Satakertaisesti rikotut sopimukset
1990-luvun alussa Vuoristo-Karabakhin irrottautuminen Azerbaidžanista ja julistautuminen Artsakin tasavallaksi johti sotaan, jossa Armenian ja Vuoristo-Karabakhin armenialaisten asejoukot pitivät hallussaan Vuoristo-Karabakhin ja ottivat haltuunsa sitä ympäröiviä Azerbaidžanin alueita. Sota päättyi vuonna 1994 tulitaukosopimukseen, joka vain jäädytti kiistan tuottamatta pysyvän rauhan mahdollistavia ratkaisuja. Sopimusta on sen jälkeen rikottu satoja kertoja. Rajoja on loukattu. Armenialaisten ja Azerbaidžanin joukkojen välillä on ollut tulitaisteluja, jotka ovat aiheuttaneet kuolonuhreja. 1990-luvulla Azerbaidžan alkoi hyödyntää Kaspianmereltä löydettyjä kaasu- ja öljyvaroja ja maan talous vahvistui tuntuvasti. 2000-luvulla Azerbaidžan käytti ison osan kaasu- ja öljytuloista armeijansa vahvistamiseen tavoitteenaan hankkia niin paljon voimaa, että se voisi vallata takaisin menetetyt alueet. Sotilaallinen valtatasapaino onkin kallistunut Azerbaidžanin eduksi. Vuoden 2016 keväällä Azerbaidžanin ja armenialaisten joukkojen välillä käytiin lyhyt rajasota, missä Azerbaidžan valtasi kaksi kukkulaa. Tämä tappio oli yllätys Armenialle.
Vuoden 2020 heinäkuussa Armenian ja Azerbaidžanin välillä oli jälleen rajakahakoita. Saman vuoden syyskuussa Azerbaidžan hyökkäsi Vuoristo-Karabakhiin laajalla rintamalla. Azerbaidžan käytti tehokkaasti hyväkseen Israelista ja Turkista ostettuja tiedustelu- ja taistelulennokkeja. Taisteluihin osallistui Azerbaidžanin joukoissa myös Syyriasta värvättyjä palkkasotilaita. Azerbaidžan tulitti raskaalla tykistöllä Vuoristo-Karabakhin Stepanakertin kaupunkia. Armenialaiset joukot ampuivat ohjuksia Azerbaidžanin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Ganjaan. Hyökkäyksen jatkuessa Azerbaidžan valtasi useita kaupunkeja: Fizulin ja lähes kokonaan raunioiksi sortuneen Jabrayilin Armenian 1990-luvulla miehittämiltä alueilta, sekä Shushan ja Hadrutin. Shushan menetys oli katkera tappio Armenialle ja Vuoristo-Karabakhin armenialaisille. Juuri ennen sotaa Vuoristo-Karabakhin armenialaishallinto aikoi siirtää parlamenttinsa Stepanakertista Shushaan.
Kuuden viikon mittaisessa sodassa kuoli lähes 7000 ihmistä. Kymmenet tuhannet ihmiset joutuivat jättämään kotinsa. Armeniassa puhkesi rajuja mielenosoituksia pääministeri Nikol Pashinjania vastaan. Häntä syytettiin petturiksi, koska hän allekirjoitti tulitaukosopimuksen, missä Armenian aikaisemmin valtaamia alueita luovutettiin takaisin Azerbaidžanille.
Marraskuussa vuonna 2020 Armenia ja Azerbaidžan allekirjoittivat tulitaukosopimuksen. Azerbaidžan sai pitää valtaamansa alueet. Armenia sitoutui lisäksi vetäytymään 1990-luvun alussa valtaamiltaan Vuoristo-Karabakhin ulkopuolisilta alueilta. Suurin osa Vuoristo-Karabakhista jäi vielä siellä asuville armenialaisille. Armenian ja Vuoristo-Karabakhin välinen reitti, Lachinin käytävä, määrättiin Venäjän rauhanturvajoukkojen valvontaan.
Aseet puhuivat jälleen
Vuonna 2021 Armenian ja Azerbaidžanin joukot ottivat yhteen Vuoristo-Karabakhissa. Silloin taistelut päättyivät Venäjän välittämään tulitaukoon. Seuraavana vuonna 2022 Azerbaidžan hyökkäsi Armeniaa vastaan. Taisteluissa kuoli 300 ihmistä. Armenia esitti Kansainväliselle tuomioistuimelle valituksen ja kartan Azerbaidžanin aluevaltauksista. Euroopan Unionin ulkoasioista ja turvallisuuspolitiikasta vastaava korkea edustaja Josep Borrell tuomitsi hyökkäyksen ja sanoi Azerbaidžanin miehittäneen alueita, joiden hallinta kuului aikaisempien tulitaukosopimusten nojalla Armenialle.
Vuoden 2023 aikana Armenia ja Azerbaidžan olivat jo neuvotelleet maiden välisestä rauhasta. EU:n ylimmän poliittisen elimen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel toimi pääministeri Pashinjanin ja Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijevin tapaamisen välittäjänä, mutta keskustelu ei johtanut käytännön tuloksiin. Heinäkuussa Armenian pääministeri Nikol Pashinjan varoitti, että Armenian ja Azerbaidžanin välillä voi milloin tahansa alkaa uusi täysimittainen sota. Pashinjanin mielestä sodan uhka oli ilmeinen, ellei pitkään kiistellyn Vuoristo-Karabakhin asemaa pystyttäisi ratkaisemaan.
Sota leimahti jälleen syyskuussa 2023. Tällä kertaa Azerbaidžanin armeija hajotti Vuoristo-Karabakhin armenialaisväestön asejoukot kahdessa päivässä. Tätä edelsi yhdeksän kuukauden mittainen saarto. Azerbaidžan ei sallinut ruokatavaroiden eikä muiden tarvikkeiden kuljetuksia. Vuoristo-Karabakhin asukkaiden elämä kurjistui ja saarron pelättiin johtavan tappavaan nälänhätään. Itsenäisyysmieliset antautuivat ja sitoutuivat luovuttamaan aseensa. Azerbaidžanin hallitus sanoo, että kapinaliike on kukistettu. Vuoristo-Karabakhin armenialaiset muuttavat nyt kotiseudultaan ja yli puolet alueen 120 000 armenialaisesta on jo paennut rajan yli Armeniaan. Artsakin johtajat ovat allekirjoittaneet asetuksen, jonka mukaan tasavalta lakkaa olemasta vuoden 2023 lopussa.
Vanhat kiistat Vuoristo-Karabakhista
Vuoristo-Karabakhin vihan ja kiistan siemenet kylvettiin satoja vuosia sitten. Syvä ristiriita kristityn armenialaisväestön ja islamilaisten turkkilaistaustaisten azerien välillä on johtanut sotiin, kapinoihin, joukkomurhiin ja ihmisten pakkosiirtoihin seuduilta, joita he ovat pitäneet kotinaan. Vuosien 1915 ja 1917 välillä turkkilaiset tappoivat yli miljoona armenialaista hirvittävässä kansanmurhassa. Vuonna 1918 armenialaiset ja venäläiset surmasivat tuhansia azerimuslimeja Azerbaidžanin Bakussa. Muutamia kuukausia myöhemmin turkkilaiset ja azerit tappoivat kymmenen tuhatta Bakun armenialaista. Vuosien 1917 ja 1921 välisenä aikana armenialaisten ja azerien välisissä vihollisuuksissa surmattiin kymmeniä tuhansia ihmisiä ja sadat tuhannet ihmiset pakenivat kodeistaan. Itä-Armenian Zangezurissa armenialaiset tappoivat 10 000 azeria. Vuoristo-Karabakhissa armenialaiset joukot tuhosivat azerikyliä ja azerien aseryhmät polttivat armenialaisten yhdyskuntia. Vuonna 1920 Shushaa miehittänyt Azerbaidžanin armeija ja paikalliset azerit polttivat kirkkoja ja surmasivat 5000 armenialaista.
1920-luvun alussa Neuvostoliiton johto päätti, että Vuoristo-Karabakh oli osa Azerbaidžania, vaikka alueen asukkaiden enemmistö oli armenialaisia. Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 Armenia ja Azerbaidžan itsenäistyivät. Vuonna 1992 Vuoristo-Karabakh ilmoitti itsenäistyvänsä Azerbaidžanista. Jo 1980-luvun lopulla sekä Vuoristo-Karabakhissa että Armeniassa oli ollut mielenosoituksia, joissa armenialaiset vaativat, että Vuoristo-Karabakh liitettäisiin Armeniaan. Silloisten väestölaskentojen mukaan kolme neljäsosaa Vuoristo-Karabakhin asukkaista oli armenialaisia. Vuoden 1988 alussa Vuoristo-Karabakhin alueneuvosto äänesti alueen asemasta ja enemmistö oli Armeniaan liittymisen kannalla. Azerbaidžan pyrki estämään Vuoristo-Karabakhin irtautumisen. Azerien ja armenialaisten välinen vihamielisyys kärjistyi väkivallaksi. Sumgaitin kaupungissa Kaspianmeren rannalla puhjenneissa yhteenotoissa azerit surmasivat kymmeniä armenialaisia ja Armenian Gugarkissa armenialaiset tappoivat kaksikymmentä azeria. Vuonna 1991 Azerbaidžanin armeija teki ilmahyökkäyksiä Vuoristo-Karabakhin Stepanakertiin ja niiden lisäksi tulitti kaupunkia raskailla raketinheittimillä. Vuonna 1992 vihollisuudet laajenivat täydeksi sodaksi Armenian ja Azerbaidžanin välillä.
Armenian ja Vuoristo-Karabakhin välillä ei ole välitöntä maayhteyttä. Armenian ja Karabakhin välinen maaliikenne on kulkenut niin sanotun Lachinin käytävän kautta. Se on maantie Azerbaidžanin kaistaleen läpi Karabakhin eteläkärkeen. Azerbaidžan on pystynyt painostamaan Karabakhia katkaisemalla itsenäisyysmielisten huoltoyhteyden ja eristämällä alueen ulkomaailmasta. Vuonna 1992 alkaneessa sodassa Armenia pyrki ottamaan haltuunsa Vuoristo-Karabakhin reuna-alueita luodakseen yhteyden Armenian ja Karabakhin välille ja samalla perustaakseen puskurivyöhykkeen itsenäisyysmielisten hallussa olevan alueen suojaksi. Armenia sai sotakalustoa, ammuksia ja muunlaista tukea Venäjältä. Turkki puolestaan tuki Azerbaidžania. Azerbaidžan värväsi armeijaansa taistelijoita Afganistanista. Armenia oli tässä sodassa Azerbaidžania voimakkaampi. Kun sota päättyi vuonna 1994 Venäjän välittämään tulitaukoon, Vuoristo-Karabakhin itsenäisyysmieliset olivat säilyttäneet lähes koko alueensa ja lisäksi Armenia oli vallannut useita Azerbaidžanille kuuluneita alueita Armenian ja Vuoristo-Karabakhin välistä. YK:n turvallisuusneuvosto julkisti vuonna 1993 neljä päätöslauselmaa, joissa kaikissa korostettiin, että Vuoristo-Karabakh kuuluu Azerbaidžanille. Viime vuosien aikana Azerbaidžan on vahvistanut armeijaansa Turkin tuella. Armeniaa aikaisemmin tukenut Venäjä on nyt välinpitämätön tapahtumien tarkkailija. Azerbaidžan on nykyisin sotilaallisesti vahvempi kuin Armenia.
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: