Pohjois-Korean ydinasevarustelulla on ollut kallis hinta. Se on kuluttanut köyhän maan rahat ja luonnonvarat. Maailman ruokaohjelman mukaan kymmenen miljoonaa pohjoiskorealaista tarvitsisi ruoka-apua. YK, Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat asettaneet talouspakotteita, jotka kahlitsevat Pohjois-Korean vientikauppaa. Kauppasuhteet Kiinaan ja Venäjään pitävät pystyssä itsevaltaisesti hallitun ja sotaan valmistautuvan valtion taloutta. Pohjoiskorealaiset hakkeriryhmät varastavat miljardeja euroja ulkomaisilta pankeilta ja kryptopörsseiltä.
Pohjois-Korean ydinase
Pohjois-Korea halusi hankkia ydinaseen jo 1960-luvulla. Vuonna 1965 Neuvostoliitto toimitti Pohjois-Korean Yongbyonin ydintutkimuslaitokselle tutkimusreaktorin. 1980-luvulla Pohjois-Korea alkoi itse tuottaa ydinpolttoaineena käytettyä uraanirikastetta. Muutamia vuosia myöhemmin rakennettiin reaktori plutoniumin tuottamista varten. Pakistan antoi asiantuntija-apua uraanin rikastamiseen. Pohjois-Korea teki ensimmäisen maanalaisen ydinräjäytyksensä vuonna 2006. Sen jälkeen maassa on tehty viisi ydinpommikoetta, joista viimeinen oli vuonna 2017. Nykyisin Pohjois-Korealla uskotaan olevan viisikymmentä ydinkärkeä.
Ydinräjähteiden valmistamisen rinnalla Pohjois-Korea on rakentanut ohjuksia ydinkärkien kuljettamiseksi. Pohjois-Korea kehittää ydinaseensa kuljettamiseen mannertenvälisiä ohjuksia. Vuonna 2025 Pohjois-Korea teki viisitoista ohjuskoetta, joissa laukaistiin erilaisia ohjuksia. Sotilasasiantuntijat arvelevat, että Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un haluaa nyt asevalikoimaansa pienempiä ydinräjähteitä, joita voitaisiin käyttää lähialueilla taistelukentän ydinaseina. Nämä taistelukentän ydinräjähteet kuljetettaisiin kohteisiinsa lyhyen kantaman ohjuksilla. Pohjois-Korea pyrkii kehittämään myös tiedustelusatelliitteja ja nykyisiä luotettavampia pitkän kantaman ohjuksia. Vuonna 2026 Kim Jong-un ilmoitti, että Pohjois-Korean laivasto varustetaan ydinaseilla.
Vuonna 2018 Kim Jong-un lupasi Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpille, että Pohjois-Korea tuhoaisi ydinpolttoaineen rikastuslaitoksensa. YK:n alainen Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) totesi kuitenkin satelliittivalvonnalla, että Pohjois-Korea käynnisti uudelleen laitoksen, joka valmisti aseluokan plutoniumia. Yongbyonin ydinkoealueella on havaittu rakennustöitä. IAEA:n tarkastuskäyntejä ei ole sallittu vuoden 2009 jälkeen. Pohjois-Korean nykyisen virallisen linjan mukaan maa on, ja tulee aina olemaan, ydinasevalta. Aikaisempina vuosina Pohjois-Korean ulkopolitiikkaan on kuulunut ajatus, että Pohjois- ja Etelä-Korea voisivat joskus liittyä jälleen yhdeksi valtioksi. Vuonna 2024 Kim Jong-un julisti, ettei yhdistyminen ole enää mahdollista. Pohjois-Korea pitää Etelä-Koreaa vihollisvaltiona.
Kansainväliset pakotteet
Yhdysvallat ja muu kansainvälinen yhteisö ovat useaan otteeseen asettaneet taloudellisia pakotteita, jotta Pohjois-Korea lopettaisi ydinaseohjelmansa. YK:n, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen parhaillaan soveltamat pakotteet ovat laajoja ja kattavia. Pohjois-Koreaan ei saa viedä aseita eikä niihin liittyviä teknisiä palveluita, eikä myöskään kaksikäyttötuotteita, joita tavallisen siviilikäytön ohella voitaisiin käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin. Helikopterien, alusten, kuljetusvälineiden, teollisuuskoneiden, öljyn, kaasun, kullan, timanttien, raudan, teräksen ja muiden metallien vienti Pohjois-Koreaan on myös kielletty. Elintarvikkeiden ja lääkkeiden vienti on sallittu.
Pakotteet ovat tyrehdyttäneet Pohjois-Korean vientikaupan. Pakotteita noudattavat maat eivät saa ostaa Pohjois-Korean hiiltä tai muita kaivannaisia. Kalan, rapujen ja kalanjalosteiden vienti on pysähtynyt lukuun ottamatta Kiinaan suuntautuvaa laitonta kauppaa. Samoin on käynyt Pohjois-Korean vaatteiden ja tekstiilien viennille. Tuotanto on supistunut ja Etelä-Korean kanssa aikaisemmin rakennetut yhteisyritykset ovat lopettaneet toimintansa. Pakotesäännökset kieltävät pohjoiskorealaisten laivojen pääsyn ulkomaisiin satamiin. Kaivostoimintaan liittyvien palvelujen sekä kemian-, kaivos- ja jalostusteollisuuden toimialoilla valmistukseen liittyvien palvelujen ja tietotekniikkapalvelujen tarjoaminen Pohjois-Koreaan on kielletty. Yhteisyritysten perustaminen, ylläpitäminen ja toiminnan harjoittaminen pohjoiskorealaisten yhteisöjen tai henkilöiden kanssa on kielletty.
Pohjois-Korea on pyrkinyt kiertämään pakotteita monin tavoin. YK:n selvitysten mukaan Pohjois-Korean kanssa liiketoimintaa harjoittaneita rahoitusalan yrityksiä on toiminut Kiinassa, Venäjällä, Egyptissä, Seychelleillä ja Malesiassa. Niiden läpi kulkeneet rahavirrat ovat auttaneet Pohjois-Koreaa pysymään kiinni kansainvälisessä pankkijärjestelmässä, vaikka maa on vuodesta 2009 lähtien YK:n turvallisuusneuvoston päätöksin suljettu kansainvälisen rahaliikenteen ulkopuolelle. Pohjois-Korea on hankkinut tuloja ase- ja huumekaupalla. Pohjois-Korean valtion hakkeriryhmät ovat varastaneet miljardeja euroja pankeilta ja kryptopörsseiltä. Lazarus -niminen pohjoiskorealainen hakkeriryhmä on yksi maailman vaarallisimmista kyberrikosryhmistä.
Ankara köyhyys
Pohjoiskorealaisten enemmistö elää köyhyydessä. Maan voimavarat on käytetty sotilaalliseen varusteluun, kalliisiin ydinase- ja ohjushankkeisiin sekä sisäisen turvallisuuskoneiston ja poliittisen yläluokan ylläpitämiseen. Kuivuudet ja tulvat ovat hävittäneet riisi- ja perunasatoja. Lannoitteita ja tuholaisten torjunta-aineita on vähän. Vain pienellä osalla viljelyksistä on kastelujärjestelmiä. Ihmiset ovat kärsineet nälkää. Kolmekymmentä vuotta sitten nälänhätä tappoi satoja tuhansia pohjoiskorealaisia. YK:n alainen Maailman ruokaohjelma arvioi vuoden 2026 alussa, että kymmenen miljoonaa pohjoiskorealaista tarvitsee ruoka-apua. Yli neljäkymmentä prosenttia Pohjois-Korean asukkaista kärsii aliravitsemuksesta.
Pohjois-Korean energiaverkon puutteet pakottavat säännöstelemään sähkön kulutusta. Monet kotitaloudet saavat sähköä vain pari tuntia päivässä. Pohjois-Korean taloutta pitää pystyssä kauppa Kiinan ja Venäjän kanssa. Pohjois-Korea vie Kiinaan volframia, rautaa ja hiiltä. Kiina myy Pohjois-Korealle öljyä ja ruokaa. Pohjois-Korea on toimittanut Venäjälle sotatarvikkeita miljardien eurojen arvosta. Venäjä käyttää pohjoiskorealaisia ohjuksia ja tykinammuksia Ukrainan sodassa. Pohjois-Korea on lähettänyt Venäjän avuksi viisitoista tuhatta sotilasta. Yli kaksituhatta pohjoiskorealaista sotilasta on kuollut Ukrainan sodassa.
Pohjois-Korea hankkii rahaa lähettämällä vierastyöläisiä Kiinaan ja Venäjälle. Pohjoiskorealaiset tekevät töitä rakennuksilla, tehtaissa, kalastuslaivoilla, kaivoksissa ja metsien hakkuutyömailla. Pohjois-Korea myy ulkomaille myös tietojenkäsittelyn ammattilaisten palveluja. Valtio ottaa itselleen suurimman osan lähetettyjen työntekijöiden palkoista. YK:n asiantuntijoiden mukaan Pohjois-Korea saa joka vuosi noin puoli miljardia euroa siirtotyöläisten työvoiman myynnistä. Kiinassa ja Venäjällä työskentelee yhteensä noin satatuhatta pohjoiskorealaista vierastyöläistä.
Korean sota
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Kiina, Venäjä ja Japani kilpailivat Korean niemimaan hallinnasta. Kiinalla oli satojen vuosien ajan suuri vaikutusvalta Koreassa. 1890-luvulla Koreassa oli Kiinan sotajoukkoja. Vuonna 1894 Japanin ja Kiinan välillä syttyi sota. Japani tuhosi Kiinan laivaston ja kukisti Koreassa olleet kiinalaiset joukot. Vuonna 1904 alkoi Japanin ja Venäjän välinen sota. Japanin joukot miehittivät Korean. Vuonna 1905 Venäjä tunnusti Korean kuuluvan Japanille. Japani pakotti Korean allekirjoittamaan suojelusopimuksen, jolla Koreasta tehtiin käytännössä Japanin siirtomaa. Vuonna 1910 Koreasta tuli Japanin maakunta.
Toisen maailmansodan aikana Korean niemimaa oli Japanin hallussa. Maailmansodan päätyttyä Japanin antautumiseen Korea jaettiin kahtia. Neuvostoliitto miehitti Pohjois-Korean ja Yhdysvallat Etelä-Korean. Vuoden 1945 lopulla Neuvostoliitto nimitti Pohjois-Korean kommunistipuolueen johtajaksi Kim Il-sungin. Kim Il-sung oli ollut pakolaisena Neuvostoliitossa. Sitä ennen hän oli kuulunut Kiinan kommunistipuolueeseen ja osallistunut sekä poliittiseen toimintaan että sissisotaan Japania vastaan. Neuvostoliiton tuella Kim Il-sung rakensi 1940-luvun jälkipuoliskolla Pohjois-Korean kommunistipuolueelle voimakkaan armeijan. Elokuussa vuonna 1948 Korean niemimaan eteläisessä osassa perustettiin Korean tasavalta. Syyskuussa Pohjois-Korea julistautui Korean kansantasavallaksi.
Näin syntyivät nykyiset Etelä-Korea ja Pohjois-Korea. Molemmat valtiot katsoivat koko Korean niemimaan kuuluvan alueeseensa. Kesäkuussa vuonna 1950 Pohjois-Korean armeija hyökkäsi etelään. Korean sota alkoi. YK:n turvallisuusneuvosto suositteli, että YK:n jäsenmaat auttaisivat Etelä-Koreaa. Neuvostoliitto ei tuolloin osallistunut turvallisuusneuvoston kokouksiin. Korean sodan alussa pohjoisen armeija valtasi Etelä-Korean pääkaupungin Soulin ja eteni pitkälle etelään. Syyskuussa vuonna 1950 vain Korean niemimaan pieni kaakkoiskärki oli Etelä-Korean ja sitä tukevien Yhdysvaltojen armeijan joukkojen hallussa. Kaksikymmentä YK:n jäsenmaata lähetti sotilaita Etelä-Korean avuksi. Valtaosa ulkomaisista joukoista tuli Yhdysvalloista. Yhdysvaltojen armeija teki suuren maihinnousun Inchonissa lähellä Soulia, Pohjois-Korean hyökkäysarmeijan selustassa. Sodan kulku kääntyi Etelä-Korean ja sen liittolaisten eduksi.
Syyskuun lopussa vuonna 1950 YK:n lipun alla taistelevat Yhdysvaltojen, Etelä-Korean ja liittolaismaiden joukot valtasivat takaisin Soulin ja etenivät Pohjois-Korean rajan yli. Lokakuussa Yhdysvaltojen armeija valtasi Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin. Viikkoa myöhemmin Kiinan armeija liittyi sotaan Pohjois-Korean hajaantuneiden ja tappioita kärsineiden joukkojen avuksi. Sen jälkeen Korean sodan pääasialliset taistelevat osapuolet olivat Yhdysvallat ja Kiina. Kiinan armeija onnistui ajamaan Yhdysvaltojen, Etelä-Korean ja näiden liittolaisten joukot pois Pohjois-Koreasta. Kiinalaiset jatkoivat hyökkäystään etelään, mutta eivät kyenneet valtaamaan Etelä-Koreaa. Vuoden 1951 puolivälissä taistelut juuttuivat lähelle nykyistä Pohjois- ja Etelä-Korean välistä rajaa. Aseleponeuvottelut alkoivat jo vuonna 1951, mutta sota jatkui vielä vuoden 1953 heinäkuuhun saakka. Silloin solmittiin aseleposopimus, ja Korean niemimaan jakautumisesta Pohjois-Korean ja Etelä-Korean valtioiksi tuli kansainvälinen poliittinen tosiasia. Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välillä ei ole solmittu pysyvää virallista rauhansopimusta.
Periytyvä valta
Korean sodan jälkeisinä vuosina Korean niemimaalla oli kaksi diktatuuria. Etelä-Koreassa oli itsevaltaisia hallituksia ja sotilaskaappauksia. Valtionpäämiehinä oli kenraaleja. Vasta vuonna 1993 maan johtoon valittiin ensimmäinen siviilipresidentti. Sen jälkeen Etelä-Korean demokratia on vahvistunut ja valta on siirtynyt hallitukselta toiselle rauhallisesti, vapailla vaaleilla. Pohjois-Korea on koko ajan ollut kommunistipuolueen hallitsema diktatuuri, missä valta on pienen poliittisen ja taloudellisen yläluokan käsissä. Kim Il-sung johti maata yksinvaltiaan ottein, kunnes hän kuoli vuonna 1994. Silloin Pohjois-Korean johtajaksi nousi Kim Il-sungin poika Kim Jong-il. Kun Kim Jong-il kuoli, seuraajaksi nousi hänen poikansa Kim Jong-un vuonna 2012. Pohjois-Korean asioita seuraavat tarkkailijat ja ulkomaalaiset tiedustelupalvelut arvelevat, että Kim Jong-unin jälkeiseksi vallanperijäksi on jo valittu hänen nuori tyttärensä Kim Ju-ae.
Pohjois-Korean tärkeimpiä valtarakenteita ovat kommunistinen puolue, armeija ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavat laitokset. Näiden sisällä on erilaisia eturyhmittymiä. Kimin suku on onnistunut tasapainottelemaan eri valtaryhmien välillä ja tarvittaessa suuntaamaan niitä toisiaan vastaan säilyttäen asemansa perheenä, josta aina on nostettu maan johtajaksi uusi vallanperijä. Pohjois-Korean yhteiskuntaelämää seuranneet asiantuntijat arvioivat, että maan poliittisen ja taloudellisen vallan ytimessä on viisikymmentä perhettä, ja yhteensä muutamia tuhansia ihmisiä. Kommunistisen puolueen, turvallisuuselinten ja armeijan tärkeimmät vallankäyttäjät hallitsevat valtion omistamia yrityksiä ja vaurastuvat niistä. Etuoikeutettu yläluokka elää aivan erilaista elämää kuin nälästä ja puutteesta kärsivät tavalliset pohjoiskorealaiset. Etuoikeutetun yläluokan ja sen vallan puolustaminen on kommunistisen puolueen, turvallisuuselinten ja armeijan perustehtävä.
Aiheeseen liittyvät maat
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: