Sotatoimet kiihtyvät
Lokakuussa ja marraskuussa vuonna 2021 Kongon demokraattisessa tasavallassa toimiva ääri-islamistinen ryhmä teki Ugandassa viisi pommi-iskua. Iskuissa kuoli kymmenen ihmistä ja useita kymmeniä loukkaantui. Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Felix Tshisekedi antoi Ugandan armeijalle luvan tulla rajan yli taistelemaan kapinallisia vastaan.
Samaan aikaan toinen aseryhmä, M23, hyökkäsi Kongon armeijan vartioita vastaan Tshanzun ja Runyonyin kylissä lähellä Ugandan ja Ruandan vastaista rajaa. Toukokuussa vuonna 2022 kapinalliset tuhosivat Pohjois-Kivun läänin suurimman sotilastukikohdan Rumangabossa. He valtasivat Bunaganan rajakaupungin pakottaen siellä olleet kongolaiset sotilaat pakenemaan Ugandaan. Kapinalliset ovat tappaneet kymmeniä ihmisiä, joiden he ovat sanoneet olleen yhteistyössä hallituksen joukkojen kanssa. Väkivallan pelko on ajanut yli 6000 rajaseudun asukasta etsimään turvaa Ugandan puolelta.
Uganda on siirtänyt Kongon demokraattiseen tasavaltaan 4000 sotilasta. Ugandan armeija on taistellut ääri-islamistisia aseryhmiä vastaan ja suojellut tärkeää maantietä, jota ugandalaiset rakentavat Kongon itäosaan helpottaakseen arvokkaiden luonnonvarojen hyödyntämistä. Ugandan mukaan sen joukot ovat onnistuneet heikentämään islamisteja, mutta seudulla asuvat kongolaiset ja tilannetta seuranneet järjestöt toteavat, että kapinalliset ovat vain siirtyneet Ugandan armeijan tieltä toisille toiminta-alueille.
Kongon demokraattisen tasavallan itäisimmissä lääneissä on yli sata aseellista ryhmää, joilla on erilaiset taustat ja tavoitteet. Lähimaat Uganda, Ruanda ja Burundi ovat mukana kiistoissa. Ruanda on tukenut M23-ryhmää saadakseen myös hyötyä Kongon demokraattisen tasavallan kullasta, timanteista ja koltaanista. Presidentti Paul Kagame on uhannut lähettää Ruandan armeijan joukkoja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Vuoden 2021 joulukuussa noin 400 Burundin armeijan sotilasta ja burundilaisen imbonerakure-aseryhmän jäsentä ylitti, ilmeisesti Kongon hallituksen luvalla, Rusizin rajajoen Uvirassa Etelä-Kivun läänissä taistellakseen siellä RED Tabara-nimistä kapinaliikettä vastaan.
Laajenevien kiistojen hillitsemiseksi Itä-Afrikan yhteisö on päättänyt muodostaa Kongon demokraattiseen tasavaltaan jäsenvaltioiden yhteisen joukko-osaston Kenian johdolla. Kongossa on jo vuodesta 2010 lähtien toiminut YK:n MONUSCO-rauhanturvajoukko, jossa on yli 14 000 YK-sotilasta ja poliisia. Vuonna 2022 maassa on kuitenkin puhjennut rajuja mellakoita YK:n joukkoja vastaan. Goman kaupungissa YK-joukkojen lähtöä vaatineet mielenosoittajat hyökkäsivät rauhanturvaajien tukikohtaan. Välikohtauksissa on kuollut yli kaksikymmentä ihmistä, heidän joukossaan neljä YK:n sotilasta.
Väkivallan hinta
Kongon demokraattisen tasavallan itäisimmissä lääneissä puhjenneissa väkivaltaisuuksissa on vuoden 2022 aikana surmattu 2400 ihmistä. Kaikkiaan maan sisällissodissa on vuodesta 1996 lähtien kuollut ainakin neljä miljoonaa ihmistä väkivaltaan, nälkään ja tauteihin. Lapsia on pakotettu sotilaiksi. Satoja tuhansia naisia ja tyttöjä on raiskattu. Sekä kapinalliset aseryhmät että hallituksen joukot ovat käyttäneet raakaa väkivaltaa ja raiskauksia aseina paikallisväestöä vastaan.
Kongolainen lääkäri Denis Mukwege ja irakilainen jesidiväestön oikeuksien puolustaja Nadia Murad saivat yhdessä Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018. Molemmat auttavat sukupuolista väkivaltaa kokeneita sodan uhreja. Mukwege on vaatinut kansainväliseltä yhteisöltä tiukempia toimia, jotta sukupuolista väkivaltaa ei käytettäisi sodankäynnin keinona.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi vuonna 2022, että Kongon demokraattisessa tasavallassa oli 5,6 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Miljoona kongolaista on paennut maan ulkopuolelle. Puolet heistä asuu Ugandassa. Rahan puute vaikeuttaa pakolaisten auttamista. UNHCR on joutunut vähentämään pakolaisten ruoka-apua sekä asumiseen ja lasten koulunkäyntiin annettua tukea.
Tutsien aseryhmä M23
M23-aseryhmän ydinjoukkona ovat Kongon demokraattisen tasavallan armeijan entiset upseerit. Aseryhmä edustaa kongolaista tutsiväestöä. Sen taustana ovat tutsien aseelliset liikkeet, joita perustettiin 1990-luvulla Ruandan sisällissodan aikana. Ruandan lisäksi tutseja elää Burundissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Vuonna 1994 Ruandaa hallinneen hutuväestön asejoukot surmasivat puoli miljoonaa tutsia. Tämä surullisten tapahtumien sarja tunnetaan Ruandan kansanmurhana. Tutsien joukot voittivat Ruandan sisällissodan. Ruandan nykyistä hallitusta johtavat tutsit. Presidentti Paul Kagame kuuluu tutsiväestöön. YK:n asiantuntijoiden julkaiseman selvityksen mukaan Ruanda on antanut aseita, taloudellista tukea ja koulutusta Kongon demokraattisen tasavallan M23-ryhmälle.
Pohjois-Kivun lääni Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa on kongolaisen tutsiväestön asuinaluetta. Vuonna 2012 M23-liike käynnisti tällä seudulla aseellisen kapinan ja onnistui valtaamaan laajoja alueita. M23 sai tilapäisesti haltuunsa Goman kaupungin, joka on itäisten läänien suurin asutuskeskus. Vuonna 2013 Kongon armeija ja YK:n rauhanturvajoukot ajoivat kuitenkin kapinalliset pois Gomasta ja muiltakin vallatuilta alueilta. M23 jakautui kahteen osaan: osa taistelijoista vetäytyi rajan yli Ruandaan, toiset pakenivat Ugandaan.
Vuonna 2016 Ruandaan vetäytyneet kapinalliset palasivat takaisin Kongon demokraattisen tasavallan itäisille raja-alueille. M23 on neuvotellut hallituksen kanssa ja vaatinut armahdusta aseidenriisunnan ehtona. Useita kapinallisia on syytetty murhista sekä muista ihmisoikeusloukkauksista. Ruanda tukee M23-liikettä, koska M23 on Ruandalle hyödyllinen liittolainen kilpailtaessa siitä, ketkä saavat hyödyntää Kongon rikkaita luonnonvaroja. Toisaalta M23-liikkeellä on selvä väestöryhmäpohjainen kannatus kongolaisten tutsien asuinalueilla. Kongon tutsit ovat joutuneet painostuksen ja väkivallankin kohteiksi, kun muut väestöryhmät pitävät heitä ulkomaalaisina, ruandalaisina, eikä kongolaisina. M23 on hyvin aseistettu sekä sotataitoinen aseryhmä. Sen nykyisenä tavoitteena on luoda vahva tukialue Kongon demokraattisen tasavallan itäosiin. Kongon armeijalla ei ole ollut riittävästi voimia eikä taistelutahtoa kukistamaan kapinallisia.
Kongon ääri-islamistit
Vuonna 1995 ugandalaiset ääri-islamistiset ryhmät muodostivat liiton, joka sai nimekseen Allied Democratic Forces, ADF. Liitto pyrki kaatamaan Ugandan Yoweri Musevenin hallituksen. ADF aloitti toimintansa Ugandan länsiosassa, mutta siirtyi pian rajan yli Kongon demokraattisen tasavallan puolelle. ADF haluaa perustaa sharia-lain pohjalta hallitun islamilaisen valtion. Liiton tärkeimmillä ryhmillä on yhteyksiä kansainväliseen ääri-islamistiseen ISIL/ISIS-liikkeeseen. ADF on vannonut uskollisuutta kansainväliselle islamismille, mutta tapahtumia seuranneiden asiantuntijoiden mukaan näyttää suunnittelevan toimintansa sekä hyökkäyksensä itse sen sijaan, että se toimisi suoraan ISIL/ISIS:in alaisena.
Vuodesta 2013 lähtien ADF on surmannut yli kuusi tuhatta ihmistä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kongon hallitus on kutsunut maahan Yhdysvaltojen armeijan erikoisjoukkoja taistelemaan ääri-islamisteja vastaan. ADF on pakottanut satoja lapsia sotilaikseen ja joitakin heistä on käytetty itsemurhapommien räjäyttäjinä. Vuonna 2021 ADF teki viisi pommi-iskua Ugandassa. Tämän jälkeen Felix Tshisekedi antoi Ugandalle luvan lähettää sotilaita Kongoon. Vuonna 2022 Ugandan armeija ilmoitti, että Kongon sotaretki on ollut suuri menestys ja ADF on käytännössä kukistettu. Ulkopuoliset asiantuntijat eivät pidä tätä arvioita todenmukaisena. ADF on väistynyt Ugandan joukkojen tieltä ja vähentänyt iskujaan, mutta se on edelleen täysin toimintakykyinen ja varmasti jatkaa sotaansa.
Viholliset vieressä ja rajan takana
RED Tabara on Etelä-Kivun läänissä toimiva tutsien aseryhmä, jonka tavoitteena on kaataa Burundin hallitus. Valtaosa Burundin asukkaista kuuluu hutuväestöön, kuten myös presidentti Evariste Ndayishimiye. Hutujen ja tutsien väliset vihat ovat aiempina vuosina Burundissakin johtaneet sisällissotiin ja joukkomurhiin. RED Tabara on suhteellisen pieni järjestö, jonka hyökkäykset Burundiin ovat viime vuosina olleet satunnaisia ja paikallisia. Vuonna 2021 RED Tabara tulitti Burundin kansainvälistä lentokenttää kranaatinheittimellä ja teki lyhyen mutta tuhoisan iskun Burundin ja Kongon väliselle raja-asemalle. Hyökkäysten jatkuminen on saanut Burundin lähettämään armeijansa joukkoja sekä hallitsevan puolueen nuorisojärjestön yhteydessä toimivan imbonerakure-aseryhmän osastoja rajan yli Kongon puolelle taistelemaan RED Tabaraa vastaan.
Iturin läänissä toimiva CODECO-ryhmä on vuonna 2022 surmannut kymmeniä ihmisiä. CODECO edustaa Iturin lenduväestöä. Lendut harjoittavat maanviljelyä. Heillä on vuosien varrella ollut jatkuvia kiistoja karjaa kasvattavien hema-paimentolaisten kanssa. Viljelijät ja karjankasvattajat riitelevät maasta ja vedestä. Molemmat ryhmät ovat aseistautuneet. Iturin väkivaltaisuuksissa on vuodesta 1999 lähtien kuollut ainakin 50 000 ihmistä ja yli miljoona ihmistä on joutunut lähtemään kotiseudultaan.
Kongon suuret sodat
1880-luvulta alkaen Kongo oli Belgian kuninkaan Leopold toisen omistuksessa. Kongolaiset pakotettiin tuottamaan kumia. Miljoonat ihmiset kuolivat kovaan työhön, nälkään ja tauteihin. Isorokko ja loiseliöiden levittämä unitauti surmasivat satoja tuhansia. Vuonna 1908 Kongo siirtyi kuningas Leopoldilta Belgian siirtomaaksi. Kongo itsenäistyi vuonna 1960. Heti sen jälkeen Kongon eteläosissa Katangassa ja Etelä-Kasaissa syntyi kapinaliikkeitä. Nämä luonnonvaroiltaan rikkaat maakunnat halusivat irtautua Kongosta. Vuonna 1961 eversti Joseph Mobutun johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Armeija kukisti kapinoita sekä Katangassa että Kongon itäosissa. Mobutu sai sotilasapua Neuvostoliitosta. Kongoon lähetettiin myös YK:n joukkoja.
Mobutu hallitsi Kongoa vuoteen 1997 asti. Hänet tunnettiin nimellä Mobutu Sese Seko. Hän muutti Kongon nimen Zaireksi. Vuonna 1996, Ruandan kansanmurhien ja sisällissodan jälkeen, ruandalaiset hutuväestön aseryhmät asettuivat Kongoon ja taistelivat siellä yhdessä Zairen armeijan kanssa maan itäosissa asuvia kongolaisia tutseja vastaan. Ruandan uuden tutsihallituksen ja Ugandan armeijat hyökkäsivät Kongoon lopettaakseen tämän sodan. Hyökkääjät liittoutuivat Mobutun vastustajien kanssa ja kaatoivat Mobutun hallinnon. Mobutu pakeni maasta. Kongon presidentiksi nousi Laurent-Desire Kabila.
Kabila yritti irtautua Ruandan ja Ugandan vaikutusvallasta. Hän vaati ulkomaisia joukkoja vetäytymään pois Kongosta. Sekä Ruanda että Uganda alkoivat tukea Kabilaa vastaan taistelevia aseryhmiä ja vuonna 1998 Kongossa alkoi toinen suuri sota. Ruandan ja Ugandan armeijat ja niiden tukemat kongolaiset aseryhmät hyökkäsivät Kongon armeijan sotilaita vastaan. Angolan, Zimbabwen ja Namibian joukot puolustivat Kabilan hallitusta. Vuonna 2001 presidentti Laurent-Desire Kabila murhattiin. Hänen poikansa Joseph Kabila nousi Kongon johtoon ja aloitti rauhanneuvottelut. YK lähetti taas rauhanturvajoukkoja Kongoon. Vuonna 2003 kaikki sotaan osallistuneet ulkomaiset armeijat poistuivat maasta Ruandan joukkoja lukuun ottamatta. Vuonna 2006 Kongon demokraattisessa tasavallassa järjestettiin ensimmäiset monipuoluevaalit.
Kongossa on vaalien jälkeenkin toiminut paljon erilaisia asejoukkoja. Jotkut niistä ovat väestöryhmäpohjaisia kongolaisia ryhmiä, jotka ovat aseistautuneet heimojen välisten vihojen vuoksi. Toiset aseryhmät käyttävät Kongoa tukikohtana kapinoissa Ugandan, Ruandan ja Burundin hallituksia vastaan. Erilaiset taistelut ovat jatkuneet Kongon demokraattisen tasavallan eri osissa välillä lauhtuen ja välillä kiihtyen vuodesta 2008 asti. Tuhannet ihmiset ovat kuolleet. Miljoona kongolaista on paennut maasta. Maan sisäisiä pakolaisia on jo 5,6 miljoonaa. Vuonna 2021 on käynnistynyt väkivaltaisuuksien uusi aalto, johon osallistuvat ääri-islamistit, tutsikapinalliset, ulkomaiset joukot sekä paikalliset ja alueelliset heimotaustaiset ryhmittymät.
Kilpailu rikkauksista
Vuonna 2021 presidentti Felix Tshisekedi hyväksyi suunnitelman uuden maantien rakentamisesta Ugandasta Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Ugandalaiset yhtiöt alkoivat rakentaa tietä. Uusi tie kulkee Kongon itäisten alueiden halki. Tällä seudulla on maailman rikkaimpiin kuuluvia koltaaniesiintymiä. Koltaanimalmissa on tantaalia, jota tarvitaan matkapuhelimien ja muun elektroniikan kondensaattoreissa. Kondensaattori tallentaa sähkövarausta ja sitä käytetään jännitevaihteluiden tasaamisessa. Koltaani on tärkeä raaka-aine. Sillä on iso kysyntä maailmanmarkkinoilla. Uutta tietä rakentava ja koko hanketta rahoittava ugandalainen yritys on liittoutunut kongolaisten kaivosyhtiöiden kanssa ja hankkinut itselleen omistusosuuksia Manieman läänin kulta-, tina-, volframi- ja koltaanikaivoksista.
Vuonna 2019 lähes 40 prosenttia maailman koltaanista saatiin Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kongo on myös yksi suurimmista koboltin tuottajista. Koboltti on kova metalli, jota tarvitaan lentokoneteollisuudessa, akkujen ja paristojen valmistamisessa sekä kemian teollisuudessa. Suuri osa kongolaisesta koltaanista ja koboltista myydään ulkomaille Ugandan, Ruandan tai Burundin kautta.
Ugandan tärkein vientituote on kulta. Huomattava osa Ugandan ulkomaisille ostajille myymästä kullasta on peräisin Kongon demokraattisesta tasavallasta. Myös Ruanda myy ulkomaille kongolaista salakuljetuskultaa. Eräät asiantuntijat arvoivat, että jopa 90 prosenttia Kongon demokraattisen tasavallan kullasta salakuljetetaan ja myydään kansainvälisille markkinoille Ugandan ja Ruandan kautta. Monet kongolaiset aseryhmät pyrkivät hallitsemaan kaivosalueita. Iso osa Kongon kullasta ja timanteista saadaan pienistä epävirallisista kaivoksista. Aseryhmät käyttävät väkivaltaa päästäkseen osallisiksi kullan ja timanttien kaivuusta ja salakuljetuksesta. Kongon demokraattisen tasavallan naapurimaat Uganda, Ruanda ja Burundi ovat suuressa määrin riippuvaisia kongolaisista luonnonvaroista. Tämä on yksi oleellinen syy, miksi Uganda, Ruanda ja Burundi tukevat kongolaisia aseryhmiä ja ovat aina valmiita lähettämään joukkoja Kongon puolelle. Sotilaallisen voimankäytön avulla päästään hallitsemaan luonnonvarojen käyttöä.
Vuonna 2022 Kansainvälinen tuomioistuin määräsi Ugandan maksamaan Kongon demokraattiselle tasavallalle yli 300 miljoonaa euroa korvauksena vuosien 1998 ja 2003 välillä Iturin alueelta varastetusta jalopuusta, kullasta ja timanteista. Ruandaa on myös arvosteltu siitä, että se käy kauppaa kongolaisilla luonnonvaroilla ja rahoittaa Kongon demokraattisessa tasavallassa toimivia aseryhmiä säilyttääkseen jatkossakin asemansa tässä kaupassa. Ugandan ja Ruandan välinen kamppailu kongolaisista luonnonvaroista pitää yllä alueellista jännitystä ja voi milloin tahansa aiheuttaa uusia aseellisia yhteenottoja.
YK:n rauhanturvajoukko
YK:n MONUSCO-rauhanturvajoukko perustettiin vuonna 2010 jatkamaan edellisen rauhanturvaosaston työtä Kongon demokraattisessa tasavallassa. MONUSCO:n edeltäjän, vuonna 1999 perustetun MONUC-joukon, tehtävänä oli valvoa päättyneen sodan osapuolten välisen rauhansopimuksen noudattamista. Kongon demokraattisessa tasavallassa on ollut YK:n rauhanturvajoukkoja jo yli kaksikymmentä vuotta.
MONUSCO-rauhanturvajoukon toimikausi päättyy vuonna 2024. Kongon demokraattisen tasavallan hallitus on kuitenkin nyt aikaistamassa joukon lähtöä. Maassa on ollut mielenosoituksia ja mellakoita YK:n rauhanturvaajia vastaan. Kongolaiset ovat arvostelleet YK-joukkoja siitä, että nämä eivät ole kyenneet varmistamaan rauhaa ja ihmisten turvallisuutta. Vuonna 2022 Kongon hallitus karkotti maasta rauhanturvajoukon tiedottajan.
MONUSCO-rauhanturvajoukolla on sen tehtäväkuvauksen mukaan oikeus käyttää kaikkia tarvittavia keinoja suojellakseen kansalaisia, avustusjärjestöjen henkilöstöä ja ihmisoikeustyöntekijöitä väkivallalta. Osastossa on yhteensä 14 000 sotilasta ja poliisia. Yli 50 YK:n jäsenmaata on lähettänyt MONUSCO-joukkoon sotilaita tai poliiseja. Kaikkiaan 230 MONUSCO:n rauhanturvajoukkolaista on kaatunut osaston toimintakauden aikana.
YK lähetti ensimmäisen rauhanturvajoukkonsa Kongoon jo vuonna 1960 pian maan itsenäistymisen jälkeen. Tuolloin YK-joukkojen tehtävänä oli yrittää estää sisällissota ja Kongon pirstoutuminen, kun ulkomaisten palkkasotilaiden auttamat kapinaliikkeet tavoittelivat maan eteläosissa sijaitsevien Katangan ja Etelä-Kasain alueiden irtautumista itsenäisiksi valtioiksi. YK:n joukot kävivät kovia taisteluita kapinallisten kanssa. Vuonna 1961 YK:n ruotsalainen pääsihteeri Dag Hammarskjöld sai surmansa, kun häntä kuljettanut lentokone syöksyi maahan nykyisen Sambian alueella. Hammarskjöld oli matkalla neuvottelemaan Kongon kriisin ratkaisemisesta.
Lähteet
- REVIVED M23 REBELLION WORSENS DR CONGO´S SECURITY TROUBLES, Claude Sengenya, Patricia Huon, The New Humanitarian, 2022
- RWANDA AND THE DRC AT RISK OF WAR AS NEW M23 REBELLION EMERGES, The Africa Center for Strategic Studies, 2022
- EASING THE TURMOIL IN THE EASTERN DR CONGO AND GREAT LAKES, International Crisis Group, 2022
- WORLD REPORT, DEMOCRATIC REPUBLIC OF CONGO, Human Rights Watch 2022
- CONGO DR, Country Report, BTI, 2022
- FROM CNDP TO M23, THE EVOLUTION OF ARMED MOVEMENT IN EASTERN CONGO, Jason Stearns, Rift Valley Institute, 2012
Kirjat/lehdet:
- David van Reybrouck (2010) «Congo: The Epic History of a People».
- Jason K. Stearns (2011) «Dancing in the Glory of Monsters».
- Nicholas Marsh (2017) «Democratic Republic of the Congo» i Alusala & Shadung (red.) Arms brokering in Southern Africa, Institute for Security Studies (s. 14–24).
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyvistä maista: