhdonnasta tapahtuu kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla. Kulta-alueiden vesistöt likaantuvat ruoppauksesta ja myrkyttyvät kullan erottelussa käytettävästä elohopeasta.
Kolumbian vanhojen suurten sissiliikkeiden sirpaleryhmät kiristävät rahaa kullankaivajilta ja -huuhtojilta. Kokaiinikaupan rikollisjärjestöt ovat entistä enemmän mukana kullantuotannossa ja salakuljetuksessa. Eräiden asiantuntija-arvioiden mukaan kolme neljäsosaa Kolumbiassa luvattomasti kaivetusta ja huuhdotusta kullasta kulkeutuu kaupallisille markkinoille aseryhmien ja rikollisjärjestöjen kautta. Aseryhmät ja kokaiinin viejät käyttävät kultakauppaa rahanpesun välineenä. Huumerahat ja muut laittomat tulot voidaan laillistaa hankkimalla rahalla kultaa ja myymällä se välittäjien kautta suurille, laillisille ja ostohaluisille kansainvälisille jalometallimarkkinoille. Kullan kysyntä on kasvanut. Kultaa tarvitaan elektroniikassa, esimerkiksi puhelimissa. Kulta on yleinen korumetalli ja kultaharkkoja käytetään sijoitusvarallisuutena. Kultaa on helppo myydä. Kolumbia tuottaa noin kolme prosenttia maailman kullasta.
Ajatuksia rauhasta
Vuonna 2022 Kolumbian presidentiksi valittiin Gustavo Petro. Nuoruudessaan Petro oli vasemmistolaisen M-19 -kaupunkisissiliikkeen jäsen. M-19 (Movimiento 19 de abril), eli Huhtikuun 19. päivän liike, aloitti aseellisen toiminnan vuonna 1974. Vuonna 1990 M-19 solmi rauhan Kolumbian hallituksen kanssa ja ryhtyi toimimaan poliittisena puolueena. Vuonna 1991 Gustavo Petro valittiin kansanedustajaksi. Vuonna 2011 Petro perusti Edistysmielisten liikkeen (Movimiento Progresistas), jonka ehdokkaana hänet valittiin pääkaupungin Bogotan kaupunginjohtajaksi. Petron tavoitteena oli köyhyyden lievittäminen. Hän painotti myös ympäristönsuojelua kannustaen toimiin ilmastokriisin torjumiseksi. Kolumbian väkivallan vähentämisessä Petrolla oli ajatus täydestä rauhasta. Tämän ajatustavan mukaan aseryhmiä ja niiden laittomia liiketoimia ei voi kukistaa vain armeijan ja poliisin voimin. Tarvitaan syvempää ja laajempaa yhteiskuntasopimusta.
Kolumbian valtio on ollut aseryhmien keskeisillä toiminta-alueilla läsnä vain armeijan kautta. Yhteiskunnan paikallishallinto on ollut heikko. Turvattomuus on rasittanut ihmisten elämää. Kolumbialaiset eivät usko, että viranomaisilla on halua ja kykyä suojella ihmisiä ja pitää huolta hyvinvoinnista. Kansalaisyhteiskunta on ollut aseryhmien armoilla. Kolumbialaisessa yhteiskunnassa on paljon ristiriitoja, joita tulisi ratkoa rauhan saavuttamiseksi. Alkuperäiskansat ja Kolumbian afroamerikkalainen väestö kärsivät syrjinnästä. Nykyinen talouskehitys aiheuttaa suurta eriarvoisuutta. Maanomistusriidat, huumekauppa ja luonnonvarojen ryöstökäyttö synnyttävät jatkuvia jännitteitä. Aseryhmien valta ja toiminta ovat osa tätä tuhoisaa kokonaisuutta.
Sota sissejä ja huumeita vastaan
1980-luvulla Kolumbian kokaiinikauppa kasvoi laajamittaiseksi liiketoiminnaksi. Kokaiinia vietiin pääasiassa Yhdysvaltoihin. Huumekauppiaat verkostoituivat ja järjestäytyivät voimakkaiksi kartelleiksi. 1980-luvulla huumekaupan vahvin järjestö oli Pablo Escobarin johtama Medellinin kartelli. Pablo Escobar valittiin jopa kansanedustajaksi. Pablo Escobar surmattiin vuonna 1993, ja Medellinin kartelli hajaantui pienemmiksi ryhmiksi. Kokaiinikaupan tärkeimmäksi järjestöksi nousi Calin kartelli. Huumekaupan ja siihen liittyvän väkivallan valtava kasvu 1980- ja 1990-luvuilla järkytti kolumbialaista yhteiskuntaa. Myös Yhdysvalloissa syntyi entistä suurempia poliittisia paineita huumekaupan vähentämiseksi.
Vuonna 2000 Yhdysvallat ja Kolumbian hallitus käynnistivät Plan Colombian (Kolumbian suunnitelma) nimellä tunnetun ohjelman huumekaupan ja sissiliikkeiden kukistamiseksi. Yhdysvallat antoi Kolumbian armeijalle rahaa ja koulutusta taistelussa sissejä vastaan. Suunnitelmaan kuului myös toimia kokaviljelmien tuhoamiseksi. Kokapensaita hävitettiin laajoin lentoruiskutuksin, joissa levitettiin glyfosaattia sisältävää kasvimyrkkyä. Myrkkylevityksiä tehtiin satojen tuhansien hehtaarien alueella. Lentoruiskutukset eivät tyrehdyttäneet Kolumbian kokaiinin tuotantoa. Ihmisoikeusjärjestöt arvostelivat Kolumbian suunnitelmaa siitä, että sissien ja huumekaupan vastaisissa toimissa painotettiin sotilaallista menestystä ja tuhottujen kokaviljelmien määrää, mutta paikallisväestön oikeudet ja elinolojen parantaminen jäivät vähälle huomiolle.
Suuri osa Kolumbian kokaiinista viedään kansainvälisille markkinoille Venezuelan kautta. Järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivat asiantuntijat uskovat, että Venezuelan armeija ja hallitustahot ovat osallisina kokaiini- ja kultakaupassa. Vuoden 2026 alussa Yhdysvaltojen armeija hyökkäsi Venezuelan pääkaupunkiin Caracasiin ja vangitsi presidentti Nicolas Maduron ja hänen vaimonsa Cilia Floresin. Maduro ja Flores kuljetettiin Yhdysvaltoihin. Heitä vastaan aloitettiin oikeudenkäynti tammikuussa vuonna 2026. Maduroa ja Floresia syytetään huumekaupasta ja terrorismista.
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: