Kongon demokraattinen tasavalta on luonnonvaroiltaan rikas maa. Maaperässä on kuparia, kultaa, timantteja, tinamalmia, koltaania ja kobolttia. Koltaani ja koboltti ovat maailmanmarkkinoilla haluttuja raaka-aineita. Koltaania käytetään puhelimissa ja muussa mikroelektroniikassa. Kobolttia tarvitaan metalliseoksissa, suihkumoottoreissa ja magneeteissa. Kongon demokraattisen tasavallan pääministeri Judith Suminwa Tuluka on syyttänyt Ruandaa siitä, että naapurimaa tukee M23-liikettä hallitakseen sota-alueen luonnonvaroja.
Goman ja Bukavun taistelut
Vuoden 2025 alussa M23-kapinallisliike valtasi Goman ja Bukavun kaupungit. Nämä kaupungit ovat Kongon demokraattisen tasavallan itäisten läänien isoimpia asutuskeskuksia. Goma on Pohjois-Kivun läänin pääkaupunki. Kaupungissa on 800 000 asukasta. Goman pakolaisleireillä asuu myös puoli miljoonaa ihmistä, jotka ovat jättäneet kotinsa väkivallan vuoksi. Bukavu on Etelä-Kivun läänin pääkaupunki. Kaupungissa on yli miljoona asukasta. Sekä Goma että Bukavu sijaitsevat lähellä Ruandan rajaa.
Kongon demokraattisen tasavallan itäiset läänit Pohjois-Kivu, Etelä-Kivu ja Ituri ovat olleet sitkeiden sotien näyttämö jo kolmenkymmenen vuoden ajan. M23-liike valtasi Goman edellisen kerran kaksitoista vuotta sitten. Kongon armeija ja YK:n rauhanturvaajat pakottivat silloin kapinalliset vetäytymään Gomasta ja muiltakin vallatuilta alueilta. M23-liike on tutsiväestön asejoukko. Se on monen vuoden ajan saanut tukea Ruandalta. Tuoreimmissa hyökkäyksissä Gomaan ja Bukavuun M23-liikkeen taistelukumppaneina on ollut yli kolme tuhatta Ruandan armeijan sotilasta. Ruandan sotilailla on ollut käytössään panssariajoneuvoja, tykistöä ja ilmatorjuntaohjuksia.
Kongon sotien aikaisemmissa vaiheissa M23-liike on ilmoittanut tavoitteekseen suojella kongolaisia tutseja. Suurin osa Kongon demokraattisen tasavallan tutsiväestöstä asuu Pohjois-Kivun läänissä. Näyttää siltä, että Ruanda ja M23-liike pyrkivät nyt entistä pysyvämmällä tavalla hallitsemaan Kongon demokraattisen tasavallan itäisiä läänejä. Sota-alueella on arvokkaita kaivannaisia: kultaa, timantteja, tinakiveä, niobiumia ja koltaania. Vuonna 2024 M23-liike otti haltuunsa Rubayan kaivosalueen. Siellä on suuri koltaanikaivos. Koltaani on haluttu raaka-aine. Sitä tarvitaan puhelimissa ja muussa mikroelektroniikassa. Rubayan kaivos tuottaa M23-liikkeelle kymmenen miljoonaa euroa vuodessa.
Kongon sotatapahtumien ulkomaalaiset tarkkailijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että M23-liike on jo perustanut Gomaan ja Bukavuun oman hallintonsa. Tämä osoittaa, että kapinalliset pitävät kaupunkien, ja Kivun läänien, omistusta jatkuvana hankkeena eikä vain väliaikaisena miehityksenä. M23-liike on avaintoimija vuoden 2023 lopulla perustetussa Kongojoen liitossa. Liittoon kuuluu seitsemäntoista kongolaista puoluetta, kaksi poliittista liikettä sekä kymmenen aseryhmää, joista selvästi voimakkain on M23. Kongojoen liiton johtaja Corneille Nangaa sanoi vuoden 2025 alussa, että liitto pyrkii ottamaan vallan pääkaupungissa Kinshasassa.
Luultavasti M23-liikkeen tulevat sotatoimet riippuvat hyvin paljon siitä, mitä Ruanda tavoittelee Kongossa. Vuonna 1996 Ruandan armeija auttoi Kongon kapinallisia kukistamaan Mobutu Sese Sekon itsevaltaisen hallinnon. Ruandan armeijan ratkaiseva osuus Goman ja Bukavun taisteluissa ei välttämättä merkitse sitä, että Ruanda aikoisi laajemmin muuttaa Kongon demokraattisen tasavallan valta-asetelmia. Ruanda voi pyrkiä luomaan Kivun lääneihin puskurivyöhykkeen, missä sen armeija estää hutuväestön FDLR-liikkeen aseelliset hyökkäykset Kongon tutseja ja Ruandaa vastaan – ja samaan aikaan Ruanda kykenee hyödyntämään Kivun läänien arvokkaita luonnonvaroja.
Väkivallan hinta
Kongon demokraattisen tasavallan itäisten läänien väkivaltaisuuksissa on surmattu tuhansia ihmisiä. Pelkästään Goman kaupungin valtauksessa kuoli kaksi tuhatta ihmistä. Kongon sisällissodissa on kolmen vuosikymmenen kuluessa kuollut yli neljä miljoonaa ihmistä väkivaltaan, nälkään ja tauteihin. Lapsia on pakotettu sotilaiksi. Satoja tuhansia naisia ja tyttöjä on raiskattu. Sekä kapinalliset aseryhmät että hallituksen joukot ovat käyttäneet raakaa väkivaltaa ja raiskauksia aseina paikallisväestöä vastaan.
Kongolainen lääkäri Denis Mukwege ja irakilainen jesidiväestön oikeuksien puolustaja Nadia Murad saivat yhdessä Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018. Molemmat auttavat sukupuolista väkivaltaa kokeneita sodan uhreja. Mukwege on vaatinut kansainväliseltä yhteisöltä tiukempia toimia, jotta sukupuolista väkivaltaa ei käytettäisi sodankäynnin keinona.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi vuonna 2024, että Kongon demokraattisessa tasavallassa oli seitsemän miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Miljoona kongolaista on paennut maan ulkopuolelle. Puolet heistä asuu Ugandassa. Rahan puute vaikeuttaa pakolaisten auttamista. UNHCR on joutunut vähentämään pakolaisten ruoka-apua sekä asumiseen ja lasten koulunkäyntiin annettua tukea. Vuonna 2025 taistelut Gomassa ja Bukavussa ovat ajaneet yli 200 000 ihmistä pakolaisiksi.
Kongolaisten tutsien M23
M23-liikkeen taisteluvoimien ydinjoukkona on Kongon demokraattisen tasavallan armeijan entisiä upseereita. M23-liike on jatkoa kongolaisen tutsiväestön aseryhmille, joita perustettiin 1990-luvulla Ruandan sisällissodan aikana. Tutseja elää Ruandassa, Burundissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Ruandaa hallinneen hutuväestön asejoukot surmasivat puoli miljoonaa tutsia vuonna 1994. Tämä surullinen julma tapahtuma tunnetaan Ruandan kansanmurhana. Tutsien asejoukot voittivat kansanmurhan jälkeisen sisällissodan. Ruandan nykyistä hallitusta johtavat tutsit. Presidentti Paul Kagame kuuluu tutsiväestöön.
Pohjois-Kivun lääni on kongolaisen tutsiväestön asuinaluetta. Vuonna 2012 M23-liike käynnisti tällä seudulla aseellisen kapinan ja onnistui valtaamaan laajoja alueita. M23 sai tilapäisesti haltuunsa Goman kaupungin, joka on itäisten läänien suurin asutuskeskus. Vuonna 2013 Kongon armeija ja YK:n rauhanturvaajat ajoivat kapinalliset pois Gomasta ja muiltakin vallatuilta alueilta. M23 jakautui kahteen osaan: osa taistelijoista vetäytyi rajan yli Ruandaan, toiset pakenivat Ugandaan.
Vuonna 2016 Ruandaan vetäytyneet kapinalliset palasivat takaisin Kongon demokraattisen tasavallan itäisille raja-alueille. M23-liike on välillä neuvotellut hallituksen kanssa ja vaatinut armahdusta aseidenriisunnan ehtona. Useita kapinallisia on syytetty murhista ja muista ihmisoikeusloukkauksista. Ruanda on tukenut M23-liikettä. Tutsien kapinallisjärjestö on ollut Ruandalle hyödyllinen liittolainen kilpailtaessa siitä, ketkä saavat hyödyntää Kongon rikkaita luonnonvaroja.
M23-liikkeellä on selvä väestöryhmäpohjainen kannatus kongolaisten tutsien asuinalueilla. Kongon tutsit ovat joutuneet painostuksen ja väkivallan kohteiksi, kun muut väestöryhmät ovat pitäneet heitä ulkomaalaisina: ruandalaisina eikä kongolaisina. Sekä M23-liikkeen että Ruandan nykyisen hallituksen erityisvihollinen on ollut ruandalaisten hutujen aseryhmä FDLR. Tämä Ruandan demokraattisten voimien vapautusliikkeeksi itseään kutsuva järjestö on saanut apua Burundilta. Valtaosa Ruandan ja Burundin asukkaista kuuluu hutuväestöön, kuten myös Burundin presidentti Evariste Ndayishimiye. Hutujen ja tutsien vihat ovat aiempina vuosina Burundissakin johtaneet sisällissotiin ja joukkomurhiin.
Hutujen aseryhmä FDLR
FDLR-liike toimii Kivun lääneissä sekä Kongon demokraattisen tasavallan suuressa eteläisessä maakunnassa Katangassa. FDLR on Ruandan hutuväestön aseellinen järjestö. Vuonna 1994 hutujen aseryhmät tappoivat Ruandassa puoli miljoonaa tutsia ja ainakin 200 000 maltillista hutua. Kansanmurhasta puhkesi sisällissota, missä hallitusvallan ottivat lopulta Ruandan tutsien asevoimat ja nykyinen presidentti Paul Kagame. Kaksi miljoonaa Ruandan hutua pakeni maasta. Monet heistä asettuivat Kongoon. Kongon demokraattisessa tasavallassa oli YK:n pakolaisjärjestön laskelman mukaan yli kaksisataa tuhatta ruandalaista pakolaista vuonna 2024.
FDLR-liikkeen perustivat hutuväestöön kuuluvat Ruandan armeijan entiset upseerit ja sisällissodan hävinneen hallituksen kannattajat. Asejärjestön riveihin on liittynyt Kongon demokraattisessa tasavallassa asuvia Ruandan hutupakolaisia, ja myös kongolaisia taistelijoita. Nykyinen FDLR syntyi vuonna 2000, kun useat hutujen aseryhmät liittyivät yhteen. Kongon tilannetta seuraavat asiantuntijat arvioivat, että FDLR-liikkeellä oli vuonna 2025 hieman yli tuhat aseistettua taistelijaa. Kymmenen vuotta sitten liikkeen asevoiman vahvuus oli viisi kertaa suurempi. Kaksikymmentä vuotta sitten FDLR-liikkeellä oli yli 15 000 taistelijaa.
FDLR on yhä olemassa ja sillä on tukialueensa Kivun läänien ja Katangan hutujen asuinalueilla. Useimmat ulkomaalaiset tarkkailijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että FDLR:n asevoima on ratkaisevasti hiipunut. Parin viime vuoden aikana liike on ollut vaisu. Sillä voi olla paikallista vaikutusvaltaa joillakin seuduilla, mutta se ei enää ole laaja turvallisuusuhka Kongon tutseille eikä varsinkaan Ruandalle. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä FDLR on vain käyttökelpoinen tekosyy, jolla Ruanda oikeuttaa asevoimiensa lähettämisen Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
Kongon ääri-islamistit
Vuonna 1995 ugandalaiset ääri-islamistiset ryhmät muodostivat liiton, joka otti nimekseen Allied Democratic Forces, ADF. Liitto pyrki kaatamaan Ugandan Yoweri Musevenin hallituksen. ADF aloitti toimintansa Ugandan länsiosassa, mutta siirtyi pian rajan yli Kongon demokraattisen tasavallan puolelle. ADF haluaa perustaa uskontopohjaisen sharia-lain pohjalta hallitun islamilaisen valtion. Liiton tärkeimmillä ryhmillä on ollut yhteyksiä kansainväliseen ääri-islamistiseen ISIL/ISIS-liikkeeseen. ADF on vannonut uskollisuutta kansainväliselle islamismille, mutta asiantuntijoiden mukaan liike näyttää suunnittelevan toimintansa sekä hyökkäyksensä itse sen sijaan, että se toimisi suoraan ISIL/ISIS:in alaisena.
Viimeksi kuluneiden kahdentoista vuoden aikana ADF on surmannut yli kuusi tuhatta ihmistä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kongon hallitus on kutsunut maahan Yhdysvaltojen armeijan erikoisjoukkoja taistelemaan ääri-islamisteja vastaan. ADF on pakottanut satoja lapsia sotilaikseen ja joitakin heistä on käytetty itsemurhapommien räjäyttäjinä. Vuonna 2021 ADF teki viisi pommi-iskua Ugandassa. Tämän jälkeen Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Tshisekedi antoi Ugandalle luvan lähettää sotilaita Kongoon.
Vuonna 2022 Ugandan armeija ilmoitti, että Kongon sotaretki oli suuri menestys ja ADF oli käytännössä kukistettu. Ulkopuoliset asiantuntijat eivät pidä tätä arvioita todenmukaisena. ADF on väistynyt Ugandan joukkojen tieltä ja vähentänyt iskujaan, mutta se on edelleen toimintakykyinen ja jatkanee sotaansa. Vuonna 2024 ADF:n aseryhmiin arvioitiin kuuluvan 500 taistelijaa. ADF:n keskeiset tukialueet ovat Kongon itäosissa Ruwenzorin vuorten juurella ja Iturin alueella. Vuoden 2024 keväällä Ugandan armeija varoitti, että ADF:n taistelijoita oli siirtynyt rajan yli Kongosta Ugandaan.
Satojen asejoukkojen Kongo
RED Tabara on Etelä-Kivun läänissä toimiva tutsien aseryhmä, jonka tavoitteena on kaataa Burundin hallitus. RED Tabara on suhteellisen pieni järjestö, jonka hyökkäykset Burundiin ovat viime vuosina olleet satunnaisia ja paikallisia. Vuonna 2021 RED Tabara tulitti Burundin kansainvälistä lentokenttää kranaatinheittimellä ja teki lyhyen mutta tuhoisan iskun Burundin ja Kongon väliselle raja-asemalle. Hyökkäysten jatkuminen sai Burundin lähettämään armeijansa joukkoja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Vuoden 2025 alussa Kongossa oli kymmenen tuhatta Burundin armeijan sotilasta. Burundilaisten joukkojen tärkeimpänä tehtävänä oli tukea Kongon armeijaa taisteluissa M23-liikettä ja Ruandan armeijan erikoisjoukkoja vastaan.
Iturin läänissä toimiva CODECO-ryhmä on parin viime vuoden aikana surmannut yli sata ihmistä. CODECO edustaa Iturin lenduväestöä. Lendut harjoittavat maanviljelyä. Heillä on vuosien varrella ollut jatkuvia kiistoja karjaa kasvattavien hema-paimentolaisten kanssa. Viljelijät ja karjankasvattajat riitelevät maasta ja vedestä. Molemmat ryhmät ovat aseistautuneet. Iturin väkivaltaisuuksissa on neljännesvuosisadan aikana kuollut ainakin 50 000 ihmistä ja yli miljoona ihmistä on joutunut lähtemään kotiseudultaan. Helmikuussa vuonna 2025 CODECO hyökkäsi Djaiban kylään. Hyökkääjät polttivat taloja, ryöstelivät, raiskasivat naisia ja tappoivat viisikymmentä kyläläistä.
Kongon demokraattisessa tasavallassa toimii yli sata aseellista ryhmää tai kapinaliikettä. Sisällissotien ja rauhansopimusten jälkeen kapinallisia on usein liitetty Kongon armeijaan. Tavoitteena on ollut sulauttaa aseryhmät hallituksen joukkoihin, mutta käytännössä aseryhmät ovat säilyttäneet erillisyytensä ja oman komentoketjunsa armeijan sisällä. Kongon armeija on hajanainen, turmeltunut ja tehoton. Sotilaat syyllistyvät ryöstelyyn ja ihmisoikeusloukkauksiin. Suuri osa kongolaisista pelkää enemmän armeijaansa kuin epäsäännöllisiä alueellisia tai paikallisia aseryhmiä. Kongon demokraattisessa tasavallassa elää yli 200 etnistä ryhmää. Monille niistä hallituksen joukot ovat vihollisia, ja jotakin paikallista aseryhmää saatetaan pitää oman kansanosan puolustajana ja suojelijana. Useat aseryhmät toimivat käytännössä rikollisjärjestöinä. Ne kiristävät paikallisväestöä. Ne ryöstävät luonnonvaroja. Kongosta varastettu kulta viedään kansainvälisille markkinoille naapurimaiden kautta.
Kilpailu rikkauksista
Vuonna 2021 presidentti Felix Tshisekedi hyväksyi suunnitelman uuden maantien rakentamisesta Ugandasta Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Ugandalaiset yhtiöt alkoivat rakentaa tietä. Uusi tie kulkee Kongon itäisten alueiden halki. Tällä seudulla on maailman rikkaimpiin kuuluvia koltaaniesiintymiä. Koltaani on tärkeä raaka-aine. Sillä on iso kysyntä maailmanmarkkinoilla. Uutta tietä rakentava ja koko hanketta rahoittava ugandalainen yritys on liittoutunut kongolaisten kaivosyhtiöiden kanssa ja hankkinut itselleen omistusosuuksia Manieman läänin kulta-, tina-, volframi- ja koltaanikaivoksista. Kongon demokraattisessa tasavallassa on parin viime vuoden aikana ollut noin neljä tuhatta Ugandan armeijan sotilasta. Ugandan joukkojen läsnäolo keskittyy Iturin alueelle. Helmikuussa vuonna 2025 Uganda kasvatti Kongossa toimivien joukkojensa vahvuutta tuhannella sotilaalla.
Kongon demokraattinen tasavalta ja Ruanda ovat maailman suurimpia koltaanin viejiä. Koltaania käytetään matkapuhelimien ja muun elektroniikan kondensaattoreissa. Kondensaattoreilla tasataan jännitevaihteluita. Kongo on myös yksi maailman isoimmista koboltin tuottajista. Koboltti on kova metalli, jota tarvitaan lentokoneteollisuudessa, akkujen ja paristojen valmistamisessa sekä kemian teollisuudessa. Suuri osa kongolaisesta koltaanista ja koboltista myydään ulkomaille Ugandan, Ruandan tai Burundin kautta. Kullan myynti tuottaa lähes puolet Ugandan vientituloista. Huomattava osa Ugandan ulkomaille viemästä kullasta on peräisin Kongon demokraattisesta tasavallasta. Myös Ruanda myy ulkomaille kongolaista salakuljetuskultaa. Eräät asiantuntijat arvoivat, että jopa 90% Kongon demokraattisen tasavallan kullasta salakuljetetaan ja myydään kansainvälisille markkinoille Ugandan ja Ruandan kautta.
Kiinalaiset kaivosyhtiöt ovat suuria toimijoita Kongon kuparin ja koboltin hyödyntämisessä. Vuonna 2023 kiinalaisomisteinen Sicomines-yhtiö allekirjoitti sopimuksen yli viiden miljardin euron sijoituksista Kongon demokraattisen tasavallan kaivosteollisuuteen. Kongon hallitus toivoo, että myös pohjoisamerikkalaiset yritykset liittyisivät kilpailuun koltaanista ja koboltista. Kongon demokraattisen tasavallan tiedotusministeri Patrick Muyaya arveli vuoden 2025 alussa, että Yhdysvaltojen kiinnostus kriittisiä kaivannaisia kohtaan voisi tarjota Kongolle uudenlaisia turvatakuita. Muyaya painotti, että ulkomaalaisten yritysten ei pitäisi ostaa kongolaisia raaka-aineita Ruandasta.
Monet kongolaiset aseryhmät pyrkivät hallitsemaan kaivosalueita. Iso osa Kongon kullasta ja timanteista saadaan pienistä epävirallisista kaivoksista. Aseryhmät käyttävät väkivaltaa päästäkseen osallisiksi kullan ja timanttien kaivuusta ja salakuljetuksesta. Kongon demokraattisen tasavallan naapurimaat Uganda, Ruanda ja Burundi ovat suuressa määrin riippuvaisia kongolaisista luonnonvaroista. Kansanryhmien välisten jännitteiden ja alueellisten valtapyrkimysten ohella tämä on yksi oleellinen syy siihen, miksi Uganda, Ruanda ja Burundi vastustavat tai tukevat kongolaisia aseryhmiä ja lähettävät joukkoja Kongon puolelle. Sotilaallisen voimankäytön avulla päästään hallitsemaan luonnonvaroja. Vuonna 2022 Kansainvälinen tuomioistuin määräsi Ugandan maksamaan Kongon demokraattiselle tasavallalle yli 300 miljoonaa euroa korvauksena vuosien 1998 ja 2003 välillä Iturin alueelta varastetusta jalopuusta, kullasta ja timanteista.
Väkivallan menneisyys
1880-luvulta alkaen Kongo oli Belgian kuninkaan Leopold toisen omistuksessa. Kongolaiset pakotettiin tuottamaan kumia. Miljoonat ihmiset kuolivat kovaan työhön, nälkään ja tauteihin. Isorokko ja loiseliöiden levittämä unitauti surmasivat satoja tuhansia. Vuonna 1908 Kongo siirtyi kuningas Leopoldilta Belgian siirtomaaksi. Kongo itsenäistyi vuonna 1960. Heti sen jälkeen Kongon eteläosissa Katangassa ja Etelä-Kasaissa syntyi kapinaliikkeitä. Nämä luonnonvaroiltaan rikkaat maakunnat halusivat irtautua Kongosta. Vuonna 1961 eversti Joseph Mobutun johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Armeija kukisti kapinoita sekä Katangassa että Kongon itäosissa. Mobutu sai sotilasapua Neuvostoliitosta. Kongoon lähetettiin myös YK:n joukkoja.
Mobutu hallitsi Kongoa vuoteen 1997 asti. Hänet tunnettiin nimellä Mobutu Sese Seko. Hän muutti Kongon nimen Zaireksi. Vuonna 1996, Ruandan kansanmurhien ja sisällissodan jälkeen, ruandalaiset hutuväestön aseryhmät asettuivat Kongoon ja taistelivat siellä yhdessä Zairen armeijan kanssa maan itäosissa asuvia kongolaisia tutseja vastaan. Ruandan uuden tutsihallituksen ja Ugandan armeijat hyökkäsivät Kongoon lopettaakseen tämän sodan. Hyökkääjät liittoutuivat Mobutun vastustajien kanssa ja kaatoivat Mobutun hallinnon. Mobutu pakeni maasta. Kongon presidentiksi nousi Laurent-Desire Kabila.
Kabila yritti irtautua Ruandan ja Ugandan vaikutusvallasta. Hän vaati ulkomaisia joukkoja vetäytymään pois Kongosta. Sekä Ruanda että Uganda alkoivat tukea Kabilaa vastaan taistelevia aseryhmiä ja vuonna 1998 Kongossa alkoi toinen suuri sota. Ruandan ja Ugandan armeijat ja niiden tukemat kongolaiset aseryhmät hyökkäsivät Kongon armeijan sotilaita vastaan. Angolan, Zimbabwen ja Namibian joukot puolustivat Kabilan hallitusta. Vuonna 2001 presidentti Laurent-Desire Kabila murhattiin. Hänen poikansa Joseph Kabila nousi Kongon johtoon ja aloitti rauhanneuvottelut. YK lähetti taas rauhanturvajoukkoja Kongoon. Vuonna 2003 kaikki sotaan osallistuneet ulkomaiset armeijat poistuivat maasta Ruandan joukkoja lukuun ottamatta. Vuonna 2006 Kongon demokraattisessa tasavallassa järjestettiin ensimmäiset monipuoluevaalit.
Kongossa on vaalien jälkeenkin toiminut paljon erilaisia asejoukkoja. Jotkut niistä ovat väestöryhmäpohjaisia kongolaisia ryhmiä, jotka ovat aseistautuneet heimojen välisten vihojen vuoksi. Toiset aseryhmät käyttävät Kongoa tukikohtana kapinoissa Ugandan, Ruandan ja Burundin hallituksia vastaan. Erilaiset taistelut ovat jatkuneet Kongon demokraattisen tasavallan eri osissa välillä lauhtuen ja välillä kiihtyen vuodesta 2008 asti. Tuhannet ihmiset ovat kuolleet. Miljoona kongolaista on paennut maasta. Maan sisäisiä pakolaisia on jo seitsemän miljoonaa. Vuonna 2021 käynnistyi väkivaltaisuuksien uusi aalto, johon osallistuivat ääri-islamistit, tutsikapinalliset, ulkomaiset joukot sekä paikalliset ja alueelliset heimotaustaiset ryhmittymät. Vuonna 2025 taistelut kiihtyivät. Kongon demokraattisen tasavallan konfliktissa on aineksia, jotka vetävät mukaan naapurimaita. Erityisesti Ruandan ja Burundin välinen vihollisuus voi kärjistyä laajemmiksikin yhteenotoiksi.
YK:n rauhanturvajoukko
YK:n MONUSCO-rauhanturvajoukko perustettiin vuonna 2010 jatkamaan edellisen rauhanturvaosaston työtä Kongon demokraattisessa tasavallassa. MONUSCO toimii kolmessa itäisessä läänissä, Pohjois-Kivussa, Etelä-Kivussa ja Iturissa. MONUSCO:n edeltäjän, vuonna 1999 perustetun MONUC-joukon, tehtävänä oli valvoa päättyneen sodan osapuolten välisen rauhansopimuksen noudattamista. Rauhanturvaajat ovat nyt yrittäneet suojella siviiliväestöä.
MONUSCO-joukoilla on tehtäväkuvauksensa mukaan oikeus käyttää kaikkia tarvittavia keinoja turvatakseen kansalaisia, avustusjärjestöjen henkilöstöä ja ihmisoikeustyöntekijöitä väkivallalta. Vuoden 2024 lopulla osastossa oli yhteensä 14 000 sotilasta ja poliisia. Yli 50 YK:n jäsenmaata on lähettänyt MONUSCO-joukkoon sotilaita tai poliiseja. Nykyisessä osastossa isoimmat sotilaiden lähettäjämaat ovat Bangladesh, Nepal, Intia, Etelä-Afrikka ja Indonesia. Kaikkiaan 230 MONUSCO:n rauhanturvajoukkolaista on kaatunut osaston toimintakauden aikana.
YK lähetti ensimmäisen rauhanturvajoukkonsa Kongoon jo vuonna 1960 pian maan itsenäistymisen jälkeen. Tuolloin YK-joukkojen tehtävänä oli yrittää estää sisällissota ja Kongon pirstoutuminen, kun ulkomaisten palkkasotilaiden auttamat kapinaliikkeet tavoittelivat maan eteläosissa sijaitsevien Katangan ja Etelä-Kasain alueiden irtautumista itsenäisiksi valtioiksi. YK:n joukot kävivät kovia taisteluita kapinallisten kanssa. Vuonna 1961 YK:n ruotsalainen pääsihteeri Dag Hammarskjöld sai surmansa, kun häntä kuljettanut lentokone syöksyi maahan nykyisen Sambian alueella. Hammarskjöld oli matkalla neuvottelemaan Kongon kriisin ratkaisemisesta. Vuonna 2024 YK jatkoi MONUSCO-joukon toimikautta Kongossa vuoden 2025 loppuun asti.
Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC on sekin lähettänyt sotilaita Kongon demokraattiseen tasavaltaan auttaakseen Kongon armeijaa kamppailussa epäsäännöllisiä aseryhmiä vastaan. Kehitysyhteisöön kuuluu 15 eteläisen Afrikan maata. Kongon demokraattiseen tasavaltaan lähetetyssä hieman alle 1500 sotilaan SADC-rauhanturvajoukossa on sotilaita Etelä-Afrikasta, Tansaniasta ja Malawista. Osasto on toiminut Kongon itäosissa vuodesta 2023 lähtien.
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyvistä maista: