Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Luxemburg |
| Etniset ryhmät: | Luxemburgilaiset 53%, portugalilaiset 15%, ranskalaiset 8%, italialaiset 4%, belgialaiset 3%, saksalaiset 2%, muut 15% |
| Kieli: | Luxemburg, ranska ja saksa (viralliset kielet) |
| Uskonto: | Enemmistö asukkaista kristittyjä, pieni muslimivähemmistö, muun uskoisia ja uskonnottomia ilmeisesti yli neljäsosa väestöstä; Luxemburgin laki kieltää henkilökohtaisten tietojen keräämisen ihmisten uskonnosta, joten tarkkaa tilastoa eri uskontojen kannatusosuuksista ei ole käytettävissä |
| Väkiluku: | 654 768 (2023) |
| Valtiomuoto: | Suurherttuakunta |
| Pinta-ala: | 2 590 km2 |
| Valuutta: | Euro |
| BKT per asukas: | 142 214 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 23. kesäkuuta |
Maantiede
Luxemburgin suurherttuakunta on pinta-alaltaan Puolangan tai Nurmeksen kokoinen sisämaavaltio. Se sijaitsee Länsi-Euroopassa. Rajanaapureita ovat lännessä Belgia, Idässä Saksa ja etelässä Ranska. Luxemburgin pohjoisosaa poimuttavat Ardennien reunamaihin kuuluvat mäet ja kukkulat. Korkein kohta Kneiff kohoaa puoli kilometriä meren pinnan yläpuolelle. Maan eteläosat ovat tasankoja. Niiden halki virtaa useita jokia. Alzette- ja Petrussejokien yhtymäkohdassa on Luxemburgin kaupunki, jossa asuu noin viidesosa koko maan väestöstä. Etelä-Luxemburg on vanhaa maanviljelyseutua. Alueella on viini- ja hedelmätarhoja. Siellä on myös ollut suuria rautakaivoksia.
Luxemburgissa on lauhkea ilmasto. Kesät ovat kohtalaisen lämpimiä. Talvet ovat leutoja. Vuosittaiset sademäärät ovat suurempia kuin Suomessa. Pohjois-Luxemburgin kukkuloilla sataa enemmän kuin etelässä. Noin kolmasosa maa-alasta on metsää. Eniten metsämaita on pohjoisessa Ardennien rinteillä. Ourin luonnonsuojelualueella kasvaa tammia, pyökkejä ja istutettua kuusimetsää. Jokivarsilla on vihreitä niittyjä. Vanhat tieurat ovat kaivautuneet rinteisiin. Suojelualueella elää villikissoja, kauriita ja saukkoja. Linnustoon kuuluvat mustahaikarat, mehiläishaukat ja pyyt. Yli puolet Luxemburgin pinta-alasta on erilaisia suojelualueita. Pienessäkin maassa voi olla laaja elonkirjo.
Yli 70% Luxemburgin käyttämästä energiasta saadaan öljystä. Kaasun osuus on 15%. Tuuli- ja aurinkovoiman yhteisosuus on alle 5% ja vesivoiman osuus on alle prosentin. Hieman yli 650.000 asukkaan maassa on yli puoli miljoonaa autoa. Neljäsosa uusista ajoneuvorekisteriin vietävistä autoista on nykyisin sähköautoja. Valtaosa liikenteessä olevista ajoneuvoista on kuitenkin edelleen polttomoottorikäyttöisiä. Luxemburgin läpi kulkee paljon maantierahtia. Rahtikuljetukset ja tiivis työmatkaliikenne aiheuttavat pakokaasupäästöjä. Rautakaivokset ja terästeollisuus ovat aikaisemmin olleet huomattavia saastuttajia. Vanhat rautakaivokset ovat nyt matkailukohteita. Hiilen käyttö sulatusuunien polttoaineena lopetettiin kolmekymmentä vuotta sitten. Näin vähennettiin terästeollisuuden haitallisia ympäristövaikutuksia.
Historia
Luxemburgissa ja sen lähialueilla on elänyt ihmisiä jo 35.000 vuotta sitten. Luxemburgin itäosasta Loschbourin kalliosuojasta on löydetty yli 8000 vuotta vanha ihmisen luuranko. Perimäaines näyttää osoittavan, että Loschbourin miehellä on ollut tumma tukka ja siniset silmät. Hän oli metsästäjä ja keräilijä. Luxemburgin jokivarsilla on luultavasti ollut maanviljelijöitä jo 6000 vuotta sitten. 2500 vuotta sitten seudulle saapui kelttejä ja germaaneja. Keltti- ja germaanitaustaiset treverit rakensivat suuren yhdyskunnan Titelbergiin Etelä-Luxemburgiin. Treverit myivät hevosia roomalaisille.
2000 vuotta sitten Luxemburg kuului Rooman valtapiiriin. 300-luvulla alueelle alkoi saapua frankkeja. Rooman valtakunnan heikentyessä 400-luvulta alkaen Luxemburista tuli osa frankkien valtakuntaa. 800-luvulta lähtien Luxemburg kuului Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Vuonna 963 Ardennien kreivi Sigfrid hankki omistukseensa nykyisen Luxemburgin kaupungin Bockin mäellä sijaitsevan vanhan roomalaisen linnan ja kunnosti siitä puolustuskykyisen linnoituksen. Tämän linnoituksen ympärille syntyi Luxemburgin herttuakunta.
1300-luvulta 1800-luvulle asti Luxemburg oli isompien valtioiden alainen. Herttuakunta kuului Burgundille, Espanjalle, Alankomaille, Itävallalle ja Ranskalle. Vuonna 1839 Euroopan mahdit tunnustivat itsenäisen Luxemburgin suurherttuakunnan nykyisine rajoineen. 1840-luvulla Luxemburgista tuli saksalaisen talousliiton jäsen. Tämä edisti rautatieverkon ja terästeollisuuden kehitystä. Luxemburg oli pitkään köyhä maatalousmaa. 1800-luvun jälkipuoliskolla viidesosa luxemburgilaisista muutti siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin.
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana Saksa valloitti Luxemburgin. Toisen maailmansodan jälkeen Belgia, Alankomaat ja Luxemburg perustivat yhteisen tulliliiton. Vuonna 1960 tulliliitosta tuli Benelux-talousyhteisö, jonka tarkoituksena oli edistää työvoiman, pääoman, tuotteiden ja palveluiden vapaata liikkumista kolmen jäsenmaan alueella. 1950-luvulla Luxemburg oli maailman suurimpia teräksen valmistajia. Benelux-maat ovat olleet Euroopan unionin ja läntisen sotilasliiton Naton perustajajäseniä. Luxemburgilaiset poliitikot Gaston Thorn, Jaques Santer ja Jean-Claude Juncker ovat eri aikoina toimineet EU:n toimeenpanevan elimen Euroopan komission puheenjohtajina. Vuonna 1945 Luxemburg oli yksi YK:n perustajavaltioista.
Yhteiskunta ja politiikka
Luxemburg on suurherttuakunta. Nykyinen valtionpäämies on suurherttua Henri. Valtionpäämiehen asema on kuitenkin muodollinen. Lainsäädäntövalta kuuluu parlamentille. Toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Luxemburgin parlamentissa eli edustajainkamarissa on 60 jäsentä, jotka valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Vuonna 2023 vaaleihin osallistui 12 puoluetta. Seitsemän puoluetta sai edustajia parlamenttiin. Kolmasosa valituista kansanedustajista oli naisia. Vaalit voittanut kristillisdemokraattinen puolue sai 21 kansanedustajaa. Kun millään yksittäisellä puolueella ei ole edustajien enemmistöä, hallitusten muodostamiseen tarvitaan liittoja kahden tai useamman puolueen välillä. Luxemburg on vakaa monipuoluedemokratia. Ennen vuoden 2023 vaaleja maahan perustettiin kolme uutta puoluetta, mutta nämä eivät saaneet edustajiaan parlamenttiin.
Luxemburg on monessa mielessä kansainvälinen yhteiskunta. Maan asukkaat puhuvat kolmea kieltä. Luxemburg on vaurastunut ulkomaankaupasta ja maan asemasta vilkkaan rahaliikenteen ja laajojen pankkipalveluiden keskuksena. Lähes puolet Luxemburgin asukkaista ja yli 70% pääkaupungissa asuvista ihmisistä on ulkomaalaisia. Viimeisimpien väestötietojen mukaan Luxemburgissa asuu ihmisiä 170 maasta. Luxemburgilaiset ovat yleensä pitäneet kansainvälistymistä maan kehityksen voimatekijänä eikä uhkana. Läheinen kosketus ja ystäväpiirien muodostuminen eri kansallisuuksiin ja kulttuuripiireihin kuuluvien ihmisten välillä ovat luoneet kaikkia hyödyttävää vuorovaikutusta.
Luxemburgin kansainvälisyys näkyy taiteessakin. Jean-Marie Biwer maalaa eurooppalaisia maisemia. Portugalilaistaustainen Marco Godinho nostaa esiin maastamuuton kipukohtia. Kiinalaisen viulutaiteilijan ja englantilaisen pianistin tytär Su-Mei Tse on lahjakas monitaiteilija, jonka töissä näkyy maailma alppiniityllä istuvasta sellonsoittajasta ja monikielisestä suihkulähteestä Saharan vakaviin hiekanlakaisijoihin asti. Eric Mangen on vienyt uudet luxemburgilaiset seinämaalaukset Yhdysvaltoihin ja Australiaan. EU:n uusiutuvan energian rahoitusjärjestelmän kautta Luxemburg rahoittaa 40 miljoonalla eurolla Suomeen sijoittuvia aurinkosähköhankkeita.
Talous ja kaupankäynti
Luxemburg on korkean tulotason maa ja kansainvälinen pankki- ja rahapalvelukeskus. Vuonna 2023 Luxemburgissa toimi 120 pankkia. Pankki- ja rahapalvelut tuottavat neljäsosan Luxemburgin kansantulosta. Maa pyrkii lisäämään kilpailukykyään kehittämällä jatkuvasti uusia yrityspalveluita. Näihin kuuluvat startup-yrityksille suunnatut erityispalvelut ja yrityshautomot. Luxemburg on myös ensimmäinen Euroopan maa, jossa on ryhdytty laatimaan maan ulkopuolisten taivaankappaleiden kaivannaisiin liittyviä lakeja. Asteroidien malmivarojen hyödyntämisen arvellaan kuuluvan tulevaisuuden yritystoimintaan. Luxemburg haluaa kasvaa tietoliikenteen keskukseksi. Maan satelliittiohjelma on vienyt kiertoradalle viestintäsatelliitteja, joilla siirretään eurooppalaisten televisiokanavien lähetyksiä.
Vuonna 2021 vain hieman yli sadasosa Luxemburgin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, alle kymmenesosa toimi teollisuuden tehtävissä ja lähes 90% työskenteli palvelualoilla. Maassa on terästeollisuutta, autojen valmistusta ja erilaisten teknologia-alojen yrityksiä. Vuonna 2020 luxemburgilainen ArcelorMittal oli maailman toiseksi suurin teräsyhtiö. Luxemburgissa käy päivittäin töissä noin 200.000 ulkomaalaista työntekijää Ranskasta, Saksasta ja Belgiasta. Vuoden 2023 tilastojen mukaan vain neljäsosa maan työvoimasta on luxemburgilaisia. Yksi viime vuosien ilmiöistä on ollut se, että tuhannet luxemburgilaiset ovat muuttaneet asumaan Ranskaan, Saksaan tai Belgiaan, vaikka heidän työpaikkansa on edelleen Luxemburgissa.
Vuonna 2021 Luxemburgin viennin kokonaisarvo oli 19 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 28 miljardia euroa. Vientituotteita olivat rauta, teräs, alumiini, sinkki, nikkeli, kupari ja kulta, autot, koneet ja laitteet, kumi ja muovi, vaatteet, lasituotteet, vaatteet, paperi, puuteollisuuden tuotteet ja juustot. Viidesosa viennistä suuntautui Saksaan. Muita tärkeitä vientimaita olivat Ranska, Belgia, Alankomaat ja Italia. Suurimmat tuontimaat olivat Saksa, Belgia, Ranska, Kiina ja Alankomaat. Vuonna 2021 Luxemburgissa kävi 750.000 ulkomaalaista matkailijaa. Turismin tulot olivat yli viisi miljardia euroa. Vuonna 2022 ulkomailla asuvat luxemburgilaiset lähettivät Luxemburgiin kaksi miljardia euroa.