Armenian ja Azerbaidžanin rauhansopimus
Vuonna 2025 Armenian pääministeri Nikol Pashinjan ja Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijev hyväksyivät maiden välisen rauhansopimuksen. Sopimus lopetti Armenian ja Azerbaidžanin kiistan Vuoristo-Karabakhista. Vuoristo-Karabakh on pinta-alaltaan Mikkelin tai Ilomantsin kunnan kokoinen vuoristoseutu Azerbaidžanin sisällä lähellä Armenian vastaista rajaa. Enemmistö alueen asukkaista on ollut armenialaisia. Ennen vuotta 2023 Vuoristo-Karabakhissa asui 120 000 armenialaista. Vuonna 1992 Vuoristo-Karabakh julistautui itsenäiseksi Artsakin tasavallaksi. Mikään maa ei tunnustanut Artsakin itsenäisyyttä.
Kiista Vuoristo-Karabakhista on aiheuttanut sotia Armenian ja Azerbaidžanin välillä. Syyskuussa vuonna 2023 Azerbaidžanin armeija aloitti hyökkäyksen Vuoristo-Karabakhin itsenäisyysmielisiä alueita vastaan. Tätä edelsi yhdeksän kuukauden mittainen saarto. Azerbaidžan ei sallinut ruokatavaroiden eikä muiden tarvikkeiden kuljetuksia. Vuoristo-Karabakhin asukkaiden elämä kurjistui ja saarron pelättiin johtavan nälänhätään. Vuoden 2023 hyökkäyksessä Azerbaidžanin armeija voitti helposti Vuoristo-Karabakhin armenialaisväestön asejoukot. Itsenäisyysmielisten aseryhmien vastarinta luhistui vähän yli vuorokauden kestäneessä sodassa. Armenia ei osallistunut taisteluihin.
Vuoden 2023 kuluessa Armenia ja Azerbaidžan olivat jo neuvotelleet maiden välisestä rauhasta. EU:n ylimmän poliittisen elimen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel toimi Armenian pääministeri Pashinjanin ja Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijevin tapaamisen välittäjänä, mutta keskustelu ei johtanut käytännön tuloksiin. Armeniassa suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että Vuoristo-Karabakhin tulisi kuulua Armenialle. Armenian ja Azerbaidžanin rajakiistat ja erimielisyys Vuoristo-Karabakhista ovat johtaneet aseellisiin taisteluihin vuosina 2020, 2021 ja 2022. Näissä taisteluissa kuoli satoja ihmisiä.
Armenialaiset pitävät Nagorno-Karabakhin menetystä kirvelevänä tappiona. Armenian ja Azerbaidžanin rauhansopimus lievittää kuitenkin pitkään vallinnutta alueellista jännitystä tavalla, joka varmasti avaa uusia mahdollisuuksia Armenian kehitykselle. Nikol Pashinjanin pääministerikaudella Armenia on vahvistanut suhteita läntiseen Eurooppaan ja vähentänyt riippuvuutta Venäjästä. Vuoden 2026 vaaleissa Pashinjanin puolue säilyi Armenian isoimpana puolueena ja Pashinjan jatkaa pääministerinä.
Sotien aika
1990-luvun alussa Vuoristo-Karabakhin irrottautuminen Azerbaidžanista johti sotaan, jossa Armenian sekä Vuoristo-Karabakhin armenialaisten asejoukot pitivät hallussaan Vuoristo-Karabakhin ja ottivat haltuunsa sitä ympäröiviä Azerbaidžanin alueita. Sota päättyi vuonna 1994 tulitaukosopimukseen, joka vain jäädytti kiistan tuottamatta pysyvän rauhan ratkaisuja. Sopimusta rikottiin satoja kertoja. Rajoja loukattiin. Armenialaisten ja Azerbaidžanin joukkojen välillä oli tulitaisteluja, jotka aiheuttivat kuolonuhreja. 1990-luvulla Azerbaidžan alkoi hyödyntää Kaspianmereltä löydettyjä kaasu- ja öljyvaroja. Maan talous vahvistui tuntuvasti. 2000-luvulla Azerbaidžan käytti ison osan kaasu- ja öljytuloista armeijansa vahvistamiseen tavoitteenaan hankkia niin paljon voimaa, että se voisi vallata takaisin menetetyt alueet. Sotilaallinen valtatasapaino kallistui Azerbaidžanin eduksi. Vuoden 2016 keväällä Azerbaidžanin ja armenialaisten joukkojen välillä käytiin lyhyt rajasota, missä Azerbaidžan valtasi kaksi kukkulaa. Tämä tappio oli yllätys Armenialle.
Vuoden 2020 heinäkuussa Armenian ja Azerbaidžanin välillä oli jälleen rajakahakoita. Saman vuoden syyskuussa Azerbaidžan hyökkäsi Vuoristo-Karabakhiin laajalla rintamalla. Azerbaidžan käytti tehokkaasti hyväkseen Israelista ja Turkista ostettuja tiedustelu- ja taistelulennokkeja. Taisteluihin osallistui Azerbaidžanin joukoissa myös Syyriasta värvättyjä palkkasotilaita. Azerbaidžan tulitti raskaalla tykistöllä Vuoristo-Karabakhin Stepanakertin kaupunkia. Armenialaiset joukot ampuivat ohjuksia Azerbaidžanin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Ganjaan. Hyökkäyksen jatkuessa Azerbaidžan valtasi useita kaupunkeja: Fizulin ja lähes kokonaan raunioiksi sortuneen Jabrayilin Armenian 1990-luvulla miehittämiltä alueilta, sekä Shushan ja Hadrutin Vuoristo-Karabakhissa. Shushan menetys oli katkera tappio Armenialle ja Vuoristo-Karabakhin armenialaisille. Juuri ennen sotaa Vuoristo-Karabakhin armenialaishallinto aikoi siirtää parlamenttinsa Stepanakertista Shushaan. 1900-luvun alkupuolella Shusha oli azeriväestön sydänseutua. 2010-luvulla siellä asui pelkästään armenialaisia.
Marraskuussa vuonna 2020 Armenia ja Azerbaidžan allekirjoittivat tulitaukosopimuksen. Azerbaidžan sai pitää valtaamansa alueet. Armenia sitoutui lisäksi vetäytymään 1990-luvun alussa valtaamiltaan Vuoristo-Karabakhin ulkopuolisilta alueilta. Suurin osa Vuoristo-Karabakhista jäi vielä siellä asuville armenialaisille. Armenian ja Vuoristo-Karabakhin välinen reitti, Lachinin käytävä, määrättiin Venäjän rauhanturvajoukkojen valvontaan. Sodassa kuoli lähes seitsemän tuhatta ihmistä. Kymmenet tuhannet ihmiset joutuivat jättämään kotinsa. Armeniassa puhkesi rajuja mielenosoituksia pääministeri Nikol Pashinjania vastaan. Häntä syytettiin petturiksi, koska hän allekirjoitti tulitaukosopimuksen, missä Armenian aikaisemmin valtaamia alueita luovutettiin takaisin Azerbaidžanille. Vuoristo-Karabakhin armenialaisten johtajat totesivat myöhemmin, että Azerbaidžan olisi luultavasti pystynyt pian valtaamaan koko Vuoristo-Karabakhin, jos sopimusta ei olisi solmittu.
Vanhat vihat
Armenialaiset asuttivat Vuoristo-Karabakhin yli kaksi tuhatta vuotta sitten. Karabakh oli Armenian kuningaskunnan osa. 800-luvulta alkaen Karabakhin armenialaiset kamppailivat säilyttääkseen itsenäisyytensä alueelle levittäytyvien mahtien edessä. Karabakh oli välillä Georgian ja sen jälkeen mongolivaltakunnan alusmaana. 1400-luvulta alkaen turkkilaiskansojen ruhtinaskunnat hallitsivat aluetta, mutta Karabakhissa paikallista valtaa käyttivät edelleen armenialaiset aateliset, jotka johtivat omia pieniä valtakuntiaan.
1700-luvulla turkkilaiskansat alistivat Karabakhin valtaansa. Silloin syntyi Karabakhin kaanikunta. 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa Persia ja Venäjä kamppailivat keskenään Kaukasuksen hallinnasta. 1820-luvulta alkaen Karabakh oli virallisesti Venäjän hallintoaluetta. Tuolloin yhdeksänkymmentä prosenttia Vuoristo-Karabakhin asukkaista oli armenialaisia. 1920-luvun alussa sekä Armeniasta että Azerbaidžanista tuli neuvostotasavaltoja, Neuvostoliiton osavaltioita.
Vuoristo-Karabakhin vihan ja kiistan siemenet kylvettiin satoja vuosia sitten. Syvä ristiriita kristityn armenialaisväestön ja islamilaisten turkkilaistaustaisten azerien välillä on johtanut sotiin, kapinoihin, joukkomurhiin ja ihmisten pakkosiirtoihin seuduilta, joita he ovat pitäneet kotinaan. Vuosien 1915 ja 1917 välillä turkkilaiset tappoivat yli miljoona armenialaista hirvittävässä kansanmurhassa. Vuonna 1918 armenialaiset ja venäläiset surmasivat tuhansia azerimuslimeja Azerbaidžanin Bakussa. Muutamia kuukausia myöhemmin turkkilaiset ja azerit tappoivat kymmenen tuhatta Bakun armenialaista.
Vuosien 1917 ja 1921 välisenä aikana armenialaisten ja azerien välisissä vihollisuuksissa surmattiin kymmeniä tuhansia ihmisiä ja sadat tuhannet ihmiset pakenivat kodeistaan. Itä-Armenian Zangezurissa armenialaiset tappoivat kymmenen tuhatta azeria. Vuoristo-Karabakhissa armenialaiset joukot tuhosivat azerikyliä ja azerien aseryhmät polttivat armenialaisten yhdyskuntia. Vuonna 1920 Shushaa miehittävä Azerbaidžanin armeija ja paikalliset azerit polttivat kirkkoja ja surmasivat viisi tuhatta armenialaista. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että armenialaisten ja azerien välillä on ollut paljon kaunaa ja vähän luottamusta.
1920-luvun alussa Neuvostoliiton johto päätti, että Vuoristo-Karabakh oli osa Azerbaidžania, vaikka alueen asukkaiden enemmistö oli armenialaisia. Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 Armenia ja Azerbaidžan itsenäistyivät. Vuonna 1992 Vuoristo-Karabakh ilmoitti itsenäistyvänsä Azerbaidžanista. Jo 1980-luvun lopulla sekä Vuoristo-Karabakhissa että Armeniassa oli ollut mielenosoituksia, joissa armenialaiset vaativat, että Vuoristo-Karabakh liitettäisiin Armeniaan. Silloisten väestölaskentojen mukaan kolme neljäsosaa Vuoristo-Karabakhin asukkaista oli armenialaisia.
Vuoden 1988 alussa Vuoristo-Karabakhin alueneuvosto äänesti alueen asemasta ja enemmistö oli Armeniaan liittymisen kannalla. Azerbaidžan pyrki estämään Vuoristo-Karabakhin irtautumisen. Azerien ja armenialaisten välinen vihamielisyys kärjistyi väkivallaksi. Sumgaitin kaupungissa Kaspianmeren rannalla puhjenneissa yhteenotoissa azerit surmasivat kymmeniä armenialaisia. Armenian Gugarkissa armenialaiset tappoivat kaksikymmentä azeria. Vuonna 1991 Azerbaidžanin armeija teki ilmahyökkäyksiä Vuoristo-Karabakhin Stepanakertiin ja niiden lisäksi tulitti kaupunkia raskailla raketinheittimillä. Vuonna 1992 vihollisuudet laajenivat täydeksi sodaksi Armenian ja Azerbaidžanin välillä.
Armenian ja Vuoristo-Karabakhin välillä ei ole välitöntä maayhteyttä. Armenian ja Karabakhin välinen maaliikenne on kulkenut niin sanotun Lachinin käytävän kautta. Se on maantie Azerbaidžanin kaistaleen läpi Karabakhin eteläkärkeen. Azerbaidžan on voinut painostaa Karabakhia katkaisemalla itsenäisyysmielisten huoltoyhteyden ja eristämällä alueen ulkomaailmasta. Vuonna 1992 alkaneessa sodassa Armenia pyrki ottamaan haltuunsa Vuoristo-Karabakhin reuna-alueita luodakseen yhteyden Armenian ja Karabakhin välille ja samalla perustaakseen puskurivyöhykkeen itsenäisyysmielisten hallussa olevan alueen suojaksi. Armenia sai sotakalustoa, ammuksia ja muunlaista tukea Venäjältä. Turkki tuki Azerbaidžania. Azerbaidžan värväsi armeijaansa taistelijoita Afganistanista.
Armenia oli tässä sodassa Azerbaidžania voimakkaampi. Kun sota päättyi vuonna 1994 Venäjän välittämään tulitaukoon, Vuoristo-Karabakhin itsenäisyysmieliset olivat säilyttäneet lähes koko alueensa ja lisäksi Armenia oli vallannut useita Azerbaidžanille kuuluneita alueita Armenian ja Vuoristo-Karabakhin välistä. YK:n turvallisuusneuvosto julkisti vuonna 1993 neljä päätöslauselmaa, joissa kaikissa korostettiin, että Vuoristo-Karabakh kuuluu Azerbaidžanille. YK myös vaati Armeniaa vetäytymään Azerbaidžanilta valtaamiltaan alueilta.
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: