Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Minsk |
| Etniset ryhmät: | Valkovenäläiset 84%, venäläiset 8%, puolalaiset 3%, ukrainalaiset 2%, muut 3% |
| Kieli: | Venäjä ja valkovenäjä (viralliset kielet) |
| Uskonto: | Ortodoksikristityt 48%, katolilaiset 7%, muut ja uskonnottomat 45% |
| Väkiluku: | 9 432 804 (2022) |
| Valtiomuoto: | Tasavalta |
| Pinta-ala: | 207 595 km2 |
| Valuutta: | Valko-Venäjän rupla |
| BKT per asukas: | 22 591 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 3. heinäkuuta |
Maantiede
Valko-Venäjä on itäeurooppalainen sisämaavaltio. Rajanaapureita ovat lännessä Puola ja Liettua, pohjoisessa Latvia, etelässä Ukraina ja idässä Venäjä. Valko-Venäjä on valtioliitossa Venäjän kanssa. Valko-Venäjä sijaitsee Uralvuorilta Karpaateille ulottuvalla Itä-Euroopan tasangolla. Maasto on enimmäkseen tasaista. Pohjoisessa on järvialue, jota rypyttävät loivat kukkulat ja laaksot. Maan keskiosissa on ylänköä. Siellä on myös Valko-Venäjän korkein kohta, Dzjarzynskin mäki (345 m). Etelämpänä leviää Polesian alanko.
Valko-Venäjää halkovat pitkät joet. Dnepr virtaa Venäjältä Valdain ylängöltä Valko-Venäjän ja Ukrainan läpi laskeakseen Mustaanmereen. Dneprin sivujokia ovat Pripet ja Berezina. Väinäjoki ja Niemen laskevat Itämereen. Bug on Puolan ja Valko-Venäjän rajajoki. Jokien rannoilla on monta kaupunkia. Valko-Venäjä on meri- ja mannerilmaston välisellä vaihettumisvyöhykkeellä. Talvet ovat kylmiä. Kesät ovat lämpimiä. Maan pohjoisosissa sataa enemmän kuin etelässä. Etelässä talvet ovat leudompia kuin pohjoisessa.
Bialowiezassa Puolan ja Valko-Venäjän rajalla kasvaa alavan maan lehtimetsää. Valtalajeja ovat valkopyökki, lehmus, saarni ja tammi. Kansallispuistossa elää visenttejä, kauriita, karhuja, ilveksiä ja villisikoja. Valko-Venäjän suurin luonnonsuojelualue on etelässä Homelin lähellä Pripetjoen varrella. Se on Polesian säteilysuojelualue, joka muodostettiin puskurivyöhykkeeksi vuonna 1988 kaksi vuotta Tsernobylin ydinvoimalan räjähdyksen jälkeen. Alueen eläinkannat ovat runsastuneet, kun ihmisten läsnäolo on vähentynyt. Suomalaisetkin ovat tutkineet siellä säteilyn vaikutuksia eläimistöön.
Historia
Ihmiset alkoivat asettua Valko-Venäjän alueelle, kun viimeisen jääkauden mannerjää vetäytyi yli 30 000 vuotta sitten. Homelin seudulta Pripetjoen varrelta on löydetty jäänteitä yli 20 000 vuotta vanhasta ihmisasutuksesta. Slaavilaiset kansat levittäytyivät Valko-Venäjälle 500-luvulta alkaen. Maan pohjoisosia hallitsi 800-luvulta 1100-luvulle asti Polatskin ruhtinaskunta, joka valvoi tärkeitä jokireittejä. Vanhan valkovenäläisyyden, ukrainalaisuuden ja venäläisyyden yhteiseksi esikuvaksi on nostettu Kiovan Rusj, joka 900-luvulla ulottui Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle ja kävi kauppaa Persian kanssa. Kiovan valtakuntaan kuului slaavilaisia ja pohjoismaalaisia kansoja. Mongolit kukistivat Kiovan 1200-luvulla.
1200-luvulta 1400-luvulle saakka Valko-Venäjä oli Liettuan suuriruhtinaskunnan alainen. 1560-luvulta alkaen maa oli osa Puola-Liettuaa. 1700-luvun lopulla Valko-Venäjä liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa miehitti Valko-Venäjän. Vuonna 1917 Saksan miehityksen aikana perustettiin Valko-Venäjän tasavalta. Vuonna 1918, Venäjän vallankumouksen jälkeen, Neuvosto-Venäjän armeija valtasi Valko-Venäjän. Vuonna 1922 maasta tuli Neuvostoliiton osavaltio, neuvostotasavalta. 1940-luvulla toinen maailmansota tappoi neljäsosan valkovenäläisistä. Vuonna 1991, Neuvostoliiton hajottua, Valko-Venäjä itsenäistyi.
Vuonna 1994 Valko-Venäjän perustuslaki uudistettiin. Osana uudistusta perustettiin presidentin virka. Maan presidentiksi valittiin Alexandr Lukashenka. Hän on ollut Valko-Venäjän johtaja siitä lähtien. Lukashenka hallitsee maata itsevaltaisesti. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön mukaan Valko-Venäjällä ei ole ollut vapaita vaaleja sen jälkeen, kun Lukashenka nousi valtaan. Vuonna 1999 Valko-Venäjä solmi valtioliiton Venäjän kanssa. Valko-Venäjä on ollut Venäjän asevoimien tukialue Venäjän vuonna 2022 aloittamassa hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan.
Yhteiskunta ja politiikka
Valko-Venäjää hallitsee presidentti. Toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus, jonka presidentti nimittää. Vuodesta 1996 lähtien parlamentilla on ollut lähinnä muodollinen asema. Maan ilmeinen hallitsija on presidentti Lukashenka. Vuonna 2020 järjestetyissä presidentinvaaleissa vaaliviranomaiset julistivat Lukashenkan voittajaksi 80%:n ääniosuudella. Vaalikampanjan aikana Lukashenkan vastaehdokkaita vangittiin. Eri puolilla maata puhkesi laajoja mielenosoituksia. Poliisi kukisti ne väkivalloin. Yli 30 000 ihmistä pidätettiin. Pidätettyjä hakattiin ja kidutettiin.
Vuonna 2021 hallitus lakkautti 270 kansalaisjärjestöä. Yli sata toimittajaa pidätettiin ja ainakin 30 heistä on sen jälkeen ollut vankilassa useita kuukausia. Hallitusta arvostelleita ihmisiä on erotettu työpaikoistaan, uhkailtu, pahoinpidelty ja karkotettu maasta. Vuonna 2021 yli 150 yliopistojen opiskelijaa menetti opinto-oikeutensa yhteiskunnallisen toiminnan takia. Valko-Venäjän internet-palveluntarjoaja on valtion omistama, ja se on katkaissut yhteyksiä vaalikampanjan ja mielenosoitusten aikana. Vuonna 2021 poliisi pidätti satoja ihmisiä, jotka olivat esittäneet tai jakaneet hallitusta arvostelevaa sisältöä sosiaalisessa mediassa. Vuonna 2022 valkovenäläinen demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien puolustaja Ales Bjaljatski sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vuonna 1996 hän perusti Viasna-järjestön, joka tarjoaa tukea poliittisille vangeille. Vuonna 2022 Bjaljatski istui itsekin vankilassa.
Valko-Venäjän itsenäistyttyä vuonna 1991 monet maan yhteiskunnan ja tuotantoelämän piirteet säilyivät samanlaisina kuin mitä ne olivat olleet Neuvostoliiton aikana. Talouden kaikilla aloilla valtio on määräävässä asemassa. Valtion yritysten osuus on yli puolet sekä työpaikoista että kansantuotteesta. Tavaroiden kuluttajahintoja säädellään keinotekoisesti. Valtion yritysten huono tuottavuus ja tappiot rasittavat maan taloutta. Valko-Venäjä saa lainoja Venäjältä. Venäjä toimittaa myös halpaa öljyä ja kaasua. Käytännössä Venäjä pitää pystyssä Valko-Venäjän valtiontaloutta. Myös presidentti Lukashenka pysyy maan johdossa Venäjän avulla. Venäjä katsoo Valko-Venäjän kuuluvan valtapiiriinsä.
Talous ja kaupankäynti
Maailmanpankki luokittelee Valko-Venäjän ylemmän keskitulotason maaksi. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana Valko-Venäjän talouskehitys on vaihdellut hitaan kasvun ja taantumien välillä. Kansantalous ja henkeä kohden laskettu kansantulo ovat edelleen pienempiä kuin vuonna 2014. Vuonna 2021 lähes 5% työvoimasta oli ilman työtä. Valko-Venäjän talous näyttää supistuvan lähivuosien aikana.
Vuonna 2019 kymmenesosa Valko-Venäjän työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 30% toimi teollisuuden tehtävissä ja 60% työskenteli palvelualoilla. Vuonna 2019 Valko-Venäjällä kävi 12 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Turismi tuotti 1,3 miljardia dollaria. Valko-Venäjän suosituimpia matkailukohteita ovat olleet pääkaupunki Minsk, toisessa maailmansodassa kuuluisaksi tullut Brestin linnoitus, 1500-luvulla rakennettu Mirin linna sekä Bialowiezan kansallispuisto. Ukrainan sota on supistanut tuntuvasti Valko-Venäjän matkailua.
Vuonna 2020 Valko-Venäjän viennin arvo oli 28 miljardia dollaria (USD). Tuonnin arvo oli 32 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat öljy, lannoitteet, ajoneuvot ja traktorit, maito- ja lihatuotteet, puutavara sekä vaatteet ja tekstiilit. Vuonna 2020, siis ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, Valko-Venäjän tärkeimpiä kauppakumppaneita olivat Venäjä, Ukraina, Puola ja Saksa. Ulkomailla asuvat valkovenäläiset lähettävät kotimaahan noin miljardi dollaria vuodessa.