Kolumbia

Väkivalta jatkuu

Vuonna 2022 Kolumbiassa ammuttiin yli kymmenen tuhatta ihmistä. Rikostutkijoiden mukaan maassa tehtiin yli kahdeksan tuhatta palkkamurhaa. Kolumbian palkkamurhat ovat useimmiten yhteydessä huumekauppaan. Sissiliikkeiden sirpaleryhmien ja huumekauppiaiden hallitsemilla alueilla, kuten maan länsiosassa Caucassa ja Nariñossa, väkivalta kohdistuu erityisen raskaasti paikallisyhteisöjen johtajiin ja luottamushenkilöihin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja ympäristönsuojelijoihin. Vuonna 2022 aseryhmät ja palkkamurhaajat surmasivat 187 paikallisyhteisöjen johtajaa, ihmisoikeustoimijaa ja ympäristönsuojelijaa. Heistä yli 50 oli alkuperäiskansojen ja Kolumbian afroamerikkalaisen väestön luottamushenkilöitä. Vuonna 2021 aseellisissa yhteenotoissa kuoli yli tuhat ihmistä, joista noin 200 oli aseryhmien jäseniä ja yli 800 oli väkivallan kohteiksi joutuneita paikallisia asukkaita.

Alueiden hallinnasta kilpailevat aseryhmät taistelevat keskenään lähellä maaseudun asutuksia, jolloin niissä elävät ihmiset ovat vaarassa. Sissit ja huumekauppiaat surmaavat maatilallisia ja kyläläisiä, joiden epäillään auttavan kilpailevia ryhmiä tai Kolumbian viranomaisia. Sissiliikkeiden sirpaleryhmillä ei enää ole poliittisia eikä yhteiskunnallisia tavoitteita. Valtaosa nykyisiin ryhmiin kuuluvista sisseistä on nuoria miehiä, jotka ovat liittyneet sekalaisiin asejoukkoihin Kolumbian hallituksen ja FARC-liikkeen vuonna 2016 solmiman rauhan jälkeen. Suuri enemmistö FARC:in sisseistä on luovuttanut aseensa ja lopettanut taistelunsa. Rauhasta kieltäytyneet FARC:in sirpaleryhmien johtajat ovat keränneet ympärilleen tuoreita joukkoja. Sissit välttävät taisteluita Kolumbian armeijan kanssa. Nyt aseryhmät taistelevat siitä, kuka hallitsee huume- ja kultakauppaa milläkin alueella. Sissiryhmät liittoutuvat keskenään taisteluissa toisia ryhmiä vastaan. Liittoutumia syntyy ja hajoaa jatkuvasti. Sissit järjestävät väijytyksiä poliisipartioille ja hyökkäävät paikallisia poliisiasemia vastaan estääkseen viranomaisia asettumasta pysyvästi aseryhmien hallitsemille alueille. Vuonna 2022 hyökkäyksissä kuoli 103 poliisia.

Vuonna 2021 yli 130 000 kolumbialaista pakeni kotiseudultaan väkivallan vuoksi. YK:n hätäaputoimisto arvioi, että vuonna 2022 väkivalta ajoi lähes 83 000 kolumbialaista maan sisäisiksi pakolaisiksi. Kaksi kolmasosaa näistä pakolaisista kuului alkuperäiskansoihin tai afroamerikkalaiseen väestöön. Yli puolet Kolumbian nykyisistä sisäisistä pakolaisista tulee Tyynen meren rannikolta Nariñon, Caucan, Valle de Caucan ja Chocon alueilta tai Araucasta Venezuelan rajan tuntumasta. Nämä ovat aseryhmien välisten taisteluiden ja huumekaupan ydinseutuja. Kaiken kaikkiaan vuosia jatkuneet sodat ovat pakottaneet miljoonat kolumbialaiset jättämään kotinsa. Vuonna 2022 maassa oli 5,2 miljoonaa sisäistä pakolaista, jotka olivat lähteneet kotiseudultaan väkivallan takia. Monilla alueilla aseryhmät estävät ihmisiä lähtemästä kotiseudultaan. Kymmenet tuhannet Kolumbian maaseudun asukkaat eivät voi poistua kotipaikkakunnalta ilman aseryhmien lupaa.

Pitkän sodan rauhansopimus

Kolumbian vanhin ja vahvin sissijärjestö FARC (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia), eli Kolumbian vallankumousarmeija, perustettiin vuonna 1964. Aluksi sissit toimivat pieninä ryhminä maaseudulla. FARC julisti puolustavansa köyhiä pienviljelijöitä suuria maanomistajia ja vallanpitäjiä vastaan. Kolumbian maanomistus oli keskittynyt. Suurtilalliset olivat hankkineet omistukseensa kaksi kolmasosaa tuottavasta viljely- ja laidunmaasta ja 400 000 pienviljelijää oli menettänyt maansa. Kuten monet muutkin Latinalaisen Amerikan sissijärjestöt, FARC vaati maareformia: maan jakamista maattomille ja pientilallisille.

1970-luvun lopulla FARC:in sissiryhmissä oli alle tuhat taistelijaa, jotka toimivat viidellä alueella eli FARC:in kielenkäytössä viidellä rintamalla. FARC:in vaikutus Kolumbian politiikkaan oli vähäinen. 1980-luvun alussa FARC alkoi rahoittaa toimintaansa kokaiinikaupasta saatavilla tuloilla. Ensi vaiheessa FARC ei ollut suoraan mukana kokaiinin tuotannossa ja myynnissä, vaan kiristi rahaa kokapensaiden kasvattajilta ja kokaiinisuolan jalostamoilta. FARC kutsui tätä huumekaupan verottamiseksi. FARC hankki rahaa myös sieppaamalla suurten maatilojen omistajia ja liikeyritysten johtajia ja vaatimalla heistä lunnaita. Lisääntyneet tulot auttoivat sissejä hankkimaan enemmän ja parempia aseita. Sissien joukko kasvoi. Vuonna 1982 FARC:in riveissä oli 3000 taistelijaa ja kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli kasvanut 7000 taistelijaan. Vuonna 2001 FARC:in viidelläkymmenellä toiminta-alueella tai rintamalla toimi yhteensä 16 000 sissiä. FARC:in tulot olivat suurimmillaan noin 300 miljoonaa euroa vuodessa.

FARC syyllistyi raskaisiin ihmisoikeuksien loukkauksiin. Sissit tuhosivat kokonaisia kyliä ja panivat toimeen teloituksia ja joukkomurhia. Sissien vangitsemia sotilaita ja poliiseja pidettiin kahleissa vuosien ajan. FARC pakotti riveihinsä myös lapsia. Vuonna 2008 sekä Kolumbiassa että muualla maailmassa 160 kaupungissa järjestettiin suuria mielenosoituksia FARC:ia vastaan. Kolumbiassa mielenosoitusmarsseille osallistui yli miljoona ihmistä. 2000-luvulla monet FARC:in tärkeimmistä johtajista saivat surmansa Kolumbian ilmavoimien pommituksissa, taisteluissa, sissien sisäisissä kahakoissa, tai kuolivat sairauksiin. Vuonna 2010 Kolumbian presidentiksi valittiin Juan Manuel Santos, joka sitä ennen oli toiminut puolustusministerinä. Syyskuussa vuonna 2012 Santosin hallitus ja FARC aloittivat rauhanneuvottelut Norjassa. Neuvotteluja jatkettiin myöhemmin Kuubassa. Neuvotteluihin kului neljä vuotta.

Syyskuussa vuonna 2016 FARC ja Kolumbian hallitus allekirjoittivat rauhansopimuksen. Kolumbialaiset hylkäsivät sopimuksen niukalla enemmistöllä lokakuussa vuonna 2016 järjestetyssä kansanäänestyksessä. Marraskuussa Santosin hallitus ja FARC pääsivät yksimielisyyteen uudesta rauhansopimuksesta. Näin päättyi virallisesti sota, joka oli ollut käynnissä yli viisikymmentä vuotta. Sodassa kuoli 260 000 ihmistä. Seitsemän miljoonaa kolumbialaista pakeni kotiseudultaan sodan vuoksi. Syksyllä vuonna 2016 presidentti Juan Manuel Santos sai Nobelin rauhanpalkinnon ponnistelustaan pitkän sodan lopettamiseksi.

Sissiliikkeiden sirpaleet ja rikollisjärjestöt

Kun Kolumbian isoin sissiliike FARC solmi hallituksen kanssa rauhan vuonna 2016 ja alkoi luovuttaa aseitaan, toinen vanha sissiliike ELN (Ejercito de Liberacion Nacional), eli Kansallinen vapautusarmeija, siirsi omia ryhmiään FARC:in hylkäämille alueille. ELN kasvatti vaikutusvaltaansa Tyynen meren rannalla Chocossa, Venezuelan rajan lähellä Araucassa ja Pohjois-Santanderissa, sekä Magdalenajoen varrella Bolivarissa, Cesarissa ja La Guajirassa. ELN:n kanssa kilpaili pienemmästä EPL-liikkeestä (Ejercito Popular de Liberacion), eli Kansan vapautusarmeijasta, irronnut sissiryhmä. EPL:n pääjoukko solmi rauhan Kolumbian hallituksen kanssa vuonna 1991.

Kaikki FARC:in rintamakomentajat eivät liittyneet rauhansopimukseen. Kolumbiassa toimii kolmekymmentä entisen FARC:in sissijoukkoa. Yksi sirpaleryhmien johtajista on Ivan Marquez, joka toimi FARC:in pääneuvottelijana vuoden 2016 rauhansopimusta solmittaessa. Sissiliikkeellä ei ole enää poliittisia tavoitteita. Aseryhmät hankkivat rahaa osallistumalla kulta- ja huumekauppaan, sekä kiristämällä toiminta-alueensa yrityksiä ja asukkaita. Sissinä toimiminen on nykyisin palkkatyötä. Sekä FARC:in sirpaleosastot että Clan de Golfon nimellä tunnettu kulta- ja huumekaupan järjestö maksavat kuukausipalkkaa aseryhmiensä jäsenille. Raha houkuttelee aseryhmiin syrjäseutujen työttömiä nuoria miehiä.

Eräät asiantuntijat arvioivat, että Kolumbian pohjoisosassa Atlantin rannikolla sijaitsevalla Sucren alueella on seutuja, missä Clan de Golfo on suurin työnantaja. Clan de Golfo on syntynyt ja kasvanut Kolumbian entisten oikeistolaisten aseryhmien liikkeestä, AUC-kuolemanpartioista (Autodefensas Unidas de Colombia), eli Kolumbian yhdistyneistä itsepuolustusryhmistä. AUC taisteli vuosien ajan FARC:ia vastaan ja puolusti Kolumbian maanomistajia. Nyt FARC:in sirpaleryhmät sekä ELN:n ja EPL:n sissit taistelevat Clan de Golfon aseryhmiä ja toisiaan vastaan saadakseen osansa kulta- ja huumekaupan rahasta.

Kolumbian aseryhmät toimivat paikallisesti ja itsenäisesti ilman keskitettyä johtoa. Jokainen FARC:in sirpaleryhmä päättää itse, mitä se tekee. FARC:in sirpaleryhmät taistelevat usein myös toisiaan vastaan kilpaillessaan alueiden hallinnasta. Clan de Golfo on suuri kulta- ja huumekauppaan pureutunut asejoukko ja rikollisjärjestö, mutta senkin paikalliset osastot toimivat itsenäisesti omalla alueellaan. Paikalliset aseryhmät rahoittavat itse aseensa ja toimintansa. Jos Kolumbian armeja tai poliisi onnistuu kukistamaan jonkun ryhmän, jokin toinen ryhmä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tunkeutuu vapaalle alueelle. Jos jonkin aseryhmän johtaja vangitaan tai surmataan, hänen tilalleen astuu heti uusi komentaja.

Kokaiinin suurvalta

Vuoden 2023 alussa YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto (UNODC) arvioi, että 300 miljoonaa ihmistä eri maissa on käyttänyt kokaiinia. Kolumbia tuottaa 70% maailman kokaiinista. Vuonna 2022 Kolumbia tuotti 1400 tonnia kokaiinisuolaa. Se on suurin tähän mennessä havaittu vuosituotantotaso. Vuonna 2022 Kolumbian kokaiinikaupan arvo oli 10 miljardia euroa. Eniten kokaiinia viedään Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Venezuelasta on viime vuosien aikana tullut tärkeä osa Kolumbian kokaiinin vientiketjussa. Iso osa Kolumbian huumeista lähetetään kansainvälisille markkinoille Venezuelan kautta.

Vuonna 2022 Kolumbiassa oli yli 130 000 maanviljelijää, jotka kasvattivat tiloillaan kokapensaita. Kokaiini valmistetaan pensaiden suurista soikeista tummanvihreistä lehdistä. Yhteen kiloon kokaiinisuolaa tarvitaan 125 kiloa kokapensaan lehtiä. Kokapensas kasvaa vain Etelä-Amerikassa. Se viihtyy kosteassa ja lämpimässä ilmastossa, mieluiten rinnemailla 500-2000 metrin korkeudella merenpinnasta. Useimmat Kolumbian kokapensaiden kasvattajista ovat pientilallisia. Vuonna 2022 kokalehtien kilohinta oli hieman yli euron, ja useimmat Kolumbian kokapensaiden kasvattajat ansaitsivat alle tuhat euroa kuukaudessa. Kokapensaan lehtiuute jalostetaan suolahapon avulla vaaleaksi jauheeksi, kokaiinisuolaksi. Kokaiini on vaarallinen huume. Yliannostus voi aiheuttaa kuoleman. Huumekauppaan liittyvä laajamittainen väkivalta, lahjonta ja rahanpesu aiheuttavat valtavia yhteiskunnallisia haasteita, joita tähän mennessä ei ole onnistuttu ratkaisemaan.

Laiton kulta

Vuonna 2020 Kolumbian kullan viennin kokonaisarvo oli 2,3 miljardia euroa. Neljä viidesosaa Kolumbian kullasta tulee laittomista kaivoksista ja huuhtomoista. Kokaiini ja kulta ovat Kolumbian aseryhmien isoimmat tulonlähteet. Vuonna 2020 laittoman kultakilon hinta oli 57 000 euroa. Kolumbiassa on tuhansia pieniä kultakaivoksia, jotka toimivat luvattomasti. Usein ne ovat perheyrityksiä. Jokivarsilla on paljon yksityisiä kaivajia, jotka huuhtovat kultaa pienessä mitassa. Näiden lisäksi rikollisyritykset harjoittavat laajamuotoista ruoppausta. Vuonna 2022 Kolumbian armeija ja poliisi tuhosivat seitsemän jokialusta, joita Clan de Golfo -huumejärjestö käytti kullanruoppauksessa Valle de Caucan alueella. Kolumbian valtion tarkastusviraston mukaan kaksi kolmasosaa laittomasta kullankaivuusta ja -huuhdonnasta tapahtuu kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla. Kulta-alueiden vesistöt likaantuvat ruoppauksesta ja myrkyttyvät kullan erottelussa käytettävästä elohopeasta.

Kolumbian vanhojen suurten sissiliikkeiden nykyiset sirpaleryhmät ovat kiristäneet rahaa kullankaivajilta ja -huuhtojilta. Kokaiinikaupan rikollisjärjestöt ovat viime aikoina siirtyneet myös kullantuotannon ja -viennin aloille. Eräiden asiantuntija-arvioiden mukaan 70% Kolumbiassa laittomasti kaivetusta ja huuhdotusta kullasta kulkeutuu kaupallisille markkinoille aseryhmien ja rikollisjärjestöjen kautta. Aseryhmät ja kokaiinin viejät käyttävät kultakauppaa rahanpesun välineenä. Huumerahat ja muut laittomat tulot voidaan laillistaa hankkimalla rahalla kultaa ja myymällä se välittäjien kautta suurille, laillisille ja ostohaluisille kansainvälisille jalometallimarkkinoille. Kullan kysyntä on kasvanut. Kultaa tarvitaan elektroniikassa, esimerkiksi puhelimissa. Kulta on yleinen korumetalli ja kultaharkkoja käytetään sijoitusvarallisuutena. Kultaa on helppo myydä. Kolumbia tuottaa noin kaksi prosenttia maailman kullasta.

Gustavo Petro ja Francia Marquez

Vuonna 2022 Kolumbian presidentiksi valittiin Gustavo Petro. Nuoruudessaan Petro oli vasemmistolaisen M-19 -kaupunkisissiliikkeen jäsen. M-19 (Movimiento 19 de abril), eli Huhtikuun 19. päivän liike, aloitti aseellisen toiminnan vuonna 1974. Vuonna 1990 M-19 solmi rauhan Kolumbian hallituksen kanssa ja ryhtyi toimimaan poliittisena puolueena. Vuonna 1991 Gustavo Petro valittiin kansanedustajaksi. Vuonna 2011 Petro perusti Edistysmielisten liikkeen (Movimiento Progresistas), jonka ehdokkaana hänet valittiin pääkaupungin Bogotan kaupunginjohtajaksi. Petron tavoitteena on ollut köyhyyden lievittäminen. Hän on painottanut myös ympäristönsuojelua kannustaen toimiin ilmastokriisin torjumiseksi. Kolumbian väkivallan vähentämisessä Petron näkökulma on ajatus täydestä rauhasta. Tämän ajatustavan mukaan aseryhmiä ja niiden laittomia liiketoimia ei voida kukistaa vain armeijan ja poliisin voimin.

Nykyisin Kolumbian valtio on aseryhmien keskeisillä toiminta-alueilla läsnä vain armeijan kautta. Yhteiskunnan paikallishallinto on heikko. Turvattomuus rasittaa ihmisten elämää. Kolumbialaiset eivät usko, että viranomaisilla on halua ja kykyä suojella ihmisiä ja pitää huolta hyvinvoinnista. Kansalaisyhteiskunta on aseryhmien armoilla. Kestävä rauha ei voi syntyä vain aseryhmien ja armeijan ehdoilla. Kolumbialaisessa yhteiskunnassa on paljon ristiriitoja, joita tulisi ratkoa rauhan saavuttamiseksi. Alkuperäiskansat ja Kolumbian afroamerikkalainen väestö kärsivät syrjinnästä. Nykyinen talouskehitys aiheuttaa suurta eriarvoisuutta. Maanomistusriidat, huumekauppa ja luonnonvarojen ryöstökäyttö synnyttävät jatkuvia jännitteitä maaseudulla. Aseryhmien valta ja toiminta ovat osa tätä tuhoisaa kokonaisuutta.

Gustavo Petron varapresidentti Francia Marquez kuuluu Kolumbian afroamerikkalaiseen väestöön. Hän on oikeustieteilijä, ympäristönsuojelija ja ihmisoikeuksien puolustaja. Hän on kotoisin Caucan alueelta, joka on pitkään kärsinyt aseryhmien väkivallasta. Vuonna 2018 Marquez sai Goldmanin säätiön kansainvälisen ympäristöpalkinnon toiminnastaan laittoman kullankaivuun lopettamiseksi. Vuonna 2014 Marquez osallistui Kuubassa FARC:in kanssa käytyihin rauhanneuvotteluihin. Hän korosti, että sekä sissien että hallituksen pitäisi kuunnella enemmän sota-alueiden paikallisväestöä ja sodan uhreiksi joutuneiden ihmisten näkemyksiä. Kolumbian syrjäseuduilla asuvat alkuperäiskansat ja afroamerikkalainen vähemmistö ovat erityisen usein ja julmasti joutuneet kärsimään sekä epävirallisten aseryhmien että armeijan väkivallasta. Marquez huomautti, että paikallisilla yhteisöillä ja niiden jäsenillä tulisi olla tärkeä osa rauhan rakentamisessa. Viranomaisten ja armeijan on ponnisteltava ihmisten turvallisuuden ja kehitysedellytysten parantamiseksi sen sijaan, että sotamenestystä mitataan surmattujen sissien ja tuhottujen kokapensaiden määrällä.

Gustavo Petron hallitus on aloittanut rauhanneuvottelut ELN-sissiliikkeen kanssa. Neuvotteluja on käyty Venezuelassa ja Meksikossa. ELN:n sissiosastoihin kuuluu Kolumbian hallituksen arvion mukaan noin 4000 taistelijaa. ELN:n osastot ovat siirtyneet Kolumbiasta myös Venezuelan puolelle ja liikkeellä on ollut läheinen yhteistyösuhde Venezuelan Nicolas Maduron hallinnon kanssa. Kolumbian aseellisten ryhmien hajanaisuus vaikeuttaa rauhanneuvotteluja. Kaikki ryhmät toimivat kuin rikollisjärjestöt ja ne taistelevat enemmän toisiaan kuin hallitusta vastaan.

Sota sissejä ja huumeita vastaan

1980-luvulla Kolumbian kokaiinikauppa kasvoi laajamittaiseksi liiketoiminnaksi. Kokaiinia vietiin pääasiassa Yhdysvaltoihin. Huumekauppiaat verkostoituivat ja järjestäytyivät voimakkaiksi kartelleiksi. 1980-luvulla huumekaupan vahvin järjestö oli Pablo Escobarin johtama Medellinin kartelli. Pablo Escobar valittiin jopa kansanedustajaksi. Pablo Escobar surmattiin vuonna 1993 ja Medellinin kartelli hajaantui pienemmiksi ryhmiksi. Kokaiinikaupan tärkeimmäksi järjestöksi nousi Calin kartelli. Huumekaupan ja siihen liittyvän väkivallan valtava kasvu 1980- ja 1990-luvuilla järkytti kolumbialaista yhteiskuntaa. Myös Yhdysvalloissa syntyi entistä suurempia poliittisia paineita huumekaupan vähentämiseksi.

Vuonna 2000 Yhdysvallat ja Kolumbian hallitus käynnistivät Plan Colombian (Kolumbian suunnitelma) nimellä tunnetun ohjelman sekä huumekaupan että sissiliikkeiden kukistamiseksi. Yhdysvallat antoi Kolumbian armeijalle rahaa ja koulutusta taistelussa sissejä vastaan. Suunnitelmaan kuului myös toimia kokaviljelmien tuhoamiseksi. Kokapensaita hävitettiin laajoin lentoruiskutuksin, joissa levitettiin glyfosaattia sisältävää kasvimyrkkyä. Myrkkylevityksiä tehtiin satojen tuhansien hehtaarien alueella. Lentoruiskutukset eivät ole tyrehdyttäneet Kolumbian kokaiinin tuotantoa. Kokapensaiden kasvatus on levinnyt uusille alueille.

Amnesty International ja muut ihmisoikeusjärjestöt arvostelivat Kolumbian suunnitelmaa siitä, että sissejä ja huumekauppaa vastaan suunnatuissa toimissa painotettiin sotilaallista menestystä ja tuhottavien kokaviljelmien määrää, mutta paikallisväestön osallistuminen suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen, heidän elinolojensa parantaminen ja ihmisoikeuskysymykset jäivät vähälle huomiolle.

Kolumbian armeijalla oli läheiset suhteet oikeistolaisiin kuolemanpartioihin, jotka osallistuivat sotaan sissejä vastaan. Sissien kukistamisen keinoihin kuului laaja väkivalta sissien toiminta-alueiden asukkaita vastaan, koska armeija ja kuolemanpartiot syyttivät näitä sissien ruokkimisesta ja tukemisesta. Kolumbian suunnitelman ensimmäisen vuoden aikana kuolemanpartiot tappoivat jo yli tuhat ihmistä. Kolumbian armeija surmasi ainakin kaksi tuhatta nuorta miestä, joilla ei ollut yhteyksiä sissiliikkeisiin ja puki uhrit taistelijoiden asepukuihin näyttääkseen tuloksia sissien vastaisesta sodasta, ja saadakseen lisää rahaa.

YK toimii Kolumbiassa

Vuonna 2016 YK:n tarkkailijat valvoivat FARC:n sissien aseidenriisuntaa. Vuodesta 2017 alkaen YK:n asiantuntijat ovat seuranneet Kolumbian ihmisoikeustilannetta ja rauhansopimuksen toteutumista. YK:n miinanraivausohjelma etsii ja tuhoaa sodan jäljiltä maastoon jääneitä miinoja. Kolumbian 1123 kunnasta 900 on jo julistettu miinoista puhdistetuiksi alueiksi. Pahimpina sotavuosina miinat surmasivat 1200 ihmistä vuodessa. Kolumbiassa on ollut kaikista maailman maista toiseksi eniten henkilömiinojen uhreja Afganistanin jälkeen. Miinat ja muut sotaräjähteet ovat tappaneet yli 12 000 ihmistä. YK:n järjestöt ja ohjelmat tukevat Kolumbian hallituksen toimia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuonna 2021 Kolumbiassa toimi yli kaksikymmentä YK:n järjestöä ja ohjelmaa. Kaikkiaan YK:n ohjelmissa Kolumbiassa työskenteli 3800 ihmistä 185 kunnassa.

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: