YK:n tasolla laadittu sopimusjärjestelmä kattaa liki koko inhimillisen elämän kirjon, jota täydentävät ja vahvistavat alueelliset ihmisoikeusinstrumentit, Euroopassa erityisesti Euroopan Unionin ja Euroopan neuvoston sopimukset.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen periaatteena
Kansainvälinen ihmisoikeusnormisto perustuu ennen kaikkea tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistamiselle. Tätä periaatetta on viimeisten vuosien aikana haastettu monin tavoin. Vastatuulessa ovat olleet etenkin naisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja etnisten vähemmistöjen oikeudet.
Demokratia ja sen kautta kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet ovat vakavasti uhattuna eri puolilla maailmaa autoritaarisuuden vahvistuessa ja kansalaisoikeuksien sekä poliittisten oikeuksien kaventuessa. Sama kehitys on nähtävissä myös Euroopassa ja Euroopan unionin jäsenmaissa.
Tässä artikkelissa tarkastellaan erityisesti ihmisoikeuksien tilaa ja haasteita Euroopassa.
Ihmisoikeudet Euroopassa
Viime vuosien aikana monet perustavanlaatuiset ihmisoikeuksia koskevat kysymykset ovat tulleet aivan uudella tavalla ajankohtaiseksi myös Euroopan unionin sisällä.
Globaalit kriisit, Covid-pandemia, talouden vaikeudet sekä sodat ja konfliktit ovat muuttaneet Euroopan toimintaympäristöä ja nostaneet esiin kysymyksiä, jotka ovat jakaneet eurooppalaista näkemystä ja vaikeuttaneet yhteisen kannan muodostumista liittyen ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin.
Erityisesti nouseva poliittinen ääriliikehdintä, kiristynyt turvapaikkapolitiikka, maahanmuuttajien ja siirtolaisten kohtelu, avoin rasismi ja vihapuhe sekä yhä voimistuva anti-gender-liike ovat haastaneet ihmisoikeuksien perustavanlaatuisuutta ja universaaliutta. Anti-gender -liikehdintä tarkoittaa ideologista suuntausta, jossa eri tahot vastustavat aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistamisen haasteet
Anti-gender-liike pyrkii haastamaan tasa-arvoon perustuvan järjestelmän ja kyseenalaistaa vahvasti naisten itsemääräämisoikeutta sekä perusoikeuksia liittyen etenkin lisääntymisterveyteen ja siihen liittyviin oikeuksiin. Liike ajaa painokkaasti naisten toiminta- mahdollisuuksien rajoittamista ja oikeuksien kyseenalaistamista vastoin kansainvälisiä periaatteita ja vahvistettuja ihmisoikeusvelvoitteita.
Naiset eri puolilla Eurooppaa kohtaavat haasteita perusoikeuksiensa toteutumisessa monilla elämän alueilla. Sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyy erityisesti työelämässä, jossa naisten kohtaama palkkaepätasa-arvo ja syrjintä ovat edelleen merkittävä ongelma, etenkin pienituloisten naisten arjessa. Se aiheuttaa monia haasteita etenkin väestön ikääntyessä. Naisistuva köyhyys on ilmiö, jota tulisi tarkastella rakenteellisena haasteena.
Naiset ovat edelleen aliedustettuja myös poliittisessa päätöksenteossa ja yritysten johtopaikoilla. Yritykset palauttaa naiset ”perinteisiin rooleihinsa” haastaa käsitystä ihmisoikeuksien kuulumisesta täysimäärisenä jokaiselle ihmiselle, sukupuolesta riippumatta.
Seksistinen vihapuhe, naisiin eri muodoissaan kohdistuva väkivalta ja riittämättömät oikeussuojamekanismit väkivallan uhreille ovat laajalle levinnyt ongelma myös jokaisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa.
Istanbulin sopimus puuttuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan
Lähisuhdeväkivalta on merkittävin naisten asemaa ja oikeuksia rikkova epäkohta, johon puuttuminen edellyttää panostuksia niin lainsäädännön, asenneilmapiirin kuin palvelurakenteiden uudistamisen osalta.
Euroopan unionin tasolla on onnistuttu puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan Istanbulin sopimuksen avulla. Se on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta.
Sopimuksen ratifioinnissa on edelleen haasteita, eivätkä kaikki maat ole sitä vielä ratifioineet. Viime aikoina sopimuksen painoarvoa ja vaikuttavuutta on myös haastanut uudenlainen aalto, jolla koko sopimuksen sisältöä kyseenalaistetaan. Tämä on johtanut tiettyjä valtioita hakemaan sopimuksesta irrottautumista. EU:n jäsenvaltioista esimerkiksi Puola on ilmoittanut irtaantuvansa sopimuksesta.
Median ja ihmisoikeuspuolustajien sananvapauden rajoittaminen
Kansalaisyhteiskunnan, toimittajien ja ihmisoikeuspuolustajien toimintamahdollisuudet ovat monin paikoin kaventuneet. Näin on käynyt myös Euroopassa, jossa perinteisesti on edistetty ja puolustettu tinkimättömästi demokraattisia arvoja ja tavoitteita. Sanan- ja mielipiteen vapaus, kokoontumisvapaus, median, toimittajien ja ihmisoikeuspuolustajien toiminnan vapaus on yksi keskeisimpiä eurooppalaisia arvoja ja ihmisoikeusjärjestelmän ydintä.
Viime vuosina myös nämä perustavanlaatuiset vapausoikeudet ovat olleet uudenlaisen rajoittamisen kohteena. Toimittajiin kohdistuva pelottelu, vaino ja väkivalta, mielenosoitusten estäminen ja rauhanomaisten kokoontumisten hajottaminen, ilmaisunvapauden kaventuminen ja median vapauden rajoittaminen ovat lisääntyneet. Lisääntyvä vihapuhe ja häirintä, niin verkossa kuin sen ulkopuolella, asettavat uudenlaisia haasteita yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuudelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.