Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Djibouti
Etniset ryhmät: Somali 60% (issa), afari 35%, muut 5% (jemeniläiset arabit, ranskalaiset, etiopialaiset, italialaiset)
Kieli: Ranska ja arabia (viralliset kielet), somali, afari
Uskonto: Muslimit 94% (sunni), muut 6%
Väkiluku: 1 002 197 (2022)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 23 200 km²
Valuutta: Djiboutin frangi
BKT per asukas: 5 893 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 27. kesäkuuta

Maantiede

Djibouti on pieni Itä-Afrikan maa Punaisenmeren suulla Afrikan sarven tyvessä. Pohjoisnaapuri on Eritrea, lännessä on Etiopia ja kaakossa Somalia. Djiboutin ilmasto on lämmin ja kuiva. Rannikolla on hiekkaa, särkkiä ja riuttoja. Maan keskiosassa rannikko avautuu kuin haukotteleva kita Tadjouran lahdeksi. Lahden etelärannalla on Djiboutin kaupunki ja satama. Lahden pohjukan luoteispuolella on väkevän suolainen Assaljärvi. Sen pinta on 150 metriä merenpinnan alapuolella. Assaljärven alueella on kesäisin ankara helle. Siellä mitataan yli viidenkymmenen asteen lämpötiloja. Suola on Djiboutin tärkein vientituote.

Tadjouran lahden pohjoispuolella on vuori- ja ylänköalue. Korkein huippu Mousa Ali (2028 m) on Etiopian ja Eritrean vastaisen rajan tuntumassa. Etelä-Djibouti on alavaa puoliaavikkoa. Suurin osa Djiboutista on karua maata, kasvillisuus on kituliasta. Jokien varsilla kasvaa puustoa ja pensaita. Joet ovat kuivia, vain sadeaikana niissä on vettä. Dayn metsänsuojelualue sijaitsee Godavuorilla Tadjouran lahden pohjoispuolella. Se on yksi harvoista Djiboutissa säilyneistä metsämaista. Rinteillä kasvaa katajaa, oliivipuita sekä puksipuita. Suojelualueella elää monia lintulajeja: jalomedestäjiä, palettipeippoja ja Djiboutin frankoliini, erittäin uhanalainen kanalintu, jota tavataan vain Djiboutissa. Tadjouran lahden Moucha ja sitä ympäröivät Maskalin saaret ovat suosittu lomakohde. Koralliriutat houkuttelevat sukeltajia. Djiboutin vesillä voi nähdä valashaita ja rauskuja.

Historia

Djiboutissa on asunut ihmisiä tuhansia vuosia sitten. Maasta on löytynyt ihmisten jäänteitä sekä paikkoja, joissa kivikauden metsästäjät ja kalastajat ovat lohkoneet kivityökalujaan. Abourman kalliomaalauksissa ja kivikaiverruksissa on kuvattu kirahveja, antilooppeja ja strutseja, joita ei ole pitkiin aikoihin elänyt Djiboutissa. Gobaadin laakiolla Asa Komassa on kaivettu esiin 3500 vuotta vanhoja saviesineitä ja pitkäsarvisten nautojen luita. Nuo luulöydökset osoittavat, että alueella on harjoitettu karjanhoitoa kauan sitten. Djiboutin rannikon asukkailla on ollut yhteyksiä muinaiseen Egyptiin ja Arabian niemimaalle. Rannikolla ovat asuneet afarit ja somalit.

Djiboutin rajan pinnassa Somalian puolella on Zeilan kaupunki, missä on jo 600-luvulla rakennettu moskeija. Islam siis levisi Djiboutin rannikolle varhain. Afarit ja somalit omaksuivat islamin uskon. Zeila oli keskeinen kaupunki Adeninlahden sulttaanikunnissa, joiden alue ulottui Djiboutiin 1200-luvulta alkaen, 1570-luvulle asti. Djiboutilaiset kävivät karavaanikauppaa Etiopian kanssa. He vaihtoivat suolalla kahvia, durraa, norsunluuta ja orjia. 1580-luvulla Djiboutista tuli osa osmanien/ottomaanien valtakuntaa. Vuonna 1883 Ranska otti Djiboutin haltuunsa. Ranskan tavoitteena oli saada Suezin kanavan reitiltä tukikohta ja satama, missä laivat voivat hiilestää. Djiboutia kutsuttiin Ranskan Somalimaaksi. Djibouti itsenäistyi vuonna 1977.

Yhteiskunta ja politiikka

Djiboutin ensimmäinen presidentti Hassan Gouled kuului somaliväestöön, issa-klaaniin. Pääministeri Barkat Gourad edusti afariväestöä. Kaksi suurinta väestöryhmää olivat näin maan hallituksen johdossa. Somalit olivat kuitenkin selvästi hallitsevassa asemassa. 1990-luvun alussa afarien järjestö ryhtyi aseelliseen kapinaan somalien valtaa vastaan. Alkoi sisällissota. Sota kesti vuoteen 1994 asti. Vuonna 1999 presidentiksi valittiin Omar Guelleh, ensimmäisen presidentin veljenpoika. Guelleh on edelleen Djiboutin presidentti. Demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Djibouti ei ole vapaa maa. Maassa on periaatteessa monipuoluejärjestelmä, mutta käytännössä Guelleh ja hallituspuolue UMP johtavat Djiboutia itsevaltaisesti. Kilpailevien puolueiden toimintaa rajoitetaan. Toimittajia ja hallituksen arvostelijoita uhkaillaan, häiritään ja vangitaan. Pidätettyjä on pahoinpidelty. Oikeuslaitoksella on läheinen yhteys hallituspuolueeseen. Opposition nimittämät tarkkailijat eivät ole saaneet osallistua vaalien valvontaan. Guellehin hallintoa on syytetty vallan väärinkäytöstä ja oman hyödyn tavoittelusta. Freedom Housen raportissa (2021) mainitaan, että presidentti itse tekee päätökset kaikista tärkeistä liikesopimuksista, joissa valtio on osallisena.

Vuonna 2017 17% djiboutilaisista eli alle 1,90 dollarilla päivässä. 70% väestöstä eli alle 5,5 dollarilla päivässä. Köyhyyden lievittämiseksi tarvittaisiin laajempaa ja laadukkaampaa ammattikoulutusta. Vuonna 2020 78% väestöstä asui kaupungeissa kapealla rannikkoalueella. Lähes kaksi kolmasosaa kaupunkilaisista asui slummeissa. Slummien asukkailla ei ole käytettävissään riittävästi puhdasta vettä, viemäröinti on puutteellinen, asutaan ahtaasti ja asuinpaikka on turvaton. Djiboutin talouden vetäjä on iso nykyaikainen syväsatama. Satama-alueelle on tarkoitus rakentaa uusi öljyterminaali ja korjaustelakka. Djiboutin satama on Etiopian portti merelle. Etiopian epävakaa tilanne voi haitata kauppaa ja siten hidastaa myös Djiboutin talouskasvua. Djiboutin yhteiskunnassa vallitsee huomattava epätasa-arvo miesten ja naisten välillä. Vuonna 2020 81% työikäisistä miehistä oli ansiotyössä, mutta vain 19% naisista. Luku- ja kirjoitustaidottomien osuus koko väestöstä oli 47%, naisista 61% ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Vain neljäsosa kansanedustajista on naisia.

Kuuman aavikon kiviröykkiössä on kiehtovia piirroksia mitä rikkaimmasta luonnosta, jota ei enää ole. Kuvahakuvihje: Abourma rock engravings.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Djiboutin alemman keskitulotason maaksi. Djiboutin kansantalous on nykyisin kuusi kertaa suurempi kuin 20 vuotta sitten. Kansantalouden kasvu hidastui, mutta ei taantunut vuonna 2020. Maailmanpankki arvioi, että Djiboutin talous kasvaa yli 5% vuodessa lähivuosien aikana. Maa sijaitsee maailman vilkkaimpiin kuuluvan meriliikennereitin varrella Punaisenmeren suulla. Djiboutissa on hyvin toimiva syväsatama. Sen ansiosta Djiboutista on tullut alueellinen kauppakeskus. Etiopiaan suuntautuva tavaraliikenne on kasvanut viime vuosina. Djiboutista on rautatieyhteys Etiopian Addis Abebaan. Etiopia maksaa Djiboutille satamapalveluista yli miljardi dollaria vuodessa. Djibouti on sallinut Ranskan, Yhdysvaltojen, Kiinan, Japanin ja Italian perustaa maahan sotilas-, ja laivasto- ja lentotukikohtia. Näistä saadaan vuokratuloina yli sata miljoonaa dollaria vuodessa.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan 25% djiboutilaisista sai toimeentulonsa maataloudesta tai kalastuksesta vuonna 2019, 13% työvoimasta oli teollisuuden palveluksessa ja 62% työskenteli palvelualoilla. Djiboutissa on vähän kastelukelpoista viljelymaata. Kastelumailla kasvatetaan vihanneksia, hedelmiä ja taatelipalmuja. Karjatalouden tuotantoeläimiä ovat kamelit, vuohet, nautakarja ja lampaat. Kalastus on pienimuotoista. Oma maatalous tyydyttää vain pienen osan Djiboutin ruoantarpeesta. Lähes 90% elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Djibouti vie ulkomaille Etiopiasta ja Somaliasta tuotuja maataloustuotteita, esimerkiksi Etiopian kahvia. Vuonna 2020 Djiboutin viennin arvo oli 160 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 5,4 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat suola 29%, palmuöljy 28%, karja 14%, tarhapavut 7%, kahvi 3%. Suurimpia vientimaita olivat Etiopia, Kiina, Intia ja Saudi-Arabia. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Intia ja Turkki. Vuonna 2018 Djiboutin matkailutulot olivat 57 miljoonaa dollaria.